Pallogrillin laatikko

Ihmisillä voi olla ihmeellisiä jumeja. Minulla on ainakin. Olen aina pitänyt grillatusta ruuasta, mutta oma grilli on jäänyt hankkimatta. Eilen sen kummempia miettimättä nappasin kaupasta mukaani pallogrillin. Eipä ainakaan harmita 2000 euron kaasugrillijärjestelmä, jos innostus lopahtaa. Mustalla ufollani ei saa naapuria kateelliseksi, mutta lapsuuskesät se tuo mieleeni: sytytysnesteeltä maistuvat toiselta laidalta mustat grillikyljet, joista itse sain syödä vain vaaleanpunaisen osan. Siihen aikaan alettiin puhua karsinogeeneistä. (Ja isä kehittyi nopeasti.)

Tämä juttu liittyy koiriin sillä tavalla, että pallogrilli tuli 40 x 40 cm kokoisessa pahvilaatikossa. Oiva naksuttelun kohde koirille. Sain jälleen havaita hurttieni erot. Tavoite oli saada koira kokonaan pahvilaatikkoon. En muista vastaavaa ennen teettäneeni. Muovilaatikon päälle molemmat ovat kavunneet.

Lykky

• Koira: Into piukassa oleva malinois, joka hämmästyttävän hyvin tarjoaa nopeasti juuri niitä asioita, mitä haluan.
• Laatikon sivun nuuhkaisu: 2 naksua (& makkaranpalaa)
• Laatikon sisäpuolen nuuhkaisu: 2 naksua
• Etutassu laatikkoon: 2 naksua 
• Myös takatassut laatikkoon: 2 naksua ja superkehut
• Saldo= 8 naksautusta ja hämmästynyt omistaja, joka harmittelee, ettei ottanut tapahtumaa videolle.

9.6.13 (c)juntunen.kuvat.fi

Lysti

• Koira: Makuuhuoneeseen paennut belgi, joka ei voi tulla edes olohuoneeseen, koska "se" on eteisessä.
• Vilkaisee laatikkoa: 3 naksua (& riisikeksiä)
• Haistelee kaukaa laatikkoa: 4 naksua
• Osuu kuonollaan laatikkoon: 4 naksua. Tässä vaiheessa huomaan, että Lysti säikkyy naksahdusta ja samalla muistan, että eihän sen kanssa voi naksutinta käyttää. Alan sanoa "jes". Laatikkoon osumiset ovat silti säikähtäneitä tökkäisyjä: 4 jessiä.
• Tauko
• Haistelee laatikkoa: 2 jessiä
• Haistelee laatikon sisäpuolta: 4 jessiä
• Koira käy makuulle, haukahtaa, alkaa tuijottaa laatikon ohi kaukaisuuteen. Ei sentään läähätä. Yksi laatikkoon vilkaisu: 1 jes. Tauko.
• Saldo tähän mennessä: 22 jessiä eikä koira etene eikä näytä iloiselta.
• Tässä kohtaa lopetan naksutteluosion. En halua Lystiä paineistaa sen takia, että haluan olla jonkin teorian orja. Tämän pitää olla iloista yhdessä tekemistä! Autan. Astun laatikkoon seisomaan "katso Lysti, tämä on vaaraton". Lysti kiertää laatikkoa ja minua ympäri. Sanon tule, jolloin Lysti laittaa etutassut laatikkoon. Superkehut, puolikas riisikeksi, jes x monta! Vapautan Lystin, mutta se ei halua vapautua. Se änkäytyy kokonaan kaverikseni laatikkoon ja alkaa kiertää ahtaassa tilassa paikkaa hakien, koska edelleen laatikko on vain 40 x 40 cm ja siellä on 27 cm pitkät jalkani. Lysti ei anna periksi, vaan käy viereeni laatikkoon istumaan. Superkehut, palkka, vapautus ja vapautusriekutus eteisen matolla.

P.S. Laitoin molemmille eilen punkkimönjät.

Sokka irti

Tulee niin turha kirjoitus.

Aloitin kesälomani Niinun koulutuksessa. Se osio ei pettänyt. Menin molemmilla. Valssiin sain taas uuden oivalluksen rintamasuunnan käännöstä - miten siihen liikkeeseen niitä riittääkin? Pakkovalssista löytyi sama vika kuin toisenkin kouluttajan valmennuksessa: käännyn liian myöhään menosuuntaan. Rintamasuunnalla oli hirmuinen merkitys molemmilla koirilla ohjatessa puomille, jonka vieressä häämötti putki. Kamalia keppikulmia harjoiteltiin myös ja niissäkin tuli ahaa-elämyksiä. 

Sieltä jatkoin Lystin kanssa agilitykisoihin. Ajattelin, että siltä on sopivasti purettu pahimmat energiat. Ensimmäisellä radalla tuli nopeasti virhe - väärään suuntaan hypätty hyppy, jonka jälkeen ajattelin ottaa ainakin kontaktit oikein. Ihan lopussa olleelta A:lta koira kuitenkin loikkasi, siihen loppui rata.

Toisella radalla Lystin kanssa oli nolla lähellä. Tällä radalla olen tyytyväinen siihen, että saatiin vältettyä väärä putkensuu, joka on ollut ongelma viime aikoina. Lisäksi sylkkärin tapaisella sain väistettyä toisen putkensuun. Hylkäys tuli, kun koira irtosi muurilta putkeen. Jälkikäteen sapetti - hylkyputki on miljoonan rivin mittainen. En vain osaa.

Pe-la yövyin molempien koirien kanssa hotellissa. Säästin turhat ajamiset. Lystille paikka oli jo tuttu, oli rauhallisempi ja väsynytkin pitkästä päivästä. Lykylle paikka oli uusi ja sitä katsoessani tuli joku etsintäkoira mieleeni, häntä pystyssä nuuskutellen koira tutki innoissaan kaikkea. En saanut illalla unta millään. Yöllä Lykkyä ilmeisesti pissitti tai piti paikkaa vähän outona. Joka kerta, kun vaihdoin kylkeä, se hyppäsi ulko-oven eteen, että lähdetäänkö nyt. Käytin sen lopulta klo 5 pissillä. Sitten ei oikein nukuttanutkaan.

Lykyn kanssa kisasin sitten tänään. Satoi vettä ja oli alle 20 lämmintä. Vähän palelsi. Olin ihan tööt huonosti nukutun yön jäljiltä.

Eka radalla Lykky ehti himpun varastaa, just se hetki, kun on jo sanomassa "hyppy" ja koira liikahtaa ennen käskyä. Tällä radalla Lykky tuntui aivan liian nopealta ja ohjaukseni oli karmeaa, koska olin myöhässä. Kontaktit se sentään otti ja pujotteli virheettömästi. Radalta ei montaa nollaa tullut missään kokoluokassa, mutta ei meidän hylky hankalasta radasta johtunut. Koira oli liukas kuin saippua ja minä unelias lötkö.

Hyppäriltä Lykky sitten lähti lähdöstä luvatta. Hyppäsi kaksi ekaa estettä, kielsin ja huusin luokseni. Kysyin tuomarilta, saanko vielä mennä hylkäyksen jälkeen. Antoi luvan. Istutin Lykyn uudelleen lähtöön ja nyt se siellä pysyi. Radalla se irtosi puolivallattomasti alkupäässä, mutta loppurata mentiin, kuten tuomari oli ajatellut. 

Lykky oli aivan ylivireä kisapaikalla. Ehkä se perjantaina keräsi kateusviettiä muiden kisaamista seuratessaan? Ehkä hotelliyö alla kuitenkin oli vähän outo? Ehkä sen hormonit ovat siinä vaiheessa, se oli just saman oloinen kuin alkutalvesta treenatessa? Ehkäpä lisään hallintaa ennen radalle menoa. :D Tarkoittaa esim. vapaana seuruutusta lähtöön tai ainakin vetämättömyyttä. Siitä ei ainakaan haittaa ole.

Parin tunnin kotimatkan aikana sade lakkasi ja perillä olikin taas tutut 26 astetta ja aurinkoista, mutta mieli musta taitamattomuuteni takia. Olisi edes tuuria.

P.S. Hyvä(t) asia(t) unohtuivat: Lykky ei tiputtanut yhtään rimaa.

Koiran kosketus

Pakko on jakaa eilinen tapahtuma kanssanne.

Lykky on lenkeillä aika itsenäisen oloinen koira. Se joko haistelee tai kävelee ylväänä ja tarkkaavaisena ympäristöä seuraten. Eilen iltalenkillä Lysti haisteli ruohomättäitä ja Lykky käveli toisella puolellani rauhallisesti. Yhtäkkiä se tökkäsi kuonollaan minua kylkeen. Ei se sellaista ole ennen tehnyt. Katsahdin siihen sanoen: "Mitä tyttö?" Lykky hyppäsi kahdelle jalalle, varovasti asetteli etujalkansa mahaani ja kylkeäni vasten, jolloin kiedoin käteni sen kaulan ympärille pörröttäen samalla kaulakarvoista. Pian se laskeutui alas. Lysti jatkoi haisteluaan. Lykky kääntyi eteeni kävelemään ja hetken päästä se vilkaisi minua salaperäisesti hymyillen. Ihminen olisi vastaavassa tilanteessa iskenyt silmää. 

Tänäänkin vielä muistelen, miten sykähdyttävältä yhteys tuntui.

Agilitypainotteinen elämä

Elämä on jatkunut agilitypainotteisena helteistä huolimatta. Tänään täällä on ollut virallisesti 30.2 astetta lämmintä. Mutta en valita yhtään! Paitsi siitä, että sinilevä valtaa uimalammikot, kuten tuon Saimaankin. Just, kun tarkenisi polskia sielunsa kyllyydestä.

Täytin eilen talkoovelvoitetta seuran kisoissa. Homma oli hyvin vapaa. Sain liikkua tai olla liikkumatta just niin paljon kuin halusin, mutta selkä ei kiittänyt. Tuplalääkityksistä huolimatta valvoin miltei koko yön.

On piipahdettu hallilla muutenkin. Lykyn kanssa lyhensin rästilistaa. Niistoa harjoittelimme namilla ihan alkeista alkaen. Se kääntyy vähän paremmin vasemmalle kuin oikealle. Kokeilin myös pyöritystä, ok sekin. Taaksekiertoon vuffeni irtoaa parin metrin päästä - sitä matkaa voisin kasvattaa. Välistävedoissa ei ollut ongelmaa 60 cm:n rimoillakaan. 

Lystillä oli tänään ryhmätreenit. Ollaan omatoimiryhmässä, jossa muut ovat onneksi kokeneita ohjaajia. Mentiin samaa rataa kuin sunnuntaina Lykyn kanssa. Hioin Lystinkin kanssa persjättöä - täpärässä paikassa saa ajoitus olla just eikä melkein. Sinänsä vähän inhottava ohjaus. Radalla oli kohta, jossa saatoimme kokeilla poispäinkäännöstä kepeiltä pussiin. Lysti osasi sen - noin vain! On sitä varmaan joskus treenattu. 

Lopuksi leikitin Lystiä haluamallaan lailla. Se kutsuu leikkiin takaosa pystyssä, juoksee karkuun, harhauttaa ja nauttii ylivoimaisen nopeasta reaktiokyvystään. Välillä sitä selvästi jännittää ja oikein urahtaa, kun saan sen jotenkin yllätettyä. Tätä peliä rakas koirani jaksaisi loputtomiin. On se minustakin kivaa. :)

SM-kisojen yksilöhyppäriltä (c) H. Luomala

·

Agility jatkuu

Toiset viettävät juhannuspyhät agilitykisoissa, me vain treenaamme. 

Kävin päivällä harjoittelemassa molempien kanssa rataa, jonka olen bongannut jo ajat sitten, mutta en ole päässyt tekemään. Mersun tähti on siinä yhtenä kuviona. Tein molemmilla 9 esteen radat kahdesti, joten treeni oli aika lyhyt. Poika otti ne videolle. Tässä *KLIK* on Lykyn osuus. Huomasin videolta miten varovasti taas menen Lykyn kanssa. Argh.

Tässä on Lystin osuus. Lähdössä pyrstökarvat leviävät ihanasti pitkin mattoa. :)

Lykyllä hyppyytin vielä tekniikkaa eli power grid -harjoituksen. Häiriköin juosten ihan vierellä käsiäni heilutellen. Rimat ja tekniikka kestivät.

Iltapäivästä sain tilaisuuden osallistua ryhmätreeniin. Otin sinne Lykyn mukaani. Radalla oli 23 estettä, mm. yksi suora putki ja yksi hyppysuora, joten ei ollut varaa juosta varovasti. Pääsin siis korjaamaan aiemmat hissutteluni. Hyppysuoralla estevälit olivat 7 metrin luokkaa - Lykky meni ne yhdellä laukka-askeleella. Jos himmasin, tuli rima alas, muuten ylitti hyvin. Yritin pariin väliin persjättöä, mikä olisi ollut paras siihen, mutta jotenkin se tuntuu riskiohjaukselta, jos on yhtään täpärämpi paikka. Vastakkaista kättä kannatti vilauttaa kahdessa kohtaa, muuten oltiin ansaesteellä. Mukavaa pätkää meille tuli kuitenkin. Treenikavereiden neuvot olivat arvokkaita. Kiitos heille!

Sahaamista ja sen sellaista

Kävin tänään agilityhallilla ja mietin milloin juhlapyhistäni tuli tällaisia. Siis sellaisia, missä pyhät eivät erotu. Muutos on tapahtunut koirien hankkimisen jälkeen. Kahden koiran kanssa ei rynnätä kyläilemään minne vaan. Toinen juttu liittyy selkääni. Rymyjäisiin en viitsi lähteä, koska alkoholi ei enää maistu sitäkään vähää, mitä ennen. Eipä silti, että tulisi enää kutsujakaan. Iällä on varmaan myös osuutensa.

Joka tapauksessa pidin lämpimässä ilmassa koirien kanssa kävelystä ja treenaamisesta, kun ei ollut kiire mihinkään. Vielä enemmän nautin hautovassa ilmassa siitä, että päästiin korkkaamaan seuran uusi ilmastoitu halli ja kumirouhekenttä. Toinen kenttä on hiekkatekonurmea. Sitä ei vielä kokeiltu ja se onkin enemmän tokoiluun kaavailtu puoli. Lykky olisi rynnännyt karmit kaulassa sisään. Lysti hyppäsi epäluuloisesti rappurallin yli eteiseen ja varovaisesti eteisestä takajalat takana tutkaili hallia, ennen kuin saattoi astua sisälle. Sitten se onneksi vapautui. Molemmat koirat tekivät 2 erässä treenit. Kumpikaan ei liukastellut, huh mikä helpotus!

Ohjelma:

• Hyppytekniikkana etäisyyden arviointi Lykylle: en keksinyt moitittavaa, hyppyytin 4 toistoa, vaihtelin viimeistä esteväliä.
• Radalla piti sahata aluksi eestaas aina kahta hyppyä eri paikoissa, loppuosalla oli putki ja pitkät estevälit. Ensin siis tiukkaa haltuunottoa, sitten pitkillä esteväleillä reipasta etenemistä. Olin tyytyväinen molempiin. Lystikin kääntyy, kun ajoissa kerron käännöksestä.
• Puomi ja kepit olivat vierekkäin valmiiksi. Leijeröin molemmat: ohjasin kepit puomin takaa ja puomin keppien takaa. Kumpikaan koira ei hätkähtänyt.
• Lystiä pujottelutin häiriöillä, heilutin narupalloa, kyykistelin ja olin kaatuvinani ja sen sellaista. Lysti vain nakutti menemään. Tämän unohdin tehdä Lykylle. Kaatuminen varsinkin kannattaisi kokeilla.
• Lykyllä treenasin takaakierto-niisto-persjättöä. Jos lähden niistosta liian aikaisin, Lykky kieltää. Tätä treenasin pallon kanssa. Ei tullut vielä valmiiksi.
• Kokeilin Lystillä SM-kisoista sen kohdan, missä hylkäännyimme. Hyppäytin hypyn takaakiertona ja sitten yritin valssi-niistolla ohjata loogisesti väärän u-putken päähän. Ei taaskaan ollut mitään saumaa saada Lystiä oikeaan päähän tällä ohjauksella, mutta säästelemäni vastakäännös pelaa. Tämän totesin ennen SM-kisoja, mutta silloin estekulma oli hyvin erilainen. Tälläkin kulmalla vastakäännös toimii - pitää muistaa jatkossakin.

Löysin Henri Luomalan ottaman kuvan SM-kisojen yksilöhyppäriltä. Tässä teen vastakäännöstä pituudella. Se toimi silloinkin. :)

(c) H. Luomala

Hui-lai-lua

Tällä viikolla ollaan otettu lunkisti. Viikonloppu vei mehut minustakin. Lisäksi olin järjestämässä oman seuran viikkokisoja, joka vei oman osansa.

Lykyn toipuminen on jatkunut. Viimeisimmäksi se taisi oksentaa pe-la-yönä, sittemmin on ollut yökkäilemäti ja muutenkin normaalimman oloinen. Barf-osastolle ei olla vielä palattu, pehmeästi piti ruokamuutokset tehdäkin. Harmitti kovasti perua eiliset kisat, mutten doping-koiralla voinut osallistua ja vaikkei olisi ollut doupattukaan, Lykky oli joka tapauksessa toipilas. Ja mikä kauhistus sentään, eilen Lykky tuli sukka suussa vastaan, irrotti onneksi heti. Kaikki sukat on visusti piilossa, mutta jostakin kätköistään se sen löysi. 

Tiistaina tottisteltiin tien ja pyörätien välisellä nurmikolla: seuraamista ja jäävät narupallopalkalla. Vierasta sujahtavia autoja Lykky vilkuili, joten harjoittelimme lopuksi vain kontaktia. Minulla on tottiksessa valtava motivaatiopula, mihinkään kokeisiin ei olla menossa ja se näkyy harjoitteluhingussa. 

Lystille en ole pukenut kenkiä sitten sunnuntain. Toistaiseksi tassut ovat ok. Se joku, mikä oireita tekee, mikä lie pihamaruna tai tuoksukustikki tai siitepöly tai ruoho, pitänee kukinnassaan taukoa. Hyvää tekee tassunhölväystauko meille ihmisillekin. Reissussa Lysti herätti aika lailla huomiota kenkiensä kanssa. Hotellilla moni pysähtyi katsomaan, yksikin äiti huusi lapselleen minua mitenkään noteeraamatta: "Hei Lassi! Tule katsomaan, täällä on koiralla kengät!" ja yksi japanilaisryhmä pysähtyi ihan porukalla meitä osoittelemaan kikatellen. 

Sattui hotellilla yksi muukin hauska episodi. Sunnuntaiaamuna olin just menossa Lystin kanssa hissille, kun käytävää pitkin lähestyi japanilainen mies. Lysti kajautti kumeat haukut. Minä sitä hyssyttelemään, jottei koko hotelli herää. Japanilainen alkoi hiippailla varovaisen näköisenä ja siitäkös Lysti riemastui lisää. Lopulta hissi tuli ja häivyimme kellarikerroksesta auton kanssa näkymättömiin ja etenkin kuulumattomiin.

Yhteenkään valokuvaan ei SM-kisoissa satuttu. Eri kuvasivustoja selatessa löysin muita aiemmin huomaamattomia otoksia. Nämä on ottanut kuvauksellista.com 31.3.13. Julkaisen nämä ihan luvan kanssa:

Lysti näyttää tässä aika isolta.

Tässä kanssa. Joku näyttää laulavan lasten junalaulua:
"Tsuku-tsuku tsuku-tsuku lähdetään."

 Mutta tämä se vasta on huippu. Ihan kuin teemana olisi ollut kontaktit.