Su-iltana päästiin eroon oranssista koko jalan mittaisesta kääröstä. Se helpotti välittömästi ulkoilua, koska raaja pääsi taipumaan eikä jalkaa tarvinnut paketoida ulos.
Seuraavana aamuna tassu oli turvoksissa kudosnesteestä, mutta hellällä tassun pumppauksella turvotus väheni. Gibli kiinnostui haavasta tai sen ympäristöstä. Varmaan kasvava turkkii kutittaa. Joka tapauksessa jouduin laittamaan kuonokopan aina, kun en ollut vieressä vahtimassa eli yöksi. Viime yönä heräsin siihen, että Gibli istui ja lipoi huuliaan tai kuonokoppaansa eikä suostunut makuulle. Yöt Gibli on omalla makuualustallaan sänkyni vieressä. Nukuskelin sitten Giblin vieressä pedillänsä niin, että Gibli oli ilman kuonokoppaa pää olkavarteni päällä. Olen niin herkkäuninen, että arvioin herääväni, jos Gibli siitä liikahtaa. Näin saatiin jotenkin nukuttua aamuun. Tötterö päässä Gibli ei kykene nukkumaan laisinkaan.
Tänään pissatuksella, edelleenkin saa siis kävellä vain "pissapuulle" ja takaisin, Gibli olisi vetänyt. Liikkumisesta ei huomaisi, että mitään lihasta ja muita olan osia olisi ikinä vietykään. En toki vetämistä sallinut.
Tällä viikolla tulee varmaan patologin vastaus.
![]() |
Päiväunilla. Takana näkyy viime yön sänkyni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti