... ja tokokokeessa

Olen karttanut tottelevaisuuskokeen alokasluokkaa, koska en ole halunnut Lykkyä keskelle mahdollista paikkamakuuhärdelliä. Viime keskiviikkona Pulliaisen Riikka rohkaisi kuitenkin niin vahvasti, että aloin harkita osallistumista. Sunnuntaina huomasin ilmoituksen, missä lähikunnan tokokokeeseen kerrottiin mahtuvan lisää koirakoita, joten jälki-ilmoittauduin. Tosin ilmoittautuminen varmistui vasta tänään, 15 minuuttia ennen kuin minun piti lähteä ajamaan. 

Koirakoita oli alo-luokassa peräti 16, meillä viimeisin numero. Lämpötila oli komeat 26 astetta varjossa ja kentälle paistoi aurinko. Tuomarina toimi Pauli Härkönen. Olen käynyt hänen kokeessaan joskus Lystillä. Hän on kommentoinut mielestäni legendaarisesti kaukokäskyjä, joilla Lysti ei inahtanutkaan: "erinomainen paikkamakuu kovasta häiriöstäsi huolimatta". Pidän sellaisesta huumorista. :)

Olimme kolmannessa paikkamakuuryhmässä. Toisessa tuli hippaset: yksi koira nousi nopeasti ja haisteli riviläisiä, lopulta ihastui yhden koiran takapuoleen ja jahtasi tätä kehänauhojen ulkopuolelle häntä innosta heiluen. Hirvitti. Toinenkin asia mietitytti: Lykky luuli olevansa lähdössä agilityyn, koska tuolla on sekä treenattu että kisattu hallissa ja kentällä. Sirutarkastukseen mennessä se kiskoi siksi kentälle. Annoin sen lopulta katsoa vähän toisten tokoilua, jolloin se rauhoittui, lisäksi asennemuutokseen auttoi agilitykisojen hälinän puute.

Juoksutarkastuksessa ei ollut ongelmaa. Luoksepäästävyydessä Lykky istui paikoillaan eikä välittänyt, vaikka tuomari rapsutti sitä kaulasta ja niskasta. Paikkamakuussa se kävi ekalla käskyllä alas sfinksi-asentoon, piti minuun kontaktin makuun ajan ja nousi ekalla ylös. 

Sitten odotimme noin 2 tuntia omaa vuoroamme. Lykky sai olla autossa, paitsi annoin sen hetken katsoa toisten tokoilua, kuten jo mainitsinkin. Katsoin muiden koirien suorituksia. Pisteitä otettiin pois virheistä ja kymppejä ei juuri näkynyt, linja oli sama kuin vuosia sitten. Otin Lykyn ulos paahteeseen, kun edellinen aloitti suorituksen. Tottistelin vähän. Pikkuisen jännitti.

Kehässä Lykky seurasi kauniisti. Se tuli hyvällä vireellä, omalla tyypillisellä tavallaan. Ei painanut yhtään. Taluttimetta se seurasi vielä vähän paremmin. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli nopea, sivulle koirakaverini nousi vasta käskystä. Luoksetulossa Lykky ennakoi himpun, siitä pistemenetys. Liikkeestä pysähtymisessä Lykky lakosi maihin. Sanoin käskyn jämäkämmin kuin treeneissä eli meni minun piikkiini. Hyppy oli hyvä ja seisominen jämäkkä, koira ei ennakoinut sivulle istumista. Vire kesti koko suorituksen hyvänä, tosin en sen laskua BH:n jälkeen epäillytkään. Koira oli hiljainen ja innokas. Kehuin sen hillitysti suoritusten välissä ja pidin käytännössä käskyn alla koko ajan. Tulosrivi:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9.5

Seuraaminen taluttimetta 10

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

Kokonaispisteet 176/200, ykköstulos, sijoitus 4. 

Tuomari jakoi osallistujille paperit. Kätellessämme hän kehui Lykkyä vakavana ja hiljaa yhdellä sanalla. Kiitin. 

Kuvat: EJP

P.S. Video on tulossa, jahka saan sen käsiteltyä.

Lykky agilitykisoissa

Kävimme iltakisoissa. Marja Lahikainen tuomaroi ja oli piirtänyt tosi kivat, loogiset ja sujuvat radat. Ei mitään suoraa, vaan sopivasti kaarteita.

Eka rata oli agilityrata. Kaikki sujui hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. Lopuksi U-putken jälkeen oli kaksi hyppyä, ensimmäiselle piti vähän korjata linjaa. Niin tein ja lähdin kohti viimeistä hyppyä. Ehkä Lykylle tuli kiire perääni ja siksi tiputti toiseksi viimeisen riman. 5 vp ja aika -17 jotakin. Lämmitti kisakumppani (jota en aiemmin tuntenut, mutta jonka suorituksia olen seurannut livescreeniltä ja livenä), joka tuli radan jälkeen kehumaan: "Upea rata." Juteltiin siinä sitten vähän.

Toinen rata oli hyppäri. Hyvällä vauhdilla taas yhteistyössä kirmattiin koko rata. Lopussa U-putken jälkeen oli rengas ja viimeisin hyppy. Jäin tällä kertaa odottamaan renkaan kohdalle, jotten vedättänyt. Sen jälkeen juoksin johdonmukaisesti linjaten kohti viimeistä hyppyä. Rinnalla en tietenkään pysynyt, koira käännähti taakse eteenmenokäskystä huolimatta, tiputti takajalkansa ja viimeisen riman. 5 vp, sijoitus 3. ja aika -15 jotakin. Vähän harmitti.

Lykky on valtavan tarkka sijoittumisestani hyppyjen vierellä. Jos olen sen mielestä neljäsosa-askeleen edellä tai jäljessä, rima tippuu. Sivuttaisetäisyyttäkin pitää olla koiran ideaalin verran. Saisi se minusta kinttujaan nostella, vaikken aina optimaalisimmassa kohdassa olisikaan. Ja niin kuin sen kanssa on hinkattu hyppytekniikkaa. :/ Tosi tarkasti se hivotteli radalla muuten.

Hyvää: lähdöt, kontaktit, kepit, yhteistyön tunne radalla ja nopeus. Jatkan koiran ja yhteistyön rakentamista.

Rauha laskeutui sieluun

Illansuussa ajoin jäljestämään multapellolle molempien kanssa. Tuuli kohtalaisesti ja virallisesti oli vielä 26.9 lämmintä. Tämä oli nyt neljäs peräkkäinen jäljestyspäivä. Ainakin huomisen pidän taukoa.

Jännitti Lykky, jatkuuko vanha kaahotus vai oliko eilinen muutos alkua jollekin suuremmalle. Lykky haisteli jo kaukaa, missä jälkensä (21.) mahtaa olla. Ennen aloitusta otin hallintaan ja lähetin jäljelle. Lykky kiitti, söi aloitusruuat ja lähti levollisesti jatkamaan matkaansa. Se jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, piti kuononsa alhaalla. Vetojuhta oli vaihtunut kevyellä kuolaimella kulkevaksi kouluratsuksi. Sormissani oli pieni tuntuma hihnan painon lisäksi, nyrkin avaus riitti löysäämiseen syömishetken aikana. Voi, että nautin! Sen täytyi olla jäljestämisen flow! Hyviä pätkiä on aiemmin ollut, mutta tämä oli ensimmäinen ehjä ja harmoninen kokonaisuus. Jäljen päässä annoin Lykylle käsistäni lisää ruokaa ja jonkin ajan päästä heitin sille narupallon. Autolle kävellessäni pohdin, onko se sairastunut vakavasti.

Lystin jäljen kanssa katsoin enemmän tuulen suuntaa, joten sillä jälki meni kohtisuoraan vakoja vastaan. Ei haitannut. Lysti meni tarkasti ja herkästi, kuten aina ennenkin. Sen jäljen lopussa oli pakasterasiassa ruokaa. Jonkin ajan päästä heitin sillekin narupalloa.

Nyt molemmilla oli vielä jokaisella askeleella ruokaa, mutta luulen ajan olevan kypsä ruokapalojen harventamiselle.

Agilitya ja tokoa

Ajoin hallille, koska siellä on suht viileää tällaisillakin helteillä. 

Lykyn kanssa tokoilin ensin:

• Seuraamisessa se ei painanut yhtään. Vanha ilmiö putkahti esiin: Noin 15 askeleen päästä koira omatoimisesti pysähtyi, istui tai painui maihin. Sanoin hupsis ja pyysin uudelleen mukaani. Tämä toistui varmaan neljästi. Onkohan joku veivannut jääviä aina saman mittaisen valmistelevan osuuden kera?
• Maahanmeno oli hyvä. Ei ennakoinut sivullenousua.
• Ekalla seisomisella taisi istua. Taas hupsis ja uudelleen. Nyt seisoi hyvin eikä ennakoinut istumista.
• Luoksetulossa asettelin narupallon leukani alle, etäisyys oli varmaan 30 metriä. Lykky tuli hienosti laukalla suoraan eteeni. Tiputin siitä pallon palkaksi.
• Hyppy oli hyvä, paitsi Lykky kaartaa seisomaan hypyn linjan sivuun. Kävelin viereen ja palkkasin seisomisesta. Toisesta hypystä pyysin perusasentoon saakka, siitä taas palkka.
• Lopuksi seuruutin pitkää suoraa ja tempovaihdoksia, nyt koira ei enää keksinyt jääviä itse. 

Lykyn agilityssa:

• Varmistin puomin ja A:n ylösmenokontaktit kosketusalustalla ja alastulossa juoksin ja heitin lelun, kun koira oli käskyn alla. Ei varastanut kertaakaan. Näitä 2 x per este, kontaktia edelsi putki ja normaalikorkuinen este.
• Ohjauksena harjoittelimme päällejuoksuja. Rimakorkeus oli armeliaasti 40 cm. Keskiviikkona Heli huomasi, että olen alkanut päällejuoksussa kääntää rintamasuuntaani koiraan päin eikä Lykky osannut päällejuoksua, jos rintamasuuntani oli menosuuntaan. Nyt se teki hyviä toistoja, aluksi lelun kanssa x 2, sitten ilman x 2 molempiin suuntiin. Ilman lelua otatin vauhtia putkesta, joka oli A:n alla, siinä tuli samalla treenattua putki-kontakti-erottelua ihan ilmaiseksi. En tiedä teenkö toistoja yleensäkin aivan liian vähän, mutta en näe hinkkaamisessa hyötyä, jos koira kerran osaa.
• Ontumista tai rimantiputteluja en havainnut. Hyvä.

Nenähommia eikä juoksuhaudan kaivuuta

Aamupäivästä kylvin Lykylle veriletun paloja multapellolle noin 250 askeleen verran (20.) ja Lystille omat eväänsä vähän lyhyemmin jkv vihertävälle multapellolle. Tuuli pyörteisesti. Auton mittarissa oli jälleen 29 astetta. En juuri hikoile, mutta jälkien teon jälkeen oli lähellä.

Lykky oli saanut vähän aamuruokaa, jottei olisi aivan liian innokas. Jälki kulki eiliseen tapaan: Koira pääosin haisteli askeleet, mutta välillä jätti ruokaa syömättä, jolloin en siltä syömistä vaatinut. Ei sillä verilettuihin himoa ollut. Minusta koira on ahne, mutta vielä ahneempi se on pääsemään jäljen loppuun. Muutaman kerran pysäytin koirani kaahauksen vuoksi. 

Aika loppupuolella Lykky alkoi kaivaa tassullaan aluksi veriletun palaa, mutta hyvin pian tassut viuhuivat vain mullan lennättämisen innosta ja sukkelaan jäljestäjäni oli tosi syvällä. Nostin sen pois montustaan ja huomautin vakavasti: "Tämä on nenähommia eikä mitään juoksuhaudan kaivuuta, tuossa on jälki, silvuplee." En tiedä oliko koira siinä vaiheessa jo väsähtänyt vai vastako savolaisranskalainen puhutteluni sai rakkaan belgialaiseni ymmärtämään, mitä haluan, mutta taivaalla välähti, multapellot vapisivat ja pikkulintujen laulu lakkasi: viimeisimmät 15 askelta Lykky jäljesti tarkasti, levollisesti, vetämättä ja söi jokaisen lettupalasen. - Huomenna nähdään, tapahtuiko oikea läpimurto vai onko kyse hetken häiriöstä.

Sitten oli Lystin vuoro, jonka osakkeet ovat olleet nousukurssissa hyvän aikaa. Se jäljesti minun mittapuullani tavattoman taitavasti. Nuuski askel askeleelta, söi jokaisen ruokapalan. Kahdesti se olisi mennyt askeleen ohi, jolloin pidätin. Se kääntyi tällöin katsomaan, että mitä. Pian se työnsi kuononsa maan pinnan lähelle ja jatkoi jäljestystään. Pystyin sillä hyvin treenaamaan pidätysrytmitystä, koska se oli niin täsmällinen. Lopussa odotti kätketty ruokarasia, minkä koira söi ahnaasti. Lysti on niin hellyttävä, se vetää kevyesti, niin, että tunnen liinassa sen kropan liikkeet, mutta on kuuliainen. Jäljestämisessä sen kanssa on jotakin hirmu herkkää. 

Lystin kanssahan meidän piti olla kisoissa, mutta sen tassut ovat taas auki enkä tossutettuna voi agilitya harrastaa. Jotenkin helpottikin, ettei tarvinnut lähteä kisoihin ajamaan.

19. kerta

Aloin numeroida Lykyn jälkiä. Makkararuudut ja -kolmiot jätin numeroimatta. Ensimmäinen suora jälki on numero 1. Tämän vuoden heinäkuussa aloitettu kädestä pitäen opetettu osuus alkaa jäljestä numero 6.

Tänään tein Lykylle noin 200 askeleen jäljen (19.) multapellolle myötätuuleen. Siinä kokematon koira joutuu tekemään enemmän töitä ja sillä oli tarkoitus saada vauhtia pois. Lykky oli innokas oikeastaan joka suuntaan, mutta ei ihan niin toivottomasti kuin aluksi. Maija on kyllä iso apu! Tuli siellä lopulta hyvääkin pätkää ja koira löysi multapaakulla peitetyn pakasterasian, jota raapi innoissaan.

Lysti pääsi 20-senttiseen heinikkoon jäljestämään 200-askelista jälkeä. Sillä oli tassuissaan neopreenitossut, jotka on tarkoitettu märille keleille. Lysti oli hyvä! Kahdesti se keskeytti jäljestyksen, kun voikukan näköisen kukan juuressa ollut kovempi kasvin osa osui ilmeisesti kuonoon. Se katsoi ensin puskaa epäluuloisena, sitten meitä, lopulta kiersi puskan ja jatkoi jäljestystä. Näitä kiertoja tuli kaksi, toisella kerralla sille riittä, että näki voikukan näköisen kasvin. Niin se pehmeys näkyy. Loppuun saakka päästiin hyvällä rytmillä - heinien alta löytyi pakasterasia - ja syömisen jälkeen tyytyväinen koira sai pallon palkakseen.

Katsoin vielä Maijan koiran jäljestyksen ja sitten lähdin kotiin. Lähtiessämme auton mittari näytti 29 astetta.

Monenlaista

Monta asiaa on tapahtunut muutamana päivänä.

Lykyn kanssa olin Helin koutsauksessa. Kyllä se vaan niin on, että omalla kiireelläni provosoin riman tiputuksia. Tämä näkyi radalla putken jälkeen, jossa oli 2 hyppyä ennen seuraavaa putkea. Jos hosuin, rima tipahti. Kun maltoin hetken odottaa, rima pysyi. Minun pitäisi löytää se tuntuma, miltä etäisyydeltä Lykkyä on paras ohjata. Joku ajatus ja tuntuma siitä alkaa onneksi muotoutua.

Sopivasti kepitkin olivat niin, että niille piti jarruttaa. Sain oppia kädestä pitäen. Lisäksi keskustelimme nuoren koiran rakentamisesta agilityyn. Tämä oli tosi hyödyllinen tuokio. Angstini nollien puutteesta helpotti heti. :)

Toisen treenipätkän lopuksi päällejuoksuja hioessamme Lykky väsähti, oli hautova ilmakin, ja alkoi tiputtaa rimoja. Saatiin kuitenkin onnistunut hyppy ja lopetettiin siihen. Tämän jälkeen kentän reunalta kuulin, että se oli ontunut parin askeleen verran yhden erikoisen näköisen hypyn ja riman tiputuksen jälkeen. :S Tutkin koiraparkani takajalat kynsistä lonkkiin, testasin jokaisen nivelen liikkeet, painelin selän, nostelin ristikkäiset jalat, kävelytin, ravuutin, istutin ja seisotin, etsin aristuksia enkä löytänyt vikaa. Toistaiseksi on auki, mitä tapahtui. Oliko kivi pahasti tassun väleissä, kolahtiko jalka rimaan vai nitkauttiko koira itsensä? Voi mikä huoli iski! Sitä kuitenkin helpotti se, että koira liikkui normaalisti. Huilatkoon nyt agilitysta vähän aikaa. Katson viikonloppuna, hyppääkö normaalisti. Jos ei, vien koiran fysioterapeutille tai lääkäriin.

Lystillä oli seuran omatoimitreenit illemmalla. Se oli ryhmän nimen mukaisesti oma-alotteinen - luki suoran ohjaukseni toisen esteen pakkovalssiksi (jotakin tein väärin) ja jatkoi rinnakkaisia hyppyjä slalomina, vaikka itse erkanin jo toiseen suuntaan. Radalla pääsin leijeröimään putkea, hyvin sujui. Sain Lystille tehtyä myös lyhyen tien yhden riman ympäri - heureka!

***

Illalla oli pk-kentällä Pulliaisen Riikka kouluttamassa tokoa. Olin ilmoittanut sinne Lykyn. Koska se liikkui normaalisti, uskalsin lähteä. Halusin mennä alokasluokan läpi ja toivoin toko- tai tottistelukärpäsen puraisevan. Riikka toimi liikkurina ja tuomarina, lisäksi hän kirjoitti palautteen. Liikkeitä ei ole Lykylle ikinä liikkuroitu. Alla on palautetta, suluissa omat merkintäni.

Seuraaminen hihnassa ja taluttimetta: Painaa jkv, ravissa parempi. Tykkään tosi paljon paikasta ja innosta.

Liikkeestä maahanmeno: Loistava, ennakoi istumisen (ei ikinä ennen).

Luoksetulo: Odottaa hienosti, loistava vauhti, eteentulo ja sivulle.

Liikkeestä seisahtuminen: Tuijotti metsään (kaverin koira tuli tieltä), loistava stoppi, ennakoi perusasennon.

Hyppy: Hieno hyppy, istuu seisomiskäskystä. (Onneksi hyppäsi normaalisti.)

Kokonaisuus: Olen palautteen mukaan oppinut ja kehittynyt paljon (Riikka tuntee minut vuosien takaa). Palkattu kivasti (hihnassa seuraamisen jälkeen, muuten en väleissä palkannut kuin silittämällä, jottei suoritus katkea). Iloinen koira, joka tykkää tehdä ohjaajalle. (Tämä tuntuu parhaalta, laitan kommentin olohuoneen seinälle.) Loistava suoritus - kisaamaan.  

Katsottiin vielä treeninä jäävien sivulle palaamiset, koska koira niissä ennakoi. Makuussa Lykky nyt pysyi kuten normaalisti. Seisominen oli hankalampi, sekin onnistui toisella kerralla. Kaukojen alkeet tsekattiin pallo takapalkkana, se oli vähän liian kova vetovoimaltaan, mutta sillä voidaan silti jatkaa. Olohuoneessa ruokapalkalla Lykky on osannut paremmin. ;) Häiriötä kannattaa treenata: nyt kaveri toi yhtäkkiä kentän laidalle koiran ja sitä Lykky kääntyi jäävissä katsomaan. Jos kaikki koirat ja ihmiset ovat kentällä koko ajan, se ei välitä, mutta yllättäen tulevat häiriöt kannattaa treenata erikseen. 

Paikkamakuu tehtiin lopuksi varmaan 7 koiran rivissä. Kytkin Lykyn varmuuden vuoksi pitkään liinaan, koska en ole harjoitellut liikettä keväisen BH:n jälkeen enkä ikinä noin isossa porukassa. Lykky painui ensimmäisestä käskystä maihin, makasi käytännössä koko ajan katsekontaktissa ja nousi ekalla sivulle. 

Lykky liikkui tasaisesti eikä näyttänyt olevan kipeä mistään, pallopalkan kanssa juoksi lopuksi normaaliin tyyliin. Kait sitä pitäisi koeilmo joskus laittaa. Kiva oli tavata Riikkaa pitkästä aikaa.

***

Tänään tapasin Maijaa ja Sannaa pellolla. Lykylle poljin heinikolle vähän vajaa 200 askeleen mittaisen jäljen (18.), ruokaa oli joka askeleella. Jälki vanheni ehkä noin 20 min. Satoi kevyesti. Lykky oli taas alkuun innokas, Maija piteli sitä hyvän matkaa. Haastavaksi homman on tehnyt minulle se, että pitoa kuuluu rytmittää. Ruokapalan hotkaisun ajaksi veto lakkautetaan, mutta koska koira kulkee nopeasti, löysääminen on hienoinen hetki, muuten koira ryysii seuraavan ruokapalan ohi. Muutaman kerran Lykky huokaili pysähdyttyään, mutta jatkoi sitten. Oikaisin jo selkäni, silloin näkee paremmin haisteleeko ja syökö koira namit. - Jälki oli paras tähän mennessä ajetuista.

Oli ilo nähdä kokeneempien koirien (4 kpl) jäljestykset, samalla sain käsitystä eri tyylisistä koirista ja jäljellä ajamisista, löysällä vs. tiukalla liinalla.

Kotona tein Lystille myös jäljen. En ottanut sitä pellolle, koska se olisi pitänyt tossuttaa ja tossut olisivat sateella kastuneet ja tassut hautuneet. Toppasin senkin 2-3 kertaa. Lysti jatkoi nopeasti  ja kivasti se meni silmääni.

Ratsastustermein: Lykky painaa kädelle tosi vahvasti - Lysti kulkee kevyesti kuolaimella.