Halli-SM: hyl ja 5

Ekalla agilityradalla oli kinkkinen kohta A:n jälkeen. Pohdin rataantutustumisessa, teenkö siihen takaakiertovalssin, takaakierto-persjätön, pelkän päällejuoksun vai menenkö valssilla tai persjätöllä hypyn toiselle puolelle estämään putkeen menemistä. Päädyin takaakiertovalssiin, jolla ajattelin pitää riman paremmin. Ehdinkin Giblin edelle ja kuningasajatus: *menenpä sittenkin hypyn toiselle puolelle* ja muljahdus, Gibli hyppäsi väärältä puolelta. Ohjaus hajosi sitten muutenkin. 

Tämän jälkeen mietin jälleen sitä, että tällä "valmentautumisella" ei ole mitään asiaa tälle tasolle.

Toinen rata, hyppyrata oli hankala. Minun oli hankala sitä opetellakaan. Tässäkin näkyy, ettei ole joutunut opettelemaan hankalia ratoja aikoihin. Rataantutustumisen jälkeen minun piti koko ajan miettiä, kummalle hypylle tullaan eka kerralla numero 4 putken jälkeen. 

Itse kisasuorituksessa 5. esteen jälkeen en ollut varma, olinko ottanut Giblin oikealta hypylta vai ei. Hetkeksi tuli black out - minne ollaan menossa. Joku ystävällinen sielu huusi yleisöstä jatkamaan, ja sainkin kiinni, että kepeille seuraavaksi. Kepeillä jo nauratti. En tiennyt, millä tuloksella mentiin. Toiseksi viimeisellä hypyllä Gibli ajautui hypyn ohi - vähän saman oloisesti kuin viikko sitten. Kieputin Giblin hypylle oikein päin. 5 vp:llä maaliin. 

Pitkään oltiin sijalla 7./77 (osa finaaliin päässeistä jätti hyppärin väliin), kun 12 parasta pääsi varmasti finaaliin ja sen jälkeisiltä sijoilta riippuen siitä, moniko oli päässyt 2 radalta finaaliin. Siinä on tietyt sääntönsä. Oltiin Giblin kanssa lopulta sijalla 15. Hyppyradalta vain sijalta 12 päästiin finaaliin. Agilityradalta noustiin vielä sijalta 17 finaaliin. 

Kannattaisi tehdä se nolla. On tämä kummallista. Toisaalta on iloinen, että koira ei linkuta. Toisaalta oli niin lähellä parempikin onnistuminen, joten se jäi vähän kismittämään. Vähän kuin hopeamitali.

Ajelin kotiin.  

Kiitos Marika videosta. 

Pieni treeni

Käytiin tekemässä eilen vähän rataa, jotta saisimme sellaiseen tuntumaa.

Eka kerralla suunnittelemani 9 esteen rata meni vikaan heti kolmannella hypyllä. 

Tein sen tarkemmin toisella kertaa ja sitten mentiinkin virheittä. Erityisesti ihailin tiukkaan sulkukulmaan menoa ulkokautta ohjaten. 

Sitten tehtiin erikseen keinu. 

Sen jälkeen 5 esteen rata, mihin sisältyi puomi. Lopuksi tehtiin kerran A. 

Sitten Gibli sai hölköttää hyvää rentoa ravia.

Tänään kävimme taas eksymässä metsässä. Ei ole vaaraa, että pitäisi lähettää helikopteri perään, koska eksyn aina samassa kohtaa - ja jotenkin kierrän pois samaa reittiä. Mutta se hetki, kun pitää lähteä "väärään" suuntaan, tuntuu aina yhtä oudolta.

Ja kirjavinkki: "Kurjet lentävät etelään". Se on hyvin koskettava kirja miehestä, joka on kotihoidon piirissä ja jonka vaimo on dementiakodissa. Miehelle koira on hyvin tärkeä. Luin lopun kolmeen kertaan.

Hyl - 5 - hyl

Kun ilmoittautuu Jari Suomalaisen radoille, niin tietää, ettei luvassa ole nysväämistä. 

1. hyppyradalla toisena oli putki, jolta tiukka käännös. Gibli otti putkijarrun niin tosissaan, ettei mennyt putkeen lainkaan. Uudelle yritykselle mentiin hypyn kautta. Se oli hylkäys sitten. Radalla tuli muitakin virheitä. Gibli hyppäsi viimeisintä rimaa päin. En näe videolta, lipesikö tassu vai sokaistuiko koira jotenkin. Tuli sellainen olo, että minähän tapan tämän eläimen tällä harrastuksella. Että treenaamattomuus näkyy myös Giblin suorituksissa.

2. agilityradalla ei tullut yhtään nollaa. Olimme nollassa kiinni loppusuoran alkuun saakka. Siellä Gibli kiersi ulkokautta ohjattavan takaakierron kokonaan. Tästä radasta jäi muuten hyvä mieli, vaikka nolla olisi tietysti tehnyt terää. *KLIK*

3. agilityradalla toisena oli A. Sen jälkeen oli kiire jatkoon. Gibli odotti kiltisti lähdössä, kun asemoin itseni A:n viereen. Gibli tuli A:n ohi, aivan kuten ohjasinkin. Keskellä rataa tuli ylimääräinen hyppy, jota en ollut rekisteröinyt ongelmaksi. Tämäkin oli ehjä suoritus muutoin. *KLIK*

Pieni treeni

Kävin eilen Giblin kanssa lyhyesti treenaamassa.

Teetin hyppytekniikkana set pointin, jossa nostin okserin riman 65 cm:iin saakka. Tuli yhteensä 4 hyppyä. Gibli hyppäsi hyvällä tekniikalla. Palkka oli 40 cm korkeudella. 

Sen jälkeen testasin takaakierto-päällejuoksun vasemman ja oikean kautta. Sitten tehtiin puomi kertaalleen. 

Tänään kävimme metsässä. Oli sulaa joka paikassa, paitsi... Gibli juoksi taas edellä jyrkkää mäkeä ja päätyi polulla jäätyneen vesiputouksen päälle. Onneksi koira pääsi sieltä omin avuin pois turvalliselle sammaleelle eikä tipahtanut.

Metsäkävelyitä, jumppia ja fysioterapia

Kävin sunnuntaina ja maanantaina metsässä Giblin kanssa rauhallisella kävelyllä. Muuten Gibli liikkui normaalisti, mutta välillä näytti siltä kuin alamäessä olisi herkemmin vaihtanut ravin laukalle. Ajattelin, että vatsalihaksiin ottaa jossakin liikkeessä iskun jäljiltä.

Tehtiin normaalia keveämmät jumpat.

Keskiviikkona fysioterapeutti tutki Giblin tarkasti. Ei löytänyt mitään vammautumiseen sopivaa, paitsi että pallean alueella oli kireyttä. Muuten Giblillä oli "normaalit" lihaskireydet ja -jäykkyydet. Vasemman lavan ja olkavarren lihaksisto on hieman niukempaa ja kyynärvarren koukistus hieman vajaa verrattuna oikeaan. Gibli käsiteltiin manuaalisesti. Saimme venytysohjeita. Seuraava aika voisi olla 4 viikon kuluttua. 

Eläinlääkärissä, koppi, hyl ja keskeytys

Tällä viikolla olemme jumpanneet joka toinen päivä ja käyneet useampana päivänä metsässä. Nyt on juuri hankalaa aikaa, polut ja metsätiet ovat jäässä. Metsissä alkaa olla lumettomia paikkoja, mutta välillä on ihan hankea.

Keskiviikkona käytiin taas kasvainkirurgilla. Otettiin ohutneulanäytteet 2 patista. Toinen on vasemman ranteen yläpuolella ja toinen vasemmalla kankussa. Otin nyt valokuvat ja teen Giblille oman pattikansion, jotta ei samoja patteja tutkita monta kertaa. Kysyin, milloin tuon näytille, kun joka kuukausikaan ei tunnu järkevältä. Jos patti vaivaa, kasvaa nopeasti, turpoilee, tms., tutkitaan heti. Muita patteja voi kerätä tutkittaviksi, jos/kun on taipumus talipatteihin. Seuraavana päivä saatiin tulokset, olivat hyvänlaatuisia, mikä huojentaa joka kerta. 

Perjantaina kävimme uusilla kallioilla, koska mäen päällä oli sulaa. Tiirailin kyitä samalla, en nähnyt yhtään. Mutta täytyy luikeroiden olla jo hereillä. 

Gibli tykkää kiivetä kallioita voimiensa tunnossa. Vastaan tuli monta metriä korkea lähes pystysuora kallio. Ajattelin kiivetä pystysuuntaista halkeamaa pitkin, missä jalat saa kantojen ja kalliohalkeamien päälle ja käsillä pystyy auttamaan puista kiinni pitämällä. Gibli päätti ponkaista vierestä suoraan ylös kalliota pitkin. Kallion jatkuessa vauhti ei enää riittänytkään, kuului kynsien rapinaa ja näin, kuinka koira yläpuolellani kallistui ja tipahti selkä edellä alas. Olin juuri alapuolella, joten kaappasin koiran käsivarsilleni. Tässä oli kyllä hirmuinen tuuri. Sivusuuntaan en olisi pystynyt liikkumaan. Lisäksi siinä oli sen verran tasannetta, että ei jatkettu molemmat jyrkänteeltä vielä alemmas. Katastrofiajattelu oli tämän jälkeen helppoa. Kuvittelin, kuinka Gibli olisi mätkähtänyt selälleen kiveen, kallioon tai kantoon ja murtanut selkänikamansa. Olisin sitten kantanut halvaantuneen koiran autolle.

Giblin kallio

Tänään olimme Ojangossa Marika Blomin radoilla.

1. agilityradalla olin ehkä vähän unessa. 8. esteelle saakka eli puomille meni hyvin. Gibli otti hienosti kontaktin. Sitä tuijottaessani myöhästyin seuraavasta kohtaa, joten Gibli hyppäsi takaakierron suoraan. En saanut enää kunnolla rytmistä kiinni, joten loppurata meni niin ja näin. Löysimme lopulta radalta pois kuitenkin. Videota katsoessani ihmettelin, mitä ihmettä hissutin.
2. hyppyradalla Gibli tuli hyvin viistossa ja hankalassa kulmassa takaakiertohypylle ja räsähti riman päälle. Itse en tätä kunnolla nähnyt. Luulin Giblin osuneen siivekkeeseen hyvin viistosta. Jatkoin rataa. Gibli kielsi kepit. Tuomari huomasi tämän jälkeen Giblin vetävän takajalkoja hypyissä vatsansa alle, mikä ei ole tyypillistä ja keskeytti radan. *Video* 

Gibli onneksi liikkui normaalisti autolle ja jäähdyttelyssä. Peruin kuitenkin kolmannen radan. Oli se nyt pieni kolahdus tai ei, niin ei se kisoissa revitämällä parane.

Ensi viikolla on aiemmin sovittu fysioterapia. Se tulee sopivaan saumaan. Olen kiitollinen tuomarille. Kotimatkalla mietin, miksen keskeyttänyt rataa heti epäonistuneen hypyn jälkeen. Mutta en nähnyt, että siinä sattui mitään hankalampaa. Samalla mietin sitä, että tuomareiden keskeytysnappi saisi oikeasti olla herkässä. He näkevät sen, mitä ohjaaja ei näe.

Anteeksi Gibli.

Otin videosta vielä kuvasuurennoksen. Ei ihme, että ei tehnyt mieli ojennella takajalkoja tuon jälkeen. Toivottavasti ei nyt saa sisäistä verenvuotoa. 

0 - 5 - 0

Jos viikko sitten oli oikeasti talvi ja pakkasta, yhtäkkiä tulikin kevät. Olemme käyneet yhä metsässä ja jäällä. Jumppaan Giblin joka toinen päivä. Tälläkään viikolla emme treenanneet agilitya. Halusin antaa Giblin levätä sunnuntaisen kisapäivän jälkeen. En halua kompensatorisia rasitusvammoja eli jos Gibli kuitenkin varoo leikattua puolta ja esim. oikea eturaaja tekeekin enemmän töitä.

Kisapäiväksi luvattiin 7-9 astetta ja aurinkoista. Vaihdoin toppakengät kevyempiin kenkiin. Mietin hetken, otanko toppatakin päälle, otin sitten. 

1. rata oli Miia Kallion agilityrata. Gibli teki nollan, varmistelin vähän. Esim. putken jälkeen vein hypylle pidempää kautta, jotta Gibli ei ottanut keppejä. Pienensin myös rimariskiä tällä. Etenemä 5,22 m/s, sij. 6. Tässä on rata *klik*.

2. rata oli Miia Kallion agilityrata myös. Maalissa kysyin, oliko nolla. Katsojat eivät olleet nähneet tuomarin käden nostoa. Mielessäni tuuletin tuplanollaa. Tuloksissa oli 5 vp, mikä tuli keinulta ihan ansaitusti. Etenemä 5,23 m/s. Toinen rata *klik*

3. rata oli Jouni Kauton. Päätin ottaa kontaktit tarkemmin. Gibli teki nollan ja tällä radalla etenemä 5,06 m/s ja sijoitus 5. Kolmas rata *klik*.

Gibli liikkui hyvin starttien välissä ja niiden jälkeen.

Kotimatkalla aurinko oli laskemassa. Oli sininen taivas. Tuli mieleeni toissakesä, jolloin palasin iltakisoista. Gibli oli tehnyt 2 nollaa. Kesäloma oli alkamassa. Kuuntelin mielimusiikkiani koko paluumatkan. Nyt oli ihan samanlainen olo. Paitsi, että nyt mietin, miten olen saanut takaisin sitä samaa, minkä piti olla iäksi menetetty.

Nyt kuuntelin Kuumaa:n Ylivoimaisen lisäksi tätä. Suosikki tilu-lilu alkaa 4:10.

Giblillä on vasemmassa etujalassa nappula. Keskiviikkona siitä otetaan ohutneulanäyte.

Hyl - hyl - 10

Eilinen levättiin. Tänään olimme klo 7.30 Ojangossa maajoukkuekarsinnoissa. Tavoite oli, ettei koira linkuta päivän jälkeen. 

Radat olivat Mäkelän ratoja. En odottanut nollia. Olemme olleet Mäkelän radoilla x 6, joista 4 x hyl ja 2 x 5 vp. Oletin, ettei hän tee karsintaratoja helpoimman mukaan. Eivät ne mitään simppeleitä olleetkaan eikä kuulukaan olla.

Ensimmäisellä agilityradalla Gibli tiputti ensimmäisen riman. Hyppy oli kohti toimitsijapöytää ja itse lähdin jo juoksemaan A:n ohi jatkoa kohden. Sitten Gibli hyppäsi puomin alastulon. Saatiin myös keinulta vitonen ja aivan lopussa kahmaistiin ylimääräinen hyppy. Hyl. Video.

Toisella agilityradalla tiputettiin toinen rima: hyppy kohti toimitsijapöytää ja kova kiire jatkoon. "Alkusuoran" jälkeen Gibli ohjautui takaakiertoon, vaikka olisi pitänyt mennä suoraan. Sitten A:lta suoraan jne. Tämä oli päivän huonoin rata. Hylkäys.

Hyppyradalla Gibli kierähti yhden hypyn ristiin, kun piti kiertää siivekkeen ympäri. Myöhemmin kisakaverini tiputti riman, kun hyppy oli kohti seinää, ja aivan lopuksi pituuden kalikat, kun tein sinänsä turhan vastakäännöksen, joka on muinoin onnistunut treeneissä. 10 vp ja sijoitus 39., etenemä 5,26 m/s. Video. 

***

Giblin jalka kesti kisaamisen. Minulla ei vaan ole oikeaa tuntumaa kisaamiseen Giblin kanssa. Ongelma lähtee jo ratojen opettelusta. Niiden omakasuminen tuntuu vaikeammalta, kun niitä ei ole opetellut harjoituksia varten. Tai vaikka radan oppii, en muista antaa radalla kaikkia tarpeellisia merkkejä ja Gibli ripsauttaa riman alas, jos en ohjauksella varoita käännöksestä tai laidan läheisyydestä.

Noin muuten oli hienoa olla kisoissa ja nähdä kisakavereita. Olin jo luullut, ettemme ikinä voisi palata kisaamaan lainkaan. 

4-1

Emme ole trenanneet tällä viikolla, vaan käyneet jäällä nautiskelemassa. Olemme myös jumpanneet. 

Ilmoitin Giblin yhdelle agilityradalle. Kallion rata oli kiva. Ja me oltiin surkeita. En liitä tähän edes videota. Virhelista menee jotenkin näin:

1. Toinen hyppy takaakierto, piti tulla takaakiertopersjättö, mikä ei tuntunut oikein kehooni sopivalta, mutta ei pitäisi olla kummallista. Gibli hyppäsi tämän väärään suuntaan. Virheet minulle 1-0.
2. Tämän takia en ehtinyt antaa putkijarrua, joten Gibli jatkoi putkesta keinulle, kun piti takaakiertohypylle. Virheet minulle 2-0.
3. Tämän takia myöhästyin seuraavasta A:n jälkeisestä muuri-hypyt-hevosenkenkäkuviosta, joten Gibli jätti keskimmäisen hypyn väliin. Virheet minulle 3-0.
4. Keinun jälkeen poispäinkääntö oikealle. Gibli hyppäsi suoraan x 2. Näissä on nyt joku hahmotusongelma. Todennäköisesti vika on ohjauksessani. 4-0.
5. Sitten mentiini 6 estettä oikein: pituus, kepit, putki, okseri sis. käännös putken edessä, hyppy ja putki. Gibli kruunasi radan hyppäämällä puomin alastulon yli. Palautin kontaktille ja lähdimme radalta. 4-1.

Pitäisi treenata kunnolla, jotta olisi tuntumaa.

2 x hyl

Ei me olla ennenkään Liljegrenin radoilla loistettu, mutta ehkä nyt oli vielä kaoottisempaa menoa kuin ennen. Toista rataa minun piti oikeasti opetella. Ja samaa on näköjään ollut aiemminkin. Lisäksi opetuksen puute alkaa näkyä. En usko, että Gibli (vielä) kestää mitään valmennuksia, joten sieltäkään ei löydy ratkaisua. Ja toki, jos jatkossakaan Gibli ei sellaiseksi kuntoudu, täytyy miettiä, millä meiningillä jatketaan. 

Eka hyppyradalla oli hankala hypyltä muurille vienti, josta mitenkään en saanut kunnon linjaa. Poispäinkäännöstä en halunnut harjoitella putken edessä. Koira piti puskea muurille väärästä laukasta. Gibli tiputti muurin kalikan ja seuraavan riman. Aivan lopussa Gibli jatkoi pituudelle. Katsoin samaa kohtaa rataantutustumisessa ja harkitsin tehokkaampaa käännöstä, mutta pelkäsin, että Gibli tulee välistä pois ennen seuraavaa hyppy. Olisi pitänyt luottaa omaan tunteeseen. Klippivideo. 

Toisella radalla sai juosta ihan tosissaan. Unohdin jarruttaa itse kunnolla. Gibliltä tuli pituuden kalikat ja poispäinkäännös tehtiin väärälle hypylle. Putken jälkeinen takaakierto jäätiin tekemättä, ja tuli siellä kaikenlaista. Klippivideo 2.

Alkoi olla jo iltamyöhä. Jätimme kolmannen radan menemättä.

Hyvää: Vastakäännökset toimivat!

Fysioterapiassa

Maanantai-iltana Gibli-onneton kaatui. Ylitimme jäistä tietä, kun Giblille iski hinku hypätä talutushihnaan. Koira liukastui ja kuului jysähdys, kun leuka osui maahan. Paremmin en nähnyt, mitä tapahtui. Sen jälkeen katselin pitkään, liikkuuko koira normaalisti vai ei. Ihan kuin olisi ottanut oikeaan etuosaan osumaa. Se meni sitten ohi.

Eilen kävimme jäällä. 

Tänään oli jo aiemmin varattu fysioterapia, sopivaan saumaan. Edistymistä tapahtuu: Vasemman lavan ja olkavarren lihaksisto on enää hiukan niukempaa oikeaan verrattuna. Kyynärän koukistusta on tullut lisää, on miltei täysi. Alakaulan iho on mukavan irtonainen (vartijaimusolmukkeen leikkausjälki, alun perin selkeä kiristävä arpi). Vasemman eturaajan ojennuksessa oli kireyttä. Myös rangassa oli entiseen tapaan lievää kireyttä tietyissä kohdin, mutta vähemmän kuin aiemmin. Vasemmalla alaleukanivelen kohdalla oli kireyttä. 

Tavoitteina säilyvät vasemman lavan ja kyynärpään koukistuksen liikkuvuuden parantaminen, lihasmassan ja voiman kasvattaminen vasemmassa etujalassa sekä kompensatoristen kireysten helpottaminen.

Jatkamme jumppaa ja venytyksiä. Kontrolli harvennetaan noin 4 viikon päähän.

2 hylkäystä

Eka rata oli Miia Kallion kiva agilityrata. Gibli hyppäsi puomin alastulon yli ja ponkaisi väärälle hypylle. Otin sen uusiksi. Yhdessä kulmassa tuli rima, varoitin Gibliä kyllä käännöksestä, mutta silti jäi liikaa jarruttamista ja koira hipoi laitaa. "Vitosella" mentiin viimeisimmälle esteelle eli muurille, jonka kalikat tiputettiin. Tässä on video.

Toinen agilityrata oli Kivihalmeen haastavampi rata. Tässä Gibliltä tippui rima, kun ohjeistin riman päällä. Uskalsin leikata kepeillä tiukasti takana ja Gibli osasi hienosti! Aivan lopuksi poispäinkäännöksessä Gibli otti väärän hypyn. Hylkäys siis siitäkin. Tässä on linkki.

Mietintään (löysät) vastakäännökset ennen laitoja!

Ratojen jälkeen Gibli ei linkuttanut, vaan liikkui hyvin. Autolla juottamisen jälkeen koira liikkui vaikeasti, säikähdin hetkeksi. Sitten huomasin Giblin nostelevan kaikkia tassujaan. Lämpötila oli laskenut -20 asteeseen. Helpotti, vaikkei jäätäviä tassuja pitelevää koiraa muuten olekaan kiva katsoa.

Treeni, jumpat ja jäällä nautiskelua

Kävimme keskiviikkona treenaamassa lyhyesti. Pakkanen oli sen verran lauhempaa, että Gibliä pystyi lenkittämään hyvin ennen treeniä. Itse treenissä teetin kontaktit kerran ja harjoittelin poispäinkääntöjä. Siinä se sitten oli. En palkkaa enää maahan, jotta ei tule etuosaa kuormittavia äkkijarrutuksia turhaan. Niitä tulee helposti kymmeniä yhden treenin aikana.

Jää kantaa. Ehkä silti pitäisi ottaa naskalit auton takakontista kaulaan. Lunta ei ole liikaa eikä jää liian liukasta lumen alla. On huikeaa, miten paljon tulee lisää ulkoilualueita. On paistanut aurinko, on ihanan talvista! 

Päivitän Giblin sädetysalueen kuvat. Tältä alue näyttää nykyään. Hyperpigmentaatio on vähentynyt ja karvaa kasvaa jonkin verran. Alue ulottuu kainaloon ja kyynärpään alle. Kyynärpään ihoa kuuluu erityisesti varjella. Onneksi Giblillä ei ole ollut taipumusta kehittää sinne kovettumaa.

En ole tainnut tänne laittaa ennen jumppavideoita? Lokakuussa aloitimme vasemman etujalan varpaiden aktivoinnilla. Ne piti yrittää saada koukistumaan. Toinen video on punnerruksista tammikuun alussa.

Liukas Luikku

Tämä on tällaista testaamista, mitä Gibli kestää. Kävimme tänään juoksemassa yhden kisastartin. Gibli oli minulle liian liukas, eteni ahnaasti. Hylkäys. Tässä on video. Parasta on se, että radan jälkeen koira tepsutti reippaasti eikä ontunut. Nyt onnistuivat ulkoapäin takaakierron ohjaukset, jotka eivät onnistuneet eilen.

Kotimatkalla tuumin, että minun pitää alkaa ohjata Gibliä, kuten ihan oikeaa kisakoiraa, jos ihan oikeasti aion kisata. Ohjaamiseen ja nollaratoihin ei riitä pelkkä kiitollisuus siitä, että koira on hengissä ja ollaan voitu palata lajin pariin. Sitä yhtään mitätöimättä, että koira on lämmin ja hengittää.

Kotona lenkillä Gibli teki miltei voltteja syöksähtäessään piehtaroimaan. Ja kävi talutushihnan kimppuun leikkiessään. Leikkisyyttä alkoi tulla joskus joulukuun tienoilla. Silloin tajusin, kuinka väsynyt Gibli on syksyllä ollut.

2 x hyl

Pakkanen on välillä vähän lauhtunut kymmenen asteen tienoille. Siihen adaptoituu myös. Gibli pystyy metsäilemään pelkän Jumppa-Pompan kanssa tassujaan nostelematta. Pariin otteeseen olemme metsässä käyneetkin.

Tänään olimme Kankaan radoilla.

1. agilityradalla Gibli ajautui keinun päältä sivuun ja hyppäsi pois kesken kaiken. Otin keinun uudelleen. Myöhemmin vippaus ei onnistunut. Jotakin tein väärin, koska Gibli on ollut siinä vahva. Taisi yksi hyppy jäädä myöhemmin väliin. Lopussa uskalsin tehdä vastakäännöksen, kun tilanne oli jo menetetty.

2. hyppyradalla oli hankalia mutkaputkia, koira meni putkeen väärässä laukassa, jos sitä ei korjannut. Tälläkin radalla vippaus petti heti alkupäässä. Seuraava hyppy jäi ottamatta. Hylkäys siitä sitten.

Livestream ei toiminut, joten videolta ei näe, mitä kävi.

Pakkasta ja treeniä

Gibli on ollut evakossa, koska kylppäriremontti ei ole mennyt ihan putkeen. Emme ole käyneet metsässä, koska on niin kylmä.

Tänään kävimme treenaamassa lyhyesti. Alkuverryttelyn jälkeen:

• Kepit x 2: putkiansa ei Gibliä houkutellut.
• Takaakierrot x 3 niin, että ehdin alta pois kunnolla.
• Kerran A, keinu ja puomi

Loppuhölkyttelyä teimme rauhassa lämpimässä. Koira ei linkuttanut. Illalla jumppasin Giblin. 

Sain Diana Kortelahden ottamat kuvat Giblistä. Tässä on yksi. Alkuperäinen on kyllä tarkempi.

Pikku-Giblin voittonolla

On tullut talvi, on pakkasta ja lunta. On niin kylmää, että se rajoittaa ulkoilua.

Olimme tänään kisoissa. Kautto tuomaroi. 

• Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Siltä hylkäys. Paljon oli käännöshyppyjä. Mielestäni muistin varoittaa Gibliä niistä joka kerta. Lisäksi jo rataantutustumisessa minua mietitytti kepeille vienti, sillä takana häämötti putki. Vastakkaisella kädellä hypylle vienti ja vastakäännös käänsi liikaa siihen kohtaan. Radalla en vienyt Gibliä myöskään putkeen tarpeeksi pitkälle. Toinen mietinnän paikka oli putken jälkeisen okserin jälkeinen elämä. Niissä ne virheet sitten tulivatkin hylkäämisen arvoisesti. Tässä on linkki livestreamiin.
• Toinen rata oli agilityrata. Siinä oli käännöshyppyjä myös jännine rimakulmauksineen. Siinä mietitytti myös muurin jälkeisen hypyn jälkeinen takaakierto, jollaisissa minun on vaikea olla edestä pois. Radalla tämä olikin täpärä. Gibli saa pinnat riman pitämisestä. Sitten mietitytti keppien jälkeisen putken jälkeiset hypyt ja niillä käännös. Päätin luottaa viskiin, mikä toimi. Keinulta oli pakko ottaa etäisyyttä. Päätin luottaa Gibliin siinä. Luottamukseni palkittiin. Putken jälkeiset hypyt mietityttivät ja lopulta radalla spontaanisti vaihdoin puolta ennen A:ta edeltävää ja sitä edeltävää hyppyä sittenkin, koska toiselta puolelta en olisi saanut ohjattua Gibliä oikein. Tästäkin Gibli poimii pisteet. Maaliin tultiin nollalla ja voitettiin kilpailu. Tässä on linkki livestreamiin.

Gibli ei linkuttanut kisojen jälkeen. Liike tulee hyvin testattua myös kotona portaissa ja pitkässä ajoluiskassa. 

Metsä, pieni treeni, jumpat

Olemme käyneet metsässä. Olemme jumpanneet. 

Eilen kävimme treenaamassa vähän. Treenit ovat lajikunnon jonkinlaista ylläpitoa, mutta mitään uutta näillä treeneillä ei opita. Tuskin Gibli kestää enää täysimittaisia valmennuksia. 

Palkkasimme niin, että Giblin ei tarvitse jarruttaa maassa olevalle lelulle. Yksin niin on hankala treenata, koska Giblin saalisvietti vie, jos lelu on valmiiksi näkyvissä.

• Hyppytekniikkana set point
• Eteneminen
• Takaakierrot kaukaa

 Tärkeintä on se, että koira ei linkuta treenin tai kisan jälkeen.

2 kisastarttia

Kuluneen viikon Gibli on ollut evakossa ja jumppia olen tehnyt vain kerran. Eilen käytiin pitkällä metsäkävelyllä. Ilmoitin Giblin 2 starttiin kokeeksi, kestääkö jalka. Eli jos linkuttaa, radat ovat liikaa ja jos ei linkuta, hyvä homma. 

1. rata oli Karstusen agilityrata. Lähdimme kolmansina. Koska oli pakkasta, kytkin Giblin rataantutustumisen ajaksi aidan toisella puolella olevaan A-esteeseen. 2 min 30 sekuntia ennen rataantutustumisen päättymistä Gibli ilmaisi ikäväänsä niin voimakkaasti, että lähdin radalta pois kaveriksi. Vaihtoehtona oli koiran kuristuminen, A-esteen tai laitaseinän kaatuminen tai kisakavereiden hermojen menetys.

Gibli teki kontaktit hienosti ja oli ohjauksessa upeasti. Ennen loppusuoraa ajauduin valssaamaan Giblin eteen. Siitä tuli rima. 5 vp. Etenemä 5,13 m/s.

Tarkkailin Giblin liikkumista radan jälkeen. Koska koira liikkui puhtaasti, jäin toiselle radalle.

2. rata oli Karstusen hyppyrata. Nyt pidin Giblin autossa rataantutustumisen ajan. Lähdin tutustumisesta 1 min ennenaikaisesti. Sen jälkeen oli pikkumaksien tutustuminen, joten ehdin Gibliä lämmitellä kohtalaisesti. Radalla oli kohta, minne olisi pitänyt ehtiä. Tiesin, etten ehdi, koska halusin varmistaa Giblin irtoamisen "suoran" alussa olevalle hypylle. Olin myöhässä ja Gibli hyppäsi takaakiertohypyn edestä. Loppusuoralla Gibli ajautui pitkittäisen hypyn ohi, en työntänyt hypylle kunnolla.

Autolla juotin Giblin. Pysähdyin katsomaan, kuinka lumihiutaleita leijaili Pienen Ystäväni niskaan. Oli hiljaista. Maa kimmelsi lumihiutaleista. Silitin Gibliä vähän. Että nyt minä nautin tästä.

Radan jälkeen seurasin taas koiran liikettä. Huojennuin puhtaasta liikkumisesta. Voimme siinä mielessä jatkaa näitä 2 kisaradan kisoja.

Videot lisään myöhemmin, kunhan livestream valmistuu. Agilityrata on tässä. Hyppyrata on tässä.

Lyhyt treeni

Eilen olimme metsässä. Lämpötila sahasi juuri nollan ympärillä. Hangen pinta oli välillä jäätynyt teräväksi. 

Tänään kävimme lyhyesti treenaamassa pienellä kentällä:

• Laskeutumisharjoitus 3 sarjaa
• Tiukat takana leikkaamiset kepeillä x 2
• Takaakierto putken edessä
• Viskiltä kääntö

Aloin katsoa, kuinka Gibli syöksyy maassa olevalle palkalle ja jarruttaa voimakkaasti. Tämä rasittaa etuosaa paljon. Jossakin oli myynnissä palkkatelineitä. Voi mennä ostoslistalle.

Tämä viikko on ollut vähän erilainen. Remontin takia ollaan evakossa. Gibli nauttii tutussa kakkoskodissaan.

1 startti

Muotkan agilityrata näytti kivalta. Koira piti jättää "lähtösuoran" alkuun. 4 hyppy oli takaakierto. Otin Giblin lähdöstä liian aikaisin, koska en ollut varma kestääkö koiruus pidempää odotusta. Imaisin Giblin neloshypyn etupuolelta. Myöhemmin olin päällejuoksuhypyllä todellakin edessä, jolloin rima tippui ja Gibli ajautui seuraavan putken ohi. Kontaktit oli kyllä hienot!

Eläinlääkärissä ja fysioterapiassa, tulosten odottelua

Keskiviikko 14.1.2026

Tämä viikko on täynnä terveysohjelmaa, joka on muuttunut pari kertaa. 

Alun perin tiistaina piti olla fysioterapia ja perjantaina onkologin kontrolli. Koska Gibliltä löytyi patti vasemmasta kyynärvarresta, peruin tiistain fysioterapian. Syöpää sairastavaa koiraa ei kuulu hoitaa. Sain ajan kirurgille täksi päiväksi. 

Tänään Utrecht vastasi kysymykseeni Giblin kontrollien sisällöistä: Tärkeintä on reagoida patteihin ja otattaa niistä ohutneulanäyte. Mastsolusyöpäpotilailla on 15 % riski uuteen mastsolukasvaimeen. Mitään rutiiniseurantaa ei muuten tarvita. Peruin perjantain onkologin. Syksyllä sille ajalle oli kaavailtu sapen kontrollia, mutta sappi on kontrolloitu joulukuussa.

Koska Gibli kaatui lauantaina, sovittiin fysioterapeutin kanssa tsekkauksesta sittenkin tälle viikolle. Peruutusaika löytyi huomiseksi. 

Klo 20.16: Olen nyt kotona. Gibliltä otettiin ohutneulanäytteet kolmesta kohtaa. Löysin kolmannen patin lapaluun päältä vuoroa odottaessani. Giblin pystyi tutkimaan jälleen ilman rauhoitusta. Minulla oli Giblille ruokanappuloita ja maksamakkaraa, jotta koiruuden makaaminen ja tutkiminen oli miellyttävämpää.

Patti 1 on vasemman lapaluun korkeimman kohdan vieressä, näytti lasilla talilta. Patti 2 oikean kyynärvarren yläosassa näyttää ihon kehityshäiriöltä, siitä kasvaa rykelmä karvoja. Siitä yritettiin ottaa heinäkuussa ohutneulanäyte, mutta siihen ei tarttunut soluja. Mastsolukasvaimesta soluja tarttuu usein hyvin. Jos solukuva on kovin tumma, patti kannattaa poistaa. Patti 3 on vasemman kyynärvarren yläosassa sisäsivulla noin 5 cm kyynärpäästä alaspäin. Se huolestutti minua etukäteen eniten. Sen sisältönä oli jotakin nestettä, mikä pelottaa. On kystamaisia mastsolukasvaimia. 

Yritän nyt ajatella positiivisesti. Tulokset tulevat yleensä nopeasti, vuorokauden sisällä, monesti iltamyöhään. Jos patti 2 on leikattava, niin mikäs siinä. Jos patissa 3 on mastsoluja, niin se tietänee taas vartijaimusolmuketutkimusta. Se on nyt se sama jalka, jonka kainalo on sädetetty. Varmaan tulee muitakin levinneisyystutkimuksia ja leikkaus isolla marginaalilla. Ainakin patti oli vielä pieni (?), arvioisin noin 0,5 cm kokoiseksi.  

Tällaista on mastsolusyöpäpotilaan omistaminen. 

Torstai

Ke-iltana nukkumaan mennessäni pattien näytteitä ei ollut vielä vastattu. Heräsin yöllä 2 maissa ja vilkaisin sähköpostin. Vastauksia ei ollut vielä tullut.

Iltapäivällä oli fysioterapia. Kerroin fysioterapeutille odottavani tuloksia. Neulanäytekohdat jätettiin rauhaan. Mitään varsinaista vammaa lauantain kaatumisesta ei löytynyt. Vasemmalla lavan ja olkavarren lihaksisto on yhä niukempaa kuin oikealla. Vasemmalla lavan liukuliike, olkanivelen ojennus ja kyynärän koukistus, kyynärvarren ja ranteen kierrot olivat jäykempiä. Alakaulan ja lavan liitoskohdissa oli kireyttä molemmin puolin. Oikealla rintalihaksessa ja hauiksessa oli kireyttä (tod.näk. lauantain seurausta). Th1-2-välissä oli jäykkyyttä, samoin Th-L-ylimenoalueella lievää kireyttä. Oikealla lanneselässä ja reidessä oli kireyttä, lauantaista tod.näk., takajalkojen liikkeet ok. Pitkästä vikalistasta huolimatta ei ollut erityistä.

Saimme uuden jumppaliikkeen. 

Jatkoin sähköpostin päivitystä Giblin vastauksia odotellessani. Mietin ovatko ne laajemmalla arviointikierroksella. Illalla tuli vastaus, että missään näytteistä ei ollut mastsoluja eikä pahanlaatuisuuteen viittaavaa. Jos se karvaa tunkeva ihon kehityshäiriö alkaa kasvaa, sen voi poistaa pienin marginaalein näytteeksi. Jään siis seuraamaan. Ja voi helpotuksen huokaus sentään.

Olo tällaisten uutisten jälkeen on jotakin tällaista. En tarkoita niinkään noita sanoja, vaan tunnelmaa:

Hallissa

Lauantain kaatumisen jäljiltä en näe Giblissä poikkeavuuksia. Loppuviikosta on fysioterapeutti, joka tsekkaa koiran. 

Olin varannut treenivuoron ennakkoon enkä halunnut sitä perua. Minun on vaikea uskoa, että ihmiset asettelisivat koiransa pumpuliin jokaisen kaatumisen jäljiltä, jos vaivaa ei näy. Kävin siis hallilla, mutta kevensimme kuvioita:

• Huolellinen alkulämmittely
• Kerran keinu, kerran A ja puomi 2 x, koska ensimmäisellä kerralla Gibli horjahti, sai kyllä palautettua tasapainonsa. 
• 30 cm korkealla rimalla pitkittäishypyltä käännöksiä ja suoraan menemisiä 
• Piiitkä loppuhölköttely: Gibli tykkää ravata ja laukata omaan tahtiinsa lelu suussa, ja pienet venyttelyt.

Giblin comeback

Ilmoitin Giblin yhdelle hyppyradalle. Halusin testata, kestääkö jalka kisaamista. Tuomarina toimi Kivihalme. Ennen kotoa lähtemistä muistelin, mitä eri ohjauksia onkaan olemassa. Olo oli kuin kuolleista nousseilla. Pakkasta oli kymmenisen astetta, minkä pohjoistuuli teki hyytäväksi. Otin Giblin hyvissä ajoin halliin, jotta ehdimme lämmitellä kunnolla. 

Tässä pitäisi olla suora linkki rataan. Gibli teki nollan, jolla sijoituimme kolmansiksi. Etenemä oli 5,63 m/s. 

Iloani himmensi se, että kulmassa Gibli kävi kyljellään. Juuri sitä kohtaa ei näy live streamissa. Mutta siis pitkittäiseltä hypyltä alastulon jälkeen Gibli tajusi, että pitääkin kääntyä putkeen. Etutassut luistivat alta ennen putkeen menemistä. Siinä oli aika tummana myös kumirouhetta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun en varoita Gibliä, vaan luulen laita-aidan ja liikkeeni kääntävän. Onneksi Gibli liikkui normaalisti radan jälkeen ja nyt iltakävelylläkin. Tulevalla viikolla onkin luvassa Giblin terveyskontrolleja, joten ei pääse sairastelut unohtumaan. Mitenkäs se yksi lastenlaulu menikään? Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa...

Giblin oma ilmoitus

Hei!

Minä olen kiltti Gibli. Minulla on vähän haku päällä. 

Voisin ottaa kaverikseni noin 1-2-vuotiaan belgianpaimenkoiran tai bordercollien, mieluiten uroksen. Iässä voi vähän joustaa suuntaan tai toiseen. Saa olla leikattukin. Pitäisi olla kiltisti minun kanssa, toki kuuluu leikkiä, mutta ei liian hyökkäävästi tai dominoivasti. Saa siis olla pehmeä, kunhan ei ole ääni- tai alusta-arka. Minulla on kaverina collie, joka on oikein kiva! Ja vaikka sellainen koira voisi olla ideaali, joka ei sovi siihen, mitä on ajateltu. Esimerkiksi liian kiltti belgianpaimenkoira, josta ei tullut suojelukoiraa, tai bordercollie, joka ei ymmärrä lampaista.

Omistaja haluaa vain suomalaisen, maksimissaan pohjoismaisen koiran. Koiran pitäisi olla myös luustokuvattu ja terve. Aggressiivinen ei saa olla ihmisille eikä koirille. Väri- tai karvanmuunnoksella ei ole väliä. Jos on belgi, koko saisi olla maltillinen ja etukulmauksiakin pitäisi olla, koska agilitya olisi tarjolla. Mitään pohjakoulutusta agilityyn ei tarvitse olla. Kunhan ruoka ja saalisleikki maistuu, niin se riittää.

Omistaja sanoi, että ottaisi tulokkaan aluksi koeajalle. Sitten jonkin ajan kuluttua minä saisin päättää, otanko koirasta uuden sohvakaverin. 

Omistajan saa kiinni sähköpostilla, joka näkyy blogin sivupalkissa.

Kisamittainen rata

Kävin tänään Giblin kanssa hallilla 30 min vuorolla. Päätin mennä 21 esteen radan kerran. Laitoin rimat 50-60 cm:iin, enimmäkseen 55 cm:iin.

Pakkasta oli 8 astetta. Lyhyen ulkoilun jälkeen Gibli sai lämmitellä sisällä itsekseen, kun tutustuin rataan, ja sitten kanssani. Näin rata sujui:

1. Hypylle irrotus sivulle, putkeen, joka meni puomin ali, ja takaakiertohyppy. Gibli irtosikin kauemmalle hypylle, mutta jatkoimme rataa.
2. Putki, putki, kepeille. Gibli ei löytänyt keppejä, olin itsekin huonoissa asemissa. Lähetin kepeille uudelleen putken kautta. Giblin pujotellessa irtosin sivusuunnassa.
3. Hypylle pakkovalssilla, toinen hyppy, kolmas hyppy takaakiertona ulkokautta ohjaamalla, hyppy suoraan ja käännöshyppy. Tässä sain tehtyä valssin ajoissa.
4. Hyppy, putkeen, hyppy, seuraava käännöshyppy. Myöhästyin seuraavasta kohdasta, joten ohjasin Giblin viskihypylle takaa.
5. Viskihypyltä keinulle, jolle Gibli pysähtyi hyvin. Otin sivuttaisetäisyyttä. Keinulta putkeen, joka meni puomin ali. 
6. Seuraavaksi kauempi hyppy siivekkeen ympäri, sujui. Siitä pakkovalssi-vastakäännös, koska putki houkutteli vieressä ja maalihypylle.

Palkkasin Giblin ja katsoin, liikkuuko koira normaalisti. Liikkui. 

Otin lähdön kuvion uudelleen putkesta alkaen, eli siltä takaakiertohypylle, nyt Gibli kääntyi, kun ohjasin paremmin, putkeen, putkeen, kepeille ja palkka. Ja taas tuijotin koiraa, onko liike normaalia. Oli se. Suoritimme jäähdyttelyn vielä sisällä.

Ulkona Gibli nosteli pian tassujaan, vaikka oli mantteli päällä. Täytyy muistaa pukea Gibli paremmin jo 8 pakkasasteessa.

Olemme jatkaneet metsäkävelyjä ja jumppia.

Vuodenvaihde

Olen tainnut olla Giblin kanssa joka vuodenvaihde hotellissa viime vuotta lukuun ottamatta. Silloin Gibli sieti hyvin paukut, mutta klo 24 rytinä oli liikaa. Silloin menimme (kylmään) saunaan. Nukahdin lauteille Giblin kaveriksi.

Tänä vuonna Gibli kesti hyvin paukut n. klo 19.30 saakka, mutta sitten tuli kovaa tulitusta ihan lähelle. Silloinkin Gibli makasi sohvalla, mutta valpastui ja alkoi vapista. Lähdimme suosiolla viettämään vuodenvaihdetta, kuten olin etukäteen ajatellut eli autoon, lämpimään autohalliin maan alle. En halua, että Gibli alkaa pelätä muitakin kovia ääniä, esim. ukkosta. Selasin kännykkää ja luin kirjaa penkki makuuasennossa. Gibli nukkui levollisesti. Klo 1.30 palasimme kotiin. Ei Gibli silloinkaan välittänyt kauempaa kuuluvista paukuista. Ehkä vietämme ensi vuoden taas hotellissa tai jollakin mökillä.

Tässä on videota alkuillasta. Jos laittaa äänet päälle, kuulee, kuinka lentokentänkin alueelle kuuluu jatkuva taustajytinä.

Tänne on tullut talvi. Vähän lunta ja pakkasta. Gibli on arempi kylmälle kuin ennen. Toisaalta Gibli on tiputtanut nyt karvansa ja vasen olka on aika paljas. Ja pakkasta täällä ei käytännössä ole vielä ollutkaan. Olemme saaneet hyvän syyn jatkaa metsälenkkejä. Metsässä ei niin herkästi palellu, kun saa liikkua reippaammin eikä tuuli tunnu metsän keskellä.

Olen jumpannut ja venytellyt Gibliä joka toinen päivä. 

Vuosi 2025

Olen ajatellut monesti edellistä vuotta kootessani, että onneksi en tiennyt, mitä kaikkea tulisi tuleman. Tästä vuodesta olen samaa mieltä.

Toivoin vuodelle 2025 terveyttä molemmille ja maailmaan rauhaa. Katsotaan, millainen siitä tuli.

Alkuvuosi

Gibli nelosvalioitui virallisesti. Treenasimme kerran viikossa, kävimme valmennuksissa noin kerran kuukaudessa ja kisasimme. Ilahduin tuomarinpalkinnosta: saimme sen hyvästä yhteistyöstä 60 kisaajan joukosta. Halli-SM-kisoissa tehtiin 2 x 5 vp. suoritusta, joilla olimme sijalla 32.

Gibli kävi fysioterapiassa noin kerran kuukaudessa. Teimme pikkujumppia kotona. Kärsin itse jäätyneestä olkapäästä ja lonkkaan säteilevästä selkäkivusta, jonka vuoksi nukuin sohvalla olohuoneessa. Maaliskuussa jäätynyt olkapääni vihdoin suli.

Kevät

Agility oheistoimineen jatkui ihanan rutinoituneesti, kunnes huomasin Giblillä ienpatin. 8.4. se leikattiin. Patti oli hyvänlaatuinen. Kisoihin palattua tehtiin tuplanollavoitto. Huhtikuun lopussa maajoukkuekarsinnoissa päädyimme sijalle 51. Tuli täpäriä hylkäyksiä ja vitosia.

Karsintojen jälkeen Gibli sairastui kennelyskään, mikä pitkittyi ja muuttui keuhkokuumeeksi. Ihmettelin, miten perusterve koira sairastaa niin rankasti. Antibioottikuurin ja levon jälkeen vasta toukokuun lopussa pääsimme metsäänkään. Ehdimme ottamaan toukokuussa vielä parit kisat, joissa saimme mm. nollavoiton.

Toukokuun lopulla haettiin bordercollien pentu Boi. Minun piti saada valita toinen uroksista, mutta en saanutkaan. Siinä kohtaa, kun on oikeasti jo valmistautunut pennun tuloon, on vaikea sanoa, että en ota sitten ollenkaan. 

Kesä

Gibli kummeksui ja pelkäsi pentua, joten pentu ja Gibli olivat aluksi vuorotellen minun ja miesystäväni luona. Giblikin tottui lopulta pentuun. Jälkikäteen ajateltuna en tiedä, paljonko Giblin syöpä vaikutti pennun kanssa olemiseen. Puuhasin ja treenasin pennun kanssa kaikenlaista. Se oli ihanaa. Mutta vaikka pennussa oli paljon hyvää, oli liikaa kaikkea muuta.

Giblin kanssa jatkoimme edelleen kisaamista ja treenaamista. Senioreiden SM-kisoissa olimme Giblin kanssa ensimmäisen radan jälkeen sijalla 9. Finaaliradalla Gibli sujahti putkeen liian aikaisin.  Seuraavana päivänä Para-SM-kisoissa tehtiin hylkäys. En jäänyt helteen takia toiselle radalle eikä meillä toki olisi ollut mitään menestymisen mahdollisuuttakaan. En tiennyt, että päivän startti jäi viimeisimmäksi.

Otan tähän kohtaan agilitykisojen tilastoa: 

• Olimme rankingissa noin sijalla 30. 
• Teimme 0-ratoja 18 kpl, 5 vp. ratoja 12 kpl, 10 vp. ratoja 1 ja hylättyjä ratoja 35 kpl. 
• Agilityssa 0-radoilla voitimme 6 kisaa kolmosissa ja yhden ykkösissä, sijalle 3 tulimme 5 x, sijalle 4 5 x, sijalle 7 kerran ja sijalle 9 kerran (SM). 
• Gamblerseissa kävimme kerran, voitimme maksimipisteillä. 
• Meillä oli SM-nollat olleet kasassa loppuvuodesta 2024 alkaen.

Takaisin pentuun: Pitkän harkinnan jälkeen päätimme luopua pennusta. Pennun palautus kasvattajalle sovittiin keskiviikoksi. Oli tulossa raskas viikko tämän vuoksi. Luulen, että sitä järjen ja tunteiden sekamelskaa ei ymmärrä kuin sellainen, joka on sen kokenut. Kävisimme sellaisissa paikoissa, missä olimme etukäteen kaavailleet viettävämme aikaa.

Suunnitelmiin tuli muutos, kun maanantaina Gibli oksensi verta. Olin iltayön Giblin kanssa sen vuoksi eläinsairaalassa. Lähtiessä eläinlääkäri sanoi, että jos oire jatkuu, tämän ikäinen koira kuuluu tutkia tarkemmin. Tiistaina Gibli ripuloi verta. Gibli jäi sisälle eläinsairaalaan illaksi tiputukseen. Sen väliajan vietimme surullisina pennun kanssa nurmikolla. Seuraavana päivänä palautin pennun läheisellä parkkipaikalla. Jälkikäteen kuulin pennun palautuksesta tehdyn podcastin, jossa väitettiin, että sain valita pennun. En ymmärrä valehtelua. Pennulle toivon kaikkea parasta. Ikävä jäi pientä pörrykkää. 

                                                    

Giblin sairastamisen aiheuttama huoli pehmensi pennun lähdön ahdistusta. Parhaaksi selitykseksi jäi, että pennun aiheuttama stressi aiheutti Giblin mahan verenvuotoa. En tiennyt, että Gibli oli kasvattamassa siipiä selkäänsä.

1.7. käytin Giblin gastroenterologilla, koska pelkäsin Giblillä vatsan alueen kasvainta. Ylimielinen eläinlääkäri sanoi näkevänsä päälle päin, että Giblillä ei ole syöpää. Emme edenneet haluamaani tähystykseen ja verikokeetkin katosivat. 2.7. treenasin Gibliä Games-SM-kisoja varten, kun Gibli alkoi ontua. 4.7. Giblillä todettiin mastsolukasvain vasemmassa olkavarressa. Syöpää oli nyt sama patti, joka oli ultrattu 3 x urheilukoiria hoitavien lääkäreiden toimesta viattomaksi v. 2021 ja 2022.

Viestittelyä läheisten kanssa.

Tästä alkoi painajainen ja odottaminen. Otettiin verikokeita. 9.7. tehtiin maksan ja pernan ultraääni ja niistä otettiin koepalat. Sama aika oli varattu ennalta esitutkimukseksi ennen vatsan tähystämistä, mutta se muuttui levinneisyystutkimukseksi. Mastolukasvain erittää histamiinia, mikä altistaa maha-suolikanavan verenvuodoille. Sitä ne Giblin veriripulit ja -oksentelut todennäköisesti olivat. Samalla käynnillä sain kuulla kasvaimen olevan ohutneulanäytteen perusteella low grade. Halasimme miesystäväni kanssa parkkipaikalla kyyneliin herkistyneinä, pitkään. Vielä oli toivoa ja leikkaus mahdollinen. 14.7. tehtiin kasvaimen leikkaavalla kirurgilla vartijaimusolmuketutkimus ja imusolmukkeesta otettiin koepala. Leikkausaika sovittiin viikon päähän.

21.7. Gibli leikattiin. Kasvain oli silloin 4,5 cm halkaisijaltaan, kasvoi tricepsin sisään ja tricepsin säikeiden väliin. Yksi tricepsin säie poistettiin. Kirurgi kertoi, että ei voinut leikata niin paljon, että olisi saanut riittävät marginaalit jalan toimintaa vaarantamatta. Hän kertoi, että Gibli tulee tarvitsemaan jatkohoitoa. Olin järkyttynyt ja turta. Muistan aina, kuinka kävimme kahvilla ennen kuin Giblin sai hakea. Se toivo, että olisi selvitty pinnallisemmalla leikkauksella eli lihaskalvon poistolla, oli mennyttä. Katsoin itseäni ikään kuin ulkopuolelta, kun kannoin vahvasti paketoidun ja lääkityn koiran autoon. En tajunnut millään, että vielä 3 viikkoa sitten olimme menossa SM-kisoihin. Gibli piti käytännössä kantaa asioilleen seuraavat 2 viikkoa. Haava piti hoitaa päivittäin. Kirurgi piti meistä lomalta käsinkin huolta, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Hän on ollut korvaamaton myöhemminkin.

Siihen loppui agility. Peruin syksyksi sovitut valmennukset. Kannoin autosta pois kisavarusteet: varakengät, varavaatteet, sadevaatteet, auton aurinkosuojan, Giblin varahihnan, froteeloimen jne. Poistin tietokoneelta ja kännykästä linkit agilitytuloksiin, kisakalenteriin ja rankingiin.

Kasvaimen tulokset tulivat. Se oli yhä low grade ja gradus II, leikkausmarginaalit olivat epäpuhtaat. Reunamilla oli mikrometastaaseja. Suositeltiin sädehoitoa. Kävimme onkologilla Suomessa 8.8. Lähimmät sädehoitopaikat olivat Saksassa.

Hannoveriin ja muihin saksalaisiin paikkoihin ei mahtunut tai oli väärä sädetysprotokolla. Pääsimme Utrechtiin, jonne lähdimme 2 päivän varoitusajalla 17.8. 

Giblin sädetys alkoi 20.8.2025. Sitä annettiin ma-pe yhteensä 15 kertaa. Gibli nukutettiin joka kerta. Viihdyin hyvin Utrechtissa ja Hollannissa. Gibli voi yllättävän hyvin sädetyksen ajan. Sädehoito anestesioineen maksaa Euroopassa 3 000–7 000 euroa, jos joku sitä pohtii.

Leikkauksen jäljiltä turkki ei ole vielä kunnolla kasvanut. 
Sädehoitoa varten iho on merkitty tussilla ja karvoja ajamalla.

Viikonloppuna rannalla

Syksy

Palasimme Helsinkiin 11.9. Tämän jälkeen Giblin sädereaktio iholla paheni, kuten hoitoon kuuluu. Syyskuun lopulla Gibli menetti ruokahalunsa ja väsähti. Päivystyksessä pernasta löytyi muutos. Tulehdusarvot olivat korkeat. Gibli sai antibioottikuurin. Pelkäsin menettäväni Giblin. Sitten Gibli piristyi. Pernan patti oli hyvänlaatuinen. Sapessa oli sakkaa. Tosin koiralla oli meneillään infektio ja 18. nukutus 3 kk sisällä. Tällä reissulla taidettiin ottaa ohutneulanäytteet parista muustakin ihon nystyrästä, jotka olivat hyvänlaatuisia muutoksia. Giblille on aina tullut ihoon herkästi talipatteja. Aiemmin suhtauduin niihin rennosti. Nykyisin niistä kuuluu ottaa ohutneulanäyte.

Ihon parannuttua aloimme käydä fysioterapiassa. Teimme jumppia. Gibli alkoi liikkua todella hyvin, joten aloimme käydä agilityhallilla ihan hissutellen. Oli todella outoa pakata autoon taas agilityvarusteet ja muistella, missä taskussa pidin mitäkin. Jatkoimme agilitytreenejä kerran viikossa.

Joulukuu

Giblin leikkausarven yläosassa oli lisääntyvää pullotusta. Otatin siitä ja uudesta pienestä patista ohutneulanäytteen. Ne olivat hyvänlaatuisia. Ultraäänessä sappispesialistilla sappirakko oli puhdas.

Sain itse atooppisen silmätulehduksen, jonka laukaisi ilmeisesti silmänrajauskynä. Hillitön kutina hellitti vain ulkona vahvasta lääkityksestä huolimatta. Gibli muutti miesystäväni luokse, koska aloin pelätä, että olen allergisoitunut koiralle. Tuntui yllättävän pahalta olla ilman koiraa, vaikka Gibliä päivittäin ulkoilutinkin. Onneksi oireilu on hellittänyt ja Gibli on saanut palata kotiin.

Gibli on alkanut olla iloinen oma itsensä. Gibli on alkanut mm. kiskoa talutushihnaa lenkiltä palatessa. Giblin agility on alkanut näyttää normaalilta. Olen nostanut rimoja 50–60 cm:iin. Olemme alkaneet tehdä ratapätkiä. Kuntoutus on yhä kesken. Jää nähtäväksi, yltääkö Gibli enää kisakuntoiseksi.

Tärkeintä on kuitenkin, että minulla on nelijalkainen ystävä, jonka kanssa voin käydä mm. ihanilla metsäkävelyillä. Ja katsoa, kuinka Gibli vilkaisee minua silmiin aika ajoin: Annatko ruokaa? Eikö käyttäytynyt rumasti tuo koira, joka juuri ohitettiin, vaikka minä en edes vilkaissut sinne päin? Mennäänkö tätä polkua? Ja - voisin tulla nyt sohvalle viereen.

Vuoden kuva on tämä:

Vuoden videot: 

Tässä on linkki hoitojen jälkeisen ensimmäisen agilitykerran videoon. 

Jaetulla ykkössijalla on tämä video meren rannalta:

 

Mitä toivon vuodelle 2026?

En uskalla toivoa yhtään mitään.