Matkustelua koirain kanssa

Agilitypalstoilla on käyty keskustelua, paljonko agilityn harrastaminen maksaa. En ole laskenut. Mutta aloin miettiä ihan mielenkiinnosta, paljonko olen koirien kanssa matkustellut agilityn ja tokon vuoksi. Lystin kanssa on kisattu 201 starttia, Lykyn kanssa noin 70. Samoissa kisoissa on menty yleensä 2-3 starttia. Jos 270 jakaa 2,5:llä, tulee 108 kisareissua. Tokokisoja on vain 14 kpl.

Lystin kanssa olen matkustanut enemmän. Ihan siksi, että se on ollut ensimmäinen agilitykoirani, jolloin kisaamisessa ja matkustamisessa on ollut uutuuden viehätystä. Alkuvuosina selkäni oli kunnossa, joten saatoin ajella kauas. Mitä sitä lauantaina olisi muutakaan tehnyt, kun istunut autossa 6 tuntia ja käyskennellyt lopun aikaa kisapaikalla? Nykyisin kisamatkat ovat maltillisempia. Onneksi asumme Itä-Suomen länsiosissa, mistä ei ole kamala matka kaikkialle. Toisaalta olisi kätevää asua vähän etelämpänä, jolloin lämpimät hallit olisivat tunnin ajomatkan sisällä.

Missäs sitä on kuljeskeltu? Lysti kaipasi alkuun totuttelua uusiin ympäristöihin, joten käytiin Lempäälässä (270 km per sivu) treenaamassa ja möllikisoissa *KLIK*. Siellä onneksi asui sisko, joten ihan päiväseltään ei piipahdettu. 

Lysti voitti möllikisat 30.1.2010.

Kirkkonummella (270 km) on kisattu kerran huvikseen päiväseltään, tavattu samalla ystävää - ja toisen kerran kisattu SM-kisoissa. Tampereella (260 km) on kisattu kerran kakkosissa ja viime kesänä SM-kisoissa. Lystin kanssa saatiin eka 0-tulos Muaningalla (220 km). Toko-kisoissa kävimme epäonnistumassa Lystin kanssa Valkeakoskella (240 km). Lysti säikähti tuulenpuuskasta ilmaan noussutta toimitsijatelttaa. Hämeenlinnassa (210 km) keskeytin tokokokeen, koska Lysti pelkäsi kaukaa kuulunutta ammuntaa. Viitasaarella (200 km) saatiin ykköstulos. Vasta ilmoittautumisen jälkeen minulle selvisi, että kyseessä oli yökoe, joten palasimme vasta aamuyöstä kotiin. Paluumatkalla juoksi hirvi auton edestä. 

Porvoossa (220 km) on kisattu kerran, sinne ajoi yllättävän pitkään. Helsingissä ja Vantaalla (230 km) on vierailtu useampia kertoja. Siellä ei onnistuta ikinä. En muista, että olisi tuotu nollaa kertaakaan kotiin. Eipäs, ollaan me yksi nolla siellä saatu. Ehkä pitkä matka tuo paineita saada merkintöjä kisakirjaan tai päivästä tulee muutenkin liian raskas? Sellaisilla reissuilla pitäisi panostaa omaankin ruokahuoltoon.

Purinalla 31.3.2013. Nuo farkut olivat ajan saatossa pehmentyneet

joustaviksi.

Janakkalan hiekkakuopilla (210 km) on juoksenneltu kovassa helteessä. Sinne(kin) matkustaminen kestää yllättävän pitkään. Loppumatkan tiet ovat pieniä ja mutkaisia, sinänsä kauniissa hämäläisissä maisemissa. Ei onnistuttu sielläkään. Sen verran magia vaikuttaa tähän lajiin, että kauemmas en lähde toista kertaa epäonnistumaan.

Hyvinkäällä tokoiltiin kerran, ilman ykköstulosta. Sinne on virallisesti 206 km, mutta paluumatkalla kertyi mittariin 300 km, kun käännyin jossakin risteyksessä väärän suuntaan. Onnistuneen reissun jälkeen matka olisi edes tuntunut lyhyemmältä. 

Kotkaan ja Haminaan (160 km) on reissattu useita kertoja, saman matkan päässä sijaitsevalle Imatralle kerran. Imatran maneesikisoissa oli molemmat koirat matkassa eikä sieltäkään nollaa rapsahtanut, mutta Lykky taisi saada ekan agilitypalkintonsa. Paluumatkalla oli tosi pimeää. Pitkän päivän jälkeen ajattelin touhun olevan hullua, kuten se varmasti ajoittain onkin.

Paluumatkalla Imatralta

Valoisassa on ihan eri fiilis ajella.

Kotkasta kotiin

Loput ovatkin täkäläisittäin lähiseudun kisoja eli alle 150 km:n päässä: Laukaa, Nastola, Lahti, Lappeenranta, Jyväskylä, Varkaus, Pieksämäki, Kouvola, Rantasalmi, Orimattila, Kerimäki ja Heinola.

"Maliraat" on yksi suosikkikuvaajistani. Tämä kuva on VAU:n kisoista Nastolasta vuodelta 2010.  Meillä kävi kisoissa hirmuinen tuuri. Ukkosmyrsky laantui juuri ennen Lystin ja minun starttia. Lysti oli sitä säikkynyt niin, että oli kaivautunut autossa istuimeni alle. Se murisi, kun kaivoin sitä pois sieltä. Ulkona se rentoutui, kun huomasi ukkosen lakanneen. Saatiin toinen ykkösten nousunolla. Palkinnot olivat erinomaiset. Niitä sai valita eri pisteistä. En sen koommin ole törmännyt vastaaviin.

On treenaaminenkin kuljettanut. Ihan alkuvaiheessa kävin Lystin kanssa lähikunnissa totuttelemassa eri halleihin ja esteisiin. Pieksämäellä käytiin usein treenaamassa ja tokokokeissa. Kana-areenalla (190 km) kouluttauduimme Lystin kanssa Jänesniemen Elinan opissa. Se oli eka kosketus agilityn ammattilaiseen ja silloin minulle alkoi valjeta, mistä lajissa voi olla kyse. Lempäälän käynnin jo mainitsin. ACE:lle (160 km) matkustettiin tiheimmillään viikoittain. Niinun hallilla (260 km) on treenattu muutaman kerran. Yleensä tuolloin otin töistä vapaapäivän, yövyimme hotellissa ja kisasimme samalla reissulla.

Kotkassa on käyty kerran koulutuksessa. Kouvolassa treenasimme yhteen aikaan 1-2 kertaa viikossa ihan keskenämme. Siellä tutustuin Mariaan, jolla olen sittemmin käynyt Kouvolan lähistöllä. Kouvolassa olemme käyneet 4 eri agilitykouluttajalla. Jyväskylään olemme matkustaneet joskus agilitykoulutukseen. Varkaudessa on opeteltu hyppytekniikkaa Lykyn kanssa ja siellä pidettiin koetoimitsija- ja ratamestarikurssin yhdet osat. 

Nykyisin treenimatkat ovat vähentyneet. Seuramme lämpimään halliin on helpompi houkutella ulkopuolisia kouluttajia.

Jännää, miten näitä ynnätessä tuli mieleen sellaisia tapahtumia, jotka luulin jo unohtaneeni. Ilman koiria moni pikkupaikkakunta olisi jäänyt vieraaksi. Koiran tai koirien kanssa matkustaminen yhdistää. Jossakin kaukana tuntuu hyvältä ja turvalliselta, kun kaverina on oma koira. "Ota sinä tästä lihan keitinlientä. Minä juon samalla mustikkapiimää. Kävellään sitten lisää. Onkos täällä autohäkissä sopivan lämmintä?"

Lystin siedätystä

Tänään Lysti sai taas siedätyspiikin. Nyt pistoksia annetaan 5 vrk:n välein. Piikki pistetään nahan alle "tyhjään tilaan". Nahka on aika paksua ja sitkeää. Piikki osuu herkästi nahkaan uudelleen, minkä tuntee ainetta ruiskuttaessaan lisääntyneestä vastuksesta. Tässä se meni normaalisti. Lykky on apuna - hypnotisoimassa pöydällä olevia ruokapaloja.

Lystin treenit

Tänään oli Lysti ryhmätreenissä matkassa. Mentiin vajaan viikon takaista Marjan rataa.

Eka kerralla menin vaikeamman radan läpi. Lysti tuli A:n alastulolta läpi, käskin siihen takaisin. Rytmitin huonosti ja vähän "viskelin" koiraa. Valsseja hiottiin taas. Rytmittämättä Lysti hyppää kauas.

Toisella otoksella tehtiin se helpompi rata ja siinä sain oikean asenteen päälle.

Lysti tosiaan tarttee jämäkkää käskytystä ja mielentilaani, jotta tulee ohjauksiin. Lykyn kanssa minun pitää olla mahdollisimman näkymätön, kuulumaton ja tasaisesti liikkuva. Vaikeaa.

Lystin treenit

Kävin tänään Lystin kanssa hallilla.

Treenasin kontakteja, ylös- ja alasmenoja kaikilla kontakteilla. Harjoiteltiin myös loppusuoran irtoamista. Eipä sitten muuta tehtykään. Koostin perjantailta videon, mikä on tässä. 

Tänään se sai 1 ml:n siedätysuutetta. Seuraava pistos tulee vasta 5 vrk:n päästä. Ei ole rapsutellutkaan. Lumi on ollut armollista tassuille. Lysti myös kierii hangessa mielellään. Tänään vielä ehti, kaikki ei ole vielä sulanut.

Viisiaskeliset valssit peruuttaen

Ihmiset hehkuttavat milloin milläkin japanilaisilla, mutta harva osaa viisiaskelisen valssin peruuttaen. Mutta minäpä osaan, ihan luonnostaan. 

Tänään oli Marjan valmennusryhmä, johon osallistuin Lysti-Pumpulilla. Lysti oikeasti tuntuu ilmavalta ja kevyesti ohjattavalta Lykyn jäljiltä, lisäksi se antaa ohjauksissa anteeksi.

Ensimmäinen rata oli suoraviivaisempi ja sen teemana olikin vauhti, liike ja irtoaminen. Ekan radan vedin varmistellen. Jätin kaksi persjättöä tekemättä, toisen korvasin valssilla ja toisella kertaa jäin "väärälle" puolelle. Toisella otoksella tein persjätöt ja se olikin sujuvampi. Kolmannella hiottiin loppusuoraa. Muistin taas, miten osaava koira Lysti onkaan ja lukee välillä kammottavaakin ohjaustani oikein. Loppusuoraa kannattaa treenata!

Toinen rata oli mutkikkaampi ja siinä päästiin hiomaan mm. valssejani. Heti alkuun niitä tuli ainakin kaksi peräkkäin. Niiden paikkoja oli myöhemminkin. Jos jätän pois ylimääräisiä askelia enkä peruuta tai kumartele, ne ovat ihan hyviä. Pääsin väläyttämään sellaisiakin. Sitten oli kohtia, jonne koira jätettiin hyppäämään ja itse riennettiin seuraavaan kohtaan. Pakkovalssijaakotukseni sai kehuja, jes! Senhän vielä huomasin, että jos A:lla käskytän alastulokäskyn liian aikaisin, Lysti hiipii. Oikeaa paikkaa pitäisi taas vahvistaa.

Marja videoi ja on se vaan niin hyödyllistä katsoa itseään videolta. 

***

Lykyn juoksuista sain varmistuksen maanantaina. Epäilen, että missasin taas muutaman päivän. Merkit olivat selvät monta vuorokautta. Peruin ensi sunnuntain kisat.

Lystin siedätysliemessä annos on noussut 1 ml:aan. Yksi pistos tulee vielä 2 päivän päästä, sitten väli harvenee viiteen vuorokauteen. Koira on ollut aika normaali, rapsuttelee itseään hyvin harvakseltaan. Pitäisin varmaan normaalina, ellen tietäisi siedätyshoidon olevan käynnissä. 

Pumpulin kanssa hallilla

Ankeuttaja on yöllä käynyt imemässä minusta pois kaiken hyvän hengen. On ollut ankea, harmaa ja loskainen päivä. 

Lykky sai huilata agilitysta, joten Lysti lähti matkaan. Jatkoimme puomiprojektia. Lysti ei pettänyt. Heti halliin päästyään se juoksi puomille ja täppäsi ylösmenon oikeaan kohtaan. Kaivoin vauhdilla taskustani ruokapalkkaa. Näitä toistoja tehtiin puomin eri päissä, A:lla ja keinulla. Hyvin Lysti hoksasi ja innokkaasi tähtäsi oikeaan kohtaan loiskauttaen miltei myyrähypyn korvat uteliaassa hörössä. Se jatkoi samoin, vaikka otatin vauhtia putken kautta tai olin vähän edempänä. Lisäsin jo käskynkin "kii", saman minkä Lykylle. 

Toisena juttuna vahvistin itsenäistä keinua. Lysti pystyi yhä olemaan keinun alastulolla yksin, vaikka kävin kauempana tai juoksin jo suoraan viereltä ohi. Palkkasin sitä alastulolle ja kehuin kovasti urheuttaan.

Eilisten Marjan neuvojen innoittamana kokeilin valsseja niin, että oikeasti lähdin ajoissa kohti seuraavia koukeroita ja kas - Lysti teki pieniä teitä ja itsestäni meno tuntui sujuvalta. Pystyin vedättämään koko ajan edellä enkä seisonut yhdessä kohtaa miksei se käänny.

Lysti rapsuttaa itseään edelleen muutaman kerran vuorokaudessa. Enemmän kuin ennen siedätyshoidon aloitusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin kutinavaiheessa. Huomenna annan sille taas isomman satsin ainetta. Kampasin sen läpikotaisin harvalla kammalla, jossa on pyöristetyt ja aika paksut piikkien päät ja pyörivät piikit. Ainakin omalle iholle kosketus tuntuu miellyttävälle. Lysti irvisteli ilosta, kuten aina, kun sitä huolletaan. 

Symppis syyskuussa 2011

Lystin puomi ja muita juttuja

Kuluvana vuonna on tehty Lystin kanssa monta puomin ylösmenon virhettä. Aluksi ajattelin, että tassu ei osu sattumalta, mutta lopulta oli myönnettävä karmea totuus: tuuri oli loppunut. Olen odottanut, että Lysti kuntoutuisi treenikelpoiseksi. Toukokuusta lokakuulle ei juurikaan olla treenattu. Tänään oli vihdoin Se Päivä. 

Aloitin saman puomiprojektin kuin Lykyn kanssa. Lysti tarvitsee yleensä aika vähän toistoja. Se myös arvostaa ruuan vähintään yhtä korkealle kuin lelun, joten on hyvä naksuteltava. Varsinkin, kun se ei enää pelkää naksutinta. Tehtiin nyt puomin ylösmenoa aluksi yksinään, sitten jopa putken kautta ja minusta Lysti näytti hoksanneen jujun. Jatkamme tästä.

Sitten tehtiin Harrin rataa. Lysti teki nollaa, paitsi yhdessä valssissa haparoin, kun hyppy oli eri kohdassa kuin luulin. Japanilainen onnistui, kun sitä rohkenin yrittää. Havainto: Lystiinkin tepsii persjätöllä ansaputken ohitus. Marja sattui katsomaan ja opasti tekemään valssit aikaisemmin. Valssit ovat murheenkryynini, ohjaan ne myöhässä ja valuen.

Tapahtui myös ihme, toistamiseen tänä syksynä! Lysti ei tarvinnut minua vierelleen keinulla, vaan saatoin jatkaa seuraavan putken vierelle ja se pystyi olemaan 2on2offissa alastulolla ja vielä reippaan näköisenä. :) Lykyn jäljiltä Lysti tuntui yllättävän kevyeltä ohjattavalta. Se juoksee ja hyppii kuin kevyt pumpuli.

Lopuksi käytiin jäähdyttelemässä metsälenkillä toisten lämmitellessä. Oli kivaa.

Kotona Lysti sai niskaansa 0.6 ml siedätyslientä eli saman määrän, minkä jälkeen viimeksi tuli kutitusreaktio. Ei se ainakaan vielä oireile. Toivon kovasti, että siedätysohjelmassa päästäisiin eteenpäin. Nyt on apuna antihistamiini, joka ei kirjallisuuden mukaan auta kaikille, mutta jospa Lystille auttaisi. Yhtenä kesänä kokeilin sitä tassuihin, mutta niihin sillä ei ollut  mitään tehoa.

Olin aamulla ajatellut, että käyn Lykyn kanssa tekemässä kunnon jäljen. Tänä kesänä ne ovat jääneet väliin. Suunnitelmat muuttuivat. Tallasin sille ruohikolle vain noin 50 metrin minijäljen. Välillä se kiirehti liikaa, mutta en ottanut paineita. Tarkoitus oli vain tarjota vähän muuta puuhaa.

Hallilla treenasimme ylösmenoja (toistot 535-545). Taskussani oli itse paistamiani maksa-kananmuna-kuutioita, jotka Lykky arvosti korkealle. Harjoittelimme edelleen sitä, että pystyn olemaan Lykyn edellä. Keinulla se oli hyvä. A:lla opit jätättää, en raski treenata sitä niin paljon. Toinen ohjelmanumero oli muuri, jolla teetin tiukkoja käännöksiä tai vedätin putkiin. Kerran tiputti kalikat, muuten piti ne hyvin. Lopuksi leijeröin kepit. Lykky pujotteli kauniisti, vaikka väliimme jäi A ja putki.

Viime sunnuntain kisoissa oli kuvaaja Tuuli Oksalahti. Kiitos hänelle kuvista! Joudun syömään sanojani. Vannoin agilityradan jälkeen, että odotin Lykyn laskeutumisen muurilta ennen kuin kehotin puomille. Kuva näyttää muuta.

Kuka se siellä antaa koiran rauhassa hypätä ennen kuin käskee muurille?

Lykyllä on kiire putkeen. :)

Hyppärin kalikka.