Menomatka

Kirjoitan nyt tähän, mitä mieleeni muistuu.

Lauantai meni majoituksia etsiesssä. Varasin hotellin tiistaista torstaihin reilun vartin päähän Utrechtin isosta ihmis- ja eläinlääketieteen keskuksesta. 

Sunnuntai kului pakatessa. Tuntui sittenkin liian huteralta lähteä yksin ihan mentaalisessa mielessä. Mielessäni kangasteli myös laivojen ahtaat käytävät ja hissit, paljon kannettavaa ja koira matkassa. Niinpä matkustajamäärä lisääntyi yhdellä, mikä tarkoitti yhteydenottoa molempiin laivayhtiöihin. Jälkimmäiseen (Trelleburg - Rostock) ei saanut mitään yhteyttä viikonloppuna. Lähdettiin hyvissä ajoin satamaan, mutta menomatkalla piti käydä apteekissa. Samalla muistin, että Giblin b-vitamiinit unohtuivat ja ne käännyttiin hakemaan kotoa. Eihän ne välttämättömiä ole, mutta jotenkin ne tuntuivat tärkeiltä kaiken stressin keskellä. Ei meille kiire silti tullut, olimme satamassa miltei etuajassa. Henkilökorttini oli ehtinyt vanhentua. En ollut edes katsonut sen voimassaoloa. Onneksi olin napannut mukaan voimassa olevan passin.

Turha lie sanoa, että mitään varsinaista matkatunnelmaa ei ollut. Ihan kuin oltaisiin oltu matkalla hautajaisiin. Toivon vain koko ajan, että reissu on ohi. Auto laivaan ja D3-autokannelta hyttiin. Tajusin laittaa autokannen muistiin. Oli hyvä ilma ja Gibli nautti kannella. Paita oli päällä, koska haavan alareunasta oli lähtenyt rupi enkä halunnut Giblin siitä kiinnostuvan. Huonosti parantunut haava olisi ollut säteilytyksen este.

En ole aikoihin matkustanut laivalla. Silja Serenade oli iästään huolimatta siisti. Laivan lähtiessa satamasta tarkistin lipusta, monelta buffet-tarjoiluni olikaan. Se oli jo alkanut, mutta ehdin syömään. Gibliä ei uskallettu jättää yksin hyttiin, koska oven saa sisäpuolelta kahvasta auki. Yöllä heräsimme kolmen maissa joihinkin kolistelijoihin. Seuraavana aamuna väsytti. 

Muistakaa Ruotsiin koiran kanssa menijät etukäteen tullata koira tai mennä tullauskaistan kautta! Sitä informaatiota ei löydä helposti.

Edessä oli ajo Ruotsin halki, 647 km. Vuorottelimme kuskia. Lepovuorossa sain buukattua toisen henkilön seuraavalle laivalipulle ja järjesteltyä töitäni.

Valtava Vättern auton ikkunasta

Trelleborgin laiva lähti vasta 23.30. Olimme satamassa jälleen etuajassa. Ei todellakaan ollut varaa myöhästyä. Oli taas puhe, miten erilaista on tehdä tällaista reissua verrattuna siihen, että olisi ihan lomamatka, jonka olisi suunnitellut pysähdyspaikkoineeen ja reitteineen. 

Kyllä se vaan TT-linekin yllätti positiivisesti. Hytti oli iso ja siisti. 

Varattiin lentolippu matkakaverille Amsterdamista Helsinkiin. Kävimme joskus klo 24 nukkumaan ja heräsimme klo 5 hyttikuulutukseen, että laiva on tunnin päästä satamassa. Sen jälkeen emme saaneet enää unta, otti päähän. Aamutoimien jälkeen lähdimme etsimään koirien vessaa. Täällä Gibli ei suostunut hyppäämään laatikkoon eikä pissinyt. Siljan koiralaatikko ei ollut mikään ongelma. Hytin kautta hissillä alas ja kolmoskerrokseen, missä oli rekkoja ja panssarivaunu. Missä ihmeessä se meidän auto onkaan? Missä kerroksessa ja missä päin laivaa? Että ollaan kohta satamassa ja pitäisi olla autossa ja kohta jono seisoo, kun yhdestä autosta puuttuu kuski. Niitä autoja on oikeasti älyttömästi. Seurasi juoksua rekkojen viertä pitkin seuraavaan hissikuiluun ja sieltä 5. kerrokseen ja sieltä se auto sitten löytyi. 

Taas ajamaan. 610 km. Tavoitteena päästä aamuvarhain mahdollisimman pitkälle ennen ruuhkia. Pysähdyimme Bremenissä huoltoasemalla. Vanhanaikaisesti tankattiin ensin ja maksettiin sitten lasku asemalle. Yllätys oli hieno kahvinkeittokone, mistä otettiin aamukahvit. Myöhemmin pysähdyimme vielä kahteen otteeseen. Paljon emme uskaltaneet hukata aikaa, koska takarajana oli lento Amsterdamista Helsinkiin ja yhtäkkiä voi jymähtää tuntien ruuhkaan. Oli lämmintä. Auton takapenkki oli tullut aika täyteen, koska taakse ei Giblin häkin lisäksi mahdu paljonkaan tavaraa ja minun piti ottaa myös työtarvikkeet mukaani. Otin Giblille myös pehmeän pedin mukaan. Ajattelin, että on kivempi maata pehmeällä ja tutulla alustalla laivassa ja hotelleissa, etenkin paluumatkalla. Raivasin tavaroihin aukon, jotta viilentävä ilma osui Gibliin.

Sitten yhtäkkiä olimme Hollannissa. 

AirBnb-asunto, jossa piti olla hyvä netti ja jota olin menossa katsomaan, ei enää ollutkaan saatavilla. Omistaja ilmoitti, että onkin tulossa hautajaiset eikä koko asunto ole käytettävissä varattuna aikana. En tiedä, mitä oikeasti tapahtui. Mutta olin vailla asuntoa ja työhuonetta torstaista alkaen. Sain vinkin toisesta kohteesta, jonne lähetin viestin, jotta voisin sen vilkaista etukäteen. 3 viikkoa jossakin yksityisen huijarin omistamassa ties minkälaisessa mörskyssä ei kiinnostanut etukäteen maksettuna. Kävimme katsomassa sen asunnon seudut menomatkalla hotellille. Näytti kivalta. 

Hotellihuone oli hyvä yllätys. Vein "matka-apuni" Utrechtin asemalle. Kaupunkin on iso, 338 000 asukasta näyttää asuvan tiuhemmassa kuin Helsingissä. Kytkin illalla työvälineet. Netti onkin nopea. Pystyin aloittamaan työt jo. Ei tule ihan niin kallis matka. 

Toisesta AirBnb:stä ei kuulunut mitään. 

Kielestä en ymmärrä yhtään mitään, mikä esim. autolla ajaessa on ongelma. Ehkä 3 viikon kielikylvyn aikana oppii.