Tsekkausta

Palasin tänään Kataisen Harrin oppiin kuin ankanpoika maailmalta. Lykyn kanssa nollaprosentti alkaa olla promillen luokkaa. Kun aikoinaan Lystin kanssa jumitin kakkosissa, Harri löysi avaimet. Toivon nyt vastaavanlaista tehoa.

Mentiin 22 esteen rata aluksi miltei virheettä, yksi takaakierto meni suoraan. Sitten katsottiin vaihtoehtoja.

Treenin paras anti tuli varmaan palkkaukseen liittyen. Lykyn kuumuminenkin näyttäisi liittyvän siihen.

Testattiin myös, millä koira kääntyy parhaiten johteen ympäri. Huomasin, että pyörityksellä ja takana leikkaamisella on vaatimaton teho. Laitetaan käännökset tehotreeniin, Lykky on kuitenkin hyvä kääntymään ja sellaisia se esitteli tuollakin sopivalla ohjauksella.

Takaakierto-niisto-persjätössä otin taas taka-askeleen, vaikkei kuulu.

Lykyltä tipahti yksi rima, se tapahtui höselövaiheessa rataa hiottaessa.

Mitään syytä nollattomuuteen ei löytynyt. Hyvällä ja selkeällä mielellä palasin kotiin.

P.S. Aloitin eilen uuden kipulääkkeen entisen rinnalle. En ainakaan muista heränneeni kipuun keskellä yötä. Lupaavalta vaikuttaa.

Vapaapäivän treeniä

Nautin vapaapäivästä pitkästä aikaa. Ilmakin oli kaunis. Kävin Lykyn kanssa hallilla.

• Valmis rata tehtiin kerrasta nollana. En tiedä, mistä moinen menestys tuli, mutta ohjaus tuntui jostakin syystä oikea-aikaiselta ja rapealta. Ehkä osaan ohjata Lykkyä harjoitusvireessä, mutten kisavireessä? Toinen ero oli se, että rohkeasti ohjasin Lykkyä edestä, jolloin minun ei tarvinnut kiirehtiä perään. Lykky kiitti luottamuksesta eikä tiputtanut rimoja. Muutamaa kohtaa hioessa sain kyllä virheitäkin aikaiseksi, mutta se oli sellaista testailua.
• Harjoiteltiin putken ja A:n erottelua. Lykky näyttäisi osaavan, koska ei erehtynyt kertaakaan.
• A:lla treenattiin takanaleikkausta. Ei mitään ongelmaa. 
• Renkaalla harjoiteltiin tiukat käännökset, hyvin sujuivat.

Tokohallin puolella 

• Jäävät virheittä
• Avoimen luokan hypyssä on ongelma edelleen. Lykky seisoo yhä hypyn takana jämäkkänä ja varmana. On houkuttelemista saada se istumaan. Jatkamme harjoituksia edelleen.
• Luoksetulon pysäytyksiä tein vain yhden. Heilautin lelukättä pysäytyksen merkiksi. Lykky pysähtyi kerrasta. Ekaa kertaa en heittänytkään lelua heti, vaan vasta sitten, kun Lykky oli hetken seisonut. Palkkasin tästä täysiosumasta ruhtinaallisesti.

Treeneissä tuli taas Se Katse, minkä vuoksi pidän koirieni opettamisesta. Lykky ei vain maanisesti tuijottanut lelua "annajo, annajo", vaan vilkaisi minua tyytyväisenä ja iloisena, pilke silmässä: "Tiedän, että olin äsken hyvä." 

Kotona vaihdoin koiraa ja kaikkia tassurakkuloita uhmaten tarjosin Lystille kahdenkeskistä laatuaikaa. Lähdin sitä juoksuttamaan metsään ja pellolle. Sillä oli tossut jalassa, mutta tiesin niiden kastuvan, kuten kävikin. Kotona huuhdoin tassut ja toivon kovasti, ettei rakkuloita pukkaa.

Tein Lystille esineruudun, missä oli kaksi esinettä. Kahdesti se kävi ruudun ulkopuolella seikkailemassa, sitten palasi ruutuun ja toi tavarat.

Paluumatkalla pelattiin Lystin keksimää leikkiä. Se nappasi aina kädestäni toisen esineen, juoksi vähän matkaa, tuli kohta uudelleen, tiputti suustaan esineen ja nappasi kädestäni seuraavan. Nostin tiputetun esineen, kävelin, kohta tuli Lysti, tiputti edellisen ja nappasi kädestäni juuri nostamani esineen jne. Semmoinen leikkikaveri, Mössykkä.

Ja kaksi päälle

Lystin kanssa jatkettiin tänään kisaamista.

Eka rata oli oikeasti vaikea muistaa. Puomin jälkeen oli pitkittäin hyppy, jonka jälkeen oli vierekkäin kaksi u-putkea. Hypyn jälkeen sai valita jomman kumman putken sisemmän pään. Sitten äskeinen hyppy piti mennä tiettyyn suuntaan, jolta uudelleen toisen putken sisempään päähän ja taas sama hyppy tiettyyn suuntaan ja takaisin puomille. Kuulostaa ehkä vaikealta kirjoitettuna, mutta livenä se sitä vasta olikin. Sitä kohtaa hinkatessa jäi muu osa radasta vähemmälle huomiolle. Huomasin kyllä, että kepeille mennessä oli myös muuria tarjolla. 

Lysti makasi lähdössä nätisti, tuli hyvin ohjaukseen, otti kontaktit kuuliaisesti, pujotteli virheettömästi. Itse ohjasin sen väärälle puolelle hyppyä just tuossa putkihässäkässä ja sen jälkeen Lysti kävi myös suorittamassa muurin ennen keppejä. Palkkasin iloisesti maalissa, Lysti teki hyvin.

Ennen toista rataa vaihtui tuomari. Jalkojani pakotti. Tällä radalla oli ahdas sykerö hyppyjä, joista piti hypätä vain osa eri suuntiin mennessä. Lysti hyppäsi yhden ekstrahypyn, loikkasi muuten alastulokontaktiltakin, joten hyl. Hyvää: lähtö, kepit, tiukka käännös kahdessa kohtaa johteen ympäri.

Olin ilmoittautunut vielä hyppärille, mutta hain kisakirjan pois ja lähdin kotiin lepäämään.

Turhauttaako - kyllä? Saako koiraharrastaja turhautua? EI TIETENKÄÄN SAA, varsinkaan, jos kysytään positiivisilta harrastajilta. Koiraharrastuksen täytyy olla kivaa. Kuuluu poimia positiiviset asiat ja jatkaa iloisesti hypähdellen. Jos ei ole kivaa, on parasta pitää tauko. - Olen täysin eri mieltä, jos lajissa on halua menestyä. Paitsi samaa mieltä siinä kohtaa, että koiralla kuuluu olla mukavaa: sen on saatava palkkansa ja pörrötykset maalissa, vääränkin radan jälkeen. Mutta mielipiteeni kokonaisvaltaisemmasta turhautumisesta: Näen, että se on siemen edistymiseen. Se on hetki, jolloin silmät aukeavat katsomaan taitoja ja pärjäämistä realistisesti. Rehellisen yhteenlaskun jälkeen voi miettiä, jatkaako samalla tavalla, jolloin saa samanlaisia tuloksia, koska jotakin erittäin olennaista puuttuu, jota sen hetken systeemi ei korjaa tai näe. Toinen vaihtoehto on alkaa hakea viisaammilta apua eli treeniin jotakin uutta. Joo-o, olen menossa valmennukseen.

Lystikki kesällä

3 hyllyä lisää

Tänään testasin Lykyn päivän kisakunnon Lahikaisen Marjan radoilla. Hän oli taas tehnyt tosi loogiset ja sopivasti mutkittelevat radat. Ei auttanut. Hankimme 3 hyllyä lisää. 

1. radalla Lykky pysyi lähdössä, otti kontaktit ja pujotteli varmasti. Renkaalta oli 180 asteen käännös kepeille. Mielestäni valssasin ajoissa, mutta ehkä liian myöhään kuitenkin. Lykky osui renkaan reunaan, rengas hajosi (onneksi oli hajoava) ja jatkoi kaukana siintäneeseen putkeen. "Muuten" nolla ja vahva yhteistyön tunne.
2. radalla oli aika vietikäs hurtta. Kun en ollut alun putken jälkeen heti suulla vastaanottamassa, koira lähti kuuta kiertämään, mutta palasi ilman virheitä luokseni. A:n takana leikkaamista se ei kestänytkään, hyppäsi ylhäältä (en nähnyt) väärälle puolelle. Puomin alastulolta se varasti, keskeytin radan siihen. 
3. rata oli hyppäri. Mitään tulospaineita ei ollut, koska meillä hyppärinolla jo on. Halusin kokeilla, pysyvätkö rimat, jos olen edellä. Tähän mennessä olen joutunut kisoissa hakemaan Lykyn esim. u-putkien suulta hypyille, minkä vuoksi olen heti jäänyt jälkeen ja menosta tulee kokonaisuutena tempoilevaa. Nyt valssasin hypyn laskeutumispuolella, mikä ei haitannut koiraa ollenkaan. Loppusuoralla se haki ennen viimeistä hyppyä muutaman metrin päässä olleen putken, en tiedä millä logiikalla. Olisi pitänyt ehkä juosta suora ulkoreunaa pitkin. Muutenkin se kirmasi parissa kohtaa väärälle radalle, en ohjannut tarpeeksi napakasti tai ajoissa. Se on oikeasti vietissään nopea ja nopeasti reagoiva.

Mutta tiedättekö, ei harmita. :D Rimat olivat 60 cm:ssä eikä koira tiputtanut yhtään! Jos jatkossa voin luottaa siihen, että Lykky hoitelee hypyt, voin ohjata sitä eri lailla enkä kaikkia ohjauksia hyppyjen kautta miettien. Linjauksia pohdin nykyään kovasti, toivon niissä edistyneeni ja rimojen pysymisen olevan yksi osoitus siitä. 

Eka rata oli oikeasti hyvä. Toisen keskeytin, koska koira testasi rajojani, siitäkin on hyvä mieli. Hyppäri meni minun piikkiin ihan täysin, lähdin matkaan turhan löysin rantein. 

Joku tuntematon tuli radan jälkeen sanomaan hymyillen: "Aika innokas tuo sinun koirasi." Onhan se. :)

Jäähdyttelyt ja lämmittelyt suoritettiin tällä kertaa kelpieseurassa. Lykky meni nätisti ja siitäkin tuli hyvä mieli.

***

Laitetaan selkäkuulumisetkin tähän. Se on ollut pitkään viheliäinen. Herään öisin miljoona kertaa kipuun ja haen asentoa. Aamulla väsyttää kamalasti, töissä skarppaan parhaani mukaan. Iltapäivisin nukun 2 tunnin päiväunet. Eilenkin oli tarkoitus käydä koirien kanssa treenaamassa töiden jälkeen, mutta en vain kyennyt, koska olin nukahtaa seisaalleni ja aivot olivat ihan tiutau. Tätä pakotushermosärkyä on vaikea kuvailla. Liian kireiksi terässukkahousuiksi olen sitä aiemmin kuvaillut, mutta sitä on vaikea kuvitella, jos sukkahousut ovat kevyempää materiaalia. ;) Särky muistuttaa parhaiten tilannetta, jolloin on maitohapoilla. Silloin, kun on juossut itsensä miltei jalattomaksi, arvioin sen 9 arvoiseksi 1-10-asteikolla. Nykyinen selän aiheuttama pakotus on 6-7 luokkaa. Se vaan on aika jatkuvaa. Olin perjantaina yhteydessä fys.pkl:aan, ehkä sieltä lyötyy uusia kipulääkkeitä.

***

Vähän iloisempi juttu vielä. Olen laittanut tämän videon ennenkin, mutta kuuntelin tätä kisoissta palatessani jälleen kerran. "No, we're never gonna survive, unless we are a little crazy."

Lykky ryhmätreeneissä

Lystikki-raasun takatassussa on rakkulan jälki vielä toipumisvaiheessa, joten en sen kanssa pääse treenaamaan. Mutta joo, Kanadasta posti kulkee ja paketti tuli  perille. Tässä on firma ja kengät.

Lykky läksi kaverikseni ryhmätreeniin. Ekalla pätkällä toinen ja kolmas hyppy muodostivat 270 asteen kulman. Ensin tein kolmoshypylle päällejuoksun, millä sain kivasti Lykyn edempänä olevaan putkeen. Kokeilin samaa kohtaa pakkovalssilla & persjätöllä, hidastelin liikkeelle lähdössä tai kiirehdin liikaa putkilähetykseen, joten ajoituksia jouduttiin hiomaan. Eka kertaa harjoittelin kepeille vetämistä tilanteessa, missä Lykky tuli putkesta avokulmaan, itse olin nurjalla puolella odottamassa. Ei Lykylle tarvinnut kun näyttää, mistä tulla sisään, se hoiteli loput.

Toisena pätkänä treenattiin juttu, missä puomilta tultiin hypyn kautta putkeen ja tämän jälkeen leijeröitiin rengas U-putken sisäpuolella. Kuvion lopussa oli vielä yksi 180 asteen käännös. Putkeen meno oli jälleen ajoitettava oikein, jottei koira hypännyt vääriä hyppyjä. Renkaan leijeröinti u-putken takaa sujui ongelmitta joka kerta. 180 asteen käännöksessä minun piti tosiaan näyttää Lykylle käännös ennen kuin se otti valmistelevan laukan ennen ponnistusta. Tarkoittaa useita metrejä. Olen tosi tyytyväinen meidän koutsiin, joka jaksaa näitä käännöksiä hioa ja meitä neuvoa.

Tärkeä neuvo liittyi taas myös siihen, etten lähtisi Lykyn kiihdyttelyyn mukaan. Lepo-käsky olikin käytössä ahkerasti, välillä koutsin kehottamana.

Lopuksi treenikaverit lähtivät yhteisjäähdyttelyyn. En ole aiemmin niille osallistunut, koska olen kiirehtinyt kotiin ulkoiluttamaan toista koiraa. Nyt lähdin mukaan, koska ajattelin sen tekevän hyvää Lykylle, kerron alempana tarkemmin toisenkin syyn. Lykky ei joka tapauksessa ole mikään koira, mitä pidetään vieraassa laumassa irti. Aika harva malinois on käsitykseni mukaan sellainen. Nyt koiria oli Lykky + 5 muuta, joista yksi irti. Nämä muut ovat miellyttäviä laumakoiria. Aluksi Lykky rähähti lähelle tulijalle, sitten tasaantui, tottui toisten seurassa jolkotteluun ja oli lopulta varsin rentoa tyttöä. Näille pitäisi aina lähteä mukaan.

Ja sitten se toinen syy. Meidän naapurissa on kasvanut aikuiseksi rotikka, joka painaa lähemmäs 50 kiloa. Se ei kerta kaikkiaan voi sietää koiriani. Meidän on vielä tavallaan pakko kulkea heidän asuntonsa ohi aina, kun lähdetään lenkille. Tällä viikolla ollaan neljästi (!) satuttu pihalle samaan aikaan. Eihän nämä omatkaan enää hiljaa pysy, kun se yrittää hyökätä. Taluttajansa saa sen juuri ja juuri pideltyä. 

Olen tuumaillut, provosoivatko omani. Tänään päivällä käytin Lystiä, kun huomasin rotikan kadun toisella puolella pyörätiellä. Lysti haisteli eikä sitä vielä huomannut. Minulla oli ruokaa taskussa, joten haistelun jälkeen otin Lystin "nätisti"-paikalle ruuan avulla. Samalla vilkaisin rotikkaa, joka jo 40 metrin päässä raivosi hampaat irvessä hyökkien meitä kohti. Vauhdilla kävelin ohi, Lysti keskittyi vain ruokaan. En uskaltanut katsoa rotikkaan päin, jotten provosoisi sitä yhtään. Keskityin kuuntelemaan, pääseekö se irti ja katsoin bussipysäkkiä sillä silmällä. Suunnitelmani oli, että olisin tarvittaessa laskenut Lystin irti ja kiivennyt itse bussikatoksen katolle. Onneksi r pysyi kiinni.

Olen miettinyt, miten pelastan omani, jos rotikka pääsee irti. Luultavasti lasken Lystin irti, jolloin se todennäköisesti pakenee. Lykkykin jäisi kakkoseksi eikä siihen auta väliin jäädä. :S Joka tapauksessa näitä r-kohtaamisia on sattunut aivan liikaa ja siinäkin mielessä Lykylle teki hyvää päästä koiraystävällisten koirien seuraan.

P.S. Kaukot vielä: 5 metristä ilman harjanvartta. Hyvä Lysky!

Lykky-aksaa

Lystillä on taas tassu rikki, joten kävin Lykyn kanssa hallilla. Treenasin must do -listan asioita.

• Kaikki kontaktit: Otatin vauhtia hypyltä tai putkesta ja harjoittelin rytmitystä, jolla saan Lykyn osumaan ylösmenokontaktille. Osuimme joka kerta. Harjoittelimme myös alastuloja. Vaikka jatkan juoksuani ja heitän pallon, koira ei lähde ilman käskyä. Se siis osaa treenivireessä. Koeponnistamme taidon taas kisoissa tuplavireessä.
• Kepit: Kahdesti on tehty virhe kisoissa, kun lasken Lykyn edelle ja kirin itse rinnalle tai ohi. Laitoin nyt narupallon houkuttimeksi keppirivistön päähän ja höngin juosta viereen tai ohi. Lykky ei välittänyt. Hyvä. Emme silti koeponnista tätä kisoissa, ellei ole pakko.
• Päällejuoksu hankalasta kulmasta: Radalla oli valmiiksi kohta, jossa oli n. 270 asteen kulma. Sen jälkeen oli putki. Lykky luki päällejuoksun upeasti. 65 cm:n korkeudella ollut rima ei tuottanut vaikeuksia. Tässä ohjauksessa se on kehittynyt kovasti. 
• Loppusuora: Sain toisen suoran kombinaatiosta keinu - rengas - hyppy ja toisen A - kolme hyppyä. Asettelin maaliin narupallon ja sinne koira kiisi. Joskus kokeilen ilman palloa, mutten vielä. 
• Rimat olivat 55-65 cm:ssä. Yksikään ei tipahtanut.

Tässä vaiheessa huilattiin, käveltiin ja jatkoimme kohta tokohallin puolella avoimen luokan liikkeitä.

• Jätin Lykyn paikkamakuuseen tokohalliin ja kävin sulkemassa agipuolen ovet ja valot. Takaisin tullessani koira makasi rennon ja aktiivisen näköisenä. :)
• Hypyn jälkeen Lykky jää alokasluokan tyyliin seisomaan. Kun sanon "istu", se käy maihin. Lopulta harjoittelin niin, että jätin Lykyn esteen taakse, liityin kaveriksi hypyn aikana ja sanoin istu. Lykky siirtyisi tässä tosi sivuunkin. Ehkä jatkan kosketusalustalla. Joka tapauksessa minusta oli hienoa, miten Lykky yritti keksiä mitä halusin. Nauroin ääneen ja pörrötin sitä tyytyväisenä.
• Luoksetulon pysäytyksessä en enää käskytä suullisesti, vaan heitän pallon. Näin tulee napakoita pysähdyksiä. Vieroitan vielä joskus pallosta.

Lopuksi kerron päivän hyvän työn. Hallissa oli taas pikkulintu. Laskin sen vapauteen. Tintti sirkutti kiitokseksi puun oksalta ja tuli hyvä mieli. Siltä varalta, ettei joku tiedä tekniikkaa, kerron: Hallista sammutetaan valot ja ovi avataan. Lintu lentää valoa kohti.

P.S. Kotona Lykyn kaukot onnistuivat 5 metristä ilman harjanvartta. Jes!

Vieheleikki, puuagility ja kaukot

Eilen kävin vieheleikittämässä Lykyn. Minuun jotenkin uppoaa se, että koira saa itse valita miten saalistaa, kiskoo ja ravistelee. Toivon edelleen, että leikitys nollaa kaikki ne kerrat, jolloin se on joutunut luopumaan lelustaan kesken kaiken. Ainakin Lykky vaikuttaa kylläiseltä leikityksen jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen Marialle leikin opettamisesta. 

Illalla tarjosin Lystille laatuaikaa. Täällä on syrjäinen niitty, johon on istutettu puita. Harrastimme agilitya. Tein valsseja, takaakiertoja, poispäinkäännöksiä ja päällejuoksuja. On muuten oiva konsti treenata kaukaa takaakiertoja. Lysti syttyi tosissaan!

Tänään testasin Lykyn kaukot ilman harjanvartta. Koira suoritti ne paikoillaan eikä äimistellyt yhtään puun puuttumista. Pääsin 4 metriin. Vielä olisi metri, mutta koetta ajatellen yritän ylitreenata ekstramatkaa.

Laitan loppuun Lykystä pentukuvan, kun ei nyt tuoreitakaan kuvia ole.

Lykky 2 kk