Keski-Euroopan matka, 2. osa

Tuollaista rinkulaa tehdessä on pakko jakaa ajamista. Pysähdyimme usein ja vaihdoimme kuskia pysähdyksillä. Välillä yövyimme samalla paikkakunnalla 2 yötä, välillä päiväsiirtymä oli vain 2 tuntia.

Lyypekistä jatkoimme Utrechtiin, samaan hotelliin, jossa majoituimme vuosi sitten. Osa henkilökunnasta oli tuttuja ja tuli kysymään, kuinka Gibli voi. 

Liikenne ja tiet olivat Alankomaissa (jälleen) parempia kuin Saksassa. Saksassa iso osa teistä tehdään joistakin betonielementeistä (?), jotka saavat ajamisen kuulostamaan sellaiselta läpätykseltä kuin olisi rengas puhki. Saksassa oli enemmän myös tietöitä, eli välillä ajettiin 30 km/h jonossa ja hyvin harvoin urku auki. Alankomaissa nopeus oli tasaisempaa. 

Siellä kiinnitetään hyvin paljon huomiota liikenneympyröiden ja pyöräteiden merkitsemiseen. Autoilijoita ohjataan passiivisesti ajamaan tietyssä kohtaa tekemällä esim. ajoradan keskiosa nupukivistä.

Kävimme tutulla rannalla. Menimme aamupäivällä, jotta välttäisimme mahdollisen ruuhkan eikä menisi koko päivä odotellessa. Tällä kertaa tuuli voimakkaasti. Emme laskeneet Gibliä uimaan emmekä uineet itsekään. Vesi olisi ollut noin 20-21-asteista.

(c) PM

Moottoritie vei Science Parkin ohi. Mietin, millaista oli vuosi sitten. Nyt ymmärrän hollannin alkeita, mikä helpotti monin tavoin jo ruokakaupassakin.

Illalla kävimme dyyneillä. Siellä saa koiria pitää vapaana. Koiria nähtiin yllättäen vain pari. 

Olimme varautuneet olemaan Utrechtissa 3 yötä. Rannalla ja dyyneillä käymisen jälkeen hotellin ympäristössä kävellessä vahvistui ajatus, että jonkinlainen pyhiinvaellus on saanut täyttymyksensä. Se jokin, että on pakko käydä vaan loppui tai jokin puuttuva osa astiasta täyttyi. Että eiköhän siirrytä eteenpäin.

Utrechtiin oli ennustettu alun perin sadetta, Saksaan poutaisempaa säätä. Pohjois-Saksassa lämpöäkin oli luvassa vain 21 astetta, joten kaupunkikävely olisi koiran kanssa mahdollista.

Olimme Utrechtissa siis vain 2 yötä ja lähdimme aamupalan jälkeen takaisin kohti Saksaa.