Otin pankin tilitapahtumista kaikki kulut ja laskin vuoden 2018 budjetin. Erittelin koiriin menneet rahat. Ei olisi kannattanut. En laskenut auton vaihdosta johtuneita kuluja. Auto ei olisi farkku, jos minulla ei olisi koiria.
Kuluista puuttuu apteekkiin menneet rahat eli tassujen sidostarvikkeet, joita ostin varmasti yli 100 eurolla. En saanut niitä eriteltyä apteekkimaksuista. Vertailun vuoksi, v. 2016 meni 5392 € (KLIK), mistä myös puuttuu osa.
Tarkennukset:
Eläinlääkärikuluihin tuli Lystin rokotukset reissua varten, laseroinnit, patin leikkuu, hammashuolto, siklosporiinit (112 €/pullo) ja Giblin kumirouheen aiheuttama suolistotulehdus, punkkipantareaktio sekä kuvaukset.
Lystin vakuutus loppui syksyllä, kun se vakuutuskausi, jona Lysti täytti 10 vuotta, vaihtui.
Agilityyn liittyviin kuluihin laskin kisamaksut, treenimaksut, seuran jäsenmaksut ja lisenssin. Näihin kuuluisi periaatteessa myös jumppakurssi, hyppytekniikka ja fysioterapiat, mutta laskin ne erikseen.
Erilaiset koiratarvikkeet ja -maksut on hyvin sekalainen ryhmä. Siihen kuuluu lelut, hihnat, mantteli (näihin meni tosi vähän rahaa), SKL:n ja Belgiyhdistyksen jäsenmaksut, lentoboksi, hyppyvalioitumisen kunniakirja ja SKL:n kuvauslausuntomaksut.
Kisamaksuihin meni poikkeuksellisen vähän, sitä myötä myös automatkoihin ja paluumatkan syömisiin.
Kun lähtee ulkomaille, tulee matkaan bonushintaa koirien hoidon järjestämisestä.
Lysti pelkäsi raketteja entiseen tapaan ja vietti vuoden vaihtumisen vessan komeroiden alla. En uskaltanut lähteä evakkoon, jotta olisin tekemässä edes alkusammutusta. Tuosta vierestä aina ammutaan raketteja, max 3 metriä autokatoksestani, ja niitä löytyy seuraavana aamuna pihalta, terassilta ja auton vierestä. Nytkään tuuli ei haitannut ampujia lainkaan ja meininkin oli entisenlaista. Gibli loikoili rauhallisena olkkarin lattialla. Lykky oli aikoinaan vähän paukkuärtyisä. Giblissä ei sellaistakaan piirrettä toistaiseksi näy.
Sitten tulikin lunta. Täällä sitä on virallisesti 45 cm, mikä tuntuu paljolta ja ihanan talviselta.
Pakkastakin on ollut hyvät lukemat. Ulkona kävimme vain lyhyesti, keskityimme jumppaan. Nyt on taas lauhtunut. Ehkä saan kaivettua lumikengät esiin.
Gibli hakeutuu mielellään takan lämpöön.
Gibli sai jostakin urtikarian. Kuono turposi silmissä ja kutisi kovasti. Annoin yhden setiritsiini-tabletin (annoskoko juuri sopiva) ja parissa tunnissa vaiva oli ohi. Jotkin ovat joutuneet käyttämään kortisonitabletteja. Lystille tuli aikoinaan samanlainen eikä ikinä uusinut.
Noiden laikkujen kohdalta iho on turvonnut isoiksi
rakkuloiksi.
Sitten Giblikki aloitti housukauden.
Lysti on ihanan pirteä ja leikkisä. Lenkin lopuksi se alkaa aina kiskomaan talutushihnaansa. Nyt polut kulkevat lumikasojen yli. Tulin vauhdilla alas sellaisen huipulta Lystin avustamana. :) Gibli alkoi leikkiä niiailemalla etuosallaan. Siinä sitä sitten pelmuttiin.
Vanha kunnon Luotto-Lysti. Lunastimme paikkamme belgianpaimenkoirien Suomen edustusjoukkueeseen, minkä hohtoa meiltä ei vie kukaan ikinä. En olisi ikinä kuvitellut, että meistä oli siihen. Tammikuun lopussa särjin olkapääni putkipainoa nostaessani. Sen paranemiseen meni lopulta reilu puoli vuotta ja torpedoi reissumme. Olen lohduttanut itseäni sillä, että Lysti tuskin olisi nauttinut lentomatkasta ja vieraista ympyröistä, samalla tiedostaen, että "kerran elämässä -tilaisuus" oli siinä. Jäi meille edustuspaita ja Suomi-Finland-talutushihna.
Kävimme kuudennet yksilö-SM-kisat, tulee varmasti olemaan henkilökohtainen ennätykseni. Radalla tipahti yksi rima ihan lopussa. Lysti jarrutti putkea päin hypätessään. En tajunnut riskiä etukäteen, jälkiviisaana olisi pitänyt kierrättää koira toisen siivekkeen kautta. Ehkä joku olisi voinut suunnitella siihen enemmän tilaa.
Kisoissa startattiin yhteensä 12 kertaa. Tehtiin niissä 4 x 0. Lysti sai hyppysertin ja Suomen hyppyvalion arvon. Nollatuloksilla sijoituimme 1., 2., 4. ja 7.:ksi. Tuplanollakin tuli itsestään. 4 x tehtiin vitonen (rima x 3, puomin alastulo x 1), 2 x 10 vp (rima ja kepit, puomin ja A:n alastulo), 2 hylkäystä (keskeytin puomin loikan jälkeen ja käänsin takaakiertoon epäonnistuneen valssini jälkeen).
Lystin agilityura oli tarkoitus päättää omissa kisoissa, mutta tassu meni rikki. Niinpä päätimme uran yhdellä hyppärillä 16.9. Tehtiin nolla. Poika oli mukana, kuten silloin joskus ennenkin, kun kaikki oli vasta alussa ja poikakin lapsi. Joku olisi varmaan vielä jatkanut kisaamista, nythän yhteistyö oli parhaimmillaan. Huomasin kuitenkin, että Lysti ei tullut enää yhtä lujaa kuin aiemmin enkä halunnut näyttää ohjaajalta, joka vedättää radalla koiraa, jonka kroppa ei enää ihan pysy mukana. Lisäksi suihkuttaessani Lystiä kisojen jälkeen takajalat alkoivat levitä kylpyhuoneen lattialla, jolloin huomasin kisaamisen käyvän ystäväni voimille liikaa. En myöskään tahtonut altistaa Lystiä loukkaantumiselle, josta toipuminen olisi ikääntyneenä ollut jo epävarmaa.
Terveys: Alkuvuodesta hoidettiin Slovenian kisareissua varten Lystin revähtäneitä rinta- ja olkalihaksia, mitkä toipuivat fysioterapialla ja laserilla. Kävimme fysioterapiassa muutamaan otteeseen. Luusto kuvattiin ja se oli kauttaaltaan priimaa. Rokotukset leptospiroosia myöten laitettiin kuntoon samaa reissua varten. Tassut aukenivat muutamaan otteeseen, minkä vuoksi peruttiin parit kisatkin. Lysti sieti siklosporiinin ilman veriarvomuutoksia. Kesällä tuli häntään hotspot uimisen seurauksena. Syksyllä poistettiin patti rintarauhasten välistä, osoittautui onneksi rasvapatiksi. Samalla reissulla poistettiin hammaskiveä ja tsekattiin hampaat, mistä ei löydetty isompia ongelmia. Hampaissa on jkv kulumaa. Kannattaa miettiä kahdesti, kun leikittää koiraansa hiekkaisilla leluilla. Olen kuullut saman kokeneilta koiraharrastajilta, mutta ei sekään tieto konkretisoidu ennen kuin siitä on omakohtaista kokemusta.
Aloitimme eläinfysioterapeutin vetämän urheilukoirien jumppakurssin elokuussa. Se tekee Lystille hyvää ihan kropan kannalta, mutta myös alusta-arkuuden rohkaisemisen suhteen.
Gibli alias Tomba
Oikeakätisenä ilman oikeaa kättä ei "pentua" kouluteta, kun kädellä ei voi pitää hihnaa, leikittää vetolelulla tai heittää mitään. Tottis laahaa kaukana siitä, mitä olisi pitänyt olla ja mitä se oli samassa iässä Lykkyyn verrattuna. Jälkiä ajoin jkv, mutta laji ei vaan nappaa. Agilityssä sain sentään kepit opetettua ja loppuvuodesta päätettyä kontaktimetodinkin, minkä ehkä vaihdan kuitenkin. Koira on kisaikäinen, muttei kisataitoinen.
Kesällä tarkistettiin luusto. Selkä ja lonkat olivat priimaa, mutta kyynärät menivät ykkösiksi, koska kyynärpäiden ulokkeiden yläpinnassa oli lievää uudisluumuodostusta. Onneksi kuvat lausunut Lappalainen piti muutosta vaarattomana kasvunaikaisena reaktiona, koska itse nivelissä ei ole muutoksia.
Kesäkuussa Gibli juoksi kovalla vauhdilla puussa olleeseen oksaan, mikä katkesi. Oikeaan kylkeen tuli kunnon ruhje, mitä paranneltiin pari viikkoa.
Heinäkuussa Gibli sai Serestosta neurologisen reaktion, mitä paranneltiin hyvän aikaa. Loppukesä mentiin ilman myrkkyjä. Todennäköisesti ensi kesänä kampaan Giblin joka ilta furminaattorilla ja toivon parasta.
Gibli on herkkä kumirouheelle, mitä se nielee lelujen mukana. Sillä oli sen laukaisemana yksi suolistotulehdus ja muutaman kerran on treenin jälkeen oksentanut rouhetta. Yhä etsin lelua, johon ei tarttuisi rouhe niin herkästi tai josta on kuola nopea pyyhkiä pois. Treenaamme niin paljon ulkona kuin voimme.
Fysioterapiassa kävimme muutaman kerran. Siellä ei löytynyt ihmeitä.
Gibli oppi uimaan ja innostui siitä tosissaan. Viime kesä oli lämmin ja uimme paljon.
Loppuvuodesta käytin Giblin Agilityliiton virallisissa mittauksissa, säkäkorkeus varmistui 55-56 cm:ksi, joten minulla on minimalinois, mikä ei haittaa.
Elokuussa aloitimme eläinfysioterapeutin vetämän urheilukoirien jumppakurssin. Gibli on etevä, innokas ja nopea oppimaan ja harjoitusten edetessä alkoi suhtautua treeniin rauhallisemmin.
Luonteeltaan Gibli vaikuttaa yhä ei-terävältä. Saalisviettiä on riittämiin. Se on fiksu ja kova. Alusta- tai ääniarkuutta ei ole ilmennyt. Ihmisistä se yhä tuntuu tykkäävän jopa liikaa. Ääntään Kiljukki tykkää käyttää. Älkää kysykö, olenko harjoittanut rauhoittumista ja luopumista. OLEN.
Giblissä välähtää ajoittain samaa kuin Lykyssä, mutta hyvässä mielessä. Se nukkuu tismalleen samoissa paikoissa kuin Lykky: työhuoneeni kynnyksen takana, sohvalla ja sisääntulon kuramatolla. Giblissä on samaa saalisviettiä, nopeaa reagointia ja jotakin samaa tuntumaa, mitä en pysty kuvailemaan. Giblin hyväksi (ainakin toistaiseksi) siinä on eroa, pitääkö pelätä toisten puolesta vai ei.
Lykky
En ole unohtanut Lykkyä. Voin yhä kuvitella, miltä Lykyn turkki tuntui silittäessäni, mikä on helpotus. Kuolemansa jälkeen pelkäsin yli kaiken, että kadotan tuntuman. Olen myös tajunnut, kuinka terävä Lykky oli. En väitä, että pahinta lajia, mutta ihan tarpeeksi. Mutta siinä koirassa oli Sitä Jotakin ja paljon.
Lykyllä oli ideaali kroppa, mahtava asenne ja ohjausherkkyys agilityssa, missä se olisi ollut kova luu missä seurassa vaan. Jos suljen silmäni, voin yhä tuntea, millä voimalla se kulki agilityssa. Joskus minulle tuli kylmät väreet, kun tunsin, millaisella moottorilla se lähti lähdöstä. Koira tarjosi valtavaa euforiaa, mitä en unohda ikinä. Sen jälkeensä jättämät saappaat ovat niin isot, että niihin ei kasva kukaan. Mantteli roikkuu yhä kuraeteisessä.
Lykky viimeisenä joulunaan. Olisin voinut vääntää
Lykyn solmuun ja se olisi vain nauttinut.
Jouluaattona sytytin Lykylle oman kynttilän toista kertaa.
Minä
Olin jälleen heikoin lenkki. Tammikuun lopussa särjin oikean olkapääni putkipainoa nostaessani, ensimmäisen kerran elokuussa se alkoi näyttää toipumisen merkkejä. Ei sillä vieläkään mitään heitetä yläkautta. Kuljin läpi olkapäärumban: magneettikuvat varjoaineen kanssa ja ilman, 2 ortopedia jne. Paskin osio oli se, että jouduin perumaan FMBB-reissun. Lentoboksin, matkalaukkujen ja koiran kanssa todellakin tarvitsee kaksi kättä.
Syyskuussa vasemmasta alaraajastani hävisi tunto ja kävin läpi selän magneetit, fysioterapiat ja muut rumbat. Selän ahtaumat etenevät, mutta tunto on vähän palannut. Alan tuntea nilkkani, jos koputan siihen terävästi. Tämä realisoi sen, että isoja koiria ei enää tule. Oikeasti niitä ei pitänyt tulla enää Lykyn jälkeen, mutta ikävä, suru ja elämäntilanne päätti toisin. Tarvitsin täytettä elämääni.
Tammikuussa sain valmiiksi agilityn loukkaantumiskyselyntulokset. Minusta olisi järkeä jatkaa agilityvammojen rekisteröintiä, mutta kukaan ei siihen kysynyt, joten annoin olla. Koen tehneeni sen, mitä yksilö voi koirien hyväksi tehdä. Pidän toistaiseksi omistani huolta ja vältän vaaran paikkoja.
Siviilielämässä vaihdoin työnantajaa yli 20 vuoden jälkeen. Toistaiseksi tuntuu hyvältä.
Tavoitteet vuodelle 2019
Lystikki saa nauttia eläkevuosistaan. Agilitya emme enää harrasta, joskus humputtelemme jotakin. Jatkamme pitkiä metsälenkkejä ja urheilukoirien jumppakurssia. Lystiä voisin pitää kanssani irti missä vaan. Nautin. Lystin kanssa tavoitan jotakin sellaista, mikä ei ehkä ikinä toistu.
Giblin kanssa korkkaamme kisauran varmaan keväällä. BH:n teen joskus. En välttämättä ensi vuonna.
Yritän itse pysyä terveenä. Jokainen elämää nähnyt ja elänyt tietää, että se ei ole omasta päätöksestä kiinni.
Toivon, että tulen taas. Def Leppard ja Rock of Ages. Olkaa hyvät.
"I got somethin' to say Yeah, it's better to burn out Yeah, than fade away..."
Kävin Giblin kanssa kokeilemassa kontakteja kehikolla puomin pätkällä, välillä osuu, välillä ei. Mietin yhä, mikä on järkevä metodi. Tässä *KLIK* purtavaa. Toisena pyöritin siivekkeen ympäri, rima oli 25-40 cm. Muuta ei tehty.
Kyllä me eilenkin käytiin Giblin kanssa agilityssa, mutta mitä tehtiinkään? A:ta, jossa ollaan jymähdetty, keinua, ratapätkää, jossa putkijarrua, leijeröintiä putken takana ja keppihäiriötä.
Tänään yritin edistyä A:lla siinä onnistumatta. Erityisesti ylösmeno ei edisty. Puomilla ylösmenot ovat parempia, mutta alastulopaikka epävarma. Siivekkeen ympäri käännöksissä on menty selvästi eteenpäin. Siinäpä sitä sitten olikin.
Siltä varalta, että joltakin on mennyt ohi. Rajat räiskeelle -sivuston *KLIK* kautta on mahdollista allekirjoittaa kansalaisaloite ilotulitteiden käytön rajaamiseksi.
Joulun pyhinä levättiin, ulkoiltiin ja jumpattiinkin. Tänään otin Giblin hallille. Peruin ryhmätreenit, koska on pakko treenata perusasioita ihan keskenään.
Siivekkeen ympäri kääntyminen... ehkä tässä on edistymistä.
Kehikko maassa ok, A:n ylösmenolla vaikea. Paljon vääriä yrityksiä ja ratkaisuyrityksiä. Lopuksi pari onnistunutta loikkaa, mistä kunnon palkka.
Kepeillä harjoittelin erkaantumista ja häiriötä. Gibli aluksi häiriintyi ja keskeytti, sitten pujotteli loppuun saakka.
Radalla Gibli kääntyi tosi pienesti, kun merkkasin käännöksen selvästi. Keinun se otti radan lopuksi upeasti.
%20(1).jpg?img=medium)
