Keskiviikkona oli Giblin ensimmäinen aika klinikalle. Tietöiden vuoksi piti kiemurrella, mutta yhden u-käännöksen taktiikalla löysin lopulta perille. Ihmissairaalan näköisellä potilasaulan luukulla kysyttiin ensin pysäköintilippu ja ajattelin, että onpas byrokraattista touhua. Sihteeri leimasi lipun koneessa ja sanoi, että tällä pääsette sitten pois. Että tuo aina pysäköintilippu mukanasi, pysäköinti on potilaille ilmaista.
Hetken odotuksen jälkeen ensin meitä jututti ensimmäinen eläinlääkäri. Se toinen, jonka kanssa olin keskustellut puhelimessa, oli kiinni vielä toisaalla. Tämä ensimmäinen eläinlääkäri oli kiva ja piti Giblistä. Hän kyseli matkustustarinaamme ja sanoi sitten Giblille, että "sinusta todella pidetään". Sitten tuli korkeammassa asemassa oleva asiantuntija (en muista kummankaan nimeä), joka myös tutki Gibliä. Kysyin, tarvitseeko levinneisyyttä tutkia uudelleen. Ei tarvinnut, koska heinäkuussa tehdyt tutkimukset ovat heille riittävän tuoreet ja vartijaimusolmuke oli jo leikattu. Ja koska kasvain on ollut jo ainakin 4 vuotta, se ei kuulosta nopeasti leviävältä. (Ja joka tapauksessa hoito on nyt säteilytys.) Gibli oli todella ystävällinen ja rauhallinen tutkittaessa. Minulla oli kuonokoppa varmuuden vuoksi mukana. Eläinlääkärit sanoivat, että turhaan tuo sinulla on matkassa. Keskustelu käytiin englanniksi.
Varmistin hoidon hinnan. Se on yhä 4 000 euroa. Jos joku nyt on samassa tilanteessa kuin me, niin kerrottakoon vielä, että Saksan Ahltenista tuli eilen vahvistusviesti. Siellä säteilytystä olisi ollut luvassa 10 x, 2 x viikossa eli 5 viikkoa, ja hinta 5 500 - 6 000 euroa. Lukemani perusteella 15 x on se oikea hoito, joten olin tyytyväinen, että olemme Utrechtissa, jossa on eläinten syöpäkeskus.
Kysyin eläinlääkäriltä ihoreaktiosta uudelleen. Sanoin katsoneeni kuvia, mitkä ovat hirveitä. Reaktio tulee siis viimeistään 2 viikon kohdalla, vastaa palovammaa ja on kipeä. Se syvenee säteilytyksen lopettamisen jälkeen, kestää ainakin 2 viikkoa pahimpana. Giblillä palovamma tulee olemaan varsin iso, koska arpi pitää sädettää laajalti. Hän näytti kuvaa tyypillisestä palovammasta eikä se niin kauhea nuotiolla käristetyn näköinen ollut kuin olin etukäteen googlaillut. Koira ei saa nuolla palovammaa. Pitää olla tötterö päässä, mitä Gibli inhoaa tai sellainen kauluri, joka varmasti estää nuolemisen. Leikkauksen jälkeen kuonokoppa oli riittävä ja Gibli sen sietää. Ehkä kokeilen sitä. On olemassa koirille myös hihoja tätä varten. Säteilytyksen jälkeenkin kyynärpään ihosta täytyy pitää hyvä huoli. Auringolta täytyy myös suojautua.
Kysyin, pääseeko koiran kanssa viimeisimmän säteilytyksen jälkeen heti kotiin, vai miten siinä yleensä käy. Autolla ajamista ei pidetty ongelmana, joten päästiin varaamaan paluumatka. Kysyin ekinokokki-tableteista. He voivat antaa ne, kun lähdemme takaisin.
Sitten Gibli vietiin ensimmäiseen sädetykseen. Samasta odotustilasta mennään myös koirien leikkaussaliin ja teho-osastolle sekä hoidetaan lintuja. Viereisistä ulko-ovista kulkee hevosia. Odotusaulassa on samassa tilanteessa olevia toisia lemmikkien omistajia, tunnelma myötätuntoisen surumielinen. Gibli palasi noin 45 minuutin kuluttua vähän hoiperrellen, kanyyli jalassaan. Koira nukutetaan jokaiseen sädetykseen. He sanoivat säätävänsä lääkitystä vaikutusten perusteella.
Paluumatkalla kävin ruokakaupassa pienessä lähitaajamassa. Se, kuten myös muut lähikylät ovat kuin nukkekodeista, elokuvakulisseista tai sarjakuvista. Esim. katujen maalimerkinnät ovat hyvin kirkkaat. Liikenne on miellyttävää. Ihmiset pyöräilevät takakenossa. Oli reilu 20 astetta lämmintä. Täällä olisi kiva lomailla, jos olisi oikea lomamatka.
 |
| Lähitaajaman pääkatu |
Gibliä nukutti illalla melko paljon.
Torstaina oli 2/15 sädetys. Sään puolesta oli viileämpää, 21 astetta. Giblin säteilytykseen hakija kysyi Giblin voinnista. Sanoin, että Gibli oli illan aika uninen, joten he sanoivat kokeilevansa toista unilääkettä. Nyt meni noin 30 minuuttia ja Gibli oli illan virkeä. Kävimme kävelyllä lähimetsässä, mikä on suojeltu alue. Siellä on leveitä ulkoilureittejä koirille, hevosille ja maastopyörille.
Tänään oli 3/15 sädetys. Se sujui entiseen malliin. Giblissä ei näy vielä mitään haittavaikutuksia. Kävimme kävelyllä samoilla seuduilla kuin eilen. Kanyyli otettiin pois. Saamme viettää viikonlopun tavallista elämää.
Viikko sitten sain tietää, että lähdemme tänne. Viikon päästä säteilytyksiä on toivottavasti kasassa 8/15 eli olemme yli puolen välin. Ikävintä tässä on se, että mennään koko ajan kohti huonompaa vointia. Toisaalta motivoin itseäni sillä, että näin on mahdollista saada Giblille vuosia elinaikaa.
Päätin opetella hollantia yhden sanonnan päivässä. Nyt on hallussa hyvää huomenta, päivää ja iltaa, ole hyvä ja kiitos. Paikalliset jaksavat kärsivällisesti korjata ääntämystäni. Hollantilaisilla on se kummallinen grh-äänne kuin olisi kitalaessa roska. En tiedä, johtuuko stressistä vai tästä kaikesta, mutta kielen opettelu tuntuu vaikealta.
Huomenna olisi ollut SM-kisat. Lystin kanssa olimme 6 x yksilö-SM-kisoissa. Giblin kanssa aloitimme kisauran 27.4.2019 ja nousimme nopeasti kolmosiin. V. 2019 olimme Giblin kanssa ensimmäistä kertaa SM-kisoissa, silloin joukkueessa. Sen jälkeen meillä on aina ollut kisaoikeus yksilö-kisoihin. Kahtena vuotena emme osallistuneet sen vuoksi, että alusta oli liukas ja koirat liukastelivat perjantaina. Sekä vuonna 2023 että 2024 olimme finaalissa, v. 2023 lopulta sijalla 13 ja viime vuonna sijalla 8.
Niin se elämä muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti