Ulkotreeniä

Aamulla hipsin kentälle. Teetin Giblillä perusohjausta, mikä tarkoitti käännöksiä ja valssia. Rimat oli 25 cm. Se on näköjään yhtä herkkä tiputtamaan rimoja kuin Lykky, jos yhtään herpaannun. Lysti on opettanut niin hyvälle, koska pitää rimat, tein suurin piirtein mitä tahansa. Tässä on tietysti saumaa opettaa Giblille rimojen pitämistä häiriössäkin, mutta veikkaan, että tietyssä vietissä tuppaa olemaan ohjaajan homma tarjota koiralle ideaaliolosuhteet.

Sitten hölmö yritin taas slalomia "suorilla" esteillä, kun ei Gibli vielä osaa eikä se noin onnistu. Kotimatkalla vasta tajusin, että väärin meni. 

Kolmantena kokeilin hyppyrinkulaa, kivasti Gibli hypyt hakee.

Lystillä en treenannut, jottei mahdollisesti heikompi kohta kynnen päässä mene rikki.

Paluumatkalla käytiin metsälenkillä molempien kanssa. Erikseen tottistelin Giblin kanssa.

Täytyy vielä sanoa, että varhain aamulla havahduin, kun makkarini ovi avattiin ovenkahvasta. Sisään tepsutti Gibli ja hiljaa tunnustellen nousi jalkopäähäni nukkumaan. En tohtinut häätää pois. Hetken päästä Lysti tuli nukkumaan sänkyni viereen lattialle. Jatkoimme unia.

P.s. Kotona katselin onnahtelevaa Gibliä, joka alkoi lutkuttaa tassujaan. Molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa on halkeamat. Voihan vee.

Jälki

Gilberto Tomba (neitikoira nimestään huolimatta) aloitti tänään jälkikauden. Tein toistasataa metriä pitkän jäljen nurmikolle tien laitaan. Kiemurtelin siinä kulkiessani. Keppejä ei ollut. Koiranruokaa oli 6 nappulaa koko matkalla. Intoa jouduin pariin kertaan jarruttelemaan, muuten meni hyvin. Voisin taas jatkaa ilmaisun treenaamista ja tehdä pidemmän jäljen ensi kerralla.

Lystiä ei onneksi eilen nirhimäni kynsi haittaa. Ja sen unohdinkin kirjata, että kisojen jälkeen mitään kiristystä ei ilmaantunut eturaajojen liikeratoihin eikä koiruus ollut kisojen jälkeen jäykkä. Lisäksi sen ajat olivat varsin mainioita muihin koiriin verrattuna. Tuollaista vähän varttuneempaa tyttöä on syytä tarkkailla.

Ryhmätreenit

Oli tarkoitus treenata Lystillä lyhyesti sisällä rataa ja Giblillä ulkona. Ennen lähtöä leikkasin molempien kynnet ja yhden Lystin takakynnen liian lyhyeksi. Se oli just siinä rajalla, osuiko suoneen vai ei. Kyllä siitä kuitenkin verihelmi tirahti, voi harmitus. En sitten Lystillä treenannut. 

Giblillä vältin kumirouhetta, joten teetin pihalla kolmella hypyllä ja 10 cm rimoilla yksinkertaisia kuvioita. Toinen oli kaaren mallinen ura molempiin suuntiin ja toinen 180 asteen käännös hypyltä hypylle. Jälkimmäisillä käänsin sekä sisäpuolella kääntäen että valssilla. Gibli luki ohjaustani tosi hyvin.

Treenin lomassa tottistelimme myös. Luoksetuloa pitää vahvistaa. Tein sen sillä taktiikalla, että taskussani oli "se parempi lelu".

Tuleva hyppyvalio

Tänään seuran omissa kisoissa Lysti teki ekalla hyppärillä nollan, sijoittui toiseksi ja sai hyppy-sertifikaatin. Se oli kolmas serti, joten Tikkisestä tulee hyppyvalio. Lysti on saanut ekan hyppysertinsä 23.4.2017, joten vuosi tuli juuri sopivasti täyteen. :) Olin vielä puoliltapäivin perumassa osallistumiseni, mutta päätin kuitenkin onneksi lähteä. Videon pitäisi valmistua pian.

Toka radalla (video) sössin ihan alussa Lystin takaakiertoon, joten siitä tuli hylkäys. Sen jälkeen vähän löpsähdin, vaikka luulin, etten löpsähtänyt, ja ohjasin yhden esteen ohi.

Kolmannella radalla tuuletin maalissa nollaa, mutta oltiinkin saatu vitonen puomilta. Oltiin silti viidensiä, ilman vitosta olisimme olleet toisia. Rata on tässä. 

Jouduin vaihtamaan taas persjättöjä valsseiksi, koska kättä ei voi olkapään vuoksi kääntää taakse ja on se muutenkin viheliäinen, suuttuu milloin mistäkin.

Gibli oli mukana turistina. Sen ensireaktio ihmisiä ja koiria kohtaan on vimmattu hännän heiluttaminen. Kunpa se säilyisi sellaisena. Tosin ei se päässyt kenenkään luo, mutta hakeutui mukavasti kontaktiin kanssani ja keskittyi tottistelemaan. Enimmäkseen hengailtiin vain.

Ennen kisoja jatkoin sen kanssa keppipariin tutustumista.

P.s. Harmitus. Live-videoiden tallennus ei ollut onnistunut.

Loma

Jos olisin ollut Lystin kanssa FMBB:ssa Sloveniassa, olisimme olleet siellä tällä viikolla. Niinpä minulla oli lomaviikko, jolloin saatoin kaivella veistä haavoissani. Tilalle kaavailin Giblin tehotreeniä, kun pääsisin hallille päivisin ja saisin tehdä rauhassa. Ei sujunut sekään.

Gibli on aiemminkin kakonut, oksentanut ja kakkinut kumirouhetta ja niin teki nytkin treenien jälkeen. Nyt vaan maha ärtyi tosissaan. Maanantaina vein sen siksi eläinlääkärille ja siunailin, ettei minun tarvinnut viedä sitä viikoksi koirahoitolaan (kuten olisi käynyt, jos... (kts. ed. kappale.)). Mahaa rauhoittavien lääkkeiden avulla tilanne korjaantui. En halua vaivan toistuvan tuoreeltaan, joten jäädään odottamaan, että ulkokenttä avautuu. Viikonloppuna on kotikisat, joiden jälkeen oletan sen olevan käytössä. 

Googlailin kumirouheesta. Se on herättänyt huolta mahdollisella syöpävaarallisuudellaan. Mm. hollantilaisten mukaan sellaista vaaraa ei pitäisi olla. Toisaalta ihmisjalkapalloilijat eivät vedä kumirouhetta henkeensä ja niele sitä sellaisia määriä kuin koirat. Pikaisen nettiselailun jälkeen löysin monta kertomusta kumirouhetta yrjönneistä koirista. Se selvästi ärsyttää monien koirien mahaa, varmaan jo sulamattomuuden vuoksi. Sitä tuskin tietää kukaan, mitä siitä vapautuu mahalaukun happamassa ympäristössä. Joku saisi tutkia.

Olen aiemmin pitänyt treeneissä mahdollisimman sileää lelua, jonka voi pyyhkiä kuolasta kuivaksi ennen uutta heittoa, muuten se on päällystetty "kuminonparelleilla". Nyt leluna oli narulelu, joka on varmasti huonoin mahdollinen. Ajoittain olen laittanut lelun alustalle. Onko kellään ideoita, kuinka lelujen kanssa olisi parasta pelata tässä mielessä? Ehkä otan jatkossa pienen mikrokuituliinan mukaani, jolla voin pyyhkiä lelun.

No sitten oma olkapääni. Viime viikolla toinen radiologi katsoi magneettikuvat ja katsoi, että siellä voisi olla pieni repeämä. Hoitava lekuri oli silti sitä mieltä, että seuraillaan. Koska en kärsi kivutta harjata edes hampaitani, päätin lähteä spesialistin juttusille. On tässä parannuttu jo 3 kk. Koska SAGI:n lisenssivakuutus ohjaa vahvasti käyttämään Pohjola-sairaaloita, varasin sinne ajan. Otin Helsingin matkalle mukaan Giblin. Silmissäni siinsi "Gibli Esplanadilla" -valokuva. Lystin jätin kotiin nauttimaan rauhasta ja leveistä nukkumapaikoista. Lisäksi halusin Giblin kokevan yksin ison kaupungin elämää. Se ei sitä hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Pohjola-sairaalasta tulee mieleen ruotsinlaiva tai 4 tähden hotelli. Aulassa oli pari aulaemäntää vastassa, joista toiselle esittelin asiani. Itse vastaanottokerroksessa oli vakuutusyhtiön virkailijoita. Huonekäytävät ja vessat olivat kuin hotellista. Lääkäri oli ajallaan, asiantunteva ja ystävällinen. Hän oli tämän "kakkosradiologin" kanssa samaa mieltä. Seuraavaksi kuvataan olkapää uudestaan magneetilla, nyt varjoaineen kanssa ja sitten mietitään jatkot. Vastaanoton jälkeen kävin vakuutusyhtiön virkailijan juttusilla, joka antoi saman tien maksusitoumuspäätökset. Pohjola maksaa lääkärikäynnin, uuden magneettikuvan (satoja euroja) ja kotoa lähetin sinne vielä matkalaskun. Vakuutuksen kattomaksu on 15 000 euroa. Vakuutuksen osuus lisenssistä on 16,50 euroa. Se on kyllä yksi parhaista sijoituksista, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja taitaa olla suht pakollistakin nykyään. Nyt harmittaa, etten ajoissa hakeutunut asiantuntijalle. 

Kuvittelin, että olkapään varjoaine laitetaan tipan kautta, mutta se laitetaankin olkaniveleen. Kokemukset sen laitosta eivät ole rohkaisevia. Laski "intoani" uusista kuvista.

Gibli Esplanadilla -valokuvaa ei ikinä otettu. Lekurikäynnin jälkeen alkoi kaatosade. Lisäksi halusin vain kotiin. Mielessä pyöri "arvasin, että näin käy", "miksei tämä mennyt helpomman kautta" ja helpotus siitä, etten ole luulosairas.

Tänään kävin Lystin kanssa treenaamassa hallilla. Tsekattiin kepit ja muutama takaakierto. Ai niin, ja siklosporiinia olen antanut 15 kg:n mukaan ja pitänyt 2 välipäivää/viikko.

Giblille olen esitellyt pihalla kaksi keppiä keppiopetuksen alkajaisiksi. En pidä vielä kiirettä itse pujottelulla. Eläinlääkärissä se painoi 18 kg, joten se todellakin on aika pieni.

Olen tottistellut enemmän sekä sisällä että pihalla. Uutena on aloitettu jalkojen välistä pujottelu. Olen lisännyt käskyn jalkojen välissä kävelyyn. Se on "ratsu". Kohtalaisen villi tammani hompsii hampaillaan yläviistoon, muttei pure.

Manikyyr a'la Ghibli

Näin se tapahtuu. Lykky teki samaa. Ehkä se on joku malinoisjuttu?

Tottistelimme nurmikolla namipalkalla. Gibli oli pettyneen oloinen ja odotti koko ajan, missä on oikea palkka.

Siksakkia

Olin hallilla Giblin kanssa. Kun se pääsi autolta ja kiljui, sain sen ilokseni sivulle-käskyllä viereeni hiljaisena. Joku rauhoittava tehtävä on passeli tuollaiseen, jotta innokkaan koiran ei tarvitse pyöriä ympäriinsä. Ehkä siitä joskus tulee automaatio? Aluksi tottisteltiin kentällä. Teetin seuraamista (pakko olla hanskat imutuksessa), maahanmenoa, luoksetuloa hihnan päästä ja sivulletuloa. 

Agilityssa aloitin (toisen kerran) slalomin alkeet siksak-hypyillä, kun viime kerran jälkeen jäin miettimään, että mitenkäs se tehtiinkään. En minä kyllä ehdi ohjaamaan tuota ollenkaan. Sukkela ja toistaiseksi "mitään hakematon" teinikoira on hankala. 

Keinun Gibli meni itsekseen ja ihmetteli, kun loppulauta katosi alta. Sen jälkeen teetin hetken aikaa bang gamea, jotta ei jäänyt epämiellyttäviä muistikuvia. Olisi pitänyt olla naksu matkassa.

Sitten tehtiin pari sokkoputkea. 

Lopuksi juoksutin maassa olevaa puomin pätkää. Hitsit, kun olisikin käsissä sellainen peli, joka luonnostaan askeltaisi juoksupuomin oikein. :D

Lysti oli matkassa, mutta en treenannut sitä. Sitä on parina päivänä närästänyt. Siklosporiini? Giblin rasvaisempi penturuoka? Voisilmäpitko, jonka se varasti? Tai possunkorva, mitä epäilen eniten. Yöllä piimää pyytävää koiraa korventaa vissiin aika paljon. Onneksi näyttäisi asettuvan. Muuten koittaa elälinlääkäri ja haimakokeet.