torstai 12. toukokuuta 2011

Tuskastuttavaa

No nyt tultiin ryminällä alas harhasta, että jotakin agilityssa osataan kuten olin ennakkoon uumoillutkin. Oli omat ryhmätreenit ja fiilis tipahti jo siinä, kun olimme Lystin kanssa asettumassa vuoroani suorittamaan: joku myöhässä tullut alkoi tutustua rataan, ihan alusta loppuun. Siis ei minulla riittäisi pokka moiseen! Palasin takaisin parkkialueelle lämmittelemään ja otin keinua pari kertaa. Ei pitäisi varmaan antaa tuollaisen vaikuttaa, mutta vaikutti kuitenkin.

Radan alkuun oli välistäveto eli meidän varma ohjaus - ei onnistunut, joten uusittiin pari kertaa. Myöhemmin keinulle tultiin putkesta ja siinä oli monta estettä tyrkyllä, en osannut Lystiä hakea kunnolla ja siinä tuli sille harha-askelia. Sitten tuli juoksusuoran ja takaaleikkauksen jälkeen välistäveto ja tätä piti hinkata, kun valuin aina liian pitkälle enkä saanut Lystiä käännettyä. Lopussa oli taas putken suulta haku, koska oli vääriä esteitä tyrkyllä.

Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, etten osaa yhtään ja kirosin muutamaan kertaan. Sanoin kouluttajallekin etten kerta kaikkiaan osaa ja ajattelin lähteä kotiin, hauskuus oli niin kaukana kuin voi olla. Palkkasin tietysti Lystiä, mutta kyllä se varmasti mietti missä mättää. Kouluttaja on teräshermo, jaksaa opastaa yhä uudelleen ja opin häneltä uutta, mutta ei ehkä ole oikea ryhmä meille.

No nyt ratapiirustusta katsoessani huomaan, että olihan siellä paljon hyvää: Kontaktit onnistuivat, vääriin putkensuihin en saanut Lystiä ohjattua, takaperoinen nurja kulma onnistui kepeille ja vaikka pujottelun jälkeen siinsi putki, Lysti kepitti loppuun saakka. Keinukaan ei tuottanut ongelmia. Muita katsoessani sain vähän helpotusta omaan tuskaani, samoissa paikoissa ottivat toistoja muutkin.

Kohta tehtiin sama rata toiseen suuntaan kepeille eli 13. esteelle saakka. Sain Lystin ohjattua nyt hyvin. Keinun jälkeen otettiin väärä putken suu, rintamasuuntani sinne osoitti. Kerran Lysti livahti keinulta ennen aikojaan, mutta muuten kontaktit olivat ok. Kepeille lähetys toimi taas, nyt tultiin putkesta suoraan linjaan. Siihen olikin hyvä lopettaa. Ja miettiä mitä tehdä jatkossa ryhmätreenien kanssa, jos niistä jää aina tällainen olo. Loppuun vielä huhtikuun kisoista tunnelmaan sopiva kuva, jonka on ottanut Mika Virtala.



Ja tässä saman kuvaajan ottama vähän iloisempi kuva, jottei jää niin huono mieli.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Extra-aksaa

Kävin extra-ryhmätunnilla Lystin kanssa. Opin uutta, jäi hyvä mieli ja tuli vielä läksyjäkin. :)

Radalla oli 17 estettä, yhdessä katsottiin ohjausvaihtoehdot läpi. Putki oli ihanasti A:n alla ja valssaamista riitti moneen kohtaan. Rytmitys oli päivän sana.

Ensimmäisellä yrityksellä putkeen vetäminen onnistui mainiosti, mutta muuten olin vähän myöhässä ohjauksessani, mikä näkyi ja tuntui. Toisella ajastin itseni puoli sekuntia aikaisemmaksi ja päästiin hiomaan sitä kohtaa, kuinka saada koira putken sijaan A:lle. Pelkäsin koiran jo lukinneen putken, mutta minulle uudella ohjauksella A:lle vei koiran tie. Lopun valssilähetykset olivat hankalia, ei olla niitä tuollaisina tehty ikinä. Niiltä matka jatkui kepeille ja vaikka kulma oli nurja ja takaperoinen, niin Lysti oli haka. Oli aika veikeä tunne jo etukäteen, "lähetän sen tästä tällä tavalla ja kyllä se onnistuu".

Tässä välissä huilattiin muiden suoritusten ajan ja sitten oli uuden yrityksen aika. Kouluttaja kehotti tekemään nollaradan. Sain sanottua etten kestä sellaisia paineita. Ja kas, sujuva nolla tuli - ja miten pienelle ihmiselle voi tulla hyvä mieli! A:n kontaktikin onnistui ja Lysti sai syödä salaa jätetyn nakin. Radan jälkeen sillä oli rakastamani "enkös ollut hyvä" -ilme. Pidän harjoituksista, joiden jälkeen on selkeä ja osaava olo.

Kotitreeniksi tuli valssilähetykset. Käyttöön vastakäännös tai joku sellainen.

Tepsutassu eli Lykky juttelee hauskasti silmiin katsoen. Sen ääni menee tenorista sopraanoon ja sisältää myös kaikenlaista örähtelyä ja ujahtelua. Ehkä pentu puhuu belgiaa. :}

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Havuhelma ynnä muuta

Koska eilen Lysti oli vähän paitsiossa (tai katsantokannasta riippuen vietti laatuaikaa poikani kanssa kahdestaan), kävin sen kanssa tänään pitkällä metsälenkillä. Valkeat pitkät perskarvat olivat aika värikkäät, kun koiruus innostui kierimään neulasilla peittyneessä sammalikossa.

Tänään 10 viikkoa täyttäneen Lykyn kanssa ajoimme uudelle pururadalle. Sillä reissulla tutustuttiin kuntolaitteisiin (sellaisia sinisiä metallisia, joita putkahtelee joka paikkaan) ja tenniksen pelaajiin, yli- ja alikulkusiltoihin. Mutta on se vaan ihme pentu (moni ei varmaan ymmärrä tätä hehkutusta) - uusia asioita saattaa hetken katsoa, mutta sitten on jo kiire tutustua lähempää. Autoteiden lähellä kävellessämme minulla on matkassani edelleen lelu, jolla sain ainakin tänään helposti siirrettyä Lykyn huomion pois autosta. Eikä sitä tarvitse huiskuttaa pennun silmien edessä vaan jotakin äännähdän ja pentu jo kääntyy.

Isolla urheilukentällä olisin kokeillut namitottista eli pojalle näytiksi seuruuta, mutta kuiva lihamuru taskun pohjalta ei pentua houkuttanut. Vaihdoin lennosta suunnitelmia ja otettiin yksi luoksetulo: poika piti Lykystä kiinni ja minä huiskutin fleece-lelua 30 m päästä ja pentu kirmasi luokseni.

Barffaus ja sitä myöten raa'an broilerin siiven syöttäminen kiinnostaa edelleen. Lysti pitää niistä tosissaan. Lykylle kokonaista ei voi antaa, koska se vimmalla nielee sellaisen pilkkomatta. Otin esiin 80-luvulla äidilleni ostetun yleiskoneen, jossa on lihamylly. Yksi siipi jäi koneen sisuksiin, kun broileria oli niin vähän. Toisen avulla saatiin mössöä jo uloskin. Hyvin maistui pennulle. Sormeni kärsivät taas tyhmästä päästäni ja alkavat kohta muistuttaa vappuhuiskaa: tarjosin Lykylle sormistani myllyn kierteisiin jäänyttä mössöä. Pentu tikkasi kuten viikko sitten ja taas oli paperitolloille käyttöä. Jos rohkenen siirtyä barfiin pennun kanssa, niin välineet alkaisivat olla kunnossa.

Muuten tänään on ollut "en ole siellä missä piti olla" -päivä. Olisi ollut reilun kahden tunnin ajomatkan päässä agilitykoulutus, mutta peruin osallistumiseni viikolla, sillä säästelen selkääni istumiselta. Enpä ollut etukäteen ajatellut, että viikko töissä aiheuttaa vointiini syöksykierteen. Eilisiltana oikean käden peukalo, etusormi ja kämmen leimahtivat tulehtuneiksi, oli aloitettava antibiootti. Oletan pienistä nirhaumista bakteerin sujahtaneen turhan syvälle. Kuuri näyttää tepsivän, joten en joudukaan tehohoitoon tätä menoa. Lisäksi illalla Lystillä oli paha olo, ahmi ruohoa ja teputti ympäri huushollia. Jossakin vaiheessa olen nukahtanut, koska aamulla heräsin.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Mökkipäivä

Kerron ensin eilisillasta: Aiemmin itsenäisen oloinen pentu toi minulle hellyttävällä pentulaukalla pehmopupun yhteistä leikkiä varten ja hetken päästä se haki pehmoketunkin leikkiin. :} 

Aamusta sain kutsun ystäväni mökille. Lykky tuli mukaan elämysmatkalle. Kotiin jäivät poika ja Lysti, jotta pentu sai tutustua uusiin asioihin yksin ja pääsi leikkimään vain itsensä kokoisen koirakaverin kanssa. Tuli ihanan kesäinen päivä! Koska luonto on vasta heräämässä kesään, puuttui se haikeus, mikä minuun iskee heinäkuussa. Mökillä oli nautinnollista ja palvelu ensiluokkaista jälleen kerran.

Lykky jatkaa uteliasta ja pelotonta suhtautumista maailmaan. Laituriin ja kaikenlaisin portaisiin pentu tutustui itsenäisesti. Pakko oli mennä kaveriksi, koska se on rohkeudessaan aika idearikas yksilö. ;)


Pennun bravuuri taitaa olla simpukoiden etsintä (ja minun terävien kuoren palasten kaivaminen sen suusta). Se tipahti neljästi järveenkin, ihan kokonaan ei turkki kastunut, koska oli sopivan matalaa. Tämän jälkeen pentua vähän vilutti, joten ystävättäreni peitteli sen viltillä.


Auringossa lämpötila oli +24, joten pian palelut unohtuivat. Oli hyvä jatkaa kohteliaan sheltti-miehen kanssa leikkimistä ja maailman tutkimista. 


Sitten alkoi uni maittaa ja kahvilla pentu nukkui jo penkkini alla.

Paluumatkalla tietä vartioi koirasmetso. En malttanut olla napsimatta paria kuvaa auton ikkunan takaa. Harmaan nelipyöräisen kilpakosijan pysähtyminen oli metsolle liikaa ja minulle tuli kiire kaasuttaa karkuun isoa lintua, joka nousi kauhukseni siivilleen takaa-ajoon. Huojennuin, kun näin taustapeilistä sen lopulta laskeutuvan tielle jatkamaan houkutteluaan.



torstai 5. toukokuuta 2011

Hyvä ohjaus, parempi mieli

Olin yhtenä heikoista hetkistä ilmoittautunut agilitykisoihin, jotka pidettiin eilen.

Ensimmäinen rata oli triplahylky. Onnistuin ensimmäisellä takaakierrolla imaisemaan Lystin etukautta hypyn yli, sitten Lysti irtosi kauas putkeen (jonne ei kuulunut mennä) ja lopuksi koirani haki hienosti osoittamani kaukana olleen esteen. Yhteenveto: Irtoava ja innokas koira, hauskuutettu yleisö, varsinkin kun suustani lipesi viimeisimmällä kämmillä spontaani "Oho!", ja ohjaamistaan syystäkin syvällisesti pohtinut ohjaaja.

Toisella radalla oli tuomarin piirroksessa 6. este A, meidän sovelluksessamme putki. Keppien aloitus ei ollut ongelmaton, muu rata oli kontakteineen virheetön. Onneksi rata oli "kohtalaisen hyvä hylky", niin jäi hyvähkö mieli. Kakkosissa uramme ei ole ollut kovin auvoisa, juhlistimme samalla 15. hylkäystä. Yhtään tulosta kakkosista ei ole. :) Toisaalta nautin siitä, että yleensä pystyn kisaamaan, joten tämä ei kauheasti haittaa. Olen vain sellainen vanha täti, joka kerää hylkyjä vanhoilla sisäpelitossuillaan nuorempaa väkeä kauhistuttaen.

Tänään oli ryhmätreenit. Jos huitaisen vähän sinne päin, niin Lysti menee sinne päin. (Ihan kuin olisin ennenkin kirjoittanut jotakin tällaista.) Kun skarppasin ohjaamisessa, niin tuli siistimpää jälkeä. Sylkkärissä kannattaa liikkua eikä seisoa paikoillaan. Kepeissä oli sama 90 asteen avokulma kuin eilen kisaradalla. Lysti ei osaa sellaista, on nyt todistettu. Kontaktit onnistuivat vaihtelevasti. Jos treenaisi keppejä lisää?

Pentu on nykyisin puolipystykorva. Lysti oli aikoinaan meille tullessaan saman ikäinen eli 9½ viikkoa kuin pentu juuri tänä päivänä. :} Painoa Lykyllä on epätarkalla ihmisvaa'alla mitattuna 10 mittauksen keskiarvona 6.4 kg. Siis 1. pentu syliin ja lukemat. 2. Pentu pois sylistä, pois vaakaa puremasta, ihan eri lukema kuin edellisellä kerralla. Uudella yrityksellä pentu pottuvarpaassa kiinni, taas eri lukema jne. Tänään on käyty metsäkävelyllä ja katsottu lähietäisyydeltä kaivinkonetta. Imutustottiksessa on sama teema: seuraaminen ja perusasento. Energiaa ja sinnikkyyttä pennulla riittää ja kiitänkin tänään myhäilevää myötätuntoa antaneita kavereitani. :D

Selkäni ei todellakaan pidä istumatyöstäni. Vaikka teen 4-tuntista työpäivää ja seisoskelen mahdollisimman paljon & vaihtelen normaalin työtuolin ja satulatuolin välillä, niin takareisiin ja alaselkään koskee nytkin aika lailla. Olen tuplannut särkylääkkeet ja mietin mitä tehdä. Pitää keksiä työ, jota voin tehdä mahallani. 

tiistai 3. toukokuuta 2011

Samat kuviot

Lykyn tottistelun kanssa jatketaan imutuslinjaa, seuraamista ja perusasentoa. Autojen kanssa on edistytty. Lykky reagoi noin 2:lle autolle kymmenestä, silloin kun auto ehtii yllättää minut. Jos olen vain vähän myöhässä, saan käännytettyä pennun huomion puoleeni auton havaitsemisen jälkeenkin. Loput eli suurin osa ohituksista sujuu niin, että pentu muljauttaa silmiään autoon päin, mutta pitää silti huomionsa minussa (tai lelussa). 

Lystin kanssa on vähän tokoiltu, mutta kokeeseen ei tällaisella treenillä tai motivaatiolla ole asiaa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Lysti ei voi nauttia kokeista, jos sen pitää pelätä kaikkea. Tänään pujoteltiin kepit neljästi, lähetin eri kulmista. Varmasti Lysti haki aloituksen ja pujotteli.

Lykky ja Lysti eroavat aika paljon toisistaan: Sunnuntaina kohta 3-vuotias Lysti puhisi ja ihmetteli tuulessa hulmuavaa Suomen lippua, joka ohitettiin päivän mittaan kuudesti. Liputuksia se on nähnyt paljon, asutaan aktiivisesti liputtavassa taloyhtiössä ja lippuja näkyy muuallakin. Lykyn kanssa oikein pysähdyin lipputangon juurelle, että "huomaatkos mitään?" Ei huomannut. Tänään naapurustossa kolisi kaivinkone, Lysti jätätti ja kauhisteli. Lykky katsoi innostuneena, että "mikäs se tuo on?" ja se siitä. Lisäksi Lykyllä on hinku tervehtiä vastaan tulevat koirat ja ihmiset, sitä on pitänyt jo rajoittaa. Käytän koiria edelleen erikseen ulkona. Niin, ja saan leikkiä Lykyn suojelusenkeliä, ei sillä ole mitään ajatusta siitä minne voi hypätä tai kiivetä tai yrittää kiivetä tai juosta.

Aloitin taas työt osa-aikaisesti. Kahden päivän jälkeen sirittää takareisiä. Toivottavasti se johtuu vain tottumattomuudesta istumiseen. Alkaa vaan tuntua samalta kuin tammikuun yrityksessä eikä hymyilytä yhtään. Muutenhan selkä on edistynyt, siis sietänyt mm. agilitya ja autoilua. Ehkä se tästä. Vielä en luovuta.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tepsutassu

Samat kuviot jatkuu tottistelun osalta Lykyn kanssa. Tänään tein pihalle juustoruudun, kooltaan 1 m x 1 m. Hienosti nuuskutteli meidän tepsutassu. Autojen kanssa teen niin, että ennakoin autot, jos huomion siirto ei ennakoimisesta huolimatta onnistu, estän auton perään hinkumisen ja sitten huomion siirtämiseksi ja palkaksi tulee saalislelu.

Siitä tuleekin ruoka mieleeni: Tarjosin Lykylle kädestäni raakaa lihaista pikkuluuta "ajanvietteeksi". Kuin olisin tunkenut käteni piraija-akvaarioon. Mitään armoa ei tuntenut pikkuinen, kun hampaat kävi luita päin. Lopulta kaivoin rei'itetyillä sormillani 15 cm:n luun pennun nielusta. Sana ahne on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti saadaan tämä ominaisuus hyötykäyttöön. :)

Tänään on sitten laitettava punkkiliemet niskoihin. Punkkeja en ole vielä koirista löytänyt, mutta niitä on jo liikkeellä.

Lopuksi kuvia, joita olen päivittänyt oikeassa koossa tänne. (Ei pidä potea huonoa omatuntoa, jos sinne ei jaksa itseään klikata. En minäkään yleensä jaksa.)


Pieni koira - iso nahka


Perheretkellä rauhallisina

Lysti ja keppi