Vuoden 2014 yhteenveto

Tavoitteet vuodelle 2014

Onneksi olin maltillinen vuosi sitten: 

Toivon terveyttä riittävän kaikilla osapuolilla.

Lystillä aion pitää agilityssa lähdöt ja kontaktit kunnossa. Viimeisin agiserti olisi kiva, mutta ennen kaikkea toivon tulosvarmuutta. Siihen vaikuttaa molempien yksilösuoritukset että yhteistyö. 

Lykyn kanssa agilityssa lisätään taitoja ja suoritusvarmuutta. Tulostavoitteita en aseta. Tuloksia tulee ja tuuri kääntyy oikein päin, kun ollaan sillä tasolla. Jälkeä jatketaan, samoin tokoa. Canicrossaamme, jos kroppani kestää. 

Omiksi tavoitteikseni asetan agilityn ohjaamisen parantamisen sekä teknisesti että henkisesti. Nyt moni rata on ratkennut yhden hetken herpaantumiseen. Alkuvuodesta on treenattava käsi paketissa, mutta ei se kaikkea estä. Koiria vien edelleen eteenpäin niiden ominaisuuksien vaatimalla tavalla. 

Kuinka vuosi 2014 sujui?

Helmikuun lopussa alkoi Projekti Vire, joka on kantanut koko vuoden. Se jatkuu edelleen. Mm. tavalliset remmilenkit ovat muuttuneet täysin. Haisteluun ja lenkkiin kuluu aikaa, mikä on parhaimmillaan aika meditatiivista. 

Lystin kanssa meillä oli agilityn suhteen hyvä vuosi. Huhtikuussa Mössykästä tuli agilityvalio. SM-kisoissa päästiin finaaliin, mikä oli huikeaa! Kesä ja syksy kului käytännössä treenaamatta ja silloin kisattiinkin hyvin vähän - tassuista johtuen. Kerättiin kuitenkin 5 nollaa, tupla sisältäen, joten ensi vuoden SM-kisoja varten tarvitaan enää 2 nollaa. 

Tilasto: Kisasimme 52 starttia, joista nollaratoja oli 15 eli 29 % (vuosi sitten 16 %). 9 x 5 vp 17 %, 2 x 10 vp 4 %. Hylkäännyimme 26 kertaa eli 50 % lähdöistä (viime vuonna 79 %). Hylkäykset olivat yleensä yhden kohdan erheitä. Projekti Vireen jäljiltä se oli paremmin hallinnassa myös radalla, joten alkuun tuli virheitä, kun se ohjautui liian herkästi. Loppuvuodesta kerran Lysti jätti jopa menemättä putkeen, jonne tosin ohjasinkin huonosti, mutta valtava putki-imu on selätetty! Tilastojen valossakin meni paremmin kuin vuosi sitten. Lysti tuntuukin hyvin käteen sopivalta, varsinkin jos hallinta pitää.

Terveys reistasi. Lysti sairasti ainakin yhden virtsatieinfektion. Verikokeet paljastivat, että se tarvitsee jatkuvaa vitamiinisubstituutiota suolistotulehduksen jälkeisten imeytymisongelmien vuoksi, myös sen haima-arvot ajoittain nousevat. Tassuvaivat alkoivat toukokuussa ja oireilivat vielä marraskuussakin. Uutena Lysti alkoi oireilla myös silmänympäryksillään. Tehtiin uudet allergiatestit, joiden mukaan Lysti oli herkistynyt lisää. Siedätyshoito aloitettiin lokakuussa ja sen annosnostot keskeytettiin kahteen otteeseen lisääntyneen kutinan takia. Kuvautin selän uudelleen joulukuussa. Virallisen lausunnon mukaan nikamat eivät ole epämuotoisia, spondyloosista selkä on puhdas ja välimuotoinen nikama on luokiteltu laadultaan lievimmäksi (LTV1). Joulukuun lopun kisoissa Lysti liukasteli ja kaatui, loukkasi vasemman olkavartensa, mitä hoidetaan nyt jäillä ja levolla.

Lykyn kanssa keskityttiin agilityssa ja arkielämässä vireeseen ja hallintaan, agilityssa lisäksi ylösmenokontakteihin ja loppuvuodesta taas rimoihin. Agilitykisoissa ei saatu yhtään nollarataa, mutta hilkulla oli monta kertaa. Treeneissä se on edelleen makea ja tarjoaa huikeita elämyksiä, ajoittain kisoissakin. ;) Se tekee täysillä ja nopeita ratoja. Minusta tuntuu, että ohjauksellisesti etenin sen kanssa. Loppuvuodesta aloin ohjata hiljaisemmin kuin ennen, saas nähdä, mitä se poikii. 

(c) Päivi Parkkinen

Tilasto: Kisasimme vain 20 starttia, joista 5 vp x 5, 10 vp x 2, 15 vp x 2, hylkyratoja 11. Yksi hylkyrata oli vitosen arvoinen, mutta meidät hylättiin maalin jälkeen, koska otin pannan liian aikaisin esiin. 

Mistä meidän virheet tuli? Koira hyppäsi 5 x puomin ylösmenokontaktin yli, kerran keinun ylösmenon yli. 9 x ongelmia tuotti hypyt: tippui rima, muurin kalikka tai tuli pituudelta kosketus tai kielto. 11 hylätyn radan takaa löytyy 8 väärää ratoja ja 3 "hallinnallista keskeytystä", yksi oli molempia (väärän radan jälkeen koira ei pysähtynyt kontaktille, joten keskeytin). 4 x väärän radan syy oli irtoaminen väärään putkeen, 2 x ohjautuminen kepeille, yhtä en ole kirjoittanut ylös. Hallinnallisia keskeytyksiä aiheuttivat 2 x lähdöstä varastaminen ja joulukuussa koira teki omaa rataa, jolloin loikkasi myös kontaktin alastulolta.

(c) Päivi Parkkinen

Peltojälkeä ei ajettu kertaakaan. Muutaman kerran tokoiltiin, tottisteltiin, juostiin tai liikuttiin kickbikella. Kisahinkua ei muissa lajeissa ole, mikä näkyy.

Minä: Mielestäni kehityin ohjauksessa molempien koirieni kanssa. Ulkopuolisissa koulutuksissa käytiin jonkin verran: muutaman kerran vierailevilla tähdillä ja säännöllisemmin Kataisen Harrilla. Alatalon Vappu auttoi edelleen hypyissä ja ohjaamisessa. Laadukasta treeniä saadaan myös omassa seurassa: valmennusryhmässä ja viikkotreenissä. 

Selkä on ennallaan. Aloin tehdä täyttä työaikaa, mikä valitettavasti heijastui koiraharrastuksiin. Enää ei keskellä päivää kipaista tyhjään halliin treenaamaan. Kotona olen enimmäkseen mahallani, silloin kun en puuhaile pihalla tai koirien kanssa. Tätäkin kirjoitan mahallani. Töitä teen mahallani. Noin kerran viikossa käyn vetämässä kokouksen livenä. Joskus tekisi mieli kysyä puolen tunnin istumisen jälkeen viereiseltä työkaveriltani: "Sirittääkö sinun jalkaasi?" En kuitenkaan kysy. Joka päivä tulee säteilykipua jalkoihin. Tunto- ja voimapuutokset välillä pahenivat, nyt ovat palautuneet entiselle tasolleen. Vasemman pottuvarpaan ja pohkeen voimat ovat heikentyneet. Joskus syön särkylääkkeitä. Pidemmät kisareissut olen jättänyt suosiolla väliin. Sain para-agilitystatuksen. Pilatesta aloin harrastaa lokakuussa, toivon sen auttavan. Ylämäkitreenit aloitin syksyllä, niiden tarkoituksena on pitää jalkojen lihaskuntoa yllä. 

Voin ehkä sanoa, että olen vihdoinkin sopeutunut elämään selkäni kanssa? En ole enää niin katkera ja ahdistunut enkä jatkuvassa kodeiinipöllyssä (kodeiini muuttuu elimistössä morfiiniksi). Tämä on niin kliseistä, mutta osaan nauttia hetkestä. Oli se sitten tyytyväinen yhteenkuuluvaisuuden vilkaisu tavallisella lenkillä tai saumattoman yhteistyön tunne Lystin tai Lykyn kanssa kovavauhtisella agilityradalla, kun itsekin saan juosta täysiä. "Elän nyt tässä hetkessä eikä kukaan voi viedä tätä minulta pois."

Tavoitteet vuodelle 2015

Tavoitteet? Toiveita mieluummin. 

Toivon, että Lysti hyötyy siedätyshoidosta ja voi ensi vuonna paremmin eikä tuore loukkaantuminen aiheuta jatkossa ongelmia. 

Toivon, että Lykyn kanssa yhteistyö edelleen paranee. Alatalon Vappu on poiminut hienon moton: Luck is what happens when preparation meets opportunity. (Lucius Annaeus Seneca) Toivon myös, että sen terveys kestää.

Toivon, että selkäni ei pahene eikä tule muitakaan pahoja yllätyksiä. Aion jättää lähtemättä radalle silloin, kun se ei näytä turvalliselta. Satsaan edelleen siihen, että opin paremmaksi koiranohjaajaksi sekä agilityssa että siviilissä. 

Terveysjuttuja ja pituutta

Lystin selkä on nyt virallisesti lausuttu. Siellä oli sitä, mitä odotettiinkin: nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), spondyloosi SP0 (puhdas) ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne). Nykytiedon valossa LTV1:n ei pitäisi vaikuttaa koiraa haittaavasti.

Lystikki sai eilen siedätyslientä 1.0 ml. Samaa annosta saa vielä muutaman kerran 10 vrk:n välein, sitten puteli vaihtuu vahvempaan.

Tänään se pääsi fysioterapeutin tsekkaukseen. Valitettavasti lauantaista ei olla selvitty säikähdyksellä. Vasemman olkavarren sisäpuolella on turvotusta. Sillä jalalla Lysti laskeutui hypyltä ja siitä alta maa luisti. Siihen kohtaan siis jäitä. Lisäksi selän lihakset olivat jäykät eli ranka jäykkä. Käsittelyn myötä ruoto antoi hyvin periksi. Nyt huilitaan 2 viikkoa treenaamisesta. Lenkkeillä saa remmissä tai irrallaan, kunhan ei riehu. Uusi käsittely on 2 viikon kuluttua. Voi miun Mössykkäin. :( Ei se edelleenkään linkkaa ja ravaa nätisti lenkillä. Sehän se on niin petollista, ilman ammattilaisen tsekkausta porskutettiin/porskutettaisiin vaan. Videonhan katsoin vasta kisojen jälkeen. :((

Tänään osallistuttiin Lykyn kanssa pituushyppyprojektiin a'la Marja. Suhteellisen rinkulan malliselle radalle koottiin pituus kahteen kohtaan ja testattiin, mitä ohjauksia Lykky kestää. Rinkulassa oli myös muuri. Pituuden kalikka taisi kaatua kahdesti ja muurin kalikka tippua kerran. 

Lykky osaa pituuden, jos leijeröin tai vedätän. Kun käänsin peruskäännöksen myöhään ja sanoin Lykyn nimen pituuden päällä, kalikka kaatui. Kun olin ajoissa, kalikka pysyi. Takana leikkaamisen se kestää hyvin, samoin persjätön. Persjätössä se ekalla kertaa tiputti pituuden jälkeisen muurin palikan, koska ohjasin mutkittelevasti. Kun ohjasin paremmin, muuri pysyi kasassa. Testattiin vielä merkkaus ja päällejuoksu, näissä se oli hyvä. 

Ai niin, ekalla kerralla radalla oli pussi, joka on yli 60-säkäiselle koiralle paha. Sen sisäänmenon yläreunahan ei anna periksi yhtään. Ekalla kerralla kuului kuminaa, epäilin, osuiko selkä yläreunaan. Toisella kertaa koira sukelsi sinne nätisti, pussin sisäänmenoaukon yläreunaan jäi miltei 10 cm tyhjää. Tämäkin on niitä esteitä, että pitää miettiä Lykyn kanssa, jättääkö rata väliin, jos se kisaradalle ilmaantuu. Tai sitten treenata se niin varmaksi, että koira varmasti sukeltaa. 

Luistelemassa

Nyt ottaa päähän oma tyhmyyteni. Ja syystä.

Koska Lystillä meni viimeisimmät kisat hyvin ja seuraavat kisat on näillä seuduilla seuraavan kerran helmikuun lopussa, ilmoitin sen suht lähelle kisoihin pitkän pohdinnan jälkeen. Samassa paikassa käytiin Lykyn kanssa pari kuukautta sitten. Lykky kaatui silloin kahdesti. Sen jälkeen päätin olla menemättä sinne ainakaan Lykyn kanssa. Jälkikäteen pohdin, vaikuttiko sateinen ilma. Josko Lykyn tassut olivat märät ja se siksi suti? Lysti(kään) ei ole luontaisesti liukkaaseen alustaan tottuva, kuten jotkin koirat ovat. Koska se etenee Lykkyä varovaisemmin, ilmoitin sen kuitenkin. Tuomari vaihtui, alun perin piti olla suht jouhevia ratoja piirtävä tuomari, mutta nyt vaihtui tiukempia käännöksiä harrastavaan tuomariin. 

Eka radalla, joka oli hyppäri, edettiin alku suht suoraan. Neljänneltä hypyltä oli tiukka käännös putkeen. Ennustin etukäteen, että siinä Lysti voi kaatua. Mutta sellainen pitäisi pystyä estämään ohjaamalla ajoissa. Lysti kaatui, vaikka mielestäni merkkasin käännöksen ennakkoon. Jatkoin radan loppuun hissutellen ja koiraa tarkkaillen. Kaatumiskohdassa toisella kertaa Lysti tiputti riman ja katsoi minua hämillään. Hyppäsi saman hypyn takaisin, joten se oli hylkäys. Videolla näkyy, että oli hyppäämässä oikeaan suuntaan, mutta hämääntyi, kun osui rimaan ja siksi käännähti. Tarkkailin sitä lisää radan jälkeen. Ei se näyttänyt satuttaneen itseään. 

Radan jälkeen mietin omaa etiikkaani ja nolla-ahneuttani. Kuinka voin riskeerata koirani terveyden? Sehän koiraharrastuksessa on ykkösasia. Startattiin vasta noin 65. koirakkona. Ehdin nähdä muiden koirien kaatuvan ja sutivan. 

Toinen rata oli agilityrata. Mietin pitkään menenkö, mutta menin kuitenkin. (Tästä soimaan itseäni tätä kirjoittaessani.) Mutta minulla oli perusteluja päätökselleni: Sen profiili ei ollut niin paha ja tiesin Lystin jo varovan. Kontaktiesteetkin jarruttaisivat menoa. Lisäksi suunnittelin ohjaukseni niin, että sain vauhdit siltä pois. 

Jo toiselle esteelle ohjatessani ohjasin Lystin kolmoshypylle, joten se oli hylätty rata heti. Muuten se tiputti yhden riman, mikä on epätavallista. Videolla näkee, että kiilaan eteen. Tällä radalla Lysti ei kaatunut, mutta videolla sutii mutkissa.

Kolmas oli agilityrata. Sitä tehtiin nollalla puomi-putki-erottelukohtaan, jossa Lysti valitsi väärin. Muuten olisi sekin ollut nolla. Lysti ei kaatunut. En tiedä paljonko suti, videota ei ole. Paljonko varoi? Kynsien "rutina" alustaa vasten kyllä kuului, kuten muillakin koirilla, jotka tarrasivat vauhdissa alustaan.

Lysti oli siis hyvä. Hylkäykset olivat yhdestä kohdasta johtuvia. Lysti pujotteli hyvin, otti kontaktit hyvin. Lähdössä se nykyään vähän hiipii. Otan sen tarkemmin luokille siitä jossakin vaiheessa. 

Kisat oli hyvin järjestetyt ja aikatauluissaan. Ei kisajärjestäjä voi tehdä mitään, kun näkee, että koirat luistelevat. Kisaan osallistuminen tai sen jatkaminen on jokaisen ohjaajan päätettävissä havaintojen jälkeen. Sama kuin pakkasessa tai helteessä kisaaminen tai päätös osallistua radalle, jolla on hajoamaton rengas.

***

Koirien liukastellessa yleensä syytetään ohjaajaa, joka ei ohjaa ajoissa. Se varmasti onkin yksi syy. Nyt tiedän, etten osaa ohjata kumpaakaan koiraani ajoissa enkä voi sitä enää koirieni kustannuksella kisaolosuhteissa harjoitella. Toisaalta videolla näkee, että Lysti sai kääntymismerkkiä ajoissa, mutta se ei ole koira, joka kisavireessä herkästi jarruttaa tai kokoaa. Liukasteluun vaikuttaa myös tassun anatomia ja kropan suhteet, onko pitkäjalkainen menijä vai jotakin muuta. Ja koiran vauhti tietenkin. 

Minulle on sanottu monesti, että koiran kanssa pitäisi treenata liukkailla, jotta se oppii menemään liukkailla alustoilla. Niin tänäänkin. Vastasin, että mene itse juoksemaan tuonne jäätikölle lenkkareilla. Katsotaan 3 viikon päästä, oletko oppinut - miten jumissa olet ja montako mustelmaa tai murtumaa löytyy.  

Eniten risoo oma toimintani. Olisi pitänyt jättää väliin. Näyttää siltä, että selvisimme säikähdyksellä, se tosin selviää tulevalla viikolla. Entä, jos olisi katkennut polven ristiside? Leikkaus, ura ohi, kipua ja kärsimystä aivan turhaan. 

Omat rajansa kannattaa miettiä etukäteen, milloin ei kisaa. Ei tee huonoa myöskään vastata kysymykseen: "Jos minä en suojele koiraani, kuka sitten?"

P.S. Tässä näkyy hidastettuna ja analysoituna Lystin kaatuminen. 

Agilitya ja ulkoilua

Otin Lystin hallille.

• Treenasimme oikealle ja vasemmalle kääntymisiä sanallisen käskyn avulla. Sanallisella ei ole näköjään mitään väliä, koira kääntyy sinne, minne rintamasuunnallani merkkaan, olin sitten sisä- tai ulkokurvin puolella.
• Kokeilin takaakiertoja kauempaa käskytettynä. Tämä on juttu, joka aina unohtuu ja unohtuu. Treenaamista jäi.
• Tsekkasin pakkovalssin kepeille. Viime kisoissa olisi ollut paikka tehdä tämä, mutten uskaltanut. Lystille tämä ei tuottanut nyt minkäänlaisia vaikeuksia. 
• Harjoittelimme putki-keppi-erottelua. Lysti ei mennyt putkeen, vaikka se houkutteli. Se on selvästi edistynyt viime kertaan verrattuna
• Leijeröin puomilla. Tämä kuuluu vaikeuttamispäätökseeni. Lystiä ei haitannut, vaikka juoksin keppien toisella puolella. Juoksin sieltä sen luokse palkkaamaan alastulolle.
• Leijeröimme keinulla. Tämän aloitin varovaisesti matkaa kasvattaen ja Lystin ilmettä tarkkaillen. Haluan, että se on röyhkeä ja varma eikä vapiseva haavanlehti. Syötin sitä aluksi keinun alastulolla. Se söi ahnaasti ja sain vaikeutettua treeniä nopeasti. Lopulta lähetin sen putkesta renkaalle, miltä keinulle. Samalla erkanin itse keppien toiselle puolelle ja vedin kepeille pakkovalssille. Lysti oli varma. Kehuin sitä rohkeaksi tytöksi sen purressa vahvasti leluun.

Katsoin kaukaa ohjaamisesta juttuja. Mietin, voisivatko ne toimia Lykyllä. Siinä vaan tarttee käskyttää aika paljon suullisesti enkä halua heti romuttaa hiljaisuussysteemiäni. Toisaalta, jos selkä hajoaa kunnolla, muita ohjaamisvaihtoehtoja ei ole.

Aurinko paistoi hetken aikaa. Täällä on ollut aika pilvistä, vaikka pakkasta on ollutkin. Kävin Lykyn kanssa pitkällä metsäkävelyllä. Innostuin tottistelemaan sen kanssa metsätiellä. Hienosti se loksahtaa seuraamaan ja muistaa jäävät. Samalla harjoittelin vireenlaskua purupatukalla. Hyvin koiruus laski kierrokset ja oli kuuliainen seuralainen muutenkin.

"Kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa..."

On aika laskeutua joulunviettoon. Toiset tekevät sen vähän nopeammin (kts. kuva alla). Toivotan hyvää joulumieltä teille kaikille.

Lykyn vuoro

Kävin Lykyn kanssa agilityhallilla. Muokkasin osan radasta ykkösiä vastaavaksi luukutukseksi.

Ensin hypnotisoin Lykyn, sitten alettiin tehdä.

• Vaikeita keppikulmia: Ihan keppien sivusta toiseen päähän avo- tai sulkukulmaan. Houkuttimeksi käärin u-putken keppien pään ympäri. Muutaman erheen jälkeen Lykky selvisi loistavasti.
• Vähän kiemuraista hyppysuoraa, joka päättyi putkeen: Mukana oli ruotsalainen okseri, jonka Lykky hyppäsi hyvin. Toiseen suuntaan harjoiteltiin loppusuoraa.
• Kahden u-putken edessä ennen puomia oli muuri. Kieputin siinä Lykkyä, jotta muurilta tuli kääntymisiä ja toisaalta suoraa etenemistä putkelta muurin kautta puomille tai takaisin. Kerran tipautti kalikan, muuten oli tarkka kintuistaan. Muuri alkaa selvästi käydä tutummaksi. Puomilla pidin huolta kontakteista. Kerran jätti ottamatta ylösmenon. Hoksasi itsekin, että vitsit, se unohtui.
• Tsekkasin A:lla kontaktit x 2.
• 180 asteen käännökset okserilla. Ekalla kolautti rimaa, joka ei tippunut. En palkannut siitä. Sitten hyppäsi siististi. 

Sama olo tuli kuin Lystin kanssa eilen. Ei pidä tyytyä menemään tuttuja kuvioita, vaan lisätä aina vaikeusastetta johonkin osaan treeniä.

Talvipäivänseisaus

Otsikkoon oli pakko laittaa talven tärkeä juttu. Harmaus ja yhä pimenevät illat on taas päihitetty - edessä on kevätaurinko ja valoisammat illat! 

Ehdin ennen jouluostoksia treenata vain yhden koiran. Arpa sattui tällä erää Lystiin.

Treenasimme ensin itsenäistä keinua. Syötin Lystille herkkuja, kun se oli 2on2offissa. Harjoiteltiin myös puomin ylösmenoja ja alastuloja. Niin, ja suoran itsenäistä etenemistä.

Sitten treenattiin pienempiä käännöksiä.

Kolmas teema oli vaikeat keppikulmat. U-putken siirsin tyrkylle ja Lysti rallattelikin sen läpi sielunsa kyllyydestä. Hiljalleen se kuitenkin hoksasi, mistä kepit löytää ja saimme onnistuneita toistoja. 

Pitää alkaa tehdä sen kanssa juttuja, jotka on aina vaikeampia ja vaikeampia. Olen tyytynyt sen kanssa vähän turhan helppoon. Haastetta siis kaikkeen! Keppeihin, kontakteille, hyppyihin!

Tässä välissä tein jouluhommia, mm. pullotin kotikaljaa, jota valmistin elämäni ensimmäistä kertaa. :) 

Sitten lähdin Lykyn kanssa viettämään laatuaikaa remmilenkkeilyn merkeissä. Koira kiitti ja käyttäytyi esimerkillisesti. Tämä meidän mäki on 20 metriä korkeammalla kuin alempana oleva asutus. Näiden välissä kulkee hiekoittamaton kevyen liikenteen väylä, mikä tarjoaa lapsille erinomaisen pulkkamäen. Lykkyä on lapset ja pulkat kiinnostaneet suunnattomasti, luulen, että saalisviettinsä takia tai sen takia, että yhdistää lasten äänet aina pallopeleihin. Nyt kotiin palatessamme edessämme taapersi mäkeä ylös vaahtosammuttimen kokoinen poika, joka veti perässään stigaa, joka nytkähdellen singahteli kuin paraskin viehe. Oletin Lykyn reagoivan. Kaikkea kanssa. Se vaan löntysti. :) Videota katsellessa saa samalla niskajumppaa.