Hankisaukkoilua

Pakkaset ovat lauhtuneet alle 10 asteeseen, ihana on ulkoilla palelematta. Agia ei olla treenattu sitten torstain eikä tokoiltukaan. Tänään lenkin yhteydessä seuruutin Lystiä vilkkaahkolla kevyen liikenteen väylällä. Koiruus tuli vieressä niin upean kontaktin kera, että todella ansaitsi ruokapalansa. Sen jälkeen se vaati myös leikin, joten talutushihna sai kyytiä. Hyvää on se, että Lysti on yhdistänyt tokoilun lelupalkkaan. Huonoa se, että hihnan kiskominen ei ole toivottua. Mutta kun tottis-kenttää ei olla aurattu, niin eipä ulkona ole paljon paikkoja missä täysipainoisesti treenailisimme.

Ajoin myöhemmin metsän laitaan. Meille molemmille tuli hankijumppaa, kulkemattomilla poluilla oli ihan kohtalaisesti lunta. Ei tietenkään ihan Helsingin tasoa. ;) Puikkokuonoinen saukko hyppeli vailla huolen häivää, joten väkisin kyseenalaistan selkäkuvauksen tarpeellisuuden. Keskustelen asiasta eläinlääkärin kanssa.

Operaatio Loukku on siinä vaiheessa, että Lysti pysyy maassa, vaikka poistun viereltä. Takajalat ovat vielä pelastusrenkaana. Jollakin systeemillä aion vielä pyöräyttää koko koiran häkkiin. Tässä on tämän päivän todistusaineistoa: Loukku, osa 45.

Loukku, osa 41

Hätäisimpiä on pitänyt jo toppuutella. :D Mutta en ole unohtanut. Tässä on tämän päivän Loukku-video. Häkin pohjalle ostin pehmusteen, jotta siellä on mukavampi lekotella. Molempien.

Loppiaisen agilitya

Eilen teetin pihassa minuutin piilopaikkamakuun ja luoksetulon pysäytyksineen. Ei ollut huomautettavaa.

Tänään auton mittari näytti 7 pakkasastetta, joten iloisena ajelin koirani ja lapseni kera hallille. Siellä olikin treeni menossa, joten odottelimme vajaa puoli tuntia. Käytin tämän hyödykseni koiraa lämmitellen ja tokoillen.

Seuraamisessa Lystin vire oli korkea, se jopa keuli! Vihdoin! :D Tein kaikki voittajaluokan seuraamisen koukerot, paitsi kotiin tultuani hoksasin että paikalla kääntymisiä ei menty. No niitä on helppo treenata sisälläkin. Peruutuksissa Lysti jäi kahdesti seisomaan ja tuijottamaan hallia missä koira haukkui. Ei kuitenkaan kummemmin siitä paineistunut, vaikka sekin sen ominaisuuksiin kuuluu. Seuraamisesta istuminen ja seisahtuminen olivat priimaa. Kaukaa pyysin kahdesti sivulle pysäyttämättä välillä ja oikein vauhdikkaita ja täsmällisiä suorituksia tuli.

Agilityssa kokeilin ensin takaakierrot, missä viimeksi pyki pahasti. Mietin jo, onko syynä selkä vai keinu-säikähdystrauma. Takaakierto kun on koiran fysiikalle vaativa juttu. Ensin koira luikahti epävarman näköisesti käteni alta hyppyyn. Sitten ohjasin niin huolellisesti kuin ikinä ja lähtihän se takaakierto. Näitä tehtiin muutama toisto tähtitieteellisillä kehuilla ja johan alkoi pelittää. Näyttää siltä, että takaakierron jumimisen takana oli muinainen keinun säikähdys ja sen yhdistäminen juuri takaakiertoon, kun silloin vielä esteenkin rämäytin.

Tehtiin viime kerran Tuijan kuviota, johon tulee sylivekki, viskileikkaus ja saksalainen + persjättö. Sylivekissä kiinnitin huomiota käsiini, mutta koira teki edelleen noin metrin mutkan. Tämä ohjaus menee aika lähelle suhinakäännöstä, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Suhisen ensi kerralla ja katson mitä tapahtuu. Vastakkaisen käden ohjauksessa piti olla hirmu tarkka, jos yhtään edes vilkaisin esteen väärää puolta, Lysti lukitsi sen ja se oli menoa. Viskileikkauksessa Lysti meni kuin vanha tekijä. Saksalaisessa jouduin normaalia huolellisemmin saattamaan Lystin esteen taakse, joten persjättö-osuudessa tuli kiire ja tietenkin osuin Lystiin, joka katsoi minua sen näköisenä että ...vetin tonnikeiju jyrää taas. Onneksi armas karvakaulani oli anteeksiantavalla tuulella ja saatiin 2 onnistunutta toistoa heti perään. Olenhan minä kohelo radalla, mutta pistän osasyyksi nykylääkitykseni, joka hidastaa selvästi ajatusta ja motoriikkaa.

Lystin yksi suosikki, A-este, oli keskellä hallia, joten se yhdistettiin em. 5 hypyn pätkään. Alastulon 2o2o oli upea ja koiran vire radalla sitä vauhtia mihin olen tottunut. Kahdesti mentiin tämä yhdistelmä ja painuttiin pihalle loppuleikkiin ja -veryttelyyn.

P.s. 1. Olin unohtaa tärkeän asian: Lysti olisi varastanut jokaisessa lähdössä. Minusta olemus ei ollut paineistuneen koiran "älä jätä minua" vaan "otan tästä muutaman askeleen ei se huomaa". Palautin joka kerta istumaan. Ihme koira.
P.s. 2. Tämän päivän loukkutreenit on tekemättä. Eilen edistyimme sen verran, että Lysti suostui jo makaamaan häkissä vierelläni. Tosin vain etuosa oli häkissä, takaosa oli turvallisesti lattialla.

Loukku, osa 37

Loukkuun on ostettu räsymatto verhoiluksi, on vähän pieni, mutta olkoot. Tämän päivän todistusaineistoa: Loukku, osa 37. Lysti suostuu jo pysähtymään häkin sisällä (ei näy videolla), mutta maihin ei vielä uskalla vaikka olisin vieressä.

Pakkasta on taas mukavasti, joten ulkona ei treenata. Sisällä on jumpattu fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Eilen olisin tottistellut agilityn jälkeen, mutta kaikki kentät olivat joko auraamattomia tai jäädytetty luistinradoiksi.

Lisäsin uuden sivun, mihin kokoan Lystin videoita. Aatoksissa on siirtää myös vanhan blogin tekstit uudelle sivulle, mutta en ole vielä ihan varma.

Aksaa

Tänään tein Tuijan ohjauksessa ratapätkää. Tarkoitus oli myös totuttaa Lystiä halliin missä se viimeksi säikähti.

Eipä olleet viime kerran kokemukset unohtuneet. Lysti tutki hallia, mutta kävi syliin hyppimällä hakemassa rohkeutta aika tiuhaan. Lähdöstä sen teki mieli varastaa olemuksesta päätellen sen vuoksi että hirvitti. Oli outoa ohjata koiraa, joka normaalisti menee lujaa ja irtoaa. Nyt se ei kyennyt edes hyppäämään, ellen saattanut miltei kuonosta kiinni pitäen. Kun se oli tuollainen, oma fiilis latistui väkisin enkä voinut olla katsomatta rakasta hurttaani sillä silmällä, että on siinä mulla harrastuskoira.

Uutena opin sylivekin, viskileikkauksen ja saksalaisen + persjätön. Sylivekissä nousivat käteni useista huomautuksista huolimatta ja koirakin kaartoi ohjaukseni mukaisesti. Lysti siis luki minua kuten kuuluu. Oikea käsien asento pitää muistaa yksin treenatessa. Viskileikkauksessa menin liian kaukana ja kiirehdin, sekin pitää huomioida. Saksalaisessa + persjätössä kannattaa liikkua rivakammin.

Edellä mainittujen opettelu ei siis ollut helppoa, koska koira kulki kuin olisi ollut juoksuhiekassa. Se ei irronnut mihinkään, todella vaati minut radalla vierelleen, minkä tajuaminen ei minulle ollut helppoa kunnes Tuija siitä huomautti. Lisäksi ohjaamiseni on epätarkkaa. Myönnetään.

Mentiin paria estettä kerrallaan. Putkea mentiin ekstra-kertoja. Lopulta mentiin puomi-putki-yhdistelmää. Puomistahan koira pitää, siinä oli 2o2o:kin kunnossa. Tässä koira vapautui, sain sen hyppäämään eri ilmeellä ja menemään takaakierron pakkovalssilla. Lopulta menin koko radan kuten kuuluu ja nyt oli koirassa jo vauhtia! Radan jälkeen se suostui puremaan narupalloon kiinni ja saatiin iloinen lopetus. Josko ensi kerralla olisi eri meininki?

Operaatio häkki etenee niin, että ostin tänään räsymaton, olisi ehkä pitänyt ostaa vähän isompi. Nykyinen on poikittain häkin pohjalla, sitä yltää sivuille n. 25 cm, solmin sen hapsuistaan kiinni häkin seiniin. Lysti kulki tänään rauhalliseseti ravaten sen läpi. Sitten makasin siellä itse ja koira tuli minua haistelemaan etutassut häkin alustalla. Läähätti kyllä, joten ihan helppoa ei ole.

Koira-asioiden ulkopuolella mainitsen vielä selästäni. Hermokipulääkkeen annostus on nyt tuplattu. Ei se hermokipuun (vihloo erityisesti vasempaan takareiteen nytkin) auta, mutta nupissa on normaalia pehmeämpi ja hitaampi olo. Ehkä se on tarkoituskin. ;)

Lähtövalmis Naamiokostaja

Loukku, osa 29

Loukkuprojekti on edennyt. Tänään koira ei enää näyttänyt niin pelokkaalta häkin lähellä. Tehtiin siitä putki avaamalla evakuointiluukku (kiitos Laura ideasta). Minä olin toisessa päässä ja lapsi toisessa, molemmat makkarolla varustettuina. Kun Lysti alkoi vonkua ja haukkua ei-arasti ja asetteli tassujaan alustalle, kevyesti kaulapannasta vetämällä se sujahti läpi. Sen jälkeen ei apua tarvittu.

Myöhemmin otettiin videokamera esille. Lapsi oli videoimassa, joten en häntä saanut niin lähelle houkuttelemaan. Vieläkin oli tuollainen työ, mutta koiran ilme ja olemus ihan eri kuin aiemmin, nyt sellainen "tekisi mieli mutta hirvittää". Tuosta on matkaa levolliseen automatkailuun, mutta edistymistä on tapahtunut. Video on koostettu useasta pätkästä, parasta siinä on lapsen nauru.

Raketteja paossa

En halunnut Lystiä altistaa raketeille. Se olisi tietänyt ääniherkkyyden pahenemista kaikelle pienemmällekin kolahdukselle pariksi viikoksi. Ystäväni lainasi meille kesämökkiään vuodenvaihteeksi, syvällä kiitollisuudella häntä ajattelen. Onneksi mökillä on sähköt, joten ihan eräolosuhteissa ei oltu, toki puilla suoritettiin päälämmitys.

Tie mökille oli aurattu, mikä helpotti projektia. Edellisenä lämmityspäivänä lumisade yllätti, jäin autolla mutkaiseen ja jyrkkään ylämäkeen kahdesti kiinni. Onneksi työntövoimaa ja havuja löytyi sekä samainen ystäväni, joka takapenkiltä huusi ralliopettajan lailla "Hanaa vaan!" Seuraavana päivänä eli aattona tie oli aurattu hiekalle saakka ja ajaminen sujui ilman apuvoimia. :)

Kaksi rakettia ammuttiin sen verran "lähellä", että Lysti säikähti. Sain sen leikkimään säikähdyksen jälkeen, joten aivan tolaltaan se ei mennyt. Muu paukuttelu oli niin kaukana, ettei Lysti reagoinut. Kiva oli olla luonnon helmassa, koira nautti vapaudestaan! Metsän keskellä pimeä on pimeää, vaikka lumi valaisikin. Ilman koiraa en kerta kaikkiaan olisi uskaltanut liikkua. Olihan se mainio seuralainen muutenkin.

Alla on pakattuja kuvia, laitan ne isompina tänne. Ei koira mahtunut jokaiseen kuvaan kokonaan, mutta laitan ne silti tänne, koska tunnelma välittyy niistä parhaiten.

P.s. Tänään koira söi aamuruokansa autohäkistä. Jalat pysyivät ulkopuolella ja parhaat palat se kantoi olohuoneen matolle. Tajusin juuri että ovessa on kaasujousi, jonka sihahdus on Lystille varmasti pelottava, koska tölkin sihahduskin hirvittää. Huoh.

Siellä se mökki on.