Vitonen ja hylky

Kisoissa tänään. 18 näytti auton mittari mennessä ja perillä 20. Hampaat kalisivat t-paita & polvimittaiset housut -vaatetuksella, koiralle oli varmaan ideaali ilma. Välillä aurinko väläytti potentiaaliaan ja silloin oli hakeuduttava varjoon.

Minusta radoissa oli haastetta monessa kohtaa, vaikka nollia tuli noin viisi per lähtö. Ensimmäisellä radalla Lysti haki hyvin kepit, mutta jätti yllättäen yhden välistä, joten aloitettiin pujottelu alusta uudelleen. En keksi missä mokasin, ehkä Lystikin voi joskus erehtyä? Sitten tein ekan kisapujottelu-persjättöni ilman ongelmia. Muuten oli puhdas rata, siis väistettiin kaikki putkiansatkin. 5 vp ja miinusaikaa nelisen sekuntia. Pikkuisen nyppi. Siis harrastushan tämä vain on ja blaablaablaa, mutta nolla oli liian lähellä.

Ennen toista rataa turnauskestävyyteni petti. Hiipi "mitä järkeä tässä on" -asenne, mikä on vaarallista. Edes musiikkia en virittänyt korvilleni ja juuri niin olisi pitänyt tehdä. Tsemppasin silti itseäni ja päätin rataantutustumisessa ohjata Lystiä optimaalisesti. Lysti nousi lähdössä seisomaan, käskin eka hypyn takaa sen istumaan uudelleen ja niin koira tekikin. Heti ensimmäisessä mutkassa tein kardinaalimokan: Lysti jäi taakseni ja sieltä hyppäsi seuraavan esteen väärin päin. Sen jälkeen mentiinkin aika monta estettä väärään suuntaan, kartalle pääsin ennen keppejä. Ilkikurisesti Lysti otti hankalan kulman upeasti ja pujotteli virheettömästi. Jotenkin olin tajunnut jo alusta alkaen, että tämä on nyt minun mokaani koko rata ja ilahtuneena ohjasin irtoavaa (ja kadoksissa ollutta ohjausta ihmetellyttä ja haukkunutta) Lystiä. Eipä jäänyt jossiteltavaa melkein-nollasta.

Päivän oppi: Älä ikinä jätä sitä koiraa ohjatessasi selkäsi taakse! Jos jo jäisi mieleen?

Hyvää:

• Jännitykseni oli vähäisempää kuin viime viikonloppuna.
• Lysti ei varastanut lähdöissä, toisessa lähdössä istui nätisti uudelleen.
• Eka rata oli oikeasti hyvä keppivirhettä lukuun ottamatta, ja siinä sain koeponnistettua keppi-persjätön kisaolosuhteissa. Toisella radalla kepit olivat hyvät.
• Kontaktit, siis myös vieras keinu sujuivat ripeästi. 2. lähdössä koiruus varasti A:lta, mutta siinä vaiheessa oli koko pakka levällään.
• Ollaan päästy entisen hylkyputken sijaan myös 5 vp:n kategoriaan, minusta se lupaa hyvää jatkoa ajatellen. 
• Lysti on muuttunut. Ennen lähtöä se ei edelleenkään kiihkoa muiden koirien perään, saattaa katsoa edellistä kilpailijaa vain kiinnostuneena, mutta sitten hakeutuu viereeni tai jalkojeni väliin ja on ihan rauhallinen. Lähtöön se istuu nätisti. Kun annan luvan, se on tulta ja tappuraa. :) Kisapaikalla sen käytös oli muutenkin mallikasta, makasi autossa ihan hiljaa (takaluukku oli raollaan) eikä jaloitellessamme provosoitunut riidanhaastajistakaan.

Agihommat jatkuvat nyt vähän turhan kiihkeinä. Lohdutan itseäni sillä, että onhan tässä taukoja ollutkin. Maanantaina olisi ryhmätreeniä, perjantaina molempien koirien kurssit ja viikonloppuna kisat. Sitten meno rauhoittuu. Tänään oli tukiliivi käytössä. Se ei haittaa menoa yhtään, on kyllä "vähän" lämmin. Kuuluu jatkossakin kisa- ja treenivarustukseen. 

Kurssipäivä

Tänään alkoi Lykyn "virallinen" agilityura, babykurssilla. Halliin sisäänmeno oli vauhdikas. Myöhästyin 4 min (en ollut laskenut, että vitostiellä keskinopeuteni on 49 km/h) ja kävin huikkaamassa ovella, että tultu ollaan. Ope käski hakea koiran, joten syöksyin takaisin autolle, otin kopin pennustani, avatun rasian lihakuutioita, pakasterasian target-alustaksi ja lannetreeniliivin. Näin riensimme 4 muun pennun sekaan, Lykky haukkui häntä heiluen saaden muilta pennuilta sanalliset tervehdykset, minä tiputin lattialle ruoka- ja pakasterasian ja aloin solmia lanneliiviä. Lykky hoksasi tilaisuutensa koittaneen ja ahmi ruokaa koko pää rasiassa. Broileria jäi 7 kpl sormenpään kokoista kuutiota jäljelle, joita silppusin pienemmiksi vasemmalla kädelläni pidellen pentua toisella.

Ensin otettiin 3 cm korkea hyppy, ope piti targettia, jossa oli 1/3-tulitikun kokoinen broileripala. Minä houkuttelin pennun toisen samanlaisen kimpaleen kera kierroksen esteen taakse ja koiruus pääsi hypylle. Näitä 2 per puoli. Välissä innosta kiemurtelevan pentu antoi märän pusun open silmälaseihin ja minä pyysin anteeksianteeksi ja olin aidosti pahoillani. Silmälasi-ihmisenä tiedän miltä koiran kuonon jälki linssissä näyttää.

Toinen oli putki. Siltä varalta, että joku ei tiedä, niin Lystin agilityura on alkanut näin: http://lysti.blogit.fi/2009/04/. Jos on lukemisen puutetta, niin sieltä tekstit 21.4. ja 25.4. kertovat aika paljon. 

Lykky katsoi putkesta lihapalaa ja aikoi oikaista putken ohi. Samalla toinen pentu haukkui hallissa ja Lykky kiinnostui siitä. Vaihdettiin ruoka leikkipatukaksi, jolloin Lykky meni putken ensimmäisen kerran. Näitä heti perään 2 + 2 eri puolilta ilman houkuttelua. Näinkö koiria yleensä treenataan?

Kotiin sain ohjeet "hyppyjen" ja putkien harjoittelua varten.

Sitten Lysti pääsi jatkamaan pujottelukurssia, oli eri vetäjä kuin viimeksi. Sain sanottua, että Lysti on ensimmäinen agilitykoirani enkä todellakaan tiedä millä kädellä se edes pitää lähettää pujotteluun. Jos joku ei tiennyt, niin koiran puoleisella. Pujotteluja tehtiin kolmessa erässä muutama toisto per kerta. Keskityttiin avokulman treenaamiseen, mistä löytyi heikko kohta ja sainkin siihen harjoitteluvinkin. Lisäksi testasin valssin ja persjätön (taas), niitä voi oikeasti käyttää.

Huomenna on agilitykisat. Itsetuntoni on jälleen romahtanut. Ehkä musiikki sen korjaa? ;) Tarkoitus on joka tapauksessa nauttia yhdessä harrastamisesta. Ei ole itsestään selvää semmoinen vaan voip loppua kuin itikan laulu.

Rosmo ryökäle

Talossamme asuu ruokarosvo Lykky Lykkensdorf. Tiskipöydältä lähtee tai vähintäänkin nuollaan ruuat, voileivät, voipaketit ja lautaset. Sama kohtalo on ruokapöydälle, sohvapöydälle tai lattialle jätetyillä (asustan edelleen mahallani olohuoneen lattialla) lautasilla ja mukeilla. Kielto auttaa siihen hetkeen, mutta uusintoja on luvassa, onhan puuha ollut erittäin palkitsevaa. Pitänee tehdä joku päälle rymähtävä kevytlaatikkotorni tms. *Jää hautomaan suunnitelmiaan.* (Mutta vain hetkeksi, koska jatkaa kirjoittamistaan.)

Helle jatkuu, mikä tarkoittaa sitä, että treenailu on ollut pihalla lyhyttä pätkää, enimmäkseen ulkoilu on ollut istuskelua paljaat varpaat ruohikossa. Lykky ravaa, laukkaa ja laskee liukumäkeä pehmojalkapallo suussaan. Sitten se tulee täysillä luokse ja kisataan samasta pallosta vähän aikaa. Otan irrotuksen ja heitän pallon uudestaan leikittäväksi tai teetän "istu", "maa" tai keppiparin läpimenon. Teemana on "hauskaa se olla pittää". Lykyn kanssa olen harjoitellut siis ensimmäistä keppiparia 2x2-pujottelumetodista. Neiti on hoksannut idean. Eilen lisäsin jo toisen keppiparin ja siinäkin edistyimme. Tottelevaisuudessa olen panostanut myös eteen- ja sivulletuloon sekä paikoillaan olemisen keston lisäämiseen. Se on nyt noin 4 sekuntia istumisen ja maahanmenon jälkeen.

Lysti on harjoitellut kaukoja, seuratessa peruutuksia ja käännöksiä ja luoksetulon pysäytyksiä.

Lystin kanssa käväisimme agi-kentällä. Ilahduttavasti puomi ja A olivat keskellä kenttää ja molempien alle oli vedetty putket. Lisäsin kombinaatioon kepit. Tein kokonaisuudesta ehkä kahdeksikon mallisen radan, jolla sain treenattua lähdössä istumisen, 2 erilaista keppikulmaa putkien jälkeen, kontaktien alastulot sekä kontaktien ja putkien erottelut.

Tulos:

• Lähdessä koira istuu kuin tatti. Fiksu Lystikki ei nouse seisomaan saati varasta, korkeintaan nytkähtää vaikka yritin huijata liikkeelle vartalolla tai epämääräisillä ynähdyksillä. Palkkasin näistä. Luin jostakin, että treeneissä 60 % lähdöistä pitäisi olla sellaisia joissa palataan palkkaamaan koira. Nyt palkkasin 80 %.
• Kontakteille Lysti pysähtyi 2o2o:lle. Tietenkin. Olihan harjoitus eikä kisatilanne. :D Olen pohtinut syvällisesti mitä järkeä on treenata 2o2o:ta ja tehdä silti suunnittelemattomat juoksukontaktit kisoissa.
• Kontaktiesteiden ja putkien erottelussa pelasi parhaiten vastakkaisen käden taktiikka. Ihan yksi lysti mitä huusin, koira lukee parhaiten vastakkaista kättä ja sillä sipuli. Erittäin hyödyllinen tieto.
• Kepeillä tuli virheitä. Yllättäen putkesta tullessa loiva avokulma oli vaikea (minulle), sain koiran toiseen väliin. Putki veti puoleensa myös keppien lopun lähestyessä, mutta kun pidän napakasti käskytyksen yllä, koiruus pujottelee loppuun saakka.

Selälle ei kuulu kovin hyvää. Vasemmassa pottuvarpaassa ja jalkaterän sisäsivulla pätkii tuntoyhteys ja jännää pistelyä on myös oikealla jalkaterän päällä, takareisiä kihelmöi. Kävin fysioterapiassa, missä varsinaisen vaivan lisäksi auottiin myös ylempänä selässä olevaa lukkoa. Hoitoja jatketaan viikoittain. Neurontineja popsin 2 iltaisin. Ihan kuin olisin hävinnyt pelin, vaikka kokonaisuutena selkä petraa edelleen. Alkukeväästä ei vielä juoksu sujunut ja kävelykin oli niin ja näin. Nyt juoksu ei satu yhtään. Agilityn mielekkyyttä mietin - tietysti. Toisaalta ei näitä iloja elämässä hirveästi ole ja sillä indikaatiolla jatkan harrastusta toistaiseksi, koska edelleen liikuntaa suositaan. Pitää kaivaa se tukiliivi käyttöön.

Nollalla voittoon!

Tänään oli taas kaksi agilityrataa, lämpöä alkuun vain 24 ja pilvistäkin. Myöhemmin lämpötila kipusi tutumpiin lukemiin

Ensimmäisellä radalla Lysti oli ihmeen tyyni ennen starttilinjaa. Videolta näkyy, että hiipii perääni vaikka olisin voinut vannoa että istui lähtöluvan antaessani. Ratasuunnitelmani piti, kerrankin olin osannut ennakoida Lystin juoksuvauhdin. Tuntui siltä kuin kisakaverini olisi ollut kuminauhan päässä, sellainen outo varmuus, että tämä sujuu nyt - upea tunne! Nolla napsahti, voitto samalla, aika -11.57.

Toisella radalla sama tunne jatkui ja ohjaussuunnitelmani piti. Puomin alastulolta luulin tulleen kontaktivirheen: minusta tassu meni rajalle ja sen jälkeen tuomari liikahtikin sen mitä ehdin syrjäsilmällä näkemään, mutta hän oli kuitenkin katsonut Lystin rajalla olleen tassun hyväksemme ja jättänyt kätensä nostamatta. Kolmanneksi viimeisenä esteenä olleella A:lla alastulo kosahti kunnolla. En tiedä olisinko ohjannut tomerammin ilman luuloa "menetetystä suorituksesta"? Mielestäni rekisteröin Lystin luimukorvat, jotka tietävät sitä että mennään eikä meinata ja nimen omaan ajattelin tehdä kontaktin varman päälle. Tämä ajatuskuvio piti varmistaa, koska pikkuisen kismitti menetetty nolla. Radalta tuli siis vain 5 vp, sijoitus 5., aika -17.16.

Alla on ensimmäisen radan video. Lähdössä Lysti nousee seisomaan eikä alastulokontaktit ole 2o2o:t, joten treenattava ei lopu.

Kuuntelin korvalapuilla mielimusiikkiani ennen starttia ja en tiedä auttoiko sen tuoma jonkin sortin mielenrauha myös Lystiin? Toisaalta ennen starttia olin varma, että jännityksen turruttamat alaraajani lysähtävät altani. Jos eilisiltana olin tuominnut itseni ikuiseksi epäonnistujaksi ja olin lopettamassa agilitya, niin tänään nolla tarjosi sellaista euforiaa etteivät jalat maata tavoittaneet.  

Hyllyjä myytävänä

Alkaa kertyä noita hyllyjä niin paljon, jotta myytäväksi asti meinasin. Oikeastaan saa hakea ilmaiseksi. Jos jokaisesta hyllystä viisastuu,  aivoihini ei kohta muuta mahdu.

28 oli lämmintä virallisesti varjossa ja kentälle paistoi aurinko. Auton mittari näytti 32, oletan senkin olevan varjolukeman. Pilviä tähyilin luvatun ukkosen pelossa, mutta ensimmäinen sadepisara tuli vasta poislähdön aikaan. Lystikillä oli makuualustan alla jäädytettyjä litteitä pakastepulloja ja häkin seinämällä pakastevihanneksia, pienellä autoajelulla sain viilennettyä lisää. Silti koiralta oli paras terä poissa, mikä näkyy ensimmäisen lähdön videolla. Ei yhtään reuhtomista edellisen koiran perään tai varastamista. Ehkä se vain on niin hyvin hallinnassa. ;) 2 kk oli kertynyt väliä edellisiin kisoihin ja siinä on liikaa jännittämisen ja jonkinlaisen tuntuman säilyttämisen kannalta.

Ensimmäinen rata oli siisti ja tuntui kivalta. Harmitti keppien jälkeen eteemme putkahtanut "ylimääräinen" hyppyeste, jota en ollut lainkaan vaaralliseksi noteerannut rataantutustumisessa. Ensi kerralla katson tarkemmin minne kepit syöttää.

Toinen rata oli huono, sitä ei ole videollakaan. Suoran putken jälkeinen sivussa ollut este hypättiin väärään suuntaan. En vielä tiedä paljonko milläkin vauhdilla juokseva koirani kääntyy. Sen jälkeen ohjaukseni herpaantui vähän ja toivottavasti sen syytä oli puomin alastulokontaktin yli hyppääminen ja pujottelun viimeisen kepin oikaisu.

Pentu pentulaisesta: Sillä on nykyään suloinen tapa tuoda minulle leluja näytille ja yhdessä leikittäväksi. Lempparit ovat pehmokettu ja baby-konga. Ei se ole aikoihin rei'ittänyt päällä olevia vaatteitakaan. Eniten huumoria voi ehkä repiä "tassun alla" -t-paidasta, jonka helma on miltei isoreikäistä pitsiä. Eipä jää kellekään epäselväksi onko paidan teksti totta vai ei.

Nimim. Noin 4 reiällistä t-paitaa ja kahdet reikäiset housut

P.S. Tämä juhannusvideo on tainnut jäädä virallisesti julkaisemati: Lykky vastoo *klik*.

Ei huoletonta

Tiedän ihmisiä, joille elämä on suhteellisen helppoa ja huoletonta. Sellaisia, joiden takaraivoon on vauvana kirjoitettu kaikki järjestyy. En kuulu heihin. Minulla on pessimistisenä kyynikkona mahtava kyky katastrofiajatteluun. Pärjäisin ammatillisesti parhaiten vakuutusyhtiön riskiarvioijana. Miten tämä liittyy koirablogiin? Valaisen esimerkein.

Ensin kerron tästä aamusta. Pentu herätti normaaliin tapaansa klo 7.30 aamupissalle. Olen silloin vielä unenpöpperössä, osansa on ilta-Neurontinilla, minkä paketti on koristeltu kolmioilla. Yleensä nukahdamme uudelleen ja uusi herätys on 9.30. Eipä tänä aamuna tullut enää uni silmään. Vedin väkisin kahvin naamaani, pakkasin molemmat koirat autoon ja päätin ensin tokoilla vuorotellen ja käydä sitten yhteismetsälenkillä. En antanut niille isoa aamuruokaa vaan päätin ruokkia vasta kotiin palattuamme, jotta ruoka ei painaisi mahassa lenkillä ja saisin innokkaampaa toko-seuraa.

Lysti tokoili innoissaan, seuruutin neliötä, jossa tein kahdessa kulmassa 450 asteen pyörähdykset paikallani vasempaan. Koiruus seurasi, mutta ehkä ihmetteli onko toinen jalkani juuttunut maahan. Se sai myös treenata paikallaan istumista kentällä plus sen aikaa, että otin Lykyn pois autosta tms. Hyvin kestää. Ei mene vipuun vaikka houkuttelen lelupatukalla tai heitän nakkeja viereen.

Sitten otin Lykyn. En tiedä mitä jänispulveria kentälle oli ripoteltu, mutta sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tokoilu kanssani. Tyydyin seisomaan ja annoin sen juosta ympäriinsä nenä maassa. Lopulta se muisti minut, olin siitä hirmu iloinen, ainakin yritin olla, leikin patukalla, teetin kaksi istumista ja kaksi maahanmenoa. En voinut välttyä ajatukselta, että olen pilannut sen. :( 

Sitten käytiin yhteislenkillä. Lysti kulkee vetämättä, Lykylle sain olla tomerampi, kunnes sekin hoksasi mistä on kyse. Kiva oli kulkea koiravaljakon kera. Ihmettelen ettei Lystiä haittaa, vaikka lenkillä pentu voi kulkea ihan kylki kyljessä. Lysti ei kotona siedä pentua ihossaan kiinni (paitsi leikissä). No hyvä näin. 

Luvatut esimerkit:

1. Pennulla kasvupyrähdyksessä takavarpaat sojottavat vähän ulospäin.

Johtopäätökset: Ehkä sittenkin väärä nappula tai väärät herkut treenatessa. Jos syöttää lihaa, tuikitärkeä kalsium-fosfori-suhde vinksahtaa pieleen. E-lonkkaisesta koirasta ei ole agilityyn. Mahdollisesti se pitää lopettaa nuorella iällä kipeiden ja lonksuvien lonkkiensa takia.

2. Alakulmahampaat irtoavat, jolloin katson hampaistoa tarkemmin. Pennulla on tällä hetkellä saksipurenta.

Pohdintaa: Ehkä saksipurenta on liian saksi? Vaikka alakulmurit ovat irronneet oikein, ehkä uudet sittenkin kasvavat liian taakse ja pentu joutuu oikomishoitoon. Tietää miljoonien eurojen menetystä.

3. Uin kirkkaassa ja karussa lammessa Lystin kanssa. Katson kuinka kauniisti sen takajalkojen liike näkyy. Huomioni kiinnittyy pieniin hippusiin, joita on vedessä.

Johtopäätös (jatkossa Jp): Sinilevää, joka juuri tässä lätäkössä lie toksisinta lajia, hyvästi hermot ja maksa, hyvä ettei henkikulta mene molemmilta. Teen ympäristökeskuksen vesitestin ja sen aikana pesen koirani ja itseni. Valitettavasti neuroottinen mieleni on oikeassa: veden pinnalle nousee vihreä kerros. Vaihdan Lystin häkin makuualustan. Svidu. Parhaat kelit ikinä ja mihinkään järveen ei ole enää asiaa, sillä tuo oli puhtain mitä keksin.

4. Kokeilen pennun kanssa pieniä hyppyharjoituksia maassa olevilla uimapötkylöillä. Koira osuu pötkylöihin vailla huolen häivää.

Jp: Siitä ei ikinä tule agilitykoiraa, koska tiputtaisi kaikki rimat radalla. Joudun maksamaan vahingonkorvauksia yleisölle, jotka saavat kallonmurtumia ja sokeutuvat lentävistä rimojen kappaleista.

5. 18-viikkoisena pentu painaa 16 kg.

Jp: Siitä tulee 37-kiloinen jättiläinen. Agilityn kontaktiesteillä tulee koiran etupää olemaan turhan kovilla. Eihän se mahdu edes putkiin.

6. Pentu laskee ruohikon luiskassa vauhdilla liukumäkeä. Sen pää vinksahtaa toiseen suuntaan ja muu kroppa toiseen suuntaan.

Johtopäätös: Siltä puuttuu selkänikamat.

No joo... Onneksi realiteetit osoittavat yleensä eri suuntaan. :D

Tänään on hellettä luvassa, joten ollaan aika hissukseen. Varjoisalla ruohikolla voin tehdä koirien kanssa jotakin kivaa. Yritän muistaa ostaa huomiseksi kylmävaraajia Lystin alustan alle.

Ryhmäaksaa

Oman seuran treeneissä olin pitkästä aikaa. Auton mittari näytti varjossa 32 astetta, joten hullun puuhaa oli touhu.

Hyvää: Lysti ei varastanut lähdöstä. "Paikka" eli sama käsky mitä käytin tokossa tepsi. Se otti kontaktit hyvin, paitsi puomilla persjätöllä ei pysähtynyt oikeaan paikkaan, koska jarrutus valui maahan saakka. Pujotteli varmasti. Se lukee ihan hirmuisen hyvin hartialinjaani eli ns. mersun tähdessä saan sen kiskaistua helposti pois väärästä välistä, jos haluan. Pitää siis olla tarkkana hartioiden kanssa. Kait harjoitusten myötä joskus opin oikea-asteisen vääntelyn.

Huonoa: Oli helle ja koira flegmaattisempi kuin normaalisti, mikä varmasti vaikutti kontaktien ja lähtöjen onnistumiseen. Kisoissa voi tulla yllätyksiä. Toisaalta viikonloppuna on ennusteen mukaan yhtä kuumaa. Ukkosta on povattu lauantaiksi, mikä tekee Lystillä kisaamisen mahdottomaksi.

Ristiriitaista: Opit mitä sovellan yksityiskoulutuksista ovat erilaisia kuin kouluttajalla. Tämä näkyy mm. valssin/persjätön käytössä, hartioiden käytössä, lähdöissä jne. Yhtä oikeaa totuutta ei tietysti ole ja hyvä on kokeilla eri juttuja, muttamutta. Ei ehkä ole ideaalista koiran kannalta vaihtaa ohjaustyyliä tiuhaan. Pitää miettiä jatkoja.

Lykyn kanssa olen varjoisalla ruohikolla lelu- tai namipalkalla teettänyt tyyliin yhden jäävän ja sitten taas antanut sen laskea liukumäkeä. Sivulletulot ovat nyt sisähommina työstämisen alla kuin myös eteen istuminen ja paikoillaan pysyminen istumisessa. Kokeilin tänään jalkojen välistä pujottelua, jatketaan sitäkin. Testasin 2 kepin opetustyyliä pujottelua ajatellen - olen ehkä enemmän kujakeppien kannalla kuitenkin. 

Loppukaneettina todettakoon, että Lykyllä on nyt herkempi vaihe menossa ja on muutenkin ihana kaikessa vilpittömyydessään. :)