Minne minä sitten juoksen?

Päivällä kävimme jäällä kävelemässä. Siellä otettiin yksi luoksetulo pysäytyksineen takapalkalla. Tuloksena poikitukset. Ei ole enää takapalkka toimiva systeemi.

Illalla oli aksan ryhmätreenit. Jäi aika mylläkkä päähän, ehkä saan joitakin selkeitä ajatuksia paperille.

Ensimmäinen rata oli viritelty täyteen putkiansoja, piti myös pystyä erottelemaan mennäkö A:lle vai putkeen. Viskileikattiin yhdessä kohtaa - muista antaa koiralle etumatkaa, uusinnalla annoin, hyvin meni. Poispäinkäännös toimi. Kohti vetäminen pelasti yhdessä ansaputken ohituksessa, mutta kannatti tehdä heti hypyn jälkeen eikä valua jonnekin. Tämä valuminen-liukuminen on yksi bravuureistani. Sain Lystin kepeille houkuttelevasta putken suusta huolimatta, kulma oli hankala, takaviistoon, Lysti yllätti osaamisellaan. Sitten tuli backlap, osattiin. Takanaleikkuulla ja omalla liikkeellä vältettiin seuraava väärä putki. Sitten U-putki ja vauhdissa kepeille, sujui, kun jäin kunnolla lähettämään. Enää ei tarvitse viedä joka kerta kädellä kepeille, kuten tässä välillä luulin. Tästä jäi saaliiksi, että hyvällä (kröhm-öhm) ohjauksella ansaputket eivät ole ongelma. Pujotellessa itse voin kirittää enemmän ja koira menee lujempaa kun olen lähempänä. Kontakteilla oli namitargetit ja niille rauhoituttiin.

Juoksemisen rytmitys ei ole mikään simppeli juttu, tuppaan juoksemaan väärään aikaan - kiirehdin paikkoihin, jonne ei pitäisi. Oma ohjaamiseni hajoaa nopeasti, ensin teen juuri kuten kuuluu ja uusinnassa teen kaikki virheet, mitä ekalla kerralla olen osannut välttää.

Nyt sitten kannattaa lopettaa lukeminen, jotta jää hyvä mieli. Toisella kierroksella ensimmäinen rata mentiin lopusta alkuun muutamalla poikkeuksella varustettuna. Ei jäänyt päähän tämä rata. Ohjaa siinä sitten ennakoiden, kun aivot lyö tyhjää, korkeintaan on mielessä että "takaakierto", muttei ole aavistustakaan että millä esteellä. Jos poimitaan hyvät osiot, niin Lysti pujotteli hyvin ja pakkovalssilla saatiin oikeat keppialoitukset yhtä kertaa lukuun ottamatta (jolloin vedin toiseen väliin). Muitakin hyviä pätkiä tuli. Täytyy vain ihmetellä lehmänhermoista kouluttajaa.

Onkin ollut varsinainen tehoviikko. Huominen on ainakin täyttä treenilepoa.

Aksaa

Olin katsastamassa uutta extra-oppipaikkaa. Oli luksusta harjoitella agilitya t-paita treeniliivin alla. Ilman toppatakkia tuli sukkela olo. Rata oli 21 esteen mittainen. Se mentiin aluksi yhdessä läpi ohjauksia pohtien, sitten yksitellen kahdessa pätkässä ongelmakohtia hioen. Toisella kierroksella rata mentiin kokonaisena läpi. Alla on poimintoja meidän osuudestamme.

Ihan aluksi Lysti varasti lähdössä, palautin. Tavallaan ymmärrän varastamishalun suuruuden, sillä alussa kannatti mennä aika kauas eli 3. ja 4. hypyn väliin. Tein siihen hypyn merkkauksen, mikä jatkui slalomilla, jonka Lysti meni tosi siististi. Yhdessä kohtaa oli leieröinti putken takaa hypylle. Yksi askel kannatti ottaa hypylle päin, muuten jäi hyppy väliin. Suorahkon putken jälkeen oli takaakierto, jonka sain hoidettua hirtolla (?) (eli poispäinkäännöksellä?), jolla sain Lystin kuonon osoittamaan oikeaan päähän U-putkea. Hih.

Seuraavan suorahkon putken jälkeen oli tiukan valssin tai jaakotuksen (joku muu oli nimi) oloisen kuvion paikka, jota en osannut. Sillä koiruus piti saada pitkän putken toiseen päähän. Valuin kohti  putken väärää päätä ja kun Lysti sen pään hoksasi, niin sinne sujahti eri ohjauksista huolimatta, kunnes putken edessä oli ope. Tämä kuvio jäi opeteltavaksi. Loppusuora oli ok.

Halli oli meille uusi, koirat odottivat vuoroaan kentän laitamilla. Lysti oli nätisti toisia kohtaan. Odotellessamme se istui ihan jalassani kiinni suurimman osan ajasta, mutta ei silti ollut paineistuneen oloinen. Radalla Lysti oli liekeissä. Se eteni rohkeasti eikä välittänyt tippaakaan vaikka kaikki oli uutta. Sain itsellenikin jonkin ihmevaihteen päälle, ehkä kerrankin olin ajoissa ohjauksessani. Palaute oli positiivista, nopeutemme mainittiin. Meno oli euforista. Rakastan tuota koiraa.



Lysti 3 kk

Asiat asioina

Päivän saldo:

Päivällä ulkona 1 tunnari, meni hienosti. Näitä ei ulkona olla juuri tehty, ehkä joskus nurmikolla joku? Kaukot teetin katuharjan takana, etäisyys oli noin 3 metriä. Lystin jätin maahan, mutta se nousi istumaan, kun jäi hetkeksi selkäni taakse katuharjan kanssa kahdestaan. Vahvistin ruualla maassa pysymistä siirtymävaiheessa. Muuten itse kaukot ok.

Päivällä käytiin jäällä nauttimassa keväisestä säästä. 2 luoksetulon pysäytystä & maahanmenoa teetin, toimi. Jos niille liikkeille miettii jonkin järkevän tarkoituksen niin eiköhän se ole se, että saa koiran pysäytettyä missä vaan. Hanki upotti vajaa 10 cm, alusta oli vähän epätasainen ja sai aikaiseksi säteilykivun takareisiin.

Illalla ryhmätoko: Ensin paikkamakuu. Halliin meno oli epänormaali, Lysti jäyti toista etutassuaan, josta en vikaa tai kiveä löytänyt. Mennessämme sisälle se sanoi "Räy!" urokselle, joka syöksyi viereemme kohti leluaan. Koirani kuitenkin asettui toko-rivistöön viereeni kuten kuuluu ja piti kauniisti kontaktin makuu-käskyyn saakka. Jäin näkyville varmuuden vuoksi. Pari kertaa se haisteli maata makuun aikana, mistä kielsin. Sivulle nousemisen se ennakoi palattuani, käskin uudelleen maihin, siitä uudelleen sivulle ja palkkasin. Tassuvaiva oli unohtunut.

Noin 6 koiraa oli ringissä ja jokainen vuorotellen kiersi seuruuttamalla toiset. Lystiin upposi broileria, jotta kontakti pysyi muiden kierrellessä. Huomaa, että häiriötreeni on ollut vähissä. Omalla seuruuvuorollamme sen kontakti piti hienosti, askellajin vaihdokset ja pysähdykset pysyi oikeassa paikassa. Liikkeen loputtua ihmiset palkkasivat koiriaan ja Lysti pysyi hyppysissä, kun pidin huolen, että huomio pysyi omissa leikeissämme. Aikamoinen (melkein liian vaativa) häiriö tulee moisesta leikkituokiosta pienessä hallissa.

Yksilöliikkeenä tehtiin tunnari hallissa. Lysti pelkäsi pitkään toppatakkiin pukeutunutta valokuvaajaa ja häntä haukkui. Pitkät takit ovat pahoja, se on todettu kesällä toko-kokeissa ja syksyllä hyppykoulutuksessa. Sivulle pyydettyäni unohtui pitkätakkinen ja haukkuminen lakkasi. Olin todella ilahtunut keskittymisestä! Ensimmäistä kertaa joku muu (Riikka) vei kapulat maahan. Hirviö-ottimet Lystin oli haisteltava tarkasti, oma kapula oli ollut taskussani. Etäisyys oli noin 3 metriä. Lysti haki reippaasti ja varmasti omansa muihin kapuloihin koskematta. Riikalla ei ollut noudosta mitään huomautettavaa. Jatkan vaan liikkeen työstämistä, seuraavaksi alan kääntyillä kolmiokorvani sivulla varoen hännän polkemista.

Tokoa, aksaa ja suunnitelmia

Oli ihan pakko saada tämä musiikki kuunneltavaksi ennen kuin radion soittolistat sen pilaavat. Enempää en omaa sielunelämääni hairahdu avaamaan, mutta kappaleesta tulee rakkaudentäyteinen olo. Tätä kuunnellessa voisin ihastua vaikka kassajonossa. Samalla voisin karistaa yltäni 20 vuotta. ;)

Tokoilusta: kaukoja on jatkettu. Lysti tuijottaa ensimmäisen sarjan ajan katuharjaa kuin se noiduttuna lähtisi milloin hyvänsä lentoon. Sitten Lysti palaa realiteetteihin ja keskittyy kaukoihin. Suoritukset ovat nopeita, välimatka jo kolme metriä. Tiistain toko-ryhmässä aion käydä huhtikuun loppuun. Toukokuusta paikat täytetään haun perusteella. En tiedä haenko, koska kovin tavoitteellista treenimme ei ole.

Kävin agi-hallilla. Teemana oli pujottelu. Harjoittelin 90 asteen avokulmaa, mikä ei viimeksi onnistunut. Tein siihen tällaisen pätkän:

Ensin otin Lystin suoraan 2. esteeltä kepeille kuonosta vetämällä. Rauhoitin itseni ennen lähtökutsua. Sitten lähetin niin, että jäin itse hypyn vierelle. Onnistumisprosentti oli 100. Sitten mentiin tuota kuviota. 3.:lla onnistui parhaiten suhina ja kieputus "alemman" siivekkeen ympäri. Suoraviivaisempi meno yläsiivekkeen kautta kepeille ei onnistunut, kulma on vielä liian vaikea.

Otin pitkästä matkasta myös sulkukulmaan menoa, mikä onnistui. Lysti kestää pujotellessaan yhä paremmin kiritykseni sivulla.

Erikseen otin A:n x 3 namitargetin kanssa. Juoksin n. 3 metrin päässä enkä pysähtynyt itse, silti Lysti stoppasi. Palkkasin sitä kontaktille myös erikseen. Yhdellä kerralla oli jo ylempänä himmailun makua, en siitä pitänyt. Toisaalta säälin joka kerta, kun iso koira pysäyttää itsensä rysäyttäen 2o2o:lle, joten yhä pähkäilen mikä olisi koiraystävällisin vaihtoehto.

Pihalla teetin 2 x ruudun. Tein sen valmiiksi, seuruutin melkein keulivan koirani autolta kentälle ja lähetin pitkästä matkasta. Se juoksi ruudun sivusta sisään ja selvästi etsi vain namikippoa siitä suunnasta minne käsilläni lähetin. Toisella kerralla se meni ruutuun suoraan sisään, pysäytyksestä pyysin sivulle seuraamaan.

Aksasta lisää: Torstain ryhmätreeniin olen tosi tyytyväinen. Lysti saa samalla häiriötreeniä. Yksityistreeneihin tuli yllättävä muutos, minkä vuoksi laitoin poikimaan uudet systeemit. Käyn keskiviikkona testaamassa uutta hallia ja jos siltä tuntuu, alan tehokuurin.

Selästäni: Olen edistynyt, kävellyt jo muutaman viikon normaalisti. Juoksuaskeleet eivät enää satu juostessa, teräväaskelista hölkkää en uskalla kokeilla. Istuminen koneella on edelleen njaah (tervepä terve toivottelee kirjoittaja lattialta mahaltaan). Alusta alkaen on suositeltu veitsetöntä hoitolinjaa. Toipumisen hitauden vuoksi kontrollissa väläytettiin isoa leikkausta. Ehdottomat leikkausindikaatiot onneksi puuttuvat. Joka tapauksessa en halua operaatioon, sillä siinä asetettujen metallien myötä liikunta loppuisi loppuiäksi, koska ne estäisivät kierrot, hypyt, kumarrukset ja juoksemisen. Se olisi kuolemantuomio minulle. :/

Siitä alkoi linjanvetoni, mikä on ollut nähtävissä ja on taas kerrattava tänne: liikun niin paljon kuin voin (kun vielä voin). En kolmiloikkaa pompi enkä selkääni ehdon tahdoin hajota, mutta agilityssa en riskejä näe. Alusta on vaimennettu ja tasainen, tukiliivi suojaa pahimmilta kierroilta ja nitkautuksilta. Välillä treenien jälkeen takareisiä kiristää enemmän, toisaalta niitä kiristää välillä muutenkin "ilman syytä", joten sitä en absoluuttiseksi esteeksi lue. Oletan, että sellaista ihmistä ei leikata, joka pystyy agiliitämään. Istumatyöni suhteen joudun ratkaisut tekemään joka tapauksessa erikseen, jos vaiva ei hellitä. Eli ei tämä mikään pikkujuttu ole eikä selästäni priimaa tule, mutta yritän minimoida sen vaikutukset elämääni.

Tässä on vielä video *klik* viikon takaisista kisoista hyppäriltä, jossa nolla oli yhden kepin kiertämisestä kiinni. 

Agilitya ryhmässä

Tänään oli kova tuuli, välillä paistoi aurinko, välillä tuli lunta tai rakeita. Hallin ovi pingotettiin auki-asentoon, jottei eestaas kolissut tuulenpuuskien voimasta.

Ensimmäinen rata oli kisaradan mittainen. Kontaktina oli A. Hypyillä pääsi treenaamaan mm. välistävetoja ja takaakiertoja, mutta mitään jatkuvaa hallussapitoa ja pyöritystä rata ei ollut, vaan soljuva ja vauhdikas. Putkia oli 3, aina piti mennä kauempaan päähän tai putkeen, ja sokkoputkeen sai hakea kaukaa. Meillä tuli kuulemma makeita pätkiä ja niissä tuli itselleni sellainen olo, että tämähän toimii. Sain apuja, kuinka vetää Lysti pois väärän putken lumosta. Tähän auttoi kunnollinen rintamasuunnan kääntö kohti koiraa ja veto, pelkällä omalla kierrollani ei ollut merkitystä. Kunnollinen liike ja kuljetus jelppii myös. A:n kontaktille panostettiin, jäin siihen palkkaamaan. Tajusin taas ja vihdoin sen, että jos harpon kiireellä alastulolle, niin Lystikin sinne kiihdyttää. Jos taas lähetän Lystin kiipeämään A:ta ihan rauhassa, se voi keskittyä kontaktille levollisemmin.

Toisella radalla mentiin ensimmäistä vastakkaiseen suuntaan. Lähtöön sain rauhoittumisohjeita. Hyvä niin, koska olen hötäle. Putkeen lähetyksessä sain oikeanlaista liikehdintää aikaiseksi. A:lle laitoin nyt namitargetin kontaktia vahvistamaan ja siihen rauhoituttiin kunnolla. Kepeille vienti hypyn jälkeen 90 asteen avokulmaan oli yllättävän haasteellinen - menee treeniin. Pujottelu on tauon aikana ottanut eniten itseensä. Loppusuoralle yritin tehdä takaaohjauksen ja sivullaohjauksen sekoitusta. Ei toiminut, mutta kun päätin oikeasti pysyä takana, homma pelasi.

Minua ei jännittänyt niin paljon kuin viimeksi. Lysti oli yllättävän lunki äänien suhteen, vaikka tuuli välillä kolisutti hallirakenteita. Muihin ihmisiin se suhtautui vähemmän ihmetellen kuin viimeksi. Kerran se nousi lähdössä seisomaan ennakkoon, palautin takaisin. Intoa siitä ei puuttunut, motivoinnissa avitti narupallo ja kuivaksi paistetut sisäelimet. Jukka näytti monessa kohtaa miten mennä, ohjausvinkit olivat arvokkaita. Jonnekin takaraivoon jäi, etten voi Lystiä vain viskata jonnekin menemään ja juosta itse seuraavien esteiden taakse hongikkoon saakka, vaan minun kuuluu ohjata kunnolla, saatella ja hakea tarvittaessa. Kirjoja lukemalla ja dvd:tä katsomalla en rauhoittumista ja ohjaamista opi vaan tarvitsen ohjauksen kädestä pitäen.

Kaukokäskyjä

Otin tuossa ulkona päivän piristykseksi kaukoja katuharjan avulla, laittamalla sen varren Lystin etutassujen eteen. Suurimmaksi haasteeksi nousi, voiko harjanvarren lähellä maata ollenkaan tai jos astun varren yli, niin voiko harja kimmota koiran kimppuun. Lopulta pääsimme itse kauko-vaiheeseen, oli takapalkkakin. Lysti liikkui nyt taaksepäin ja seilasi sivusuunnassa. Näkyi kuinka se pohti liikkeitään, jottei varmasti ajautunut lähemmäs harjanvartta. Takapalkka kelpasi, joten ei se ihan kauhuissaan ollut. Suurin palkinto oli tietysti se, kun nostin katuharjan pois. Sitä seurasi helpotushyppelyt minua vasten. :) Katsotaan tätä metodia vielä muutama kerta. Jos Lysti alkaa näyttää aneemiselta, pitää keksiä jotakin muuta.

Ryhmä-tokoa

Tokoilun suhteen on ollut ristiriitaiset tunnelmat pitkään. Se ei sytytä niin kuin agility. Osasyy on se, että tokossa on tullut paljon pettymyksiä. Olen varmasti tehnyt sen miljoona mokaa Lystin koulutuksessa, mutta varsinkin ääni- ja läpätysherkkyys on ollut liian iso haaste. Toisaalta lajissa on omat hyvät puolensa: Siitä on hyötyä arkielämässä, agilityssa kuin myös aktivoinnissa, lisäksi Lysti on nopea oppimaan ja oppimisen seuraaminen ja itse opettaminen on viehättävää. 

Koska seurassa on pätevän ihmisen vetämä tokoryhmä, osallistuimme siihen pitkästä aikaa tunnustelemaan syvimpiä tuntoja. ;) Ensin oli ryhmäpaikkamakuu evl:n malliin. Koska ei olla sitä aikoihin muiden koirien kanssa tehty, jäin näkyville. Koirat käskytettiin maihin ja istumaan eri aikaan, Lysti makasi varmasti vaikka Riikka kiersi koirat. Kahdesti Lysti haisteli ja siitä kielsin. Lonkalle se myös tipahti, muttei se minua haitannut. Istumaannousun se kuunteli hienosti ja juuri kun olin kehaisemassa riemastuneena, yksi paikkamakuuseen osallistumaton koira palkattiin takanamme, jolloin Lysti käännähti sivullani. Pyysin sen takaisin oikealle paikalleen, sitten vasta pääsin kehumaan. Harmitti - mielummin olisin tehnyt sen heti. 

Seuraavaksi oli paikkaistuminen, mitä ei olla ikinä tehty. Käsky oli sama kuin agilityn lähdössä. Jäin muutaman metrin päähän näkyville. Lysti ei liikauttanut tassuaankaan. Hyvä Lystikki!

"Vapaa-aikana" seuruutin pätkiä. Siinä se keskittyi mainiosti, omaan silmääni peruutukset ja käännökset olivat hienoja.

Yksilöliikkeeksi valittiin kaukot. Takapalkasta ja vain 2 metrin etäisyydestä huolimatta Lysti oikein loikkasi eteenpäin. Tämän estämiseksi laitettiin lauta sen etutassujen eteen. Tämän jälkeen näkyi kuinka Lysti pohti miten siirtymät tekee kun eteenpäinkään ei voi tulla - saatiin hyvät liikkeet. Näin jatketaan ja kerätään rutiinia.

Lopuksi tein pihalla yhden ruudun namipalkalle, siihen pysähdys, maahinmeno ja seuraaminen, mistä tuli narupallo palkaksi.

Saldo: Lystille teki häiriötreeni hyvää. Se olisi mielellään hyökännyt kavereiden koirien palkalle, kun ei ollut jotakin tekemässä, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Minulle jäi positiivinen olo, onneksi lähdin! Vaikkei nyt itse tokoilu suurempaan nosteeseen lähtisikään, niin porukkatreenit palvelevat meitä muussa elämässä.