Hyl - 0 - hyl

Ei nyt irtoa syvempiä analyyseja. Lystin kanssa olin kisaamassa:

• 1. rata agilityrata, jossa oli koukeroinen alku. A:lla kontakti oli hyvä ja meno muikeaa aina loppusuoran alkuun saakka. Siinä koira piti lähettää takaakiertoon, kuten tein ja sinne menikin, mutta jalkani luisti pahasti alta. Olin kaatua pyrstölleni. Lysti kiersi sen verran ettei jäänyt alle, siitä kohdasta selvittiin helikopterikäsillä. Puomin alastulolla kontakti oli siinä ja siinä, en ehtinyt vaihtaa puolta em. horjahdukseni takia, jolloin koira ajautui seuraavan hypyn jälkeen väärään putkensuuhun, siitä hylkäys.
• Hyppärillä oli kiva alku. Kakkosesteelle oli paras ohjaus pakkovalssi-jaakotus (?), minkä N-L Linna opetti vuosi sitten kädestä pitäen. Hyvin toimi kisatilanteessa. Muutenkin päästiin tekemään takaakiertoja ja vekkauksia. Vauhdikkaan tuntuisella nollalla maaliin. Jälkikäteen miettien tunnelma radasta on se, että näen Lystin silmäkulmassani ja se kiitää juuri sinne minne pitääkin, jonkin sortin flown pääsin kokemaan. Sijoitus 8/62. Kyllä kärki menee lujaa!
• 3. rata oli taas agilityrata. Oli taas sähäkkä alku takaakiertoineen ja sieltä tie vei A:n kautta (L otti hienosti kontaktin) takana olleille hypyille, joilla käänsin Lystin takana leikaten. Kepeillä tuli harvinainen virhe, liekö Lystin tassu livennyt, mutta jätti yhden kepin välistä - aloitin kepit alusta. Taas Lysti tuli ohjauksessa kivasti, selvitti ennalta vaikealta näyttäneen puomi-putki-hyppyhässäkän, mutta puomilta hätäinen poistulo, seuraava takaakierto jäi ohjaamatta, joten hylkäys.

Huonoa: lähdöissä on edelleen ongelmia, Lysti hiipii vaikkei varsinaisesti varasta, puomin alastulot & keinu hätäisiä.

Hyvää: putki-puomierottelut (molemmilla agiradoilla oli u-putki puomin ylösmenon ympärillä), vekaten saattaminen oikeaan putkeen x monta, A:n kontaktit, takaakierrot eri variaatioilla ja yhteistyön tunne kaikilla radoilla.

Pusikossa rytisee

Onpa taas kisannut olo.

Berran kojulla yllätettiin kivasti. Eilen Lysti puri katki vähän pidemmän fleece-lelun jousto-osan. Menin ostamaan uutta. Myyjä sanoi, että jos menee rikki, tule ensi kisoissa sanomaan. Kerroin hänelle, että just eilen haukku puri tuollaisen poikki ja siksi olen uutta ostamassa. Painotin vielä, että koiran vikahan se, puri väärästä kohtaa. Myyjä laittoi korvaukseksi toisen fleece-lelun kassin. Upeaa palvelua! 

Tottista ja viehettä

Jatkoin tänään Lykyn kanssa tottistelua kentällä. Ilmat suosivat nyt ja on ihanaa seurata hankien haihtumista.

• Ensin patoamista, hyvin lyhyt seuraaminen, sivuttaisaskeleita, käännöksiä: check
• Jäävistä seisominen, istui ekalla. Muilla jäi seisomaan, otin useamman peräkkäin, osan takapalkalla, osan juoksusta. Maahanmenon  suoritti oikein x 2, istumisen myös.
• Olin vienyt patukan kentän päähän ennen kuin otin Lykyn autosta. Käskytin seuruusta eteen, jolloin koira alkoi loikkia edessäni ilman harmainta aavistusta minne säntäisi. Lähdin juoksemaan palkalle ja luovutin. Otin Lykyn kiinni ja kysyin "Missä lelu?" Sitten se äkkäsi, uusi seuruutus ja uusi eteenmenokäsky, nyt onnistui. Näitä yhteensä kolme, vietiin lelu kahdella seuraavalla kerralla yhdessä. Maahanmenoa en tähän nyt sotkenut.
• Tasamaanouto x 1: vähän puri kapulaa eteeni tullessa, sanoin "rauha" ja silitin kuonoa, jolloin ote rauhoittui. Patukkapalkka.
• Hyppynouto: Ekalla toiveikkaana heitin kapulan, kiersi paluun. "Eiiijjj, hyppää, hyppää" huusin ja otin kapulan pois. Sitten 2 x pelkkä paluuhyppy kapulan kera, olin valmiina vastaanottamassa, hyppäsi varmasti ja tuli eteen. Lopuksi 2 x kokonainen estenouto, nyt hyppäsi meno-paluun, sai aplodit ja leikitykset. Ei muuten muistanut eilistä bugiaan ja pysähtynyt mennessään istumaan kapulan eteen. 

Lystin leikitin vieheellä. Se petraa leikkiään ja kiskoi lelua johdonmukaisesti ihan pitkään. Kivaa oli. 

Huomenna olisi agilitykisat. Huolta herättää selkä, joka säteilyttää kipua vasempaan jalkaan pitkästä aikaa. Pitää ihan linkuttaa.

I believe I can fly

Tämä viikko ollaan oikeasti löysäilty. Pellolla narulelua heitellessäni olen sentään tehnyt eteenmenon maahanmenon alkeita. Lykky pystyy painumaan jo kaukanakin maihin, ei aina tartte hiipiä lähemmäs.

Tänään ajoin pk-kentälle. Ei mennyt ihan putkeen. :D

• Jäävät ensin eli liikkeestä istuminen, seisominen ja maahanmeno: Kerrasta oikein, joten enempää en hinkannut. 
• Eteenmeno: Tätä on tehty epäsäännöllisesti. Vietiin ensin lelu yhdessä kentän päähän: hyvin irtosi. Sitten vein lelun niin, ettei Lykky nähnyt - ei osannut. Taas lelu päätyyn, osasi. Maahanmenon kokeilu, hyvin juoksi kohti päätyä, maihin laskeutui kovasta käskyttämisestä huolimatta vasta kentän takaosan lumivallin päällä - siitä juoksi luokseni palkalle. Toinen perään, nyt kävi maihin nopeammin. Vielä yksi eteenmeno niin, että lelu oli päädyssä, kiva irtoaminen taas. Näitä pitää varmaan tehdä noin miljoona.
• Tasamaanouto: Ihan kapulalla tavallinen tasamaanouto, siisti oli. Kokeilin toisenkin, koska luulin vahingoksi. Ei ollut. Tätä on viimeksi tehty syksyllä, joten hyvällä mallilla on. 

• Loivemman A:n kautta paksun leikkipatukan nouto: Varjosta näin, että hyppäsi harjalta alas jotenkin holtittomasti. Siitä tuo otsikko. Jätin sitten patukan ihan alastulon viereen, näin ok. Osu-käskyllä alastulo on kuten agilityn A:lla eli oikein hyvä. Mietin, millä ihmeellä saan koiran pysähtymään ja vapauttamaan itsensä pk-esteellä, mutta agilityssa odottamaan käskyn ja vapautuksen?
• Hyppynouto: Tässä sama lelupatukka, koira hyppäsi mennessään, palatessaan kiersi esteen. Minä juoksemaan vastaan, että "Ei, ei! Hyppää!" Tällä mesomisella Lykky luopui patukastaan. Helpotin jättämällä koiran patukka suussa hypyn toiselle puolelle ja pyysin siitä luokseni, onnistui. Sitten taas viskasin lelun hypyn yli, mutta seuraavalla kolmella yrityksellä Lykky hypättyään pysähtyi istumaan ennen patukkaa selin minuun. Minun piti erikseen vapauttaa se noutamaan. Sitten se hyppäsi takaisin luokseni. Jotenkin raasu yhdisti kiekumiseni luvattomaan kapulan pitämiseen. :S Toivon, että saisin tämän väärinkäsityksen hypnotisoitua mielestänsä nopeasti pois. 

Kävelytin ja juoksutin koiraa treenin jälkeen vähän pidempään. Ei se ollut itseään satuttanut, vaikka A:lta hyppäsi neljälle tassulle. Ravi nousi yhtä kepeästi kuin ennenkin. Sinänsä virkisti treenata uusia juttuja.

P.S. Huomasin, että kuvat näkyvät blogissa tarkempina, kun ne kiepauttaa netin kautta. Siksi osassa kuvia on tuplanimimerkit.

P.S. 2 Lysti on normalisoitunut. ;) Ja mainittakoon vielä, että koko porukalla ollaan rymytty pellolla joka päivä, joten sitä ei ole unohdettu.

Lomapäivä

Pidin tänään lomapäivän. Kävin kameran ja koirien kera ulkona. Alla on todisteita:

Lykky keskittyi naruleluun: 

 

Kotona oli ihan eri meininki:

Lysti on ilmeikäs koira. Luulen myös, että se on fiksumpi mitä esittää. Toisaalta, silmät ovat sielun peili:

Se liikahtaa, mistä luovut

"Saanko kokeilla joskus koiraasi?" kysyi Maria minulta talvella. Hän on ongelmakoirakouluttaja, jonka agilityhallia olen vuokrannut. Hän halusi testata, kuinka Lykky reagoi vieheleikkiin. 

Vieheleikissä lelu sidotaan narulla varren päähän. Varren avulla saalisärsykkeet pystyy antamaan etäältä ja kumartumatta, koiraa painostamatta. Aluksi leikittäjä heilauttaa vieheen liikkeelle, jolloin koira alkaa saalistaa. Koiran vire on korkealla, se puree, tappaa ravistamalla ja pääsee päämääräänsä. Ihminen vain pitää varresta kiinni. Koiran irrotettua otteensa leikittäjä heilauttaa vieheen uudelleen matkaan. Tavoite on, että koira itse oivaltaa, että ainut tie vieheen uuteen liikahdukseen ja saalisleikkiin on siitä luopuminen. Sitä ei käsketä irrottamaan. Leikin avulla koiran luopuminen voidaan kehittää niin pitkälle, että jopa ennestään aggressiivinen koira pystyy rentoutuneena odottamaan omaa vuoroaan, kun toinen koira leikkii vieheellä (tai menee agilitya).

Lykky riuhtoi lelua ensimmäisellä kerralla noin 50 minuuttia ennen kuin irrotti otteensa. Se on pitkä aika. Sitä risoi, ettei saanut lelua kokonaan itselleen. Se kiersi leikittäjää ympäri hakien heikointa kohtaa. Välillä se ravisteli lelua niin raivoisasti, että rukkasista huolimatta Marian sormet kärsivät. Lelusta se ei laskenut irti kokonaan, vaikka välillä lepuutti leukojaan löysemmällä otteella. Taistelun pitkittyessä mietitimme keskeyttämistä, mutta seuraavalla kerralla koirani olisi taistellut vielä pidempään ennen irrotusta. Oli kiehtovaa nähdä kuinka sekä Marian että minun hengitys, vartalon liikkeet ja katsekontakti vaikuttivat Lykkyyn joko taistelua vahvistaen tai rauhoittaen. Hiljalleen vimma alkoi talttua, koira alkoi näyttää siltä, että "keksikää nyt jotakin" ja irrotti otteensa, jolloin lelu kiskaistiin liikkeelle - ja Lykky syöksyi perään. Tämän jälkeen irrotustahti alkoi nopeutua. Palkkioksi tuli aina saalistus. Leikki lopetetaan lopuksi niin, että koiran irrotettua lelusta sanotaan leikin loppuneen ja lelu otetaan rauhallisesti talteen.

Tässä on video Lykyn ensimmäisestä vieheleikistä. Selkäni takana ryhmä treenaa agilitya. Kamera otti videota 10 minuutin pätkissä ja muistikortti täyttyi. Jouduin poistamaan useita kokonaisuuksia kesken leikin, jotta sain kuvattua loppuhuipentuman. Videon julkaisen Marian luvalla.

Minua jäi tämä systeemi kiehtomaan. Jotenkin se nollasi Lykyn. Ehkä inhimillistän liikaa, mutta minua säälittää treeneissä toistuva saalispalkkauksen lopettaminen nopeaan irrotukseen. Lykky irrottaa hyvin, siinä ei tule konfliktia. Mutta nopea kaava toistuu: leikki, pikainen irrotus, suoritus. Joka kerta en voi viedä saalistusta rauhavaiheeseen saakka, koska se rakkaalla mötkylälläni vie kauan. - Vieheleikillä koira saa kyllääntyä loppuun saakka ja palkaksi saa sitä, mitä eniten haluaa. Se saa säädellä leikin mieleisekseen. Eikä saalisviettiselle Lykylle tee tällainen treeni huonoa muutenkaan. 

Rakensin samantapaisen vieheen. Olen käynyt leikittämässä sillä molempia koiriani 1-2 viikon välein. Kokeilin sitä Lystillä, jolla ei ole kunnollista puruotetta eikä rauhavaihetta. Silti se pitää leikistä suunnattomasti. Vaikka leikittäisin kuinka pitkään, Lystin mielestä touhu loppuu aina kesken. Leikitin Lykyn uudelleen muutaman päivän kuluttua videoinnista. Varoitin poikaani, että pellolla voi mennä vähän aikaa. Lykky ravisteli ja kiskoi lelua vain 5 minuuttia, tiputti sen maahan ja odotti liikahdusta. Nykyisin ravistelu- ja pitoaika on minuutin luokkaa. Olen pidentänyt odotusaikaa, minkä jälkeen lelu alkaa jälleen elää. Leikiltä kotiin palaa aina rauhaa huokuva koira ja omistaja. :) Ihan kuin saisin hyvittää kaikki ne kerrat, jolloin olen pyytänyt luovutusta liian aikaisin.

Kävin lauantaina molempien koirieni kanssa pellolla. Molemmilla oli narulelut. Jonkin aikaa leikittyämme Lykky laski lelusta irti ja tuijotti minua tutusti: lelu on nyt laskettu irti, liikauta sitä. Se siis luopui lelustaan rauhallisena ja oma-aloitteisesti, vaikka Lysti leikki lähellä. Eihän minulla ollut narua, millä olisin kiskaissut vieheen liikkeelle, mutta kehuin Lykkyä. Se toisti jutun muutaman kerran. Kotiin palasi jälleen tyytyväinen sakki.

"Liiku, lelu!"

BH Lykky

- "Hyvää huomenta täältä studiosta. Tänään on jälleen suuri koirapäivä. Melkoranta on seuraamassa BH- eli käyttäytymiskoetta. Ole hyvä, Melkoranta."

- "Hyvää huomenta täältä Hau-Hau-hallilta. Aamu on valjennut. Paikalla on katsojia ja yhteensä 10 koirakkoa, jotka havittelevat BH-titteliä. Katseemme kohdistuvat Lykkyyn. Ohjaajansa on vetänyt arpajaisissa numeron 2, joten koirakko aloittaa ensimmäisessä parissa paikkamakuusta. Juuri nyt ohjaaja rientää autolleen, pissittää koiransa ja tulee takaisin halliin. Parina heillä on nainen saksanpaimenkoiransa kanssa."

"Esittely ja kättely tapahtuvat normaalisti, Lykky pysyy kontaktissa ja siitä seuruutetaan paikkamakuuseen. Se laskeutuu maahan ensimmäisestä käskystä ja ohjaaja kävelee toiseen päähän hallia selin koiraan. Toinen koirakko aloittaa tottelevaisuusosuudella. Suorittava koira ääntelee jonkin verran ja sekaan Lykkykin luikauttaa pari vinkaisua, hiljenee sitten. Tottelevaisuutta tekevä ohjaaja on hyvin ripeä askelissaan ja  rutiinilla vetää osuutensa. Lykky pysyy hyvin paikoillaan ja ohjaajan palattua vierelle pomppaa innokkaasti istumaan luvan saatuaan. Tästä se seuruutetaan tottelevaisuusosion alkuun."

"Nyt alkaa hihnassa seuraaminen. Lykky näyttää aika innokkaalta, vähän painaa ohjaajaansa ja tökkii kuonollaan tätä kylkeen. Siirtymät ja käännökset menevät hyvin ja henkilöryhmä kauniissa kontaktissa. Ohjaaja pysähtyy ja irrottaa koiransa talutushihnan. Tuomari huomauttaa, että numeroliivin vyötäröltä solmittu naru heiluu juuri koiran kuonon kohdalla, mikä saa koiran reagoimaan. Hän kehottaa ohjaajaa solmimaan narun paremmin. Näin tapahtuu. Alkaa vapaana seuraamisen osuus ja siinä Lykky pysyy kauniissa kontaktissa ja tekee edelleen innolla töitä. Sitten on vuorossa istuminen, valmisteleva osuus on hyvä, Lykky istuu perusasentoon ja tarkkaavaisena odottaa ohjaajansa menon ja paluun. Tästä koira seuruutetaan takaisin suoran alkuun. Ohjaaja seuruuttaa reilu 10 askelta, pysähtyy ja käskystä koira käy maahan. Ohjaaja kävelee hallin perälle ja kutsuu koiran luokseen. Lykky lähtee lujaa ja jarruttaa suoraan eteen niin, että kivituhka pöllyää. Siitä sivulle, ohjaaja kiittää koiraa, kytkee sen ja siirtyy kuuntelemaan arvostelua."

"Tuomari aloittaa lupaavasti toteamalla, että ensimmäinen pari on esittänyt työskentelyä, jollaista BH:ssa kuuluu olla. Lykyn hihnassa seuraamisen arvosanaa pudottaa koiran painaminen ja numeroliivin narun aiheuttama häiriö. Taitaa jäädä peräti hyväksi. Vapaana seuraaminen on erittäin hyvä. Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ovat erinomaisia. Paikkamakuusta on rekisteröity Lykyn lyhyt ääntely, muuta moitittavaa siinä ei ole. Osio on hyväksytty ja pari pääsee kaupungille."

"Nyt ollaan kaupungilla. Ensin ohjaaja kättelee tuomarin ja hetken päästä pyöräilijä tulee takaa soittokelloa rimpauttaen. Lykky vilkaisee häntä rauhallisesti. Kohta sama pyöräilijä tulee takaisin soittokelloa kilistäen, muttei enää saa reaktiota aikaiseksi. Seuraavan kulman takaa tulee lenkkeilijähäiriöt, mihin Lykky suhtautuu välinpitämättömästi. Kadun ylityksen jälkeen pysähdytään henkilöryhmään. Koira seisoo ja ohjaaja saa sen toisella käskyllä istumaan. Ryhmän puheliain henkilö kysyy Alkon sijaintia, mistä ohjaajalla ei ole aavistustakaan. Lykky katselee kohteliaasti muualle. Rupattelutuokion lopuksi kätellään. Seuraavaksi parkkipaikan auton ovi aukeaa ja mies kysyy tietä Alkoon ja tansseihin. Hänkään ei saa kunnollisia neuvoja, Lykkykin vain istuu rauhallisena. Silti tyytyväisen oloinen autoilija sulkee oven ja käynnistää autonsa. Matka jatkuu portaita ylös luiskaan, missä tulee vastaan testaajakoira, bordercollie. Lykky vilkaisee koiraa, muttei  reagoi muuten. Kohta tuomari varoittaa reitin varrella olevasta kahdesta rähisevästä terrieristä. Terrierit ovat maineensa veroisia ja syöksyvät kohti Lykkyä. Lykky käännähtää niitä päin, mutta onneksi jatkaa samalla matkaansa eikä edes ärähdä takaisin. Nyt kävellään jo S-marketin editse. Koira kuuluu jättää muutaman metrin päähän pääovista. Hyvin lähellä on pyörätelineeseen kiinnitettynä mäyräkoira, joka haukkuu ärtyneenä jatkuvasti. Lykky käy kiltisti maahan ja ohjaaja kävelee tuulikaappiin odottelemaan yhteensä parin minuutin ajaksi. Ohi kulkee kahdesti testikoira, johon Lykky suhtautuu neutraalisti. Ohjaaja palaa tuomarin merkistä koiransa luokse, joka on pysynyt kauniisti paikoillaan. Vielä kävellään ihmisryhmän läpi ja palataan ihan tuomarin eteen. Tuomari toteaa käyttäytymiskokeen olevan hyväksytysti läpi ja sanoo touhun olevan erittäin hyvällä mallilla. Ohjaaja kiittää, juttelee vielä jotakin tuomarin kanssa ja kävelee iloisena autolleen. Siellä Lykky saa keitettyä kieltä ja keitinlientä, hyvin näyttää maistuvan."

- "Miltä nyt tuntuu? Kerrotko myös kokeen kulusta omalta kannaltasi?"

- "No hyvältä tietysti tuntuu. Jännitin etukäteen eniten pariani. Minulla kävi hirmuinen mäihä. Parini koira oli hyvin koulutettu ja ohjaaja tosi ripeä. Juteltiin jälkikäteen, hänkin oli tyytyväinen nopeaan suoritustahtiini. Keksittiin, mistä naamamme olivat toisillemme tutut. Hän on ollut aikoinaan toimihenkilönä Lystin BH:ssa. Itse tottiksesta sen verran, että olin tyytyväinen, että sain arvassa numeron kaksi, jotta pääsin nopeasti pois jännittämästä. Huonoa oli se, että repäisin Lykyn tavallaan pakasta eli autosta ulos, pissille ja suoraan halliin. Se oli ylivireä. Ihmettelin sitä sen tökkimistä, koska olin kaikki palkat jättänyt autoon. Ymmärsin syyn kun tuomari auttoi. Numeroliivin hihna oli mennyt vielä treeniliivin etutaskuun, joten näytti aivan siltä kuin narupallon naru olisi sieltä roikkunut. Upeaa oli kyllä mennä Lykyn kanssa, sen vire ei tipahtanut missään vaiheessa ja etenkin se luoksetulo kruunasi kaiken. Kaupunkiosuudessa se oli välillä nätisti-käskyn alla, välillä ihan vapaana hihnassa. Pari kertaa se veti vieraita hajuja kohti. Muuten olen ylpeä sen kaupunkikäytöksestä, kun se oli niin välinpitämätön kaikkia ekstrahäiriöitäkin kohtaan, eniten sitä just ne hankien hajut kiinnostivat. Tulihan siellä virpojiakin vastaan! Sanoin tuomarille siitä vetämisestä. Hän sanoi lohdullisesti, että ei tuollaista koiraa kokonaan vetämättömäksi saakaan."

- "Onnea vielä."

- "Kiitos."

- "Onko musiikkitoiveita?"

- "Tietenkin. Nyt kolahtaa AC/DC:n Who made who."

Tottista ja kovistelua

Lykky-parka saa rehkiä ruokansa eteen edelleen.

Eilen näin Maijaa pk-kentällä. Ilma oli edelleen hirveä, kova tuuli jäädytti pystyyn. Lykyn puin jälleen mantteliin. Ensin tehtiin häiriötreeniä, molemmat omiaan yhtä aikaa kentällä. Lykkyä seuruutin eri tempoissa ja eri kuvioita tiuhaan palkaten. Jääviä harjoittelimme myös, yrittäen luoda niihin jännitettä. 

Paikalla makuutin hyvin lyhyesti kylmyyden takia. Ensin sellainen, että Lykky makasi ja Maija kutsui omansa luokse x 2. Ekalla kerralla, kun Maija heitti pallon palkaksi omalleen, Lykyllä nousi kyynärät, muttei liikkunut. Muuten se pysyi hyvin. Toinen paikkamakuu tehtiin parakkirakennuksen edessä. Kävelin itse kulman taakse ja Maija kuljetti omaansa hihnassa ohi pari kertaa. Ei se koiraani kiinnostanut.

Tänään leikitin molempia koiria pellolla. Molemmilla oli omat narulelut. Jätin Lykyn hetkeksi paikkamakuuseen, samaan aikaan leikitin Lystiä. Ennen lelun antamista haukutin Lystin. Samaan aikaan kajahti kaksi hau:ta, koska Lykkykin paikkamakuusta käskystä haukahti. :) Hyvin se kesti aloillaan Lystin riekutukset.

Illalla kasvoi sarvi otsaani. Tiet ovat jäässä ja kevyen liikenteen väylä vajaa 2 metriä leveä. Näin jo kaukaa vaikeuksia olevan tulossa. Joku nuori uraäiti talutti 5-kiloista terrieriä fleksissä puhuen samalla kännykkään. Pyysin koirani vasemmalle puolelleni "nätisti"-käskyn alle. 30 metriä ennen kohtaamista terrieri löi maihin, aloittaen intensiivisen tuijotuksen ja valmistautuen kohdallamme hyökkäykseen. Nainen piti fleksiä löysällä puhuen edelleen. 5 metriä ennen kohtaamista korotin ääneni: "Kun tuo sinun koirasi tuolta hyökkää, niin nämä antavat sitten takaisin." Vakuudeksi minulla oli hihnassa 50 kiloa koiria, jotka yhä pysyivät sivulla, mutta alkoivat katsella, että mikäs se siellä tuijottaa. Sai muija kerittyä hihnaa kireämmälle. Ensi kerralla pysähdyn ja sanon, että ole hyvä, raahaa sinä vuorostasi koirasi tästä ohi, minä pidän näitä löysällä hihnalla tässä.