Agilitya ym.

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Ulkona treenattiin etäohjaukseen liittyen takaakiertoja ensin kahdella, sitten kolmella hypyllä. Tämä sujui yllättävän hyvin. 

Sisällä harjoittelimme rataa. Jos katsekontaktini herpaantui, Lykky tiputti riman. Näin kävi kahdesti. Jos huitaisin kädelläni, että hyppää tuo, koiruus sujahti takaakiertoon. Takaakierron ohjaus on siis herkistynyt (liikaa?). Puomin ylösmenossa odotin Lykkyä edempänä. Kerran en hyväksynyt sen ylösmenoa, muuten osui hyvin. Harjoiteltiin myös suoraa alastuloa, vaikka jäin taaemmas.

Kävin fysiatrian polilla. Kaularangassa on protruusio, kolmen nikaman virheasento ja kolmessa välilevyssä rappeumaa. Viimeisin on minulle uusi ja epämieluisa uutinen. Hermoärsytyksen oireita on edelleen. Jatketaan fysioterapiaa, kipulääkkeitä ja omaa kevyttä jumppaa. Päätä ei kannata taivuttaa alaspäin eikä katsella liikaa taivaisiin. Kaikkea saa tehdä, mikä ei ärsytä. Tärinä ärsyttää nyt kuitenkin, joten mm. autolla ajamista ja juoksulenkkejä kannattaa välttää. En aikoihin ole juoksemalla juossutkaan, mutta ostinkin jo viikonloppuna täysvaimennetut kengät koirakävelyille entisten barefootien sijaan. Töitä alan kokeilla ensi maanantaista alkaen. Asentoa pitää vaihtaa tiuhaan. Sen näkee sitten, kestääkö selkä ja niska. Peruin ensi viikonlopun Lystin agilitykilpailut.

Illalla kokeilin koirakuvausta. Tässä on Lystin poseeraus. 

Muutama muistiinpano

Annoin Lystille tänään siedätyspiikin. Koska kyseessä oli uuden putelin ensimmäinen satsi, pistin vain puolikkaan annoksen eli 0,5 ml. 2 viikon kuluttua annan 1 ml ja sitten saman verran taas kuukausittain. Siedätyshoito on auttanut jonkin verran. Viime syksynä tassut aukeilivat vielä lokakuussa. Nyt pari viikkoa on oltu tervetassuisia.

Sitten Lysti pääsi ihanan belgipennun kaveriksi pitkähkölle metsälenkille. Lysti suhtautui pentuun oivallisesti ja näytti esimerkkiä, kuinka käyttäydytään. Oli kiva katsoa koirien toimia ja rupatella mukavia. 

Lykky on saanut lepäillä, paitsi jumppasin sitä eli nostelin ristikkäisiä jalkoja 30 x. Kivasti Lykky keventää itse jalkojaan, kun pääsee rytmiin kiinni.

Niskani voi paremmin. Voin kääntää päätäni ylöspäin ilman vihlontaa. Se on kätevää esim. suihkussa, jos ei halua shampoota silmiin. Tosin mahallaan pään nosto teki heti häijyä ja polte kesti pitkään. Voin kääntää päätä sivuille, hyvin hitaasti. Sivuille kallistukset toimivat noin 30 prosenttisesti. Alaspäin en kumarra ja nytkin hitaasti kokeillessa niskaa kiristää nopeasti. Käteen ei ole vihlonut enää juurikaan, paitsi eilen vähän kyynärvarteen. Poltetta kaularangan alaosassa kestää päivittäin tunteja. Siihen auttaa kylmä. Tietokoneen näyttö on nostettu niin ylös, että voin katsoa sitä pää suorassa.

Olen jumpannut niskaani viikon hyvin maltillisesti ja pieniä määriä. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja niissä pidetään pää keskiasennossa: 1. Pidän pääni keskiasennossa, mutta annan lisähaastetta painamalla kädelläni otsaa ja vastustamalla kättäni. 2. Selälläni painan päätäni vasten lattiaa. 3. Laitan kuminauhan ripaan ja pääni ympäri ja pidän taas päätäni keskiasennossa. 

Ylihuomenna on aika fysiatrian pkl:lle. Saas nähdä, millä eväillä palaan sieltä.

Takaakiertoja

Heräsin aikaisin, joten kävin hallilla ennen tokokokeen alkua. Oli sumuista ja lämmintä.

Jatkoin Lykyn kanssa takaakiertojen opiskelua. Pelkällä ääniavulla se ei vielä suju, mutta takaakierron merkit ovat enää minimaalisia. Jatkossa pitää varoa, etten saa Lykkyä kiertämään suoraan mentävää hyppyä. 

Toisena harjoiteltiin pussi-kepit-erottelua. Kepit voitti 5-1. Lykyllä onkin ollut niihin aina kova imu.

Lystiä en treenannut, mutta se sai tulla alku- ja loppukävelyille mukaan. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että 7-vuotiaalle koiralle agility max 2 x viikossa on ihan riittävästi. Eipä silti, harvoin Lykkykään useammin sitä harrastaa.

Seresto on Lykyn kaulassa edelleen. Satunnaista rapsuttelua lukuun ottamatta koira on sietänyt sen hyvin.

Etätreeniä lisää

Kävin tänään kokeilemassa etätreeniä Lykyn kanssa. Välistävetoja harjoittelimme lisää. 

Nähtiinpä sitten sekin päivä, että Lysti toimi koirapelkoiselle lapselle siedätyskoirana. Lapsi uskaltautui lopulta silittämään Lystiä takapuolesta. Lysti vain seisoi hiljaa ja rentona (tarkkailin sen tunnetilaa totta kai). Todennäköisesti terapiakoirani ymmärsi, mistä oli kyse. Tajusin taas, miten isoja koirani ovatkaan. Pelkkä kuono on yhtä iso kuin pienen lapsen pää ja painoakin 10 kg enemmän.

Etätreeniä ja mietintöjä

Oli ryhmätreeni. Rata oli NiinuAgilitySportin tämä. Puomi oli keskellä rataa, mikä tarjosi leijeröinnin mahdollisuuksia. Otin Lykyn varsinaiseen treeniin. 

Heti alkuun oli aika suorassa linjassa hyppy-pussi-hyppy, jolta käännyttiin ansaputken edestä hypylle. Olin vastassa miltei kolmannella hypyllä, millä valssasin. Lykky kääntyi hyvin. Ennen seuraavaa hyppyä vekkasin, jotta sain Lykyn u-putken lähempään päähän. Sitä seurasi puomin toisella puolen suorassa linjassa rengas ja hyppy, jolta käännyttiin u-putken tännimmäiseen päähän. Lykky irtosi hienosti ja puomin toiselta puolelta rytmittämällä kääntyi oikeaan päähän putkea. Tämän jälkeen palattiin hypylle ja putkeen, joka oli puomin alla. Seuraavana oli kepit. Lykky haki kepit mainiosti. Siitä ohjasin kahden hypyn slalomille ja putkeen, mitä seurasi hyppy ja rengas, jotka veivät suoraan putkelle. Onnistui ilman leijeröintiä. Leijeröimällä vedin koiran putkeen, joka kulki puomin ali. Tämän jälkeen käänsin Lykyn hypyllä, tein viskin ja johdatin A:lle. Vielä oli jäljellä välistäveto, mitä pitää edelleen harjoitella etäältä ohjaten. Hyppy-putki-pyörityksen jälkeen ohjasin Lykyn puomille. Eka kerralla se otti ylösmenokontaktin just ja just. En kelpuuttanut, vaan pyysin puomin uudelleen. Sitten koira täsmäsi tassunsa. 

Yhteenveto: Lykky on koira, joka irtoaa hyvin ja lukee etäältäkin ohjausta herkästi. Treeniä toki tarvitaan ja varsinkin välistävedot kaukaa ohjattuna ovat nyt listalla. Kaukaa ei saa niin täsmällistä ohjausta kuin läheltä. Toisaalta häiritsen koiraa vähemmän ja ajoissa ohjattuna koiruus saa suunnitella linjat mieleisekseen.

Odotin vähän aikaa, että ryhmätreeni loppui ja jatkoin Lystin kanssa. Lysti sujahti eka kerralla kolmannelta hypyltä ansaputkeen. Seuraavalta vekkaukselta se sujahti myös väärään putkeen. Leijeröinti sujui. Keppejä harjoiteltiin kaukaa ohjattuna ja onnistuivat sitten. Viskiltä se pyörähti pois, jos ennakoin lähtöäni. Välistävedoissa Lystikki oli varma. Puomi sujui hyvin.

Lysti vaatisi voimakkaampaa ohjausta kuin mitä kaulurilla ja nykyniskallani pystyn sille tarjoamaan. Se tarvitsee radalla monta kertaa reippaan haltuunoton = suoran katsekontaktin ja käsissä pitämisen ihan lähellä. Se tarkoittaa etukumaraa ja koska kauluri estää niskan taivuttamisen ylempää, kaikki taipuminen siirtyy niskan alaosaan, mikä kipeytyy. Ilman kauluria en voi mennä. Lykkyä voin ohjata pitämällä sen silmäkulmassani selkä suht suorassa.

Lystillä on v. 2016 SM-kisoja ajatellen minun kanssani tupla, 2 aginollaa ja 2 hyppärinollaa. Puuttuu 3 agilityradan nollaa. Sillä on Marjan kanssa osallistumisoikeus SM-kisoihin viime sunnuntain ansiosta. Tämän päivän treenien perusteella vaikuttaa siltä, että nollajahti Lystin kanssa on vielä liian aikaista. Jurppii, koska lähikisat (= täällä vähän alle 100 km) olisi ollut viikon päästä. Kun se autolla ajaminenkin on vielä siinä ja siinä. Lykyn kanssa en SM-nollia edes tavoittele, kunhan nyt tunnustelen kolmosten kisoja.

Löysin muuten uuden jutun, mitä ei voi tehdä: vaatteiden silittäminen, ellei silitä kyykkyasennossa. Lisäksi Lysti osoitti mainiota ihmisen lukemisen taitoa. Makasin selälläni jäät niskassani, tuijotin kattoa ja mietin maailmaa vähemmän positiivisesti. Lysti tuli viereeni istumaan, katsoi pitkään tuolla tavalla jännästi (eka kuva), kävi sitten viereeni makuulle ja asetti kuononsa päälleni.

Elävää kuvaa

Todistusaineistoa eiliseltä löytyy alla olevista videoista.

Tarkastelin piirinmestaruuskiertopalkintoa. Sen kylkeen on kaiverrettu mestarit vuodesta 1992 alkaen. Liikutti lukea upeiden koirien nimiä ja tajuta, että Lystin nimi tulee joukon jatkoksi ja sillä tavalla se jää elämään ikuisesti.

Marja, Lysti ja pokaalit

Olen löytänyt Lykystä syyskuun aikana pari punkkia. Sehän on ollut ilman punkkisuojausta koko kesän, koska reagoi voimakkaasti moniin eri valmisteisiin. Kesä menikin puhtaasti, mutta nyt syyskuussa punkkeja näkyy. Eilenkin kaverin koiran turkissa kulki yksi. Laitoin Lykyn kaulaan tänään Seresto-pannan. Toivottavasti sopii.

Piirinmestari Lystikki

Tänään pidettiin kotikisat ja samalla miteltiin kennelpiirin piirinmestaruudesta. Koska niskaan juili jonkin verran, en riskeerannut, vaan annoin Lystin Lahikaisen Marjan ohjattavaksi. Heillä oli yhteisiä harjoituksia takanaan kaksi kappaletta, mutta luotin Marjan belgin ohjaamisen taitoihin. Luottamus palkittiin.

Ekana oli C-agilityrata, joka ei kuulunut piirinmestaruusratoihin. Lysti ja Marja tekivät nollaa ihan loppuun saakka, kunnes Lysti teki lystit: pompahti puomin alastulolta u-putken väärään päähän ja se oli hyl sitten.

Seuraava oli B-agilityrata, joka kuului pm-ratoihin. Siinä oli heti alussa puomin ja putkiansan välttämistä ja puomin jälkeen vielä kiperämpi paikka taittaa koiruus putken oikeaan päähän. Muitakin pohdittavia paikkoja löytyi. Lysti oli kuulolla tai Marja jämäkkänä, miten sen parhaiten muotoilisi, ja koira siis totteli. Nollalla maaliin ja sijoitus 5.

Viimeisimmäksi oli A-hyppyrata, joka kuului pm-ratoihin. Lystillä ja Marjalla oli nolla alla ja olivat kultamitalissa kiinni. Se oli kivan oloinen rata, joka tosin vaati linjaamista ja sillä tavalla miettimistä. Minua jännitti julmetusti seurata radan etenemistä, vaikka luotin Lystiin ja Marjaan, mutta ainahan voi sattua vaikka mitä. Nollan he taikoivat. Tämä tarkoittaa kennelpiirin piirinmestaruutta ja pääsylippua SM-kisoihin ensi vuonna. Huikeaa!

Jäin tarkoituksella näkyviin radan reunalle. Lysti katseli minua ennen starttia, mutta lähtöön asetuttuaan keskittyi rataan ja radalla ohjaukseen. Tiesin, ettei sillä ole hätää, kun se haukkui häntä tötteröllä. Hieno Tikkinen!