Keski-Euroopan matka, 3. osa

Alankomaista lähdettyä ajoimme valtaväylää. Niiden varrella sijaitsee yllättävän harvassa liikenneasemia, useiden kymmenien kilometrien välein. Pysähdyimme tankkaamaan ja ottamaan purtavaa. Bensa maksoi reippaasti, liki 2,5 euroa litra. Myöhemmin Saksassa hinta asettui Suomen tasoihin 2,1 euron tietämille.

Seuraava pysähdyspaikka oli Bremen. Olen käynyt siellä v. 1980 ja halusin uuden kuvan Bremenin soittoniekkojen patsaalta. Ei se toki ainut syy ollut siellä olla. Kuvausten perusteella paikan piti olla hieno.

Oli pilvistä, noin 18 astetta. Ei satanut. Tuomiokirkko näytti tummalta ja nokiselta, tunnelma muistutti Harry Potterin synkkeneviä elokuvia. Kaduilla oli aika paljon roskaa ja porukka vähän levotonta. 

Kielipääni oli sekaisin hollannin jäljiltä. Saksan alkeet ovat yläasteelta. Huomasin puhuvani usein englantia. Guten Morgenit sentään sujuivat hississä ja aamiaisella.

Illemmalla kävimme Schnoorin ja Viertelin kaupunginosissa, jotka ovat aivan keskustassa. Ne olivat viehättäviä. Nelijalkainen matkakaverimme pysähtyi välillä ihastelemaan arkkitehtuuria.

Bremen ei ollut ihan toiveiden täyttymys, joten seuraavana päivänä jatkoimme kohti Lyypekkiä, joka teki vaikutuksen jo vuosi sitten, kuten myös tulomatkalla. 

Lyypekissä yövyimme samassa hotellissa kuin tulomatkalla. Jotenkin sitä jo uuvuin hotellien vertailuun ja kun tullessa hotelli oli kivalla paikalla ja ihan siisti, varasimme saman uudelleen. Huone oli erilainen, isompi ja modernimpi. Kokolattiamaton sijaan oli kova lattia. On jännää, miten paljon saman hotellin hotellihuoneissa voi olla eroa - miten on tuurissaan, onko remontoitu vai vanha huone. Ilmastointilaite oli nyt tehokas ja hiljainen. 

Lyypekissä nähtävää riittää. Mm. vanha kaupunki on iso. Kaupungin yleisolemus on siisti. Isot puut on säästetty, toisin kuin esimerkiksi Helsingin seudulla. 

Vanhojen rakennusten lisäksi on modernimman oloista kauppakatua. Saksalaisia turisteja oli yllättävän paljon.

Sää suosi. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta lämpötila pysyi maltillisessa 23-24 asteessa. Illat olivat yhtä lämpimiä. Valitsimme aina kadun varjoisen puolen ja oli siellä niitä isoja puita. Gibliin lämpö ei ottanut eikä koirakaveri läähättänyt. Mukana oli juomakippo ja juotavaa. 

Kaduilla solisiviat televisiouutisista tutut vilvoittavat suihkulähteet. Ne loivat vilvoitusta läheisyyteensä, vaikka niissä ei itseään kastellutkaan.

Ravintolan terassilla Gibli otti vastaan viereisen pöytäläisen rapsutukset kohteliaasti. Tässä koiruus keskittyy ruokaan.

Väkijoukoissa Gibli tykkää yleensä kulkea edellä, puikkelehtii ihmisten välissä ja tepsuttaa reunassa, jos se on mahdollista. Matkan aikana välinpitämättömyys toisia koiriakin kohtaan vaan kasvoi, Gibli alkoi ottaa itse etäisyyttä. Olen havainnut jo aikoja sitten, että valjaissa Gibli liikkuu rennommin eikä vedä. Koira on silti kuulolla, kuten korvan asennosta näkyy. Annoin Pienen Ystäväni mennä edellä, koska se oli meille luonnollisinta ja on vaikea uskoa, että koirani käyttäytyisi sopimattomasti. Saatoin siis ylpeänä seurata hihnan päässä.