Hyvä koira, parempi mieli

Eilen huilittiin koko porukka kaikesta treenaamisesta ja nautin helteestä. Uimassa käytin molemmat yhtä aikaa. Heittokäteni oli kovilla viskellessäni haettavia leluja. Välillä tasattiin kaikkien hengitystä ja sitten taas polskittiin. Oli kivaa! Palattuamme uni tuli heti. Ehdin miettiä, että oikeastaan vieressä nukkuva kostea koirakin on aika lämmin, sitten unimaailma vei mennessään.

Tänään vein molemmat agilityhallille. Ulkona oli sunnuntainen Salmen hyppäri, jonka menin ensin Lykyn kanssa. Yhdessä kohtaa olisin saanut virheen, muuten mentiin nollalla. Rimoja ei tippunut yhden yhtä. Yritin oikein provosoida keppi- ja rimavirheitä. Otin kovavauhtisia lähestymisiä kepeille putkien ja hyppyjen kautta eri kulmista, mutta koira pujotteli virheittä. Vedätin hypyillä suoralla jne., mutta Lykky oli armottoman virheetön. Joko koiran täytyy olla kisoissa kovemmassa vireessä tai minun tosi erikoinen - en keksi mistä muuten virheet tulevat.

Lystillä tein saman radan, nyt virheettä tietysti. Sunnuntaina sain taituroitua hylkäyksen kolmannella hypyllä. Oli mukavan palauttavaa suorittaa sama rata uudelleen. 

Sisällä harjoittelin vielä Lystin kanssa A:n kontaktia. Sehän on tullut harjoituksissa nätisti 2on2offiin, mutta kisoissa joko loikannut - tai nykyään hiljentää, muttei loksahda kunnolla oikeaan asentoon. Vahvistin oikeaa paikkaa. Erityisen selvästi Lysti kaipasi paikan vahvistusta, kun jäin A:n alkuun. Näitä pitää tehdä lisää!

Lykky otti 2o2o:t, olin missä tahansa. Puomin ylösmenolla jäi pari kertaa kontakti ottamatta, paneuduin sitten siihenkin.

Paluumatkalla tein molemmille jäljet (17.), noin 50 askelta. Lysti ei mennyt nyt ihan niin tarkasti kuin aiemmin, piti ihan toppuutella. Lykky taasen oli ihailtavan tarkka, kerran sitä pitelin, muuten edettiin rytmikkäästi. 

Kisat jatkuu

Lykky

Omissa kisoissa jatkettiin Lykyn kanssa. Kävin aamulla Lykyn vieheleikittämässä ja ennen ekaa rataa tottistelin sen kanssa metsätiellä. Jäävistä seisomisessa kävi eka kerralla istumaan, muuten onnistui. Seuraamisessa painoi aluksi, aih-kiljahduksesta väljensi. Eka luoksetulo vino, sitten pari suoraa.

Leena Rantamäki-Lahtinen oli tehnyt suoraviivaiset radat. Lähdettiin numerolla yksi. Laskin Lykyn irti hyvissä ajoin, seuruutin lähtöön ja se kesti hyvin paikoillaan.

• Agilityrata alkoi noin 3 hypyn suoralla, joka päättyi putkeen. Lykky tiputti toisen riman. En vedättänyt, annoin hypätä rauhassa, etenin määrätietoisesti. Ilmeisesti sille silti tuli vaan liian kiire. Kontaktit se otti hyvin ja pujotteli virheettä. 5 vp, sijoitus 3., aika miinus 15 tai jotakin sellaista, millä ei ollut mitään merkitystä.
• Toinen rata oli hyppäri. Alussa oli noin 5 hypyn aaltoileva suora, jonka päädyssä piti käydä koira työntämässä melkein takaakiertoon, joten en voinut jäädä odottelemaan. Muuten ei kiireen paikkoja ollut. 10 vp tuli rimojen muodossa, ehkä vedätin sittenkin (?) + taas keppien aloituksessa ongelma. 

Hyvää: Lähdöt tällä systeemillä, toisaalta edellistä koiraa ei ollut kuumentamassa. Kontaktit. 

Huonoa: Oli rata kuinka helppo tai vaikea tahansa, aina kosahtaa johonkin ja motivaatio on painunut pakkasen puolelle. Joitakin koiria ja ohjaajia ei ole tarkoitettu agilityssa yhteen ja me ollaan sellainen kombinaatio. 

Jos yritän katsoa kokonaisuutta yläpuolelta ja teoreettisesti, näkyy, että syksyn 2012 kisojen muutamassa startissa koira oli vielä hyvin keskeneräinen radan lukemisen kannalta ja ohjaukseni haki uomiaan. Puolisen vuotta hiottiin hyppytekniikkaa ja perusohjauksia. Sen jälkeen on tullut alas rimoja, lähdöistä varasteluja tai kontaktiongelmia ja nyt uutena keppiongelma, koira ei sisäänmenon jälkeen taivu seuraavaan väliin.

Meillä on nyt takanamme 26 starttia ja nolla nollaa. Starteista olemme keränneet:

• 15 hylkäystä: 8 väärän radan eli huonon ohjaukseni vuoksi lähinnä synkkääkin synkemmän uramme alkuvaiheessa, 4 varastetun kontaktin uusinnan takia, 1 x kepit uusiksi hypyn kautta, 2 lähdöstä varastamisen vuoksi (olen istuttanut takaisin). Osassa hylkyratoja on tullut rimoja alas.
• 11 radalta tulos 5-15 vp: 13 rimaa yhteensä 8 kisassa (1-3 rimaa/kisa), 3 x kepit, 1 x kielto, 1 x keinun ylösmeno, 1 x puomin ylösmeno,  1 x A:n ylösmeno, 1 x lentokeinu. 3 kisassa virheisiin ei ole liittynyt riman tiputusta.

Treenattavat: kovavauhtiset kepit ja hyppysuorat.

Lysti

Iltapäivällä oli Lystin vuoro. Salme Mujunen oli tehnyt agilityradan, jolla suora putki mentiin kolmesti ja sehän passasi. Hankala kohta oli keinun jälkeen, pitkittäissuunnassa olleen hypyn päällä piti kääntyä 180 astetta ja takana väijyi putki. Keinun takia en ehtinyt valssata, mutta sain tyrkättyä Lystin takaakiertoon, kuten olin suunnitellut. Lysti ei heti kääntynyt takaisin, vaan kiersi kauemman siivekkeen kautta. Pelkäsin jo sen menevän putkeen, mutta onneksi turhaan. Muita klumpsis-paikkoja ei ollutkaan ja saatiin siis nolla. Erityisen iloinen olen hyvästä lähdössä pysymisestä ja kontakteista. Tällä radalla etenemä 4.4 m/s ja sijoitus peräti neljäs. Nollia tuli monta, siksi olin yllättynyt.

Hyppäri oli kivan tuntuinen myös enkä voinut olla miettimättä tuplanollaa. Radalta löytyi päällejuoksun paikkoja (lempiohjaukseni) ja slalom-välistäveto-kombinaatio. Sössin kolmannen hypyn ohjauksen, jonka Lysti hyppäsi väärin päin. "Muuten" rata olisi ollut nolla. Lähtökin oli hyvä.

***

Näiden jälkeen kävin molempien kanssa uimassa. Aika raukea on olo. 

Kisoissa

Kisasin Lykyllä aamulla. Salme Mujunen oli tuomarina ja teki kivat radat.

• Ensimmäiselle radalle mennessä pyysin Lykyn sivulle, irrotin hihnasta, seuruutin lähtöön. Just ennen kutsua Lykky nousi seisomaan, en ehtinyt kutsua perua. Rata alkoi 3 hypyn suoralla, jolta syöksyttiin vinoon avokulmaan kepeille. Lykky haki oikean välin, muttei taipunut toiseen väliin: 5 vp. Kontaktit olivat hyvät, niillä seisotin. Ohjaus tuntui kivalta, mentiin yhteistyössä. Juoksin kunnolla ja kerkesin sinne, minne kuvittelinkin ehtiväni. Aika - 17 jotakin, virheitä se 5, sijoitus 4.
• Toiselle radalle en Lykkyä seuruuttanut, koska hölmösti kävelin oikeaan lähtökohtaan kerralla. Olisi ehkä pitänyt tehdä joku kiemura, sillä kutsuessani Lykky seisoi lähdössä ja kun rupesin huitomaan "istu", koira hyppäsi ekan esteen yli. Tämä oli tietysti ennakoitavissa ekan radan perusteella. Toruin "hyiii", sain tuomarin luvalla mennä radan uudelleen, joten istutin rakkaan belgialaiseni lähtöön uudelleen. Nyt se pysyi lähdössä. Taaskin koira ryysi keppien eka välistä ohi ja loppuradasta ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kontaktit ehkä, mutta muuten meni ihan pipariksi, kun en kunnolla ohjannut. 
• Hyvää: Rimavarmuus. Siihen vaikutti ehkä sekin, että osasin mennä oikeassa kohtaa, en vedättänyt enkä kulkenut liian takana.

(c) Juntunen.kuvat.fi

Alkaa ottaa hermoon, kun nollaa ei tule millään. Ajatteli sitä sitten ohjaavansa hyvin ja rennosti tai jämäkästi ja tarkasti, aina tulee jotakin. Plääh. Siinä sivussa sitten kitketään lähdöstä tai kontakteilta varastelua. Nyt lähtee treeniin kovavauhtiset kepit. Teen stna 5 hypyn suoran ja hetsaan oikein. Kepit menee nyt sen loppumattoman "must do" -listan Top3:een.

Huilasin muutaman tunnin kotona ja palasin kisapaikalle Lystin kanssa.

• Eka rata olisi ollut niin mentävä, mutta Lysti oli sellaisissa sfääreissä, että joo. Se ei löytänyt heti kepeille, 5 vp. Sitten se loikkasi A:n alastulon, ponnisti kyllä kontaktialueen yläreunalta, mutta loikka mikä loikka. Siihen yli-innokkaan kisakaverini henkseleiden paukuttelun lopetinkin, kävelimme suoraan maaliin.
• Toisella radalla Lysti oli kuuliainen. Siinä oli sitä samaa hyvää, mitä parin viikon takaisissa kisoissa. Keppien jälkeen piti mennä u-putken "väärään" päähän. Pitkään pähkäsin, kuinka sen ohjaan. Lopulta tein keppien loppuun vastakäännöksen. Olen niin kyllästynyt putkihylkyihin ja turhiin yrityksiin saada kisoissa koira käännettyä jollakin muulla ohjauksella. Vähän hirvitti keppien jälkeen se ohjaus, koska en ole ikinä edes harjoitellut, mutta onnistui. :D Kun kontaktitkin olivat kriteerieni mukaiset, saatiin vihdoinkin agilityradalta nolla. Aika -7 jotakin, sijoitus kahdeksas.

(c) Sirpa Saari

Agia ja jälkee

Jäi eiliset surkeasti menneet treenit mieltä kirvelemään, joten hyppäytin Lykyn takakonttiin ja ajettiin agilityhallille. Ulkona teetin ensin kosketusalustan kera A:n ja puomin ylösmenot, nyt koiruus täsmäsi tassunsa 100 %:n varmuudella alustalle. 

Sisällä oli eilinen rata. Ohjasin sen nyt, kuten ohjaisin kisoissa. Se eilen tahkottu kohta meni virheettä ja sujuvasti välistäveto-ohjauksilla. Toinen nopea käännös onnistui jaakotuksella ja suhinalla. Helpotti kovasti. Ymmärrän sen, että rajojansa pitää ylittää ja kokeilla sellaisia ohjauksia, jotka ovat vieraampia. Mutta sekin pitää hoksata, jos joku juttu ei vaan toimi. Oli se sitten koiran kokemattomuudesta tai ohjaajan ominaisuuksista johtuvaa tai muuten vain epäsopiva. 

Sain oivan linkin siitä, kuinka lämpötila autossa nousee. Eläinlääkäri testaa istumalla autossa itse. Video on tässä.

Illalla tapasin Maijaa. Löysin muka hyvän ruohikon, joka osoittautui vilkkaammaksi paikaksi kuin olin ikinä aavistanut, lisäksi ruoho oli aivan liian lyhyttä ja maa kovaa. Tein silti noin 80 askeleen jäljet. Lykylle oli haastetta pikkuisen liikaa, silti se jaksoi hyvällä motivaatiolla kiskoa. :P Tein sille kotimatkalla 15-senttiseen ruohikkoon lyhyemmän 30 askeleen jäljen (15., 16.) ja se sujui jo "totutusti".

Lysti sai oikeastaan ensimmäisen kerran elämässään itselleen tarkoitetun jäljen, aiemminhan se on tarkistanut vain Lykyn jämät. Lystissäkin on jälkikoiran vikaa, ajaa syvällä nenällä ja hyvällä motivaatiolla. Sterilointi on tässä mielessä tehnyt hyvää. Ruokahalu on parempi kuin ennen.

Jäljet, uinti ja agility

Aamulla tein molemmille jäljet, noin 70 askelta taas (14.). Lykky kiskoi vähän enemmän kuin eilen, kahdesti stoppasin siksi. Muuten meni mielestäni hyvin. Tässä on video:

Lysti jäljesti seuraavaksi, meni tarkasti entiseen malliin. Kotona kokeilin, mitä tekee jälkikepille: ottaa suuhunsa ja tuo minulle. Testaan piakkoin, mitä tekee ulkona jälkikepille.

Kävin sitten Lystin kanssa uimassa. Heitin pallon. Yllättäen koira oli varma, ettei ikinä ole osannut uida. 10 minuuttia houkuttelin sitä järveen, mutta sillä meni pupu pöksyyn joka kerta, kun etujalat lakkasivat osumasta pohjaan. Onnistuihan se lopulta ja sitten Lysti ui pitkään mielellään.

Jumppasin tässä välissä koirat, teetin punnerrukset ja ristikkäisten jalkojen nostot. Näitä olen jatkanut kolmisen kertaa viikossa. En vaan millään jaksa joka päivä, vaikka pitäisi.

Illalla oli Lykyn agilitytreenit ja menivät aivan vi*uralleen. Teemana oli saada koira kääntymään rytmittämällä ja peruskäännöksillä ja käytännössä ohjata takaa koko aika. Pahin oli kohta, jossa olisin normaalisti tehnyt välistävedon tai jaakotuksen. Nyt piti saada koira ykkösen yli peruskäännöksellä, rytmittämällä tulemaan kakkosen etupuolelle, mistä kakkosen yli ja samalla hetkellä rytmittää niin, että koira kääntyy putken oikeaan päähän. Lykky ei vielä osannut hakea noin pitkittäin olevaa estettä eli samalla, kun jouduin sen tuuppaamaan kakkosen yli, samalla tuuppasin sen väärään päähän putkea. Tämä ohjaus kyllä soti periaatteitani vastaan, kun olen niellyt sen opin, että koira saa mennä sinne, minne edellisellä esteellä kuono näyttää. Pariin muuhunkin kohtaan rataa jymähdettiin. Saatiin lopulta ihan onnistunut pätkä, mutta pääosin jäi tosi huono ja epäonnistunut olo. Oli meille molemmille liian vaikeaa.

Hyvää: Kepit kohti seinää sujuivat ja puomin kontaktit olivat hyvät.

Terveysrintamallakana ei mene kukkeasti. Lystillä on rakkula takatassussa. Toivottavasti umpeutuu viikonlopuksi, jolloin olisi kisastartit.

Oma selkä on tänään ollut surkea. Pitkästä aikaa on vihlonut vasempaan takareiteen, vihloo nytkin kankusta pohkeeseen saakka - ja uutena oikeaan takareiteen. Ennen treenejä mietin pois jäämistä, mutten halunnut jäädä kotiin makaamaan. Toivottavasti hermojumi hellittää. (Ehkä tuo jäljestyksen kyyry asento olisi oikaistava.)

Staccato

Tänään olin molempien kanssa agilityssa Helin valvovan silmän alla. Menin molemmilla kahteen otteeseen. Yhteenveto:

• Rytmitykseni oli ihan pielessä. Kaahotin paikkoihin, jonne ei ollut kiire, en ottanut harjoituskavereitani mukaan ja rangaistukseksi molemmat juoksivat väärälle esteelle. Tämän sain onneksi korjattua.
• Molemmilla koirilla haltuunotto on edelleen surkeaa. Näkyi valssissa. Tähän paljon treeniä! Tästä on sanottu ennenkin.
• Lykky tuntui Lystin jälkeen hirmu nopealta. Toiselle hypylle tuli pakkovalssi, koiran lähestymiskulma oli hyvin vino. Lykky tuli kuin tykin suusta enkä ehtinyt sitä kääntää. Tätä hinkattiin tovi. Minun täytyy muistaa ohjata se erittäin napakasti, jos alussa on tällainen kuvio. Suhinakin auttoi, miten sen aina unohdan?
• Toinen Lykyn bravuuri oli tehdä 2 hypyn "serpentiinillä" in-out-hyppy kahden hypyn väliin ennen putkea. Kun kävin pyöristämässä, koira otti 2 laukkaa ja hyppäsi pyöreämmin. 
• Molempien kontaktit olivat hyvät. No kerran Lykky loikkasi A:n alastulon, josta sitä moitin, sitten pysyi taas. Kepeille hakivat hienosti avokulmaan. 
• Lähdössä Lysti tarjoaa itse haukkua, mikä on hyvä. Sen jälkeen käsken maihin, missä kestiääliikkumatta. Lykky on paras laskea irti pari metriä ennen lähtöä, ottaa sivulle ja seuruuttaa lähtöön. Hihnassa se näyttää vähintäänkin vallattomalta, mutta seuruuttaen ollaan yhtenäinen paketti. - Kunpa kisoissakin uskaltaisin kokeilla.
• Lopuksi sain tehtyä molemmille nollaradat. On se vaan jännä ilmiö: Kun koutsi sanoo, että nyt lopuksi teet virheettömän radan, niin siinä jännitys nousee - vähän samaan tapaan kuin kisoissa. Hyvä systeemi semmoinen. 

Nukuin 2 tunnin päiväunet ja jatkoin jäljillä. Lykylle tein nurmikolle noin 70 askeleen jäljen (13.). Jokaisella askeleella oli nami. Eilinen hyvä meininkin jatkui, koira jäljesti maltillisesti jokaisen askeleen. Lysti sai jäljestää saman verran. Siitä tulee otsikkokin. Jos joku ei ole soittanut, kerron staccaton tarkoittaa sitä, että nuotit soitetaan lyhyesti ja terävästi. Lysti liikkuu sillä tavalla jäljellä ollessaan. Hellyttävä. Pitää molemmille opettaa ilmaisuja. Lystille en ole tainnut tehdä edes alkeita.

"Minä toivon rumpujen pärinää, ikinälkäistä elämää"

Esipuhe: Tuo Lykky on jännä peli. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen jotakin yrittänyt opettaa eikä koira tunnu millään keksivän, mitä haluan (vaikka yritän olla kuinka selkeä), saati muistavan asiaa myöhemmin. Sitten yhtäkkiä: LOKSAHDUS. 

Varsinainen juttu: Tänään kylvin possuparan paistettua lihaa nurmikolle valmiiksi toivoni menettäneenä. Askeleita tuli noin 70 (12.). Tuuli puuskaisesti. Puin Lykylle kotona jälkivaljaat. Talutin sen kaulapannasta jäljen lähistölle, missä siirsin talutushihnan valjaiden mahapuolen renksuun. "Jälki", sanoin hiljaa ja rauhallisesti. Koira ryntäsi kuono edellä nurmikkoon. Jo kolmannella askeleella se olisi rynnännyt lihapalan ohi. Toppasin. Olin aivan hiljaa, nojasin taaksepäin ja nautin auringon paisteesta. Lykky otti askeleen sivulle, haisteli tuulista ilmaa, painoi kuononsa takaisin lyhyen nurmen sekaan - eikä nostanut sitä kertaakaan ennen kuin jälki loppui. Se vain tikkasi menemään askeleelta toiselle hyvässä rytmissä sopivalla innolla. Poissa oli hoppu ja malttamattomuus. Lykky katsoi minua jäljen jälkeen tyytyväisenä läähättäen. Oikein kyyneleet kihosivat silmiini.

Musiikki: Otsikko tulee Jonna Tervomaan kappaleesta "Minä toivon". Ei tämäkään kohta huono ole:

"Kuka riemun löytää, sen pitäköön, 

lipun salkoon nyt heti vetäköön,

kumpi voittaa

historia vai tulevaisuus"