Tavoitteet vuodelle 2013

Kohta vuosi vaihtuu ja vietämme sen jälleen kesämökillä, koska Lysti ei raketteja kestä. On perinteisen yhteenvedon vuoro:

Mitä vuosi sitten tavoittelin ja miten kävi?

Lysti

Agilityssa tavoittelin nousua kolmosiin, mikä toteutui huhtikuussa. Nollaratoja tuli muutama. Meille ojennettiin yksi SERT-A, mikä oli iloinen yllätys. Minkäänlaista tulosvarmuutta ei löytynyt, hylättyjä ratoja kertyi tasaiseen tahtiin. Oma ohjaukseni oli jälkikäteen ajateltuna monesti erikoista, mutta niin oli ajoittain Lystin ohjautuminenkin. ;) Toisaalta moni hylkäys oli tosi pienestä kiinni. Katson taitojemme kohentuneen. 

Serti sykkyrällä kauluksen alla

Tokossa oli tarkoitus treenata satunnaisesti voittajaluokan liikkeitä, kokeisiin en lupautunut enkä niissä käynyt. Lajin harrastaminen hiipui.

Lystin sairastelu yllätti ikävästi. Alkuvuodesta se sairasti kennelyskän, jonka lasken vielä normaaliksi. Tassut oirehtivat pahasti huhti-elokuussa. Allergiatesteissä löytyi 28 positiivista löydöstä ja eliminaatiodieetti alkoi. Elokuussa koiraparkani sairastui suolistotulehdukseen vakavine imeytymishäiriöineen, myös haima-arvot nousivat ja paino laski 4 kg. Oli totiset paikat, kun syötäväksi ei tuntunut käyvän muu kuin riisi. Onneksi kypsät kananmunat ja seiti ovat sopineet. Tilanne on toistaiseksi rauhoittunut, paino on noussut. Joulukuun alussa Lysti leikattiin kohtutulehdus-/märkäkohtuepäilyn vuoksi ja steriloitiin samalla. Viaton kohtu jätettiin. Joulukuussa syötin antibioottikuurin virtsatieinfektioon. Vuoden aikana tehtiin varmaan kisoihin osallistumisten peruutusten Suomen ennätys. Pahiten kirpaisi agilityn SM-joukkuekilpailupaikan peruminen rikkonaisten ja aristavien tassujen vuoksi.

Kuva (c) Kepeätaival

Lykky

Tavoitteissa oli yleistapojen koulutus. Sitä voimme jatkaa. ;)

Toko- ja tottistaitoja kartutimme suunnitelmien mukaisesti tärkeimpänä painopisteenä sopivan korkea vire. Syksyllä harjoittelimme koekestävyyttä ja erityisesti paikkamakuuta erilaisissa häiriöissä. Koetavoitteita ei ollut enkä keskeneräisen tuntuisella koiralla kisannut.

Agilityssa sain Lykyn estevalmiiksi. Kisasimme kolmet kekkerit, saldona 4 x hyl, 2 x 10 vp ja 1 x 15 vp nopeilla ajoilla. Palasimme treenaamaan, koska rimoja tippui 1-2 per lähtö ja koira tuntui ohjauksellisesti keskeneräiseltä, vaikkakin paljon valmiimmalta kuin Lysti uransa alussa.

Viestitreenit vaihtuivat jälkeen, koska en enää saa poikaa motivoitua metsään. Muutama esineruutu tehtiin.

Syksyllä Lykky kävi puruissa kasvattajansa luona. Sillä olisi ominaisuuksia suojelukoiraksi. 

Terveys: Luuston kuvautin elokuussa, oli kyynärien, lonkkien ja selän osalta priimaa. Eläinfysioterapeutti totesi koiran hyväkroppaiseksi. Kennelyskä iski alkuvuodesta ja joulukuussa.

(c) EJP

Minä

Tavoitteenani oli välttää selkäleikkaus ja isommat haaverit, missä onnistuin. Selkä tosin huononi, kuten oli oletettavissa. Siirryin tekemään etätöitä, mikä helpotti selkääni välittömästi. 

Yhtenä tavoitteena oli kehittyä ohjaajana ja keskeyttää rata, jos Lysti loikkii kontaktit: Keskeytin 8 kisaa kontaktien takia. Kävin ulkopuolisilla kouluttajilla, vedin agilityn alkeiskurssin ja toimin koetoimitsijana.

Laura antoi minulle Luksin kisakaveriksi agilityyn, kun Lysti sairasti tassujaan ja Lykky oli vielä liian nuori kisaamaan. Kisasin kahdet kisat, niistä saimme 2 nollaa. Teki hyvää päästä kisaamaan - ja maaliin ilman virheitä. Oli kiva olla Töpsön pari. Syksyllä iski aikapula: Luksin kanssa olisi kuulunut harjoitella, Lykky tuli kisaikään ja Lystin kanssa pääsin taas radoille. Oli priorisoitava, joten keskityin omiin koiriini.

(c) Terhi Kahila

Tavoitteet vuodelle 2013

Toivon kaikille mahdollisimman paljon terveyttä.

Lysti

• Agilityssa 0-tuloksia, lähdöt ja kontaktit kuntoon. Jospa jonkinlaista tulosvarmuutta tai tasaisuutta ilmaantuisi. Jos saisimme kevätkaudella vielä pari nollaa agilityradoilta, olisi yksilö-SM-kisojen vaatimukset täytetty. Tätä en laita tavoitteeksi, jottei tule liikaa paineita.    
• Lysti pitää jäljestämisestä. Jos laji minuunkin oikein nappaa, voisin harkita erikoisjälkeä, missä ei ammuta.

Lykky

• Agilityn jatkaminen, rimaprojekti jatkukoot, nollia saisi tulla edes 1. luokasta
• Tokon alokasluokasta ykköstulos
• BH
• Jälkitreenien jatkaminen

Minä

• Selkäleikkauksen lykkäys 
• Kehittyminen ohjaajana harrastamissamme lajeissa ja yleensä koirien parissa. Hakeudun ulkopuolisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan. 

Paluu perusteisiin

Plus 1 näyttää mittari. Voi mikä nautinto!

Lystin jätin vielä kotiin. Lykyn kanssa palasimme agilityn alkeisiin: tavallisia käännöksiä, valsseja ja takana leikkaamisia. Pujottelua ja kontakteja treenasimme myös. 

Tuli yksi ahaa-elämys. Perusohjehan on, että koira tarvitsee infon jatkosta askel ennen ponnistusta. Koirissa on kuitenkin eroja. Lykky näyttää tarvitsevan infon seuraavan esteen jälkeisestä esteestä etutassujen laskeutuessa maahan sillä ensimmäisellä esteellä. Silloin meno on hallittua, harmonista eikä rimat lentele. Ohjaaminen tuntuu tällöin ilmavalta, kun etäisyyttä koiraan kertyy metritolkulla. Vaati minulta ajatus- ja jalkatyötä plus erityisesti luottoa koiraan uskoa, että kyllä se perässäni käy suorittamassa esteet järjestyksessä. Niin se hämmästyksekseni tekikin. :)

Kotona vaihdoin koiran ja kävin Lystin kanssa pitkällä ulkoilulenkillä. Lysti oli ihanan hilpeä. Ei ollut liukasta eikä liian lumista. Oikein kivaa oli.

Siellä missä kartalla on sinisin laikku

Olen tuijottanut herkeämättä Ilmatieteenlaitoksen sääkarttaa. Valitettavasti muuta ympäristöä sinisempi eli kylmempi laikku pysyy kohdallamme ja lauhtumisen ajankohta siirtyy toistuvasti. Aatonaattona pakkanen pysyi 25-29 asteessa, aattona ja joulupäivänä oli vain 15 pakkasta, nyt taas 19  22 (ehti kylmentyä kirjoittamisen aikana). Kehveli sentään! Onneksi 15 tuntuu jo lämpimältä omaan nahkaan, mutta valitettavasti ei ihan koirien tassuihin. Fleecetossuja ei ole, muutama vuosi sitten hukkuivat aina, ja kesälenkkarit ovat liukkaat. Talvikengät ovat juuttuneet postiin.

Lykyn viikon vanha istu-seiso-treeni:

Sisäjumppa on jatkunut ja tuossa jalkakäytävällä olen vähän tottistellut. Tässä on todiste eiliseltä:

Lystin antibioottikuuri loppui. Viikon päästä kontrolloidaan, tepsikö. Koira on onneksi oireeton.

Aika viileää

-27.8 tarkoittaa sitä, että ulkona vain piipahdetaan ja tyyli noudattaa, tuotatuota... :) (Lisäys klo 12.14: "Mauton, mut sopii sun tyyliin.")

Eilen oli 10 astetta lämpimämpää, joten tottistelin Lykyn kanssa kävelytiellä. Häiriönä oli mm. polkupyörää taluttava mies. Seuruutin 50 askeleen suoran ja käännöksen BH:ta ajatellen, ei yhtään tipahtanut Lykyn kontakti. Oli upeaa kulkea sen rinnalla! Sen jälkeen kuljin serpentiiniä, 90 asteen kulmia, juosten, pysähtyen ja hitaasti kävellen eri mittaisia pätkiä leikillä palkaten. Seisahtuminen oli tosi napakka ja jännite säilyi. Niitä teetin kaksi, koska luulin ensimmäisen olleen vahinko. Istumiselta ja maahanmenolta säästin koiran.

Seuraavaksi seuruutin Lystiä, hyvin silläkin on muistissa kuviot.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille!

Pakkashangessa

Ilmojen haltija on tänään armahtanut lämpimällä ilmalla eli mittari näyttää vain -12. Ei tuulekaan, mikä tekee olosuhteista trooppiset. Pakkanen on kiristymässä uudelleen, joten otin muodikkaasti hetkestä ilon irti. Feng Shui ja silleen.

Lysti juoksenteli polven alle ulottuvassa kevyessä pakkashangessa. Molempia en uskaltanut laskea yhtä aikaa revittelemään, koska siitä varoitettiin toipumisohjeissa erikseen. Hyvin juoksutuokio tuntui maistuvan. Pitkään ei oltu, koska on pakkasta kuitenkin tuon verran ja kuuri vielä kesken. 

Seuraavaksi vein Lykyn samaan puuteriin. Se jumppasi - hidas kulku tuollaisessa hangessa vastaa fysioterapeutin suosittelemaa ryteikössä kulkemista. Tottistelimme pitkästä aikaa. Hyvin oli muistissa seuraaminen, jäävät ja luoksetulo. Hanki ei haitannut yhtään. Kadulla sählyä pelaavien poikien ohi se kulki narupallo suussa, sen verran kiinnosti heidän pelivälineensä. Kehut sai, kun keskittyi leikkimään kanssani ohituksen ajan. Pojat katsoivat hymyillen: "Tuossa se pallokoira taas menee."

Hään oon nahkamahainen tyttö

Kyllä nyt käy kateeksi ihmiset, joilla on lämmin treenihalli tai jotka asuvat tarpeeksi etelässä, esimerkiksi Australiassa. Tarkemmin ajateltuna käy kateeksi hekin, joilla on treenihalli, jonka alustalla koirat pysyvät pystyssä. :/ Ei sillä, että meillä olisi vielä lupa halleihin mennä, mutta oikeus kadehtia säilyy. :D Pakkasta on täällä nyt virallisesti 18.4 astetta ja ennuste lupaa kylmempää. Molemmat koirat nostelevat tassujaan jo lyhyellä lenkillä, joten ei ole paineita ulkoilla pidemmästi, onneksi, koska palelen itsekin. En tiedä auttaisivatko kengät tarpeeksi (koiria). Tuskin, koska molemmilla (kaikilla) on nahkamahat eikä meillä ole tarpeeksi pitkähelmaisia talvimantteleita (kellekään).

Jumpattu on ulkoilupiipahdusten lisäksi. Tässä on eilisen ja tämän päivän tunnelmia:

Lystin haava eilen

Iltarutiini: "on se kova leipomaan", katsoo kunnioittavasti kaupan täti edelleen.

Pohjavillansa karistanut Lysti

Lykky palelee, istui sekunnin, huom. maha

Lykyn niskaa

Videoin pikkuisen. Meillä ei oikeasti ole noin tehokas himatuikku*. Säädin vähän videon valaistusasetuksia, koska koirat näkyivät niin tummina. :P

*Ala-asteella opettaja kertoi vanhemmista, jotka eivät halunneet antaa lapselleen sellaista nimeä, josta väännetään heti joku kutsumanimi, kuten Markusta Make ja Pertistä Pera. He antoivat lapselleen nimen Kotivalo. Pojasta tuli Himatuikku. [hillitöntä naurua]

Jumppaa, temppuja ja vähän enemmän ulkoilua

Lystillä on tänään 12. päivä leikkauksesta. Lenkkejä olen pidentänyt ja koira kiittää. Antibioottikuuri vti:oon kestää 14 vrk, joten sitä riittää vielä. Kertaakaan koira ei ole lirauttanut sitten viime viikonlopun. :) Onkin ihan eri fiilikset. 

Lysti kestää läheisyyttäni nukkuessaan paremmin kuin ennen. Ennen se saattoi nukahtaa lähelleni, mutta pienestäkin kosketuksestani murahti ja närkästyneenä siirtyi kauemmas. Nyt se nukahtaa ihan kiinni eikä häiriinny vaikka liikun. En tiedä selittääkö muutoksen leikkaus vai leikkauksen jälkeiset yöt, jolloin se könysi ja nukahteli sekavana ja kipeänä päälläni. Ehkä tällöin ymmärsi minun olevan vaaraton. 

Eilisiltana täällä oli yllättäen ilotulitus. Lysti meni aivan vauhkoksi. Se ravasi ympäri huushollia, yritti hakea turvaa erikoisista paikoista, välillä ryntäsi luo, sitten sinkosi eteiseen. Olin aiemmin ajatellut, etten tänä vuonna matkustaisi vuodenvaihteeksi evakkoon ystävättäreni mökille. Kun Lysti vapisi kauttaaltaan ja läähätti, muutin mieleni. Lähetin tekstarin ystävättärelleni, joka ystävällisesti lupasi taas mökkinsä käyttöömme.

Lykkyäkin olen jo käyttänyt pidemmillä kävelylenkeillä. Maanantaina sen riehumiskielto tulee täyteen. 

Rauhallisesti mötkylät ovat pötkötelleet, mutta hyvin on energiaa erilaisille jutuille: 

Sisällä molemmat ovat jumpanneet fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti: laatikon yli kiipeilyä hitaasti, jalkojen nostelua seisoessa ja etujalat korokkeella. Omina ekstrajuttuina on treenitty peruutusta, maa-seiso-maata, istu-seisoa ja tasapainolautaa. Lystin bravuuri on kivuta istumaan liian pienelle tasolle. Lykyn kanssa tuli ilmi Jänesniemen koulutuksessa, että se ei reagoi "vapaa"-käskyyn. Se pitää paikkansa myös kotitreeneissä. Aika yllättävä juttu! Jatkamme vapautuksen harjoittelua. Suuntakäskyt Lysti jo jollakin tasolla osaa, mutta Lykylle opetan niitä myös. Vasemmalle kääntyminen on molemmille heikompaa - tokoilu/tottistelu on toispuolista. 

Viime talvena jäi lumikengät ostamatta, mutta nyt himoitsen niitä kovasti. Olisi koirille ja minulle oivaa liikuntaa, kunhan näistä pakkolomista selvitään.

Selkäni on ollut tosi viheliäinen. Ehkä liikunnan vähyys näkyy kivun lisääntymisenä, kun lihaspumput eivät kuljeta tarpeeksi verta (happea) hermoparoille. Olen yöt nukkunut pienissä pätkissä ja jostakin syystä kipulääke, mikä yhtenä tablettina väsyttää, valvottaa isommilla annoksilla. Eilen olin jo valmis raahustamaan kirran polille, että tehkää ihmeessä jotakin. Tulen niin kiukkuiseksi, kun en saa nukuttua, ja koko ajan pakottaa ja polttaa.