Kävin tänään Giblin kanssa raikkaassa metsässä aatonalus-kävelyllä. Olin syönyt aamulla liian vähän. Silti kävelimme aika pitkälle. Takaisin kääntyessä kaipailin jälleen joitakin välipalapatukoita, joita pitäisi oikeasti kantaa mukana. Päätin mennä rantaa pitkin, jotta ei tarvitse kiipeillä.
Katsoin juuri jäätyneeseen lampeen. Silmä osui valkeaan möykkyyn jäällä. Se näytti olevan paikoilleen jäätynyt joutsen. Joutsenen keho näkyi, kaula oli jo taipunut. En voinut jättää joutsenta kärsimään, vaan minun oli palattava soinen lahti kiertäen lähemmäs katsomaan. "Joutsen" oli jäätynyt puun karahka. Näiden joutsenenpelastusadrenaliinien voimalla palasimme autolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti