Lykyn agility

Kävin Lykyn kanssa testaamassa samaa rataa, mitä menin eilen Lystin kanssa.

• Rytmitin suosiolla alun hyppy-hyppy-putki-hyppy -suoran, joka päätyi käännökseen u-putkeen. Mielestäni jatkoin juoksua heti hidastuksen jälkeen. Lykky kääntyi hienosti. 
• Jaakotukseen ja takana leikkaukseen se reagoi hyvin myös.
• Takaakiertoon pystyn lähettämään parista metristä.
• Kepit voin leijeröidä putken takaa.
• Kontaktien ylösmenoilla on vähän ongelmaa edelleen. "Osu" ei ole kovinkaan selkeä ilman kosketusalustaa - häivytys on epäonnistunut. Viimeksi Niinun koulutuksessa oli ylösmenonkin rytmityksestä puhe ja vihdoin sitä testasin ihan kunnolla. Saan Lykyn osumaan ylösmenokontaktille, jos olen perässä tai vierellä. Tuolla radalla oli kaksi paikkaa, missä väkisinkin oli ylösmenolla koiran edellä. Mitäs minä siihen keksin?

Erillisenä harjoittelin loppusuoran irtoamista. Narulelu odotti maalissa. Ensin kahden hypyn takaa, lopulta hypyn, putken ja 2 hypyn takaa. Kokeilin myös hyppy-kepit-hyppy-hyppy käskyttämällä "mene-mene". Koirahan meni ja minä kävelin hiljakseen starttiviivalta eteenpäin.

Iloinen oli koiruus treenissä ja treenin jälkeen. Ja kun pitkäkuonoinen koira hymyilee vieressä, tarttuu se ihan väkisin.

Väsyneenä treeniin

Ehdin jo tänä syksynä toivoa, ettei talvi tulisikaan. Niin oli pitkään lämmintä ja kesäistä. Viime sunnuntaina syksy alkoi ja kummasti kädet hapuilevat talvivaatepinosta kampetta lisää ylle. Pimeäkin tulee ja tänäänkin on satanut ja sain unta vasta kahden maissa ja ja ja.

Otin Lystin mukaani viikkotreeniin. Treenataan nyt, kun tassut kestää. Radalla oli sopivia putkiansoja eikä Lysti mennyt yhteenkään. Pitää tarkistaa sen siru. ;) Eka kohta sijaitsi heti radan alussa: hyppy - hyppy - suora putki - hyppy ja u-putken ei-koiralle-avautuvaan-päähän. Ensin kokeilin vastakäännöksen tapaista, kuten kisoissa olisin tehnyt. Lystiltä loppui vauhti, koska olin liian edellä. Sitten kokeiltiin rytmitystä ja sehän toimi. Vielä paremmin se pelasi, kun lyhyen jarrutuksen jälkeen jatkoin matkaani nopeasti. On kumma, miten aina jään paikoilleni. Tähän kokeiltiin myös valssia, jonka sain ihan oikein ajoitettua, mutta sillä Lystin käännöksestä tuli löysempi. Rytmitys voitti siis tämän kisan. Se on tavallaan kiehtova ohjaus, jotenkin vaikea, mutta toimiessaan vaivaton.

Toinen kohta oli sellainen, missä suoran putken jälkeen oli aika edessä toinen putki, mutta pitikin jatkaa oikealle hypylle ja takana leikata. Lysti ei edes vilkaissut väärään putkeen. Hypyllä kuului taas takana leikkaamisen jälkeen jatkaa reippaasti kohti seuraavaa estettä, minne jaakotin. Tässäkin siis jäin paikoilleni ja Lysti joutui kyselemään, että minne. Lisäksi vastakäännökseen ja jaakotukseen pitää muistaa tehdä kunnon ero, jottei jaakotukset ennestään huonone.

Lopuksi harjoittelin Lystin kanssa vielä käännöksiä suullisilla käskyillä. Vasen oli hankalampi. Hyvä mieli jäi treenin jälkeen.

(c) Sirpa Saari

Kunnon kohotusta

Olin aikonut treenata tänään agilitya, mutta ei napannut. Ehkä viime viikonlopun 2 päivän kisaputki oli liikaa? Toisaalta samojen virheiden toistuminen kisoissa treenaamisesta huolimatta on alentanut motivaatiota.

Kävin töiden jälkeen Lykyn kanssa pellolla. Mennessä satoi lunta! Onneksi se ei jäänyt maahan. Ensin tokoiltiin: seuraamista, jäävät (kaikki ekalla virheettömiä), luoksetulo ilman pysäytystä ja pysäytyksen kera x 2, ekalla ei pysähtynyt. Lisäksi otin maihinmenoja keskin leikin. Se tulee tokossa vaativammissa luokissa, tottiksessa ja lisäksi varmana olisi oiva yleiskäsky. 

Perälle talloin taas 10 x 60 m kokoisen esineruudun, jonne piilotin pienen lelupatukan. Toisella yrittämällä Lykky sen löysi. Etsi kyllä intensiivisesti oikealta alueelta koko ajan. Tuuli oli kova ja puuskainen, ehkä sillä oli merkitystä.

Tämän jälkeen potkin Kickbikellä Lystin kanssa metsään. Lysti osasi ravata kauniisti vierelläni pyörätieosuudet. Astelin paksuun sammalikkoon noin 200 m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa jokaisella - joka 20. askeleella eli hyvin vaihtelevasti. Perillä odotti pakasterasiassa lisää ruokaa. Lysti pysähtyi kahdesti etsimään jälkeä, joka olikin kaikkea muuta kuin suoraan etenevä. Maasto oli tosi epätasainen ja siellä oli mm. kaatuneita puita, joiden yli harpoin ja toisaalta pystyssä olevia puita, joita jouduin väistelemään. Jäljen jälkeen leikittiin patukalla, Lystistä mukavinta oli juosta karkuun. Nautin näistä hetkistä koirien kanssa, kun ollaan keskenään luonnossa.

Kotona tulvahti nenääni vieno huussin haju. Se paikallistui onneksi vasempaan takajalkaan, joten koira ei ollut pyörinyt siinä itsessään. Jotakin se oli haukannut, koska henki haisi - arvaatte kyllä miltä. Hyi yökky. Siinä syynätessä löysin selkäkarvoista kävelevän punkin. 

Lystille ei ole tullut uusia rakkuloita tassuihin sitten viime viikon. Viime vuonna tähän aikaan ongelma helpotti. Yksi päässäni pyörittelemä teoria on se, että ehkä ne tienvarsikasvit, joille Lysti on allerginen, menettävät allergisoivuutensa lämpötilojen laskettua ja tuhottua solukkoa. Ihmisetkin sietävät joitakin ruokia, joille ovat allergisia, pakastamisen jälkeen, kun proteiinit muuttuvat erilaisiksi eikä elimistö niitä enää tunnista.

Luukkusaalistaja (lisätty kynsijuttu)

Eilen oltiin muuten kuten Ellun kanat, mutta illalla molemmat ansaitsivat iltaherkkuja kaukoilla, käännöksillä ja ryömimisellä. Tänään koirat juoksivat kahdestaan irrallaan rinteessä. Jahtasivat vuorotellen toisiaan tai lönköttivät vain, kiva oli seurata.

Nyt ilmojen kylmettyä laitoin takkaan tulet. Pyysin poikaa ottamaan videolle. Lykkyhän pentuna saalisti kaikkea: takaoven heilahtavia sälekaihtimia, pakastimen laatikoita jne. Takan luukut on vielä kitkemättä. Lykky ei voi niitä vastustaa. Ehkä liike on sopivasti koirasta poispäin. Aluksi aioin olla kieltämättä, mutta en sitten voinutkaan olla hiljaa. :) Ei malinoisia suotta pidetä saalisviettisenä koirana:

P.S. Luin Susan Garrettin blogia. Siellä on mielenkiintoinen juttu kynsien leikkaamisesta. Omillani ainakin kynsien pituus lisii, vaikka leikkaan ne säännöllisesti. Nyt on Lykyn kanssa menossa kokeilu systeemistä, mikä esitetään linkin videolla. En noin radikaalisti saksi, mutta vähän sinne päin.

Tottele tai kuole

Lystin vuoro oli tänään. Tassun nahka näytti sen verran vahvalta, että uskalsin lähteä sen kanssa kisaamaan eikä se rikki mennyt.

Eka oli Salme Mujusen agilityrata. Muuten meni kivasti, mutta koira syöksyi putkesta toiseen vaikka olin ihan toisessa reunassa pyytämässä muualle. Ehkä olin myöhässä tai jotakin, mutta voisi Lysti joskus kuunnellakin. Se menee jokaiseen putkeen, mistä näkee vilahduksenkin, oli ohjaus mitä tahansa. Oikeasti tekisi mieli saada joskus synninpäästö ikuisesta huonosta ohjaamisesta.

Toisella radalla se hiipi lähdöstä, palautin takaisin ja vielä kerran käskin maihin. Tämäkin rata meni muuten hyvin, mutta yhdessä kohtaa oli hypyllä päällejuoksun paikka, mistä jatkettiin eteenpäin seuraavalle hypylle. Näkemykseni keskellä rataa olleesta pätkästä on tuossa alla. Olin kakkosesteellä mielestäni oikeassa kohtaa taaimmaisen siivekkeen kohdalla, rintamasuunta, liike, kaikki näytti kohti kolmosta. Ja eikö Lysti luikahtanut takaani putkeen. 

Näkemykseni Mujusen radasta

Hyvää kontaktiradoilla oli onnistuneet kontaktit.

Hyppäri oli jäljellä. Asenteeni oli noussut tasolle "tottele tai kuole". Olin valmis lopettamaan radan heti alkuunsa, jos koira yhtään nousee lähdössä. Ehkä sen kanssa kisaaminen sellaisen asenteen vaatii, koska se siellä pysyi. Radalla oli monta ansaputkea, mm. tällaisen näköinen kukka:

Näkemykseni Salme Mujusenn hyppärin yhdestä kohdasta.

Lysti "the putkihullu, joka ei ohjauksesta välitä" oli oiva seuralainen tuohonkin sykeröön. Heh-heh. Nappasin sen aina kahteen käteen ja huusin nimeltä. Koira tuli ohjaukseen ja päästiin nollalla maaliin. Etenemä oli 4.18 m/s ja sijoitus 5. Onnistuminen teki terää.

Jälkikäteen ja jo kisan aikana mietin, miten kiva olisi kisata koiralla (koirilla), jotka olisivat nöyrempiä. Katsoin eilen ja tänään muitakin belgejä ja kyllä sellaisen ohjaaminen vaatii masokistin. Poikkeuksia tietysti löytyy, ettei nyt joku vedä hernettä nenäänsä. Mutta yleistyksenä: Jos ei kantapäät kopise ja asenne ole *piip* otsassa, koira menee just minne sitä huvittaa. Eikä riitä, että leikkii tomeraa. Pitää olla vitivarma siitä, että se on just nyt elämän ja kuoleman asia tämä kisa. Mustavalkoisuus on vietävä äärimmilleen. Jos siis belgin ohjaaja näyttää myrskyn merkiltä, se on pakon sanelema juttu - tai koira huitelee missä sattuu perskarvat pölisten.

Pohjettani koristaa massiivinen turvotus. Mustelmaa ja turvotusta on valunut säären etupuoleltakin nilkkaan, että jotakin säikeitä siellä on katki. Mutta ihmeen hyvin koivella kärsi juosta. Käärin siihen kylmää lisää.

Vaikka pohkeen läpi

Olin kotikisoissa Lykyn kanssa. Viimeksi on kisattu kuukausi sitten ennen juoksutaukoa. Ensin kilpailtiin Siimeksen tekemillä kahdella agilityradalla, sitten Mujusen hyppärillä. Saimme 3 hylkäystä.

Ennen kisoja vieheleikitin Lykyn. Silti se oli ylivireä. Ensimmäisellä radalla oli mukavasti mutkia. Päätin ohjata takaa, koska en olisi kunnolla ehtinyt edelle säheltämään. Yhdessä kohtaa piti mennä mutkan jälkeen muurilta u-putkeen. Kiirehdin itse vähän toiseen suuntaan ja samalla käänsin Lykyn väärään päähän: hyl. Lopussa oli puomi, jolta piti mennä u-putken taaimmaiseen päähän. Lykky karkasi 2o2o:sta ennalta ja jysähti täysillä oikean pohkeeni läpi putken väärään päähän. Voi tuli ja leimaus! Ihan kuin joku olisi iskenyt täysillä pesäpallomailalla jalkaan. Käskytin koiran takaisin puomin alastulolle ja siitä maaliin. 

Pohje oli ihan hirveän tuntuinen, tyypillisen puujalan oloinen, nilkkaa ei voinut koukistaa eikä ojentaa eikä oikein kävelläkään. Onneksi hallilla oli kylmäkäärettä, joka alkoi nopeasti helpottaa. Pohdin pitkään, osallistunko muille radoille.

Ennen toista rataa vieheleikitin taas Lykyn ja se tuntui kylläiseltä. Radalle mennessä ei ollut minkäänlaista näkösuojaa, joten edellisiä katsellessaan Lykky kuumui liikaa. Suostui se tottistelemaan, mutta vongahteli siihen malliin, että tiesin kierroksia olevan. Tällä radalla oli yksi tiukempi kohta, jossa Lykky tiputti riman. Lopussa oli keinu, jolta se luvatta syöksyi kepeille. Keskeytin moisen, seuruutin koiran maaliin. Pohje kesti.

Kolmas hyppäri oli selkeä ja kiva. Lykky oli edelleen ylivireä. Kepit se haki hyvin, vaikka olin jäänyt taakse. Se ei kestänyt rinnalle kirimistäni, vaan oikoi keppejä. Kun aloin ottaa niitä uusiksi, koira ponkaisi yhden ekstrahypyn eli hylkäys siinä kohtaa. Lopussa oli 3 hypyn suora. Vaikka käskytin eteen, Lykky pyörähti ennen viimeisintä hyppyä luokseni. Näitä täytyy harjoitella lisää. Tällä radalla vire alkoi olla siedettävä.

Yhteenvetoa:

• Vieheleikistä huolimatta Lykky kuumui liikaa.
• Se varasti kahdella radalla viimeisimmältä alastulokontaktilta - tämäkin on virejuttuja.
• Kolmannella radalla kepit jäivät kesken - ei malttanut tai ei kestänyt rinnalle kirimistäni.
• Rimat pysyivät hyvin, lukuun ottamatta toisen radan syherökäännöstä. Olisin voinut ohjata kohdan kauempaa.
• Tarpeeksi kovassa vauhdissa se näyttää ottavan puomin ylösmenon, joku tassu osuu tällöin kontaktille.
• Takana leikkaaminen pelaa hyvin, kunhan muistan näyttää oikein, minne matka jatkuu. En ole hirveästi sitä treenannut, mutta kannattaisi, koska kisoissa joudun siihen turvautumaan kuitenkin.
• Pyrin ohjaamaan jokaisen mutkan ja luulen onnistuneeni jotenkin. Lystin kanssahan voin vetää suoria linjoja: jos jossakin on vinoja hyppyjä peräkkäin, voin lähettää sen suoraan. Lykyn kanssa pitää toistaiseksi tehdä ne kaarteet.

Jälki, esine, tottis

Ei Lystin tassu antanut periksi treenata tänäänkään. Se on rakkulan vierestä kaltannut nahkaa pois eikä nahka ole vieläkään tarpeeksi vahvaa. Saas nähdä, ehtiikö sunnuntain kisoihin. Olisin niin mielelläni käynyt kerran vetäisemässä sunnuntaisen Niinun radan hallissa, mutta saahan sitä elämässä haluta monta asiaa. Sääliksi käy Lysti-parka.

Lykylle poljin noin 250 askeleen jäljen (34.), jonka lopussa oli 90 asteen kulma vasemmalle. Joka askeleella oli ruokaa. Aluksi piti hillitä vauhtia, sitten koira ajoi maltilla. Kulma meni tosi siististi. Palkkasin narulelulla ja siirryimme vapaamuotoisesti pellolla eteenpäin.

Perälle tein noin 10 x 60 m kokoisen esineruudun, jonka perälle asettelin narulelun voikukan alle ja nyhdin vielä lisää lehtiä suojaksi. Lykky löysi esineen nopeasti, nyt oli palautuskin hyvä. Ensi kerralla otan jonkin "oikean" esineen mukaan.

Paluumatkalla tottisteltiin vielä: 

1. Jäävät tseta-malliin - ekalla joka kerta oikea asento
2. Luoksetulo pk-tyyliin ja tokon avoluokan malliin
3. Seuraamisen käännökset, sivuttaisaskeleet ja peruutus

Oikein mallikasta oli Lykyn työskentely. :)