perjantai 16. syyskuuta 2011

Lyksti ja Lysky

Menee välillä nimet sekaisin, samaan soppaan tosin uppoaa pojankin nimi. Koirat kuuntelevat jälkimmäisiä tavuja. Heh, jos loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eipä olla juuri treenitty. Eilen satoi koko päivän, piilotin koirille ruokaa ympäri asuntoa. Lykkykin on oppinut etsimisen taidon. Tänään harjoittelin Lykyn kanssa sivulla olemista ja katsekontaktia siinä. Se ei osaa pysähtyä oikealle paikalle, mikäli ruokaa ei ole vasemmassa kädessäni. Laitoin sen sitten istumaan ja menin viereen. Katsekontaktista tuli palkkaa. Yritin olla suora ja katsoa vain silmäkulmastani. Pentu tuijotti niin tomerana. :)

Tänään Lykky pääsi tapaamaan koiria, kavereina olivat Luksi, Sieni ja Tytti. Tytti ja se ärisivät pariin otteeseen toisilleen, mutta sitten taas tulivat toimeen. Luoksetulokäsky on menettänyt tehonsa ainakin koiraporukassa, pitää vahvistaa sitä piakkoin pitkän liinan kanssa.

Hollantilainen, saksalainen, belgialainen ja unkarilainen

Otetaanko erä?
Kinttu on parempi, mutta ei vielä kestä täyttä varaamista ja kävelyssä kiristää peroneus brevistä (siinä oiva nimiehdotus jollekin ravurille). Jalka turpoaa, jos on alaspäin pidempään kuin tunnin. Sairauslomaa jatkettiin viikolla. Selkäosio: Kelan tuoma hylky elokuun alun osasairauspäivärahasta ei hymyilytä. Päätöksen mukaan sinne ei ole toimitettu lääkärintodistusta ja työnantajan kanssa tehtyä sopimusta. Molemmista paikoista sellainen on kuulemma lähetetty. Posti saa uuden yrityksen ja minä nuolen näppejäni syyttävien silmieni katsoessa neljään eri tahoon.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Dancing in the Dark

Eilen Lysti ja Lykky saivat pitkästä aikaa juosta isommalla alueella keskenään. Lysti oli kiltimpi kuin aiemmin, kovisteli Lykylle vain kerran. Näyttää siltä, että Lystillä on omat Tiukat Leikkisäännöt, joita ei saa ylittää (ja joita kukaan ei tiedä). Pennun kellauttamisen jälkeen leikki jatkui, Lysti vakuutti pennulle hyviä aikeitaan pylly pystyssä.

Tänään pentu sai uutta seuraa. Tavattiin Luksi-mudi ja Sieni-hollantilainen. Lykky sai päästellä ensin Luksin kanssa pahimmat höyryt, sitten otettiin Sieni kaveriksi. Sieni on kerrassaan mainio 16-viikkoinen tyttönen. Ennakkoon pelkäsin, että Lykky pennun jyrää, mutta vielä mitä! Otetaan uusiksi. :)

Lykky hyppi päin Lauraa, tapa on raivostuttava, mutta pomppu niin yllättävä ettei sitä ehdi estämään. Tätä nykyä en voi Lykkyä pitää edes talutushihnassa keppien takia. Luoksetulokin kaipaa hiomista, nyt pentu hakeutui kutsustani kahdesti Lauran autolle. :o

Illemmalla Lykky sai kokeilla kahdelle kujakeppiparille lähetykset molemmilla käsillä ja loivasta avokulmasta. Hyvin ja kivalla vireellä löytyi kuja. Lysti pujotteli 6 keppiä, keppien päässä oli palkka valmiina tai sen heitin. Lähetin Lystin erittäin avoimeen avokulmaan ja niinkin, että se sai pujotella vaikka jäin lähtöön. Ei ongelmia

Kinttu on varovaisesti arveltuna parempi, erityisesti himputin peroneus brevis on tänään ollut myötäävämpi.

Otsikko tulee Bruce Springsteenin kappaleesta monen merkityksen kautta. Ensinnäkin illat alkavat pimentyä. Lykyllä pukkaa mörköikää, koska olohuoneen ikkunasta heijastuva kuvajainen malinoisista oli murinan arvoinen ja haukkuun päästiin kun vieraan koiran viereen ilmestyi ihmishahmo. Toinen syy: tämä elämäni on tällaista pimeässä kulkemista tällä hetkellä (pimeä tunneli, jossa ainut kajastava valo tulee lähestyvästä junasta). Vanha vitsi, tiedetään. Kolmas: pikkusiskoni perheenlisäys syntyy minä päivänä vaan ja juuri siskoni kanssa olen livenä tämän kappaleen kuunnellut Tampereen Ratinalla. Neljäs: hyvä fiilis, mitä ei himmennä edes se, että olen tainnut linkittää saman kappaleen ennenkin.


lauantai 10. syyskuuta 2011

Kaikenlaista

Olen lykännyt Lykyn punnitusta peläten että siitä tulee brachiosaurus (pituus 25 m, paino 80 tonnia). Jos ei mittaa niin ei tule? Tänään en voinut enää vaimentaa uteliaisuuttani. 28-viikkoinen nti Lykkensdorf painaa 19 kg. Huokaus, ei ole tullut lisää enää kilo viikossa. Lystikki Tikki Tikkinen on 24 kg.

Lykky kesäkuussa pojan käsittelyssä
Kävimme pk-kentällä juoksutus-tottistelemassa, tärkeimpänä tavoitteena energian polttaminen eli palkkaamisessa lelu lensi. Koirat olivat vuorotellen käsittelyssä x 3.

Lykky sai hioa vähän perusasentoa, minun pitää olla tarkka namikäteni kanssa, muuten koiruus on liian edessä. Maahanmenot, istumiset ja seisomiset ok. Pentu kesti makuullaan vaikka loittonin siitä lelu kädessä noin 3 metrin päähän. Eteenmeno oli vauhdikas ja hyvin pentu suunnisti lelulle vaikkei sitä näkynytkään. Eetu sai ottaa luoksetulon, pitää pennun totella häntäkin.

Lystin kaukot ovat hyvin hajahtaneet. Se loikkaa maa-seisossa metrin eteenpäin takapalkasta huolimatta. Sivulletulokin oli summittainen, piti korjuuttaa. Kerran se juoksi heitetyn lelun perään ja tuosta vaan hyppäsi täydessä korkeudessaan olleen pk-esteen yli. Näitä otettiin sitten kaksi lisää ihan tarkoituksella. A:nkin pääsi Lysti kapuamaan. Eteenmenossa se juoksi kentän päädyssä olleen Eetun luokse vaikka lelulle oli aikomus. Luoksetulo tehtiin minun luokseni. Lystissä oli virtaa ja intoa kuten agilitykentällä. Salaisuus lie siinä, että sai katsella autohäkin kaltereiden takaa Lykyn tottistelua.

Kinttukuulumiset: Kävin perjantaina ultraäänessä. Sen mukaan peroneus brevis -jänteeni ei ole revinnyt, toisaalta tutkimus on epävarma, magneetti olisi paras. Ortopedi epäilee, että kyseisen jänteen jännetuppi on tulehtunut linkkaamisesta. En ole ihan vakuuttunut (mistäpä olisin), mutta toivon hänen olevan oikeassa. Oletan myös, että kohoasennon vuoksi kantapään ylle valunut veri ja kudosneste ja ties mikä ärsyttää jänteitä. Kokeillaan vaihteeksi tulehduskipulääkegeeliä paikallisesti. Alla on kuva tuesta, joka on ostettu urheilua varten. Kovamuovisine sivuineen ja kiristettävine liinoineen se on huomattavasti jämäkämpi kuin ilmalasta. Esittelytekstin mukaan se mahtuu hyvin kenkään, öh - lumikenkään? Samanlaisen tuen olisin saanut sahaamalla luisteluhiihtomonosta kärjen pois. :D



Lisäys klo 18.44: Nurmikolla pennulle hyppykoulua, maassa olevilla 3 pötkylällä muutama toisto. Lisäksi 2x2 pujottelusta yhtä paria, mutta kun meni niin hyvin, toista paria. Pentu tarjosi innoissaan monta asiaa (en ollut tajunnut, että 4 keppiä voi mennä niin eri tavalla), mutta ei juuri sitä mitä halusin ja minua säälitti olla palkkaamatta. 4 kepistä tuli käytännössä kuja, kun pennun lopulta lähetin lelun perään.

torstai 8. syyskuuta 2011

"Sivu"

Jalka kestää jo paremmin varaamista eli voin seisoa kotona ilman keppejä. Lykky on saanut treenata takaosansa käyttöä. Sen ollessa sivulla olen kääntynyt paikallani vasemmalle ja namilla vääntänyt koiraa kääntymään. Melkoinen honkkeli on pentu ja kellahtaa välillä ristiselälleen, mistä voi päätellä etteivät harjoitukset ole turhia. Pari onnistunutta loikahdusta on saatu, joten eiköhän se siitä.

Jalkaosio: Turvotus on yhä laskenut ja jalka kestää paremmin varaamista. Aikamoinen jäykkyys ja kipu on akilleksen seudussa, minkä jalkaa liikuttaessa huomaa. Ja nyt tajusin, että se taitaa olla se pirun peroneus brevis, mikä siellä kiukkuilee, minkä ortopedi papereihin totesi. Kirjallisuuden mukaan vaiva alidiagnosoidaan ja vaatii yleensä leikkauksen. Miksi sitä ei tarkemmin katsottu? Plääh. Jos on niin, menee päin ***settä koko touhu, kuten on mennyt alusta lähtien. En nyt kirjoita enempää.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Selkenevää

Ensin koirajutut: Lykyn kanssa olen jatkanut noutoharjoittelua. Kriteeri tsapille ja leluleikitykselle on se, että koira kantaa edes metrin kapulaa. Minun on yllättävän vaikeaa pitää kriteeri. Lykky menee selvästi hämilleen, jos kosketuksesta ei palkkaa tipukaan, käy luonani ja käy maahan tuijottamaan silmiini: "Tätäkö sinä haluat?" Tähän sanon "Hae!" ja huitaisen kädelläni kapulaan päin. Tänään saatiin muutama onnistunut toisto, koira höristää korvansa, laukkaa kapulalle ja kantaa sitä jonkin matkaa takaisin. Ei yhtään kapulan jurskutusta. :) Tästä jatkan niin, että pidennän kantomatkaa ennen palkkausta.

Lystille otin luoksetulon pysäytyksiä voittajaluokan mukaisesti. Tämä lähinnä aivojumppana - paitsi Lysti on niin rutinoitunut, että ei se taida liikkeelle enää ajatuksiaan uhrata.

Tokoilu tai tottistelu on vaikeaa. Jalkaa ei vieläkään voi pitää kauan alaspäin ja tarvitsen keppien tuen. Lykky ei varo yhtään, joten sen kanssa olen ollut varovainen, keppi jalan suojana tai nostan sen lähestyessä räpyläni ilmaan turvaan. En voi tehdä perusasentoja, seuraamista tai kapulan luovutusasentoa, mitkä olisivat aika oleellisia. Mielikuvituksen puutetta vain?

Nahka suurten jarrutusvoimien alaisena
Sitten kinttukuulumiset (tähän voi lopettaa lukemisen, jos ei kiinnosta): Turvotus on vähentynyt, väri edelleen komea. Alaspäin voi jalkaa pitää edelleen vain rajotetun ajan. Kipu herättää 100 x yössä. Päänuppini on pureksinut sattuneen todeksi, pahin kapina, viha ja suru on laantunut. Tilalla on Sagin joulu-tammikuun kisakalenterin selaus peläten samalla sitä, että sekin on liian aikaista.

Viimeisin live-lääkärin tapaaminen oli päivystyksessä turmapäivänä. Murtuman varmistuttua sain hoito-ohjeet ortopedilta puhelimessa ja s-postitse. Ajattelin, että vakuutusoikeudellisesti on järkevää käydä samalla lääkärillä livenäkin. Kävin eilen. Hoito-ohjeet eivät muuttuneet, paitsi että ilmalastan sijaan voin kokeilla amerikkalaisen jalkapallon pelaajille tarkoitettua nilkkatukea vakiosuojana, jos se tarjoaa yhtä hyvän tuen. S-lomaa on nyt 3 viikkoa, sitä jatketaan tarvittaessa.

Luusta on irronnut vajaan sentin pala nivelsiteen matkaan ja kunhan hematooma häviää, luupalan ja katkenneiden nivelsiteiden pitäisi asettua suht oikeaan kohtaan. Tämän edellytys on se, että nilkka ei liiku sivuttaissuunnassa - siksi nilkkatuki 2 kk varatessa jatkuvasti. Osumaa on fta-ligamentin lisäksi ottanut myös peroneus brevis -jänne, joka ei käsittääkseni ole katki. Jos olisi, niin olisi enemmän ongelmia. Ortopedin mukaan on ihan hyvä, että nivelside on ottanut luuta matkaansa eikä kokonaan revennyt - tilanteen korjaannuttua ei tule välttämättä niin löysä nilkka. Epäilin korviani siinä kohtaa, kun kuulin, että puolen vuoden kuluttua jalan pitäisi olla suht oireeton. Paperissa luki sama, joten en kuullut väärin. Jos puoli vuotta ei riitä, jokin on mennyt pieleen. Toivon positiivista yllätystä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tänään tuntuu tältä

Aamulla Lykky Lykkensdorf sai harjoitella tunnaria. "Tsap" & ruokapalkka tuli yhteen tunnarikapulaan vilkaisusta ja myöhemmin sen kantamisesta. Edistyimme tässä toisella kerralla niin pitkälle, että Lykky kovasti nuuskutellen etsi kapulaa myös piiloista eli maton ja koiratyynyn = nykyisin lepotyynyni alta. Seuraavaksi kippaan viereen miljoona hajutonta kapulaa. Kuinka pidänkään siitä hetkestä, kun näen sillä raksuttavan. :)

Tuohon päättyi koiraosuus, loppu on päiväkirjaa sairastamisesta. Ja se väistämättä tulee olemaan blogin pääpaino seuraavat pari kuukautta. Olen sentäs varoittanut. ;)

Tänään on ollut nyyhky olo, olen rypenyt itsesäälissä. Viikko sitten oli tapaturmapäivä.  Ei huvita olla reipas optimisti. Klikkaan "Mä elän vieläkin" -kappaletta kerta toisensa jälkeen. Topi Sorsakosken kuoleman jälkeen kappaleeseen on tullut vielä kohtalokkaampi tunnelma ja sen kuuntelu ottaa silmiini vielä enemmän.


Päivitän vielä tämän päivän kuvat. Tällainen on ilmalasta, jonka saa ottaa välillä pois jalasta. Idea tuossa on se, että stabiloi jalan sivuttaissuunnassa, mutta sallii jonkinlaisen nilkan koukistuksen ja ojennuksen. Niin siis saa tehdä vaikka murtuma löytyy. (Ohje on kirjallisena, muuten epäilisin vielä enemmän. Olen ollut silti hyvin varovainen osin kivusta johtuen. Varaaminenkaan ei vielä onnistu.) Aivan lastan yläreunassa on venttiili, jonka kautta voi pikkupumpulla säädellä ilman määrää. Pikkupumppu muistuttaa hyvin paljon koiralelujen vinkua. Melkein huvittava on DeRoyal-teksti:


Ja tällainen on kinttu ilman lastaa. Turvotus on vähentynyt ja väri on kaunis. Toivon että jalan väri on tuollainen seuraavan kerran vasta sitten kun olen lähtenyt enkelillisiin ilmavoimiin.


Kävin eilisiltana lapsen kaverina metsässä. Ulkoilutettiin koirat vuorotellen. Sen verran sauvoilla kävely metsäpoluilla otti käsiini ja hartioihini, että sauvakävelyjakson päätteeksi minua tulee katsomaan kateellisina jopa entisen Itä-Saksan uimarit.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Aikataulu tarkentuu

Ensin kiitos kaikille myötätuntoa ja apua tarjonneille. Olette arvokkaita!

Syksyn agilityt ja muut juoksemiset on juostu. Aikataulu:
  • Ilmalasta 8 viikkoa (sen saa onneksi heittää pois, kun ei jalkaan varaa, mm. yöksi, paitsi että viime yönä heräsin miljoona kertaa, laitan siksi ensi yöksi kuitenkin) 
  • Sauvoista vieroittautumisella ei kiire
  • 6 viikkoon saakka kävely, uinti, pyöräily/kuntopyöräily yms.
  • 6 viikon kuluttua tasapainolaudalle, hölkän kokeilu
  • Vasta kun hölkkä sujuu (siihen voi mennä 3 kk), agilityyn.
3 kuukauden kuluttua on joulukuu. "Älä tule paha talvi, tule hyvä talvi", hoen ja läpsytän seinäalmanakkaa yhdellä jalalla seisoen. Toivon siis, ettei tule epämieluisia yllätyksiä tyyliin "olisi pitänyt heti leikata".

Tämä koko revohka ei ole pelkkä agilitytauko. Koirien ulkoilutukset ovat pojan harteilla, hän käyttää vuffet erikseen. Täytyy alkaa ajaa metsän tai kentän laitaan ja päästää siitä ne vuorotellen menemään. Yhtä aikaa ei isolla alueella leikki suju kuin pätkiä enkä ole siksi Lykkyä altistanut Lystin tosikkuudelle tai saalistamiselle. Lykyn koulutus on jäissä - ehkä sitten jatkuu, kun voin seisoa ilman turvotuksen pakotusta tai kyynärsauvoja. No paikkamakuuta varmaan voisin opettaa/hioa. Tunnaria? Mutta kun nouto-otekin on vielä ihan kysymysmerkki. Kosketusalustaa lisää? Vinkkejä kellään?

Eilen piilotin olohuoneeseen herkkupaloja. Lysti on haka niitä etsimään, mutta nyt oli pennun vuoro. Poika katsoi ja totesi osuvasti: "Lykyllä on hirmu hyvä hajuaisti, mutta se ei vaan osaa käyttää sitä." :D

Itella toi tilaamani koirien kaulapannat. Otin kuvat. Klikatkoot suuremmaksi ja tarkemmaksi ken tahtoo.



Ja seuraava juttu ottaa kupoliin: kun kommentoin omaan blogiini, pitää silti laittaa nimet ja kaikki, painaa "muokkaa", "esikatselu" ja "lähetä" useita kertoja eri järjestyksissä ja lopulta systeemi armahtaa, näen kirjaimet jotka pitää kirjoittaa ja kommentti lähtee. Sitkeyttä vaatii mokoma.

Tämä ei ole kaulapantakuva, vaan Empaattis-Sympaattis-Lysti: