Lysti The Ensimmäinen, sattumia, kommelluksia ja säikähdyksiä

Huomasin, etten ole juurikaan kertonut, kuinka meille tuli Lysti ja millaisia kommelluksia sen kanssa on ollut. Well, well, welll... 

Taustaa

Minut on lapsena testattu allergiseksi koirille. En tosin huomannut oireita live-elämässä. Olin aina haaveillut omasta koirasta. Pienenä katsoin ihaillen belgianpaimenkoiria. Yläasteella ulkoilutin naapurin cavalieria ja lukioiässä suursnautseriurosta. Ollessani aikuinen, isälleni tuli ensin sattumalta belgianpaimenkoira Diana, sitten Nana. Kesällä 08 muuttui allergian hoitosuositus. Välttämisestä siirryttiin altistukseen, tosin järjen kanssa: jos joku allergeeni aiheuttaa hankalia ja/tai pahenevia oireita, siedätys ei onnistu. 

Samoihin aikoihin, kun allergioiden hoitosuositus muuttui, kotimme tarvitsi yhtäkkiä hälytysjärjestelmän. Kysyin lukkoliikkeestä hälytyslaitteista ja siitä, kuka apuun rientää. Myyjä vastasi: "Ei heti ketään. Nopein olisi koira." Kiittelin tiedoista ja astuin liikkeestä ulos, sillä ongelma oli ratkaistu. Rotukin oli jo valittu.

Pennun haku ja alkuajat

Aloin plarata belgianpaimenkoirien terveystilastoja. Pentulistalla oli 1 pentu vapaana. Kävimme katsomassa sitä poikani kanssa. Ajomatkaa oli 1,5 tuntia. Mietimme yön yli. Seuraavana päivänä haimme pennun meille. Se tuli täyttämään koiran paikkaa, joka oli ollut tyhjänä koko elämäni ajan. 

Pennun rohkeus karisi vieraassa ympäristössä ja se pelkäsi kaikenlaista sisällä ja ulkona. Silti luotin siihen ja aloin nukkua hyvin, koska hälytysjärjestelmä oli nyt kunnossa. Minulla oli posket jatkuvasti tukossa. Pidin makuuhuoneeni koirattomana alueena. Suihkutin nenääni kortisonia, söin sitä tabletteina, nielin antihistamiineja, huuhtelin nenääni sarvikuonolla, välillä kävin poskiontelohuuhteluissa ja söin antibioottikuureja. Tätä kesti puoli vuotta. Sitten oireilu alkoi hellittää. Onneksi, koska olin päättänyt, että koirasta en luovu.

Vietimme Lystin kanssa paljon aikaa. Innolla opettelimme kaikkea uutta. Poika oli luvannut käyttää sitä aamupissalla ja on pitänyt lupauksensa siitä asti. Meille kaikki koirajutut olivat ihmeellisiä, kuten esimerkiksi hepulit. 

Pari säikähdystä

Pentuaikana Lysti säikäytti muutaman kerran. Se oli reilu 3 kk, kun heräsin yöllä rapinaan ja mässytykseen. Se mussutti ksylitolipurkkapussin sisältöä, jonka oli löytänyt pojan koulurepusta. Olin juuri lukenut koiraoppaita, joten tiesin aineen olevan vaarallista. Määrä oli kysymysmerkki. Herätin päivystävän eläinlääkärin, joka kehotti koiran oksettamaan suolalla, jotta nielty määrä selviäisi eikä kaikki imeytyisi. Lysti onneksi oksensi eikä purkkaa yrjöstä löytynyt. 

Toisen kerran se lipaisi konetiskiainetta juuri, kun olin pesuaineluukkua sulkemassa. Kaavin sormellani sen suusta konetiskiainetta sen, mitä sormeeni tarttui ja juotin jääkaapista löytämääni kuohukermaa. Taas soitin eläinlääkärille. Koska nielty määrä arvioitiin maksimissaan puolikkaaksi teelusikaksi, jäätiin seurantalinjalle. 

Tästä parin viikon päästä kävi isompi haaveri. Juoksutin alle nelikuista Lystiä irti metsässä. Yhtäkkiä se vinkaisi ja tuli luokseni leukaansa lipoen. Sen alaleuassa oli iso palkeenkieli ja valtimo poikki. Riisuin metsässä alimman paitani, millä yritin haavaa sitoa, mutta en voinut kuonoa umpeen köyttää. Nostin Lystin syliini ja juoksin sen kanssa puolisen kilometriä autolle. Verta riitti. Sitä valui lenkkareideni läpi sukkiin saakka. Matkalla tapasin pariskunnan, jolta kysyin kännykkää, koska omani oli kotona. Pariskunnallakaan ei sellaista ollut. Onneksi kotini sijaitsi lyhyen ajomatkan päässä, päivystävä lääkäri oli lähistöllä ja kohta sain koiran ommeltavaksi. Avustin operaatiossa. Samalla jutellessa kävi ilmi, että eläinlääkäri oli collieihmisiä. Lisäksi hän oli päivystänyt silloin, kun Lysti maisteli ksylitolipurkkaa.  

Lysti odottaa auton takapenkillä ompeluun

pääsyä.

Muutama kuukausi tämän jälkeen samaisessa metsässä tuli sama pariskunta vastaan. He pysähtyivät ja kysyivät, onko tuo se sama koira. "On", vastasin. He olivat helpottuneita, että kaikki oli päättynyt hyvin.

Sama leuka myöhemmin.

Auton vaihto

Auto vaihtui farmariin. Lysti oli edelleen epäluuloinen uusia asioita kohtaan, joten se totutteli kuukauden autohäkkiin. Tässä on video sen jälkeen, kun ollaan jo pitkään siedätetty. Pelkkä koiran oma-aloitteisuus ei riittänyt häkin tutkimiseen. Lysti kiersi ruokatilassa nököttäneen häkin kaukaa vuorokausienkin päästä. Koiraa oli houkuteltava. Minusta oli tärkeää, että se pystyi rentoutumaan häkissä, missä tulisi viettämään pitkiäkin aikoja kisareissuilla. Nykyisin se matkustaa erittäin mielellään ja makaa häkissään rentona. Otan sen monesti ihan vaan huvikseni kauppareisulle.

Sairastelu

Lystin sairastelu on säikäyttänyt muutaman kerran. Kolme vuotta sitten se sairastui elokuussa suolistotulehdukseen. Se herätti meidät useita kertoja yössä, koska halusi ulos ruohoa syömään. Sitä varmaan närästi valtavasti. Herättiin pojan kanssa vuorotellen laskemaan sitä ulos. Yhtenä yönä nyhdin pitkiä heiniä ja toin ne olohuoneen matolle, jotta sain nukkua paremmin. En aluksi saanut sitä eläinlääkäriin, koska vastaanottoavustaja piti tavallisena, että suoliston ärtyessä ulosteeseen sekoittuu verta. Kun vakuutin, että hännän alta tulee vaaleankeltaista vaahtoa, veriklimppejä ja koira laihtuu, päästiin vastaanotolle. Lysti oli laihtunut 17-kiloiseksi (normaalipaino noin 22). Haima-arvot olivat pielessä, eivät kuitenkaan kovasti koholla. Lystin allergioiden takia oli vaikea löytää ruoka, jota se olisi sietänyt. Aloin valmistautua lopetukseen, koska en voinut koiraa nälkäänkään tappaa. Keksin syöttää sille pelkkiä keitettyjä kananmunia. Lopulta Lystikki kuntoutui ja ruokavaliokin vähän laajeni. Haiman herkkyyden vuoksi vältämme edelleen runsasrasvaisen ruuan antamista.

Eläinlääkäri kehotti jatkossa välttämään ruohon syöttämistä. Vaikka koira sitä huonoon oloonsa ahmiikin, terävä ruoho vain pahentaa tilannetta. Oikea ratkaisu on närästyslääke.

Reilun vuorokauden ruoka-annos

Yhtenä joulukuisena sunnuntaina Lysti alkoi vuotaa kesken agilitykisojen, mikä teki siitä hetkessä kohtutulehdusepäilyn. Olin edellisellä viikolla varannut maanantaiksi steriloinnin. Kait minulla oli joku etiäinen. YES:n varoittelujen ja ohjeiden avulla tutkin ja seurasin Lystiä. En ikinä unohda kotimatkaa ja seuraavaa yötä. Tarkkailin hyväkuntoista koiraa, jonka tiesin voivan romahtaa millä hetkellä hyvänsä. Toisaalta ihmettelin, miten pirteä kuolemansairas koirani olikaan. Seuraavan päivän leikkauksessa viattomaksi todettu kohtu jätettiin paikoilleen.

Nykytila

Lysti on täyttänyt sen koiran paikan, mihin se otettiin. Se tarvittaessa puolustaa viimeiseen saakka, mikä on ihan luonnetestissä todettu. Se on huumorintajuinen perheenjäsen, joka pääsee erilaisiin temppukokeiluihin. Osa harrastuksista karsiutui, mutta agility on vahvistanut sitä valtavasti. Varsinkin Marian oppien jälkeen Lystistä on tullut luottavaisempi. Luotan siihen. 

***

Minulla tuli v. 2013 asiaa samaan hälytysjärjestelmiä myyvään lukkoliikkeeseen, missä olin asioinut kesällä 2008. Sanoin myyjälle: "Vuosia sitten joku teidän myyjistä, en muista olitko sinä, muutti elämämme. Hyvällä tavalla. Hän suositteli hankkimaan koiran."

Vapaapäivä

Pidin tänään pois ylityötunteja. Menin Lykyn kanssa hallille ja tehtiin eilistä rataa. Nostin kaikki rimat 65 cm:iin. En muista, että olisin ikinä niin tehnytkään. Mentiin ensin rata nollalla läpi. Sitten treenasin kepeillä päällejuoksua, persjättöä ja tiukkaa takana leikkaamista. Nämä olivat kerrasta ok. Palkkasin niisto-persjätön tiukasta käännöksestä ja siitä, että saatoin jättää Lykyn suorittamaan tehtäväänsä. Tsekkasin omat valssini. 

Lopuksi harjoittelimme putki-puomi-erottelua. Ensin Lykky erehtyi kahdesti, sitten osui joka kerralla oikein. Lisäksi siitä näkee, milloin kuuntelee ylösmenokontaktin käskyn. Tällöin se pari laukka-askelta ennen puomia täsmää laukka-askeleensa oikein. Jos kuulo reistaa, se vaan painaa.

Päivitystä

Ensinnäkin ostin hevosenlihaa. Lykky ei siihen tottunut (vielä?), mutta Lysti kestää hyvin. Sen iänikuinen ja yksipuolinen seiti-riisipuuro on vaihtunut hevosenlihaan, jonka kyytipoikana on riisiä. 

Yhtenä päivänä harjoitutin Lykylle jälkikapulan ilmaisua. Se tykkää haukkaista kapulaa. Yritän päästä haukkaisusta eroon ja saada koiran pelkästään lakoamaan etujalat löydön ympärille. Olemme ehkä edistyneet. Maanantaina alkaa verkkokurssi, jonka avulla koira opetetaan etsimään lähtöhajua. Tuo sopivaa vaihtelua ja tekemistä niihin päiviin, kun muu aktivointi ei onnistu, toivon. 

Samana iltana piilotin Lystille jälkikapuloita ympäri kotiani. Se etsi ja toi ne minulle liikuttavan innostuneena.

Tänään otin vain Lykyn agilityyn. Lystin tassut ovat rajamailla kosteiden ja lämpimien kelien vuoksi. MM-kisoja seurasin kohtalaisen vähän, mutta jäin käsitykseen, että yhtenä teemana oli koiran tarkka ohjaaminen ansaesteiden vuoksi. Vähän saman tyylistä oli tämän kerran treeni. Lykky oli kyllä taas hyvä. :) 

Se haki hyvin kauempaa alun pari estettä. Takaakierto onnistui pelkästään niistolla. Kepit villi koirani haki 90 asteen nurjasta kulmasta, kun en häirinnyt. Ansaputki ei hämännyt. Toisella kertaa se kesti kepeillä joko valssin tai pitkälle viedyn päällejuoksun. Rimoissa Lykky on edelleen kontaktistani riippuvainen. Keinun kontakti oli hyvä. Jäi hyvä fiilis!

***

Entä niska? 

Lauantaina ei olkapää enää tuntunut olevan pois sijoiltaan. Sunnuntaina pää liikkui laajemmin. Maanantaina teatterissa (olin ostanut liput Kiviä taskussa -esitykseen jo heinäkuussa) puoliajan jälkeen kannattelin päätäni. Keskiviikkona kävin fysiatrian pkl:lla uudelleen fysioterapeutilla. Sain akupunktioneulat taas hartioihin, niskaan ja päähän. Sen jälkeen aseteltiin kinesioteipit tukemaan päätä ja hartioita. Tämä on nyt hoitoa, joka on auttanut parhaiten. Pystyn katsomaan paremmin oikealle. En nyt sentään olan yli, mutta sinne päin. Taivutus oikealle vihloo edelleen. 

Kokeilin pitää yöllä niskatukea. En saanut nukahdettua, joten tuki lensi. Nukun silti paremmin, en herää enää 10+ kertaa yössään. Tuen osa-aikainen käyttö on suositeltavaa, jotta niskan/kaulan lihakset saavat lepoa. Koiratouhuissa pidän sitä äkkiliikkeiden varalta.

Sain fysiatrian pkl:n epikriisin itselleni. Siinä kipuani kuvailtiin syyskuussa intensiiviseksi. Olen vilpittömän hämmästynyt. Eihän niskaan koskenut, jos pidin pään keskiasennossa. Paitsi silloinkin oli säteilykipua. Kait sitä oppii sumuttamaan itseään? 

Osa-aikaisen työpäiväni teen kahdessa osassa, koska niska ei kestä yhtäjaksoista työtä. Pidän taukoa 1-2 tuntia puolen päivän maissa. Silloin on oiva aika liikkua koirien kanssa valoisissa maisemissa.

Olenko silti katkera? - Olen.  

***

Musiikissa on aina sitä jotakin. Ehkä olen vanha, koska ostin elämäni ensimmäisen Motörheadin levyn. Mutta ostin sen tämän kappaleen takia. Jos persaus ei lähde tämän tahdissa vipajamaan, niin jossakin on vikaa. Sitä paitsi tämä on taas Lykky-kappaleita: Sympathy for the devil. ;) 

Akupunktiota, lepoa ja lenkki

Eilen kävin keskussairaalan fysioterapiassa. Niskan oikea puoli on ollut varsin hankala. Päätä ei ole voinut kääntää oikealle ja oikean käden liikuttaminen on sattunut. Herään 10 x yössä joko siihen, että niskaan koskee valmiiksi tai siihen, että niskaan sattuu vaihtaessani asentoa. Sängystä tai lattialta noustessani pitelen käsilläni päätäni, jota en kivun takia kerta kaikkiaan pysty kannattelemaan. Monesti pyörähdän lattialle polvilleni, jotta pääsen jotenkin ylös. Niska myös väsyy entiseen malliin. Tuollaisen protruusion yhteydessä lihakset jännittyvät vauriokohdan suojaksi ja nyt hoidetaan ilmeisesti sen jälkimaininkeja. Itse protruusion paraneminenkin ottaa kuukausia.

Sain akupunktiota ensimmäistä kertaa elämässäni. Neulat tuntuivat minimaalisesti, paitsi enemmän yhdessä kohtaa, missä oli pahempi "kivettymä". Neuloituksen jälkeen niskaan ja hartioihin laitettiin kinesioteipit, jotta lihakset saisivat tukea. Yöksi kannattaa kokeilla kauluria, hyvä vinkki. Hoidon jälkeen ramaisi aika lailla. Oikean käden särky yltyi, ihan kuin olisi ollut olkapää sijoiltaan. Aamulla olkapää oli "paikoillaan". En tiedä, liittyikö kipu hoitoihin mitenkään vai riittikö työviikko syyksi. Keskiviikkona hoito jatkuu. 

Joka tapauksessa eilen koirat olivat minimiliikunnalla. Katselin niitä tänään. Helpottaa, että molemmat osaavat ottaa levon kannalta.

Lysti näyttää ihan pytonilta.

Lykky on vähän väsähtäneempi pyyttoni.

Auringon valokeilassa on hyvä ottaa torkut.

Tänään käveltiin kaverin ja hänen koiriensa kanssa 1 h 45 min. Teki kaikille hyvää.

Lykky on sietänyt Seresto-pannan hyvin. Täällä on ollut muutamana hajanaisena yönä pakkasta max 5 astetta. Otin eilen pannan pois. Kun luin tulevan viikon sääennustuksen, asetin pannan takaisin. Ehkä viikon päästä kylmenee ja voin unohtaa punkit?

Ryhmätreenit

Ennen ryhmätreeniä treenasin Lystillä siivekkeen ympäri pyöritystä muutaman toiston verran. Se kääntyi hyvin. 

Radalla oli 2 + 2 hyppyä ja u-putket. Ensin edettiin 1. suoraan kahden hypyn kautta putkesta toiseen, sitten 2. diagonaalisti, 3. välistävetojen kautta ja lopulta käytiin 4. kääntämässä toisella hypyllä 180 astetta ja palattiin samaan putkeen. 

Menin ensin Lykyllä. Diagonaaleissa parannettiin valssejani, erityisesti merkkausta, ja Lykyn linjaa, jotta se kääntyi paremmin kohti putkea. Oivalsin uutta valssin merkkaamisesta! Välistävedoissa kannatti rytmittää ja kääntää jälkimmäiselle hypylle. 180 asteen käännöksissä rintamasuunnan kääntö ajoissa oli tarpeen, rytmityksen lisäksi.

Toiseen osioon otin kaverikseni Lystin, jolle tuollaiset käännökset ovat haastavia. Diagonaaleissa valssin merkkaus oli tärkeää. Välistävedoissa merkkasin ajoissa, mutta Lysti kääntyi, kun oli ensin loiskauttanut suoraan. Sama 180 asteen käännöksissä. Näitä pitäisi treenata lisää, mutta Lysti ei ole enää nuori tyttö eikä opetukset ole aiemminkaan auttaneet, joten syvempi kurssi jäänee väliin. En ole aikoinaan osannut sitä opettaa oikein, ohjaus on ollut, mitä ollut - ja ei Tikki Tikkinen kovin luontainen kääntyjäkään ole ollut.  

Agilitya

On kätevää olla niin rankavammainen, ettei pysty tekemään edes 4 tuntia töitä putkeen. Jaan työpäivät mahdollisuuksien mukaan kahteen osaan. Tänään välissä oli kahden tunnin tauko, jona aikana kävin ulkoilemassa ja harrastamassa agilitya koirien kanssa.

Lystillä harjoitutin siivekkeen ympäri kiertämisiä takaa ohjaten. Minun pitää hetki malttaa, että se valitsee oikean suunnan, mutta silloin pyörii hyvin. Toisella kierroksella mentiin hyppy-putki-rataa, mikä oli helppo. Siinä oli muutama takaakierto. Lopuksi treenttiin kepit avokulmasta, kiersin leikkaamaan takaa. Kahdella kerralla koira tuli pois, sitten kesti. Palkkasin sen kuin Maailmanmestarin.

Lykyllä treenasin myös siivekkeen ympäri kierrättämistä. Se kääntyy pienemmin kuin Lysti. Myös rima kesti, vaikka jätin sen suorittamaan itsekseen. Hyppy-putki-radalla minun piti valita linjani ja rintamasuuntani juuri oikein. Lopuksi mentiin muutama kerta puomia ja keppejä. Lykky kesti takana leikkaamisen mainiosti, vaikka jouduin keppien aloituksen kiertämään.

Tuli pieni gulp-tilanne. Lysti ei siedä, että Lykky on ihan vieressä. Autohäkissä on molemmille omat puolet. Lykyn puolen ovi oli auki, kun kehotin Lykkyä sinne hyppäämään. Yllättäen Lysti loiskaisi vierestäni Lykyn häkkiin. Samalla myös Lykky reagoi käskyyn ja hyppäsi samaan häkkiin. Hetken ehdin miettiä, että kohta pyörii häkissä sarjakuvamainen rinkula ruskeaa ja mustaa ärinän säestyksellä. Eikä mitä, siinä 50 cm leveässä häkissä olivat molemmat pian rinta rinnan. Ilman ongelmia: "Ai sä halusit tälleen?" Hengitin rauhallisesti, pyysin koirat pois ja pakkasin ne omiin häkkeihinsä.

Sitten käveltiin, palasin töihin ja nyt on jäät niskassa.

Ei uutta

Eilen kävin Lykyn kanssa tunnin kävelyllä koiraseurassa. Tänään olisin voinut ottaa jo Lystinkin mukaan, koska sen tassu on ok. Mutta aamulla niskani oli aika kipeä ja oli tosi vaikeaa päästä sängystäkään ylös, kun ei pystynyt päätä pitämään mitenkään. On se siitä vähän vertynyt, mutta kipu jatkuu. Otin videolle niskan tämän hetken liikkeet. Ne ovat tässä. Pääsin fysiatrian polille fysioterapiaan. On tuota omaa rahaa tullut laitettuakin jo aika paljon likoon privaattipuolelle.

Laitan loppuun kuvan Lystistä parin kesän takaa. Taitaa olla Sirpa Saaren ottama.