Jossakin putkessa

Oli välillä enemmänkin pakkasta, mutta tänään vain 5 astetta eli oiva koirailuilma.

Agilityhallin pihassa Lykky sai tottistella kahteen otteeseen. Seuraamista katsoin ensin narupallo kainalon edessä tai olkapäällä, jolloin elikko puskee ja edistää. Piilotin pallon takataskuun ja sanoin "seuraa". Ja Lykkyhän seurasi. :) Poissa oli painaminen, vähän meinasi edistää, mutta tokeni pysähdellessäni. Se seurasi upeasti kiemurauraakin. En olisi ikinä uskonut. Pitää saada pian apusilmät katsomaan sen suoruutta, suoralta se kyllä tuntui, mutta olen erehtynyt ennenkin. 

Toinen ohjelmanumero oli luoksetulo eri mittaisilta matkoilta, 20 m oli maksimi. Se laukkasi kauniisti ja keskittyi jarruttamiseen. Yhtä kertaa lukuunottamatta tuli suoraan. Kun tästä vinosta otin uusinnan, Lykky kiepahti suoraan sivulle. Niin kauniisti siinä napotti, että olisi tehnyt mieli palkata, mutten voinut, koska eteen piti tulla. Välillä palkkasin paikallapysymisestä heittämällä pallon Lykyn taakse. Maahanmeno sivulta kävellessä oli kolmas projekti, siinä on vielä vähän tekemistä. Näitä juttuja siis tehtiin kahteen otteeseen. Lykky juoksi innoissaan kolmesti hallin ovelle, mutta ei nyt päässyt. Pelkään tassuvaurioita.

Lystin kanssa treenasin hallin puolella. Mukana oli simppeli ratapiirros, mutta en jaksanut siirtää edellisiä esteitä, joten tuli tarkemmin suunnittelematon rinkula. Ärsytti. Kaikki kontaktit olivat radalla ja Lysti otti 2o2o:t kuten kuuluu. Se hiljentää alastulossa, johtunee edellisen kerran kiroilusta. Luotan nopeutumiseen. Keinu sen sijaan oli nopein ikinä! Keppien itsenäistä pujottelemista tuin edelleen. Takaakierroille lähettämistä treenasin vähän kauempaa - ja takaakierto-persjättöä. Siinä ne sitten.

Selän tilanne vaihtelee edelleen. Kuntien eläkevakuutus uskoi, että sökö on ja myönsi oikeuden "osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruiseen kuntoutustukeen" vuodeksi. Ensin ilahduin ettei asiasta tarvitse tapella enempää, sillä olen nähnyt tarpeeksi monta hylkäyspäätöksen jälkeistä vääntöä. Sitten iski masennuskohtaus - selkä on niin huono, että eläkevakuutusyhtiökin sen yhdellä lausunnolla uskoo. Jatkossa teen noin 20-tuntista työviikkoa. Jos jotakin hyvää asiasta kaivan, niin työmäärä on mielestäni aika luksus. 

Blue

Sään lauhduttua otettiin eilinen pelkästään fyysisen liikunnan kannalta.

Tänään ajoin agi-hallille. Siellä oli rata valmiina. Lysti hyppäsi taas ensimmäisen puomin alastulon huolettoman kepeänä vongahtaen. Siitä torumista ja osaaminen palasi. Harkitsen vakavasti hankinko seuraavissa kisoissa tuomarin puhuttelun kiroilemalla, jos sillä kontaktiongelma poistuisi. Kepit tuli radalla eri kulmista, voin jäädä kauas ja Lysti pujotteli varman oloisesti. Sen tekemisen iloa on mahtavaa katsella!

Lykkyä en uskaltanut halliin viedä. Yläantura on parantunut, mutta ei mikään tassu kestä rajua revittelyä luistavalla keinonurmella. Tottistelin sen kanssa pihalla. Seuruussa se edisti hirveästi, pysähtyessäni korjasi ja kaartaessani vasemmalle joutui pyörähtämään etukautta ympäri. Vaihdoin palkan paikan olkapäälle, koiran asento parani, pitkät pätkät ja käännökset kesti hyvänä. Luoksetulossa se tuli suoraan. Tätä on näköjään ihan turha hinkata sisällä, missä koira vääntyy vinoon. "Pitkästä" matkasta eli noin 10 metristä se törmäsi kahdesti tai siis liukui niin, että etutassut tulivat kenkieni päälle. Näistä ei palkkaa ja koira oppi jarruttamaan alustan liukkauden huomioiden. Heitin palkan vasemmalta vasemmalle varmuuden vuoksi, jotta taipumukselle kääntyä oikealle puolelleni olisi joku vastamagneetti. 

Lysti tokoili. Pysähtymisen sijaan istui kahdesti, korjaantui sitten. Istumiset ok. Luoksetulon pysäytys ok, palkalle pääsi maahanmenon jälkeen. 

Selkään iski eilen pahenemisvaihe, oli kintut tulessa niin etten voinut sohvalla katsoa elokuvaa, vaan piti kävellä. Ardinexia oli otettava 2 yöksi. Aamulla herättyäni luulin Lykyn olevan polvien välissä, mutta ei ollutkaan. Oli vähän tunto hukassa. Varpaat sentään liikkuivat ja tuntokin palasi. Taas yksi Ardinex, parit surkeuskyyneleet ja koirien kanssa agihallille. Liikkuminen helpotti särkyä, mutta lääkkeistä tuli hirveä kuvotus. 

Ystävien suhteen on tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia. Muutama tosiystäväksi luulemani on kadonnut, kaikki eivät näköjään kestä toisen luokan kansalaiseksi tipahtaneita kavereita. Onneksi tilalle on tullut uusia: pari työkaveria, mutta lisäksi erityisesti koirakavereita, jotka jaksavat pitää yhteyttä, kuunnella ja kysellä mukaansa vaikka usein joutuisinkin kieltäytymään. 

Tämä Kieslowskin Sininen -elokuvan loppu vangitsi tänään: *klik*. Minussa täytyy virrata puolalaista synkkyysverta. Loppuun laitan vielä kuvan perjantaisesta halo-ilmiöstä:

Pakkasta

Säätiedotuksesta taas, päivää. On ollut pakkasta. Lysti osaa levyttää, mutta niin osaa Lykkykin. Iltapäivällä kävin Lykyn kanssa jäällä, jottei juokseminen ihan unohdu. ;) Paketoin anturan, jottei rikkoutuisi lisää. Olisi ollut kuvausilma, mutta säälin sormiani. Tässä sisältä kuvia:

Rikkinäinen "yläantura"

Lykky ottaa aurinkoa

Temppuilua

Talvi palasi eikä ulkoilu ole hirveästi maistunut.

Lykyn "yläantura" näyttää jo kuivalta, irtonainen palkeenkieli varmaan tipahtaa joku päivä, vielä sen "varsi" on aika paksu. Pentu antaa sen olla rauhassa, joten sisällä saa olla ilmahoidossa. Ulkona käärin haavan suojaksi sidoksen likaa vastaan ja jottei hanki rikkoisi pintaa. Lykky on kyllä luottavainen eläin. Eilen se kävi selälleen ja hymyili otsa lattiassa, kun putsasin Betadinella haavaa. Kynsiä leikatessani se on samassa asennossa ja sulkee silmänsä jalkahoidon ajaksi. Lysti on puolestaan aina ollut tassuistaan tarkka ja ylähuuli on hyvin kepeä kynsiä leikatessa, vaikka antaakin itsensä huoltaa.

Ostin pyöreän kylpyvadin. Lykky tarjosi sille etujalkojaan ja palkkasin niistä, siinähän on ylösmenon 2o2o. Tavoite on edelleen takajalkojen saanti vadille. Lykky keksi istua koko vadin päälle ja siitä tuli kehuja ja palkkaa. Ei mene kauan, kun saan sen siitä seisomaan alastulon 2o2o:oon. Ennen istumista sain nähdä raivoisaa vadin raapimista ja muuta vimmaisen aktiivista tarjoamista ja tuijotusta, mutta istuma-asentoon siis päädyttiin. Kiva katsoa miten aktiivinen ja hoksaava se on. 

Lysti nosti myös etujalkansa vadille, sitten kävi istumaan, pyörähti vadin päällä piruetin (haki sopivaa asentoa, olisi pitänyt palkata, jotta siitä tulisi uusi temppu) ja sitten harjoiteltiin ihan perinteistä 2o2o-alastulokontaktia.

Tajusin, että Lykky täyttää loppukuusta vuoden! Sittenhän agilityakin voi alkaa treenata ihan oikeasti. Pujottelu jää sulalle maalle. Hallin liukkaalla pinnalla en halua sitä opettaa. Tällaisiin tunnelmiin tältä kertaa.

Aksaa, tottista ja tokoa

Oli niitä aamuja, jolloin mietin, että takana on tulevaisuus, missään ei ole enää mitään mieltä ja lopetan itseni tsemppaamisen. Sain lopulta nostettua itseni toivottomuuden suosta ja lähdin koirieni kanssa agilityhallille. Ilman niitä olisin kyllä liemessä mentaalisestikin.

Ensin oli Lystin vuoro, olimme ulkona, koska halli oli vielä varattu. Lysti sai seurata ja ottaa luoksetulon pysähdyksineen, hyvä oli. Kaukoissa jätin takapalkaksi narupallon ja välimatka oli noin 6 metriä. Yllättäen hurtta ei siirtymissä liikahtanutkaan eteenpäin. Hih!

Sisällä oli teemana kontaktit, pujottelu eri kulmista ja uutena etäagility, koska pitää varautua niihin aikoihin, jolloin liikkuminen ei oikein suju. Ensin menimme normaalisti, Lysti huolettomasti loikkasi alastulokontaktilta ilman lupaani ja sai torut, meni hämilleen. Talutin sen kaulapannastaan takaisin alastulokontaktille nököttämään.  Tämä riitti ja kuulo palasi. Sitten olikin mainiot kontaktit puomilla. Keinun se sai kiivetä pitkästä aikaa ottaen aina vauhtia U-putkesta, sillä keinu oli kahden U-putken välissä. Se oikein vonkui ja meni  harvinaisen reippaasti. Kepeillekin sai mennä samoista U-putkista ja varmasti haki ne, vaikka lähettelin itse eri puolilla ollen. 

Ohjasin sitä lopulta jonkinlaista rinkulaa (puomi, kepit, pari putkea, pari hyppyä) varmaan 6 metrin päästä ja koira innoissaan laukkasi sinne minne osoitin, siinäkin näköjään pätee ennakkoon ohjaamisen laki. Hienoa oli! Niin, lopuksi testasin pari jaakotusta, oli Lystin muistissa miten ne tehdään. Hallista poistui iloinen koira ja tyytyväinen minä.

Sitten oli Lykyn vuoro. Seuruutin sitä useita metrejä narupallo kaulallani. Minusta se oli suora. Seisahtumiset sujuivat pienellä käsiavulla. Luoksetulossa se vääntyi taas vinoon, yritin siitä suoristaa. Jos on narupallo leuan alla, se tulee suoraan, mutta jää etäälle. N. 20 cm korkean tokohypyn hyppäytin kahdesti, en pysäyttänyt (enkä usko että Lykky olisi pysähtynytkään).

Agilityssa se sai juosta kombinaatiota U-putki, 2 hyppyä ilman rimoja, U-putki. Jätin narupallon maaliin palkaksi ja ohjasin etäämpää. Innokas oli koira, pallon ottaessaan niin vauhdikas, että liukui päin puomin kannakkeita. Ei sille siinä mitään käynyt. Alustalla se liukasteli ja auton luona näkyi hentoisia veritiploja. Tsekkasin tassut ja kynnet, en löytänyt vaurioita, mutta jossakin on jotakin. Plääh. Pelottaa jatkossa tuolla tokoillakaan, koska pentu niin rajusti menee pallon perään ja luistaa tassuillaan, on sillä joskus anturat punoittaneetkin liukastelun jäljiltä.

Hallilla näin sattumalta ystävättäreni, jonka kanssa pääsin keskustelemaan kivuista. Ah että teki terää vertaistuki! Kiitos!

***

No nyt löytyi vika. Lykyn oikean etusen "yläantura" on revennyt. No höh. Putsataan nyt aluksi. 

Lauhtuu

Pakkanen tipahti 10 asteeseen, mutta tuuli lisi. :) Oli minulla suuret treenisuunnitelmat, mutta ajattelin koirien kaipaavan eniten rehellistä liikuntaa. Kävelimme metsään hankeen loikkimaan. Teemana oli Lykyn jahtaus, mistä itse kohde piti huolen: Lystin pysähdyttyä kävi Lykky laukkaamassa sitä ympäri ja houkutteli uuteen takaa-ajoon. Loiksloiks ja hauhau. 

Sisätottiksessa olen Lykyn kanssa treenannut jääviä ja seisahtuminen alkaa olla aika hyvä, avut pienenevät koko ajan. Maahanmeno on pläts. Istumiseen panostetaan seuraavaksi. Edessäolon suoruutta on harjoiteltu, Lykky kääntyisi mielellään vinoon ikään kuin valmistautuen takaakiertoon. Seuraamisen täyskäännöksiä olemme hioneet, kivasti puikahtaa pentu.

Kotona olen harjoittanut lihaskuntoani. Selälle sopivat liikkeet, joissa se ei notkistu tai köyristy. Punnerruksessa vaikeusaste kasvoi neljä pykälää, kun kaveriksi tuli Lykky. Kyllähän moni koira jalkojen välistä pujottelee, mutta punnertavan ihmisen käsien välistä pujottelu vaatii uhkarohkeutta. :D

-31.4

Otsikon verran on virallisesti täällä pakkasta, tuo on toistaiseksi alin lukema. Koko viikon on ollut liikaa pakkasta ulkoilua ajatellen. Agilityhalli on lämmittämätön. Sisällä olen tottistellut molempien koirien kanssa. Lykky on oppinut sivulla peruuttamaan istuma-asennossa. Jääviä olen harjoitellut systemaattisesti, seisahtuminen tarvitsee pienen sormiavun. Täyskäännöstä harjoittelemme myös. Lysti on opetellut ratsun hommia, tulee jalkojeni väliin sanalla "poni". Tekee se sitä muutenkin, mutta nyt käskystä. 

Tänään olisi ollut agi-kisat, jotka oli järkisyistä peruttava. Ärsyttää ja harmittaa! Selkä on ollut häijy, eilen puutui vasen jalka ja siihen vihloi koko illan, edellisenä yönä nukuin 4 tuntia. Ei selkä olisi kestänyt tuntien ajoa vaikka olisin välillä pysähtynyt jaloittelemaan. Matkustamisessa ei olisi ollut kerrassaan mitään järkeä, mutta mistäs sen ilmoittautuessani tiesin. Toinen ongelma oli pakkanen ja ajokeli. Lohdutan itseäni myös sillä, että Lystin kanssa ei olla päästy treenaamaan ja kisat olisivat loppuneet ensimmäiseen kontaktiloikkaan, joten odotettavissa oleva hyöty olisi ollut riittämätön. Kyllähän kisoja tulee, mutta minulla ei ole aikaa loputtomasti. 

Kävin keskiviikkona selkäortopedilla. Selkää ei vielä leikata, koska vaiva on menossa parempaan suuntaan. Selkäni ei parane vaan muutokset tulevat etenemään. Operaatio tehdään vasta viimeisenä vaihtoehtona, koska hyötyprosentit ovat heikot: 70 % hyötyy, 30 % ei. Leikkauksen jälkeen juoksu ei välttämättä lopu. Nyt saan tehdä kaikkea mikä ei ärsytä, "vaikka hakata halkoja". Kipuilu tulee aaltoilemaan, jolloin syödään kipulääkkeitä. Olin huojentunut käynnin jälkeen, mutta mieltäni painaa tulevaisuudessa siintävä huononeminen. Siksi on kiire ehtiä tekemään kaikkea. - Pysykää mustat pilvet taivaanrannassa.

P.S. Loppuun vielä video Christian-leijonasta *klik*. Jälleennäkemisen riemu vetää minut sanattomaksi.