Vähän löyhässä hirressä

Olemme jumpanneet fysioterapeutin antamia jumppia ja agilityjumppia.

Kävimme viikonloppuna yrittämässä marjanpoimintaa. Ei siitä tule mitään. Jouduin koko ajan skannaamaan ympärilleni. Gibli hihnassakin halusi heittäytyä varpujen keskelle piehtaroimaan. Kyyt on niin hankalia huomata, kun odottavat äänettöminä. Että tuohon näreen kohdalle kun osut, niin... Eli jos jatkossa menen poimimaan marjoja, kumpparit jalkaan ja pitkävartinen poimuri matkaan.

Eilen kävimme yhdellä autiolla hiekkakentällä Giblin kanssa. Ohjelmaan kuului agilitylämmittelyliikkeet, erilaisia tanssiliikkeitä, tokoa ja pylvään kiertämistä. Uutena opetin sanallisena vihjeenä jalkojeni väliin tulemista: "Ratsu!", samaahan Gibli on tehnyt erityisesti kisoissa startin jälkeen tyytyväisenä. 

Pyrin vahvistamaan myös oikealla puolella liikkumista. Tämä on hyödyllistä etenkin kevyen liikenteen väylillä, jossa liikenne on usein oikeapuoleista. Gibli aika usein pyynnöstäni siirtyy reunaan, vaikka on edempänä hihnassa. Tätä yritän saada varmemmaksi.

Palkka vaihteli namista narupalloon. Gibli oli niin tohkeissaan ja ylpeänä kantoi narupalloa sarjan lopuksi!

Ja tänään käytiin taas Anu Saikku-Bäckströmillä. Aiheena oli:

• Oikean kyynärvarren tumma patti/ihomuutos. 
• Oikean korvan pieni patti (talia mielestäni, halusin varmistuksen)
• Kirsun vaaleanpunainen muutos: Giblillä on talvikirsu, mutta vaaleanpunaista pigmenttiä on sieraimen alla ollut kuvista päätellen v. 2021 alkaen. Kammottavaa, jos kirjaimellisesti nenän alla kasvaisi mastsolukasvain.
• Nisärivistössä oli yksi pinnallinen ihoon sopiva muutos ja lisäksi sterilointilangat tuntuvat vielä hyvin selvästi.
• Juuri ennen sisälle menoa Gibli alkoi rapsuttaa itseään. Kun siinä rapsutin avuksi, sormeen osui vasemmalta kaulalta ehkä n. 3 mm patti.

Eläinlääkäri ei huolestunut yhdestäkään patista eikä ohutneulanäytteitä otettu - noin pienissä osumatarkkuus on huono. Sieraimen alla oleva pigmenttimuutos on ihon tasolla ja ihon pintarakenne on pysynyt ennallaan - eli siihen ei ole kasvanut ylimääräisiä soluja. Sama periaate on näköjään niissä kuin tummissa ihomuutoksissa.

Mutta se viimeisin sattumalöydös, joka ei ollut edes listalla, oli vaalea ja se nyt on sellainen, jota kannattaa seurata. Että jos jostakin noista voisi jotakin tulla, niin se olisi se. Jos se kasvaa, muuttuu vaaleanpunaiseksi tai alkaa vaivata, otetaan sitten ohutneulanäyte. Nyt rauhoitettunakin osumatarkkuus olisi ollut liian pieni.

Eläinlääkäri sanoi sen, jonka olen jo todeksi elänyt: "Tämän koiran kanssa sinä et pääse seurannasta mihinkään."

Tässä on se nenä. Ja nyt kun sitä katson, muistan kuinka pitkään kirsun alla pentuna on ihan pehmeä iho, kun ei ole karvoja lainkaan.

Laitetaanpas tähän vielä yksi vanhan hyvän ajan kappale: