Jos joku vielä muistaa, niin lokakuun ultraäänessä Giblillä oli leijuvaa sakkaa sappirakossa, mikä saattaisi johtaa alkavaan mukoseleen. Heinäkuussa sapessa ei todettu poikkeavaa. Leijuva sakka todettiin sen jälkeen, kun Gibli oli nukutettu 18 kertaa ja oli antibioottikuurilla tulehduksensa vuoksi. Belgi ei ole mukoselelle mikään tyyppirotu, mutta tuskin monta belgianpaimenkoiraa on sappirakostaan ultrattukaan. Vatsaoireisia belgianpaimenkoiria toki riittää.
Googlasin aihetta. Vaiva ei ole mikään kiva, kun siitäkin voi lähteä henki. En halua elää sappirakon räjähtämistä tai leikkausta odottaen. Diagnostiikka on haastavaa. Päädyin varaamaan ajan Tervakoskelle varsinaiselle sappirakkoasiantuntijalle. Hän ultrasi Giblin sappirakon ja totesi sen normaaliksi. Normaalisti laskeutuvaa sakkaa oli vähän eli 5 % tilavuudesta eikä sappirakossa ollut paksuuntumista tms.
Lisäksi Giblille on taas tullut uusi patti, nyt vasemman olkavarren etupuolelle. Siitä otettiin ohutneulanäyte, mikä oli lasilla mikroskoopinkin alla talia.
Tämän lisäksi atooppinen silmätulehdukseni alkaa rauhoittua ja Gibli on jälleen kotona, joten voi olla, että joulu tulee tähänkin taloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti