Eilen olimme metsässä, rannalla ja mustikoita syömässä. Minulla on Gibliä jo nyt kova ikävä.
Olen usein kallion päällä miettinyt, että täällä täytyy olla kyitä. Eilen polku laskeutui matalalta kalliolta ja juuri kun olin ponnistamassa kalliolta, polulla olikin sahalaita kiepillä.
En tiedä, miten se on mahdollista, mutta jarrutin ponnistavalla jalallani, jäkälä luisti alta, kaaduin selälleni ja samalla sudin takaisin päin, jotta en ole käärmeen päällä. Gibli oli jo loikannut käärmeen yli, joten kyy oli välissämme. Käskin koirani olemaan paikoillaan, kutsuin sivukautta luokseni ja kytkin. Kuvasin kyytä vähän. Harmittelin, ettei ollut kunnon kamera mukana. Kyy liikkui aina kohti ja piti päätään ylhäällä, joten edestä päin en halunnut ottaa kuvia läheltä. Eteenhän heikäläiset iskevät.
Tässä on vielä video luikerosta. Puun takana näkyy kallio, jolta olin laskeutumassa. Kyy oli alun perin siis videolla näkyvän puun takana.
Kotimatka oli luonnollisesti hankala, koska käärmepelossa oli vaikea astua yhtään mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti