Lysti on ollut nyt agilityratsuni, koska yksi- ja vasenkätisenä se on helpommin leikitettävä ja hallittava elikko. Sen verran pakasti ja tiet kuivahtivat, että tassut ovat pysyneet muutaman päivän ehjinä.
Torstain ryhmätreenissä sain hienon uuden oivalluksen, koutsille kiitos! Oli kohta, missä kepeillä sai otettua sivuttaisetäisyyttä, minkä jälkeen piti jaakottaa yksi hyppy. Aluksi valuin jaakotukseen selkä edellä, minkä jälkeen koira ei kunnolla kääntynyt. Mutta kun suoritin kohdan kunnolla merkkaamalla ja käännähtämällä - Lysti reagoi napakasti. Vanhempi oivallus koskee valssin valuttamista, mistä löysin taas itseni. Sekään oivallus ei ole vielä valunut jalkoihin saakka.
Tänään kisattiin kolme rataa ja voihan tursas, taas saatiin kolme hylkäystä. En nyt paljon muuta odottanutkaan kuukauden tauon ja yhden agitreenin jäljiltä, mutta kun joskus tauon jälkeen ollaan oltu kuin uudestisyntyneitä, niin nyt ei oltu.
Eka agirata kosahti tuttuihin virheisiin. Ensimmäinen hylkäys tuli, kun Lysti jatkoi puomilta suoraan, vaikka piti kääntyä. Toinen hylkäys samalla radalla tuli väärästä putkensuusta. Koira ei reagoinut edes vastakäännökseen, joka tosin saattoi olla vähän myöhässä ja ehkä löysäkin, mutta sinne meni ja rata sinetöityi.
Toinen rata meni niin p**siilleen, etten jaksa edes kuvailla. Se alkoi Lystille harvinaisesta keppivirheestä ja jotenkin lössähti koko touhu. Kontaktit oli ok. Yksi väärä putkensuu vältettiin.
Kolmas oli hankala hyppäri, jossa hyppyjä oli lähekkäin. Sama sykerö mentiin kolmesti ja kaikkea ei tietenkään hypätty joka kerta. Sain jonkin sortin rähinähengen päälle ja se oli hyvä! Radalla oli ansaputket. Ensimmäinen houkutteli pujottelun jälkeen, minkä selvitimme. Toinen tuli hyppysykerön jälkeen just ennen loppusuoraa. Senkin selvitimme, sain Lystin vekattua, vaikka tilaa ei ollut, vaan vieressä vaani ansahyppy. Tämän jälkeen hetkeksi herpaannuin, kun oli ihmeellinen tilanne: nolla alla, koira viimeisimmässä putkessa oikeinpäin, enää käännös ja muutama hyppy. Valssi valahti, koira nappasi rataan kuulumattoman hypyn ja se siitä sitten.
Hyvää: Lähdöt, kontaktit, 3 vältettyä ansaputkea (!). Kolmannella radalla mulla oli just oikea asenne ohjata Lystiä aina loppusuoran alkuun saakka. Otin sen napakasti haltuun ja ohjasin läheltä, mikä sopi tuollaiseen ahtaamman tuntuiseen rataan. Lysti teki innolla kaverinani töitä. Kun saisin sama asenteen rakennettua joka radalle. Uusia kisoja en tosin ole katsonut.
Selkään ja siviiliin kuuluu sellaista, että yritän tehdä liki täyspitkää työpäivää. Päivätreeneihin ei enää aikatauluja järjestelemättä lähdetäkään. Jos työtuntien lisäys onnistuu, tiliotteesta häipyy pian sana "eläke", millä nimikkeellä on maksettu osa-aikainen kuntoutustuki. Pikkuinen elämänmuutos 3,5 vuoden sairastamisen jälkeen.
Olen ylpeä pipostani, jonka ostin tukeakseni
Pekka Hyysaloa. Hän on julkisuudessa ollut freestylelaskija, joka loukkaantui vakavasti, mutta on kuntouttanut itseään hämmästyttävällä vauhdilla.
FightBack!
