Lystin liidot

Lystin kanssa olin ryhmätreenissä. Sen tassu ehti jo aueta alkuviikosta, koska on pahat rönttäkelit, mutta tassu myös ehti umpeutua - onneksi. Mietin jo, että jos jo helmikuussa alkaa tossukausi, en oikeasti jaksa. 

Hallissa oli tekniikkarata. Ensimmäisessä osiossa tehtiin persjättöjä, joissa olisin saanut olla enemmän ajoissa. Toisessa osiossa tehtiin takaakiertoja ja takaakiertovalsseja. Minulla oli ihmeellinen taipumus siirtyä liikaa sivuun valssissa - olisi pitänyt kulkea seuraavaa hyppyä kohti. Kolmantena treenattiin niistoja. Lystillä on niissä paljon petrattavaa. Minulla myös. Kunnolla sitä ei ole ikinä Lystille opetettu eikä se mikään taipuisa ole muutenkaan. Tästä voisin ottaa projektin itselleni. Ehkä kesällä laitan pari hyppyä tuohon pihalle?

Tekniikkatreenin lopuksi teetin puomin, A:n ja kepit. Niissä leikkasin takana niin, että jouduin peruuttamaan. Lysti vain kepitti. Suloinen mössykkä.

Lysky täytti tänään 3, juhlat pidettiin kotiväen kesken. Tarkoittaa sitä, että Lystin agilitytreenin jälkeen tottisteltiin. Lysky oli ihan täpönä. Noin yleisluonteisesti voisin todeta, että panostan nyt Lystin agilityyn, koska jos olisi edes vähän pakkasta, tassut pysyisivät kunnossa ja voidaan kisata niin, että olisi treenejäkin alla. Lykyn kanssa tämän vuoden teemaksi tulee sopivan viretilan harjoittelu ja siksi sen kanssa en kiirehdi. 

Se vielä. Asuinpaikkamme muutti joulukuussa noin 650 metriä. Jännää, miten se on muuttanut lenkkeilymaastot. Olen koirien kanssa etsinyt ja löytänyt uusia metsäreittejä. Jännää. :D Suorastaan pelottavaa on taas se, että metsä näyttää huhtikuiselta. Ensi viikolle olin kaavaillut jäällä kävelyä. Toivottavasti talvi palaa - tai ensi kesän keskilämpötila on 10 astetta. Sanokaa minun sanoneen.

Ja Lysky liitää

Eilen vietin jälleen lomapäivää. Pidän "vanhoja" vuosilomapäiviä pois pidennetyin viikonlopuin. Otin Lykyn mukaani ystäväni mökille ja erityisesti jäälle. Kiva oli antaa koiran luukuttaa sen, mitä kintuista lähti. Vielä mukavampaa oli se, että Lykyn mielestä maksimietäisyys minuun sai olla max 30 metriä ja sitten kääntyi itse takaisin luokseni.

Tänään vein Lykyn agilityyn. Nyt Teemun radan kepit sujuivat hyvin. Samoin sain Lykyn kulkemaan nätisti keppien jälkeisen elämän mm. takaakierto-persjätön avulla. Tehtiin samalla porukalla häiriötreeniä. Ai, että teki hyvää sekä minulle että Lykylle. :) Kivasti kului iltapäivä samanhenkisten kavereiden kanssa.

Lysti liitää

Olin Lystin kanssa ryhmätreeneissä. Mentiin sunnuntaista Teemu Linnan rataa.

Siinä, missä Lykylle sopii laserilla piirretty reitti, Lystille maalataan tie ajoissa isolla siveltimellä. Silloin se saa mennä omaa kovaa vauhtiaan turhia jarruttelematta tai kiihdyttelemättä. Suomeksi: Alun käännöstä kokeilin Lystille ensin niistolla, mitä seurasi pieni törmäys. Valssi ja persjättö oli paras yhdistelmä ja sen olin etukäteen Lystille parhaaksi ajatellutkin.

Myöhemmin omat valssini olivat jälleen valahtamassa eikä jalkoihin saakka mennyt valssin rytmityksetkään ennen muistutusta.

Kepeille Lysti osasi mennä yllättävän hyvin, vaikka vieressä oli putkensuu houkuttelemassa. Tässä se yllätti taidoillaan. Pidemmälle ei mentykään.

Parina päivänä olen käynyt koirien kanssa reiteillä, joilla normaalisti olisi hiihtolatuja. Nyt on vain 10 cm lunta, mikä on ideaalia kävelyyn ja lenkkeilyyn. Valoisaa on vielä viiden jälkeen. :)

Viehettä

Tässä on video sunnuntain koulutuksesta. Vain alkuosa oli tallentunut videolle muistikortin täyttymisen vuoksi. 

Kävin tänään Lykyn nollaamassa pellolla vieheleikillä vähän spontaanisti. Paitsi ettei mukaani sattunut "vapaa" ja narua. Pidin patukan lenkistä kiinni ja päätin, etten irrota. Tuollaiselle hurtalle tekee hyvää edes kerran jäädä leikissä kakkoseksi, ei siis irti-käskyllä, vaan siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luovuttaa. Koira riuhtoi ja väänsi 25 min ennen ensimmäistä irrotusta, mistä palkkasin saalisleikillä. Luulin, että seuraava irrotus tulee nopeammin, mutta koira jatkoikin kiivaampana.   

Minulla oli paksut villalapaset. Vaihdoin käsiä aika tiuhaan, koska Lysky riuhtoi niin voimakkaasti. Puolen tunnin kohdalla aloin seisoa pellolla syöksylaskuasennossa, tuin käsivarteni polviin ja reisiin. Koira vaan nyhti patukkaa jalkojeni välistä. Pelkäsin, ettei se väsy ikinä. Tiesin, etten voi antaa periksi, koska halusin olla sitä vahvempi. Luovuttihan se lopulta, lops vaan irrotti. Kehuin rauhoittumisesta ja palkkasin leikillä, jonka jälkeen Lykky jaksoi riuhtoa vielä 10 minuuttia. Siihen irrotukseen lopetin leikin. Käveltiin raukeina pellolta kotiin. Jollakin on nyt vesikellot sormissa. Olen vakuuttunut, että vieheleikin aktivoiminen auttaa meitä vielä.

Lykky koulutuksessa

Tänään seurassa oli Teemu Linna opettamassa. Otin Lykyn mukaani. Lysti sai huilata eilisen jäljiltä.

Heti aluksi treenattiin sivuttaisirrotus ja niisto. Koira oppi nopeasti, niistoa en ole sillä tehnytkään. Sitten päästiin pidemmälle. Takana leikkaaminen onnistui, päällejuoksut, saksalainen myös. Vastakäännöksessa kannattaa rytmittää kunnolla, samoin kuin valssissa. Nämä sain nyt jotenkin menemään jakeluun. Putki-keppi-erottelu treenattiin, onnistui harjoittelun jälkeen. Kepit Lykky meni hienosti loppuun, vaikka seinä oli vastassa. Videota on ehkä jatkossa luvassa, kunhan jaksan purkaa.

Suurin ongelma oli vire. Lykky oli kuuma kuin hellankoukku. Se lämpeni jo pihalla. Ryhmätreenissä se ei vähään aikaan ole ollutkaan, kun olen panostanut Lystiin. Lisäksi Lykky oli eilisen kotimiehenä, koska olin Lystin kanssa kisoissa. Radalla odotettiin, että koira rauhoittui ennen kuin pääsi hommiin. Asettuihan se, muttamutta. Se kun on "rauhallisenakin" tosi intensiivinen. Vireeseen on keksittävä joku ratkaisu. Mietin, konsultoin, toimin.

Meillä on hyvät hetkemme

Onneksi Lystin ja minun hyvät hetket sattuvat joskus samaan aikaan. :)

Kisasimme tänään kolme Mattssonin tuomaroimaa rataa. Etukäteen tiesin odottaa putkiansoja enkä turhaan. 

Eka rata oli hyppäri. Heti alussa piti vääntää tiukasti. Lysti kävi humputtelemassa kunniakierroksen, muttei onneksi väärää rataa. Se palasi ohjaukseen, jonka olin suunnitellut putkiansoja vältteleväksi ja se onnistui. Aika hilkulla oli kyllä yksi kohta. Pituuden jälkeen piti taas mennä putken kauimmaiseen päähän. Väänsin tähän kohtaan persjätön, joka sekoitti Lystiä sen verran, että sain sen oikeaan putkenpäähän. Onnistui myös välistävedot sun muut kiemurat. Maalissa 0, sijoitus 6. noin 40 koirakon joukossa. 

Seuraava agilityrata näytti ihan suoritettavalta. Oli sielläkin putkiansansa, mutta sain suunniteltua taas konstit niihin. Tiesin, että tuplanolla on mahdollinen. Päätin silti ennen rataa ottaa Lystin pois, jos se varastaa lähdöistä tai kontakteilta. Keskityin ohjaamaan jokaisen esteen kunnolla ja pitämään Lystin näkökentässäni. Taas oli aluksi tiukat kiemurat, joista meillä tuli kamalan löysät, sillä toisen hypyn jälkeen Lysti kävi taas kiertämässä, mutta palasi ohjaukseen. Mietin näitä jälkikäteen - todennäköisesti se paineistuu lähdössä sen verran, että se ei vaan kykene ottamaan mitään vastaan ensimmäisen 10 metrin aikana. No rata siis jatkui virheettömänä. Taas tein välistävedot taaksetyöntöinä, keinulta putkeen ja A:lle, jolta kentän takaosaan useampi hyppy ja kepeille. Keppien jälkeen vaihdoin puolta ja ohjasin seuraavan hypyn vastakäännöksellä, koska takana oli ansahyppy. Lysti kääntyi just ja just, onneksi yksi tassu osui puomin ylösmenokontaktille. Puomilta sain ohjattua oikeaan putkeen ja taas loppusuoran ohjasin takana leikkaamisella. Se on kyllä kamala tunne, kun tietää, että tupla olisi tässä, kun en vaan mokaisi. Ei mokattu! Nollalla viidensiksi - alun kiemuran menetettyjä sekunteja harmittelin jonkin aikaa, mutta olen siitä jo selvinnyt.

Kolmas rata oli edelleen agilitya. Siinä alun kiemura onnistui paremmin, heti tokalta otin Lystin pakkovalssilla vastaan ja siihen koira teki nätin pienen tien. Heti otettiin kuitenkin puomin ylösmenolta harvinainen virhe ja sitten alkoikin ohjaus hajota. Eikä siitä radasta sen enempää. No joo, sain treenattua kontaktit.

Hyvää: Lysti oli hyvä. Sen vire oli optimaalinen. Se ei varastanut lähdöstä eikä kontakteilta. Se pujotteli virheettömästi - viimeisintä rataa ei lasketa, siinä ohjasin toiseen väliin. Olen tyytyväinen myös siihen, että oma pääni piti. Sain vedettyä toisenkin radan kunnolla. Kolmannelle radalle oli rentoa mennä, siitä fiiliksestä ei ole ikinä Lystillä ja minulla seurannut supernollaa, vaan joku katastrofi. Niin ei vaan Lystiä ohjata. Muistan ensi kerralla. 

Tyytyväisenä ajelin Lystikin kanssa kotiin. Ihmeitä tapahtuu.

Jatkoa edelliseen

Sehän minulta jäi aiemmasta tekstistä puuttumaan, selästäni siis vielä, että vahvan kipulääkityksen siirtäminen säännöllisestä tarvittavaksi on nostanut henkistä elintasoani merkittävästi. Ei tietenkään ennalleen, mutta lähemmäs. Unentarve on vähentynyt 4 tuntia per yö (!), pää on selkeämpi, muisti parempi, reagointikyky nopeampi. Yleinen välinpitämättömyys on poissa: jaksan välittää asioista, vilkaisen jopa peiliin ennen ulos lähtemistä, huusholli on siistimpi. Olen aloittanut kaksi uutta koiratonta harrastusta. Ymmärrän yhä enemmän narkkareita, jotka könyävät resuisina lääkepöllyssä, vaikka itse en sille asteelle vajonnutkaan.

Tänään olen viettänyt lomapäivää. Kävin Lykyn kanssa treenaamassa eilistä rataa. Alun valssi sujui joka kerta. Takana leikkaamisissa törmäsin samaan ilmiöön kuin eilenkin, hidastun kuin ylämäkeen puksuttava alitehoinen höyryveturi. Sain onneksi onnistuneitakin suorituksia. Kepit Lykky haki varmemmin kuin Lysti, sen sijaan meni ohi puomin. Koiran vire oli hyvä ja iloisella mielellä astelimme pois hallista.