Giblin vastapalvelus

Tässä on video Giblin ranteeni lussutuksesta. 

Metsässä liikkumisen tärkeyttä olen miettinyt usein. Siellä on rauha. En yleensä kuuntele mitään tai puhu puhelua samaan aikaan. Haluan keskittyä luontoon ja Giblin kanssa olemiseen. Nautin siitä, kuinka Gibli pitää minuun kontaktia ja usein kysyy tai ehdottaa, minne mennään. Joskus kävelemme minun valitsemaani reittiä, joskus Giblin valitsemaa, monesti molempia saman lenkin aikana. Sitä pääsee yllättymään miellyttävällä tavalla, kun antaa koiran päättää, minne mennään. Samaa tehdään usein kaupungissa, mikä on myös rentouttavaa. Ei tarvitse töiden jälkeen miettiä, missä sitä kävellään, koska koira vie.

Muutaman kerran ihmiset ovat kommentoineet, että Gibli taitaa olla arvokas koira. Koirallisen kampaajani kanssa oli puhe, kuinka yleensä on tapana säätää pahan päivän varalle. "Nyt tuli sitten se paha päivä", sanoi kampaaja. Olen lainannut keskusteluamme muutaman kerran sen jälkeen. 

Metsää, jumppaa ja hallia

Olemme nauttineet metsäkävelyistä myös sateessa. Olemme jatkaneet jumppia. Kävimme eilen treenaamassa. Ohjelma:

• Hyppytekniikkana pidentyvä sarja. Tämä ei kyllä anna mitään uutta, jatkossa vaikka pelkkää set pointia.
• Vähän helpotetut kepit, siis niin, että keppijono oli vähän avoin. Siinä tekniikka pitää hyvin. Näitä 2 x 12 kepillä. Oikeilla kepeillä Giblin voima tai askellus ei riitä. Ne kokeiltiin kahdesti, jos koiruus pääsisi paremmin rytmiin kiinni. Sama pujotteluhaaste on ollut Giblin koko agilityuran ajan. Ehkä kepit ovat Giblille juuri vähän väärällä etäisyydellä?
• Lopuksi 30 cm rimalla takaakierrot ja siivekkeen ympäri kierrot. 
• Sitten humputtelua.
• Tässä on video.

Tänään kävimme pitkästä aikaa osteopaatilla. Hänestä Giblissä oli montakin leikkauksen, sädetyksen ja nukutusten jäljiltä ymmärrettävää jumia ja hellästi hän hoiti Gibliä kuntoon.

Metsää, jumppaa ja hallia

Olemme ulkoilleet ja jumpanneet. Kävin eilen hallilla vuorolla, jonka olin varannut viikon päähän. Jippii. Jatkoimme metsän kautta kotiin. Varasin täksi iltapäiväksi uuden vuoron. Ohjelma:

• Set point yhteensä 3 x: 35 cm, 45 cm ja 60 cm. 35 ja 45 cm menivät kevyen näköisesti, joten uskalsin kokeilla kisakorkeutta. Metsässähän koira hyppii vaikka minkälaisia loikkia. Alastulo mietityttää eniten. Pehmeältä hyppy näyttää ainakin omaan silmääni. 
• Helpotetut 6 keppiä x 4: Viimeksi Giblin tekniikka ja voima eivät riittäneet 12 kisakeppiin. Jätin yrityksen yhteen kertaan. Tänään kokeilin 6 keppiä ensin niin, että leveyttä oli noin 5 cm. Koska se sujui vaivatta, kavensin "välin" noin 1-2 senttiin. Hyvältä näytti sekin. 
• Sitten teetin hoopersin kaaret ja tynnyrin muutamaan kertaan. 
• Lopuksi Gibli sai hölkytellä omaan tahtiin. Tarkkailin, näkyykö epäpuhtautta liikkeessä erityisesti vasemmalle ravatessa. Tasaiselta näyttää.

Gibli on aika ajoin rapsutellut sädehoitoaluetta. Vähän kauhulla olen miettinyt, alkaako alue elää väärällä tavalla. Iho tuntui hyvin kuivalta. Ihmisille suositellaan kosteusvoiteita jo sädetyksen aikana. Giblille niitä ei suositeltu. Koirille ei suositella mitään aineita ihoon sädetysaikaan, jotta ne eivät reagoi sädetykseen. Olen itselleni ostanut keväällä silikonigeeliä leikkaushaavaan. Sitä jäi paljon jäljelle. Nyt tuli hyvä käyttökohde. Giblin kutina on vähentynyt. Laitan geeliä myös ennen treeniä, jotta iho luistaa paremmin esim. keppejä vasten.

Kotona kävelemme portaita ylös ja alas hissin sijaan. Niistä tulee hyvää arkijumppaa myös. Puolieroa ei näy. 

Hallilla

Kävimme Giblin kanssa hallilla. Oli puolen tunnin aika, koska viimeksi tunti oli aivan liikaa. Ensimmäiset 10 minuuttia menivät Giblin lämmittelyyn. Ulkona satoi, joten se ei houkutellut pidempään alkujumppaan. Hyppytekniikan rakenteluun menee aina aikaa. Lopuksi jäi reilu 5 minuuttia jäähdyttelyyn. Silti jäi kiireinen olo. Ehkä ensi kerralla pitää varata taas 60 min, vaikka se on aivan liian pitkä aika. 

Fysioterapeutin kanssa oli puhe, että isoja hyppyjä ei teetetä ennen kuin on saatu lihaskunto ennalleen. 

• Teetin 10 cm ravikavaletteja. Toistoja tuli liki tuplat, koska Gibli laukkasi joka toisen yli riman suoritussuuntaan. Onneksi rakas koirani ravasi palatessaan.
• Hyppytekniikkana laskeutumisharjoitus, okserissa rima max 25 cm. 
• Halusin kokeilla, miten kepit sujuvat. Sivuttaistepsutuksethan sujuvat normaalisti. Tiesin, että jotakin kykyä on, joten eläinrääkkäyksestä ei olisi kyse. Mutta jos pujottelu ei sujuisi lainkaan, olisi mietinnän paikka, jätetäänkö agility kokonaan. Kokeilin 2x2 kepin sarjalla kevennettynä versiona. Sitten lähetin Giblin kerran oikeille kepeille. Yritin saada niistä irti osan, jotta keppejä olisi ollut 6 tai 8, mutta ne on hitsattu yhtenäisiksi. Livenä näytti sukkelalta ja mies kysyikin, että milloin ilmoitat Giblin kisoihin. Toista kertaa en testannut, koska jotakin hakemista niissä oli.

Videolla näkyy hidastuksessa, kuinka pujottelussa Gibli kompensoi vasenta puolta. Tätähän koira teki myös ennen syövän toteamista. En tiedä, paljonko siitä on lihasmuistia ja paljonko lihaspuutosta. Pujottelussa varmaan aletaan edetä 2x2-menetelmällä, koska siinä vaikeusastetta voi lisätä hiljalleen. Jos pujottelu jää vaikeaksi, Gibli siirtyy agilitysta eläkkeelle - toisen kerran. Kesällä siirsin Giblin eläkkeelle ensimmäisen kerran. 

Tässähän voi loputtomiin miettiä, mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä koiralle hyväksi ja mikä haitaksi. Turhaa kipua tai vaivaa en Giblille aio aiheuttaa, mutta en näe järkeväksi evätä pois mielekästä lajia, jos se sujuu ja tuo mielekkyyttä elämään.

Alla on video tämän päivän treenistä.

Jumpat, metsät ja fysioterapia

Olemme käyneet lähiö- ja metsäkävelyillä. 

Eilen oli Giblin fysioterapia: Gibli varasi painoa hyvin vasemmalle etujalalle. Varpaiden koukistus on aktivoituinut, oli vielä haastavaa tasapainotyynyn päällä. Gibli pystyy punnertamaan ja ottamaan sivuttaisaskelia etujaloilla. 

Vasemman lavan ja olkavarren lihaksisto oli yhä hieman niukempaa oikeaan puoleen verrattuna. Poistetun imusolmukkeen kohdalla arpi ei enää kiristänyt. Kiristystä oli vielä itse olkavarren arven seudussa, mutta vähemmän kuin viimeksi. Kyynärpään kierto ok. Kiristystä vasemmalla olkanivelen ojennuksessa ja lavassa, hauislihaksessa sekä 4. ja 5. varpaiden koukistajajänteissä. Kireyttä myös th-ylimenoalueella, jäykkyyttä ls-välissä ja oikealla si-nivelen liike niukempi. 

Saimme jumppa- ja arvenkäsittelyohjeet. Seuraava käynti 3 viikon kuluttua.

Entisaikaan

Gibli on juoksennellut ja kiipeillyt hyvin vaivattoman oloisesti. 2.7.2025 lähdimme agilityhallilta linkuttaen. Enpä silloin arvannut, mitä oli edessä. Palasimme hallille viime perjantaina. Tuntui oudolta etsiä komerosta treeniliivi, Giblin lelut ja agilitykengät. Saimme takaisin jotakin sitä vanhaa, minkä luulin menettäneemme kokonaan. En muistanut enää, kummassa etutaskussa olen pitänyt lelupalkkaa ja kummassa namipalkkaa. 

Ohjelma: 

• 3 x ravikavaletit, tosin Gibli tuli ne eestaas. Halusin nähdä, miten Gibli varaa vasemmalle etujalalle ja miten jalka liikkuu. Luonnossa ei oikeasti näe, koska koira kompensoi liikkumistaan.
• 5 x set point, rima max 35 cm. Tässä oli palkka liian lähellä. Toisaalta en halunnut Giblin kiihdyttävän palkalle.
• 5 x hoopers-tynnyrin kierto: Ensimmäistä kertaa näin nämä itsekin. Gibli tiesi heti, mitä tehdä. 
• 2 x hoopers-kaaren läpi juokseminen. 

Muuten olemme jatkaneet metsälenkkejä ja jumppia. 

Yritin löytää vertailukuvia ennen ja jälkeen leikkauksen ja sädehoidon, miten lihaskunto on muuttunut. 29.9.2025 käytiin ensimmäisen kerran metsässä leikkauksen ja sädehoidon jälkeen. Silloin pernasta oli löytynyt patti ja halusin tarjota Giblille metsässä käymistä vielä kerran.

5.7.2025 "Ei voi olla totta" -metsäkävelyllä.
Diagnoosi soitettiin 4.7.2025.

9.7.2025 illalla pernan ja maksan ultraäänen
ja ohutneulanäytteiden jälkeen

Pikku Ruipelo 30.9.2025

Sama 30.9.2025

30.9.2025

18.10.2025 Pakkasaamun jälkeen

18.10.2025

Lisää ulkolenkkejä ja jumppaa

Olemme jatkaneet ulkolenkkejä ja jumppaa. Tekee niin hyvää itsellenikin päästä liikkumaan. Giblin varpaiden koukistus näyttää aktivoituneen. Giblin arpea kuuluu silitellä kiinnikkeiden vähentämiseksi. Olkapään arvessa tuntuu ihon alla edelleen tikit. 

Giblin iltapuruluut loppuivat. Hain edelliset, kun Giblillä oli todettu pernapatti, oli tulossa ultraääni ja ohutneulanäyte. Silloin pohdin, jääkö puruluita yli. Huojentuneena hain niitä eilen lisää. Sama oli koiranruokasäkin kanssa, että meneeköhän nämä kaikki?

Olen muutenkin miettinyt koiran ikää, sairastamista ja kuolemaa. Olen ajatellut niin, että kun koira täyttää 8, sen jälkeen voi tulla mitä vaan. Siis yhtenä päivänä koira uuvahtaa kalpeine ikenineen tai ilmaantuu patti, mikä osoittautuu loppuvaiheen syöväksi ja sen pituinen se. Mutta niin kauan kuin mitään sellaista ei tapahdu, sellaiset ajatukset voi ohittaa kepein mielin. 

Nyt kun koiralla on syöpädiagnoosi, kuoleman mahdollisuus on liian läsnä ja todellinen. Koiran pitämisen kepeys ja tulevaisuuden suunnittelu ovat muuttuneet hetkessä elämiseksi. Vaikka kuinka toitottaisin itselleni, että voihan sitä kuka tahansa kuolla mihin tahansa yhtäkkiä ja joka tapauksessa kuuluu nauttia tästä hetkestä. Samaan aikaan olen kiitollinen, että meillä oli mahdollisuus (yrittää) ostaa lisäaikaa. 

Aluksi Giblin syövän toteamisen jälkeen otin paljon valokuvia ja videoita. Oli tärkeää saada ikuistettua kaikki, jos ne olisivatkin viimeinen kerta jotakin. Otin tassun jäljetkin pahville. Eilen metsälenkillä tajusin, että jatkuva kuvaaminen on vähentynyt. Otin silti pari videota.

Giblille on varattu huomiseksi yllätys. Toivottavasti se toteutuu.