Kirurgi sanoi eilen, että kannattaa tarkistaa Giblin nisärivistöt vielä kotona. En tutkinut niitä illalla. En halunnut menettää vähäisiäkin yöuniani.
Aamulla otin Giblin jalkojeni väliin selälleen kynsienleikkausasentoon ja tunnustelin nisät uudelleen. Nyt sädetetyn jalan kainalossa olevan nisän viereen oli ilmaantunut 1 cm halkaisijaltaan oleva patti. Jonkinlaista ryhelmää tunsin myös vasemmalla taaimmaisessa nisässä.
Olin vältellyt googlailua, mutta vilkaisin nyt uudelleen nisäkasvaimien ennustetta. Kiivaasti kasvava ei ole hyväennusteinen. Silloin kannattaa tehdä levinneisyystutkimukset ja pohtia, leikataanko koiraa ollenkaan. Jos yhdessä yössä tulee sentin kasvain, niin kiivaalta kasvulta se minun korviini kuulostaa.
Ilmoitin eläinsairaalaan, että nyt on patti myös kainalossa ja että mitäs tehdään ja että jos kysyisivät myös onkologilta. Sitten mietin, että tältä se sitten tuntuu, kun eletään toisen viimeisiä hetkiä.
Soitin parille lähimmäiselleni. Suunnitelmani oli seuraava: En leikkuuta Gibliä ennen kuin levinneisyys on tiedossa. Jos syöpä on levinnyt, Gibliä ei leikata, vaan lähdetään rannalle nauttimaan.
Kohta eläinsairaalasta soitettiinkin, että siellä on nyt neuvoteltu ja jos toisin Giblin klo 12, niin sekä kirurgi että onkologi tutkivat Giblin ja sitten päätetään mitä tehdään.
Ennen lähtöä otatin viimeiset kuvat. Ajattelin, että jos sisuskalut on täynnä syöpää, niin sitä voi joutua kiperien päätösten eteen.
Ja sairaalan pihalla seuraavan.
Sitten tuli onkologi. Hän tunnusteli Giblin kainalopattia ja sanoi, että ei se ole kova eikä tunnu nisäsyövältä. Vaihtoehtona oli A: Otetaan nyt kainalosta ohutneulanäyte, jonka onkologi katsoo heti, sitten edetään keuhkokuviin ja jos ne on ok, katsotaan vatsan ultraääni ja jos siellä ei ole levinneisyyttä, edetään leikkaukseen. Tai B: Tietokonetomografia, jolloin selviäisi etenkin se, onko mastsolusyöpä levinnyt. Silloin Gibli nukutettaisiin. Tulokset tulisivat ensi viikolla ja leikkausta lykättäisiin noin viikolla. Odotusaika ei ennustetta juuri muuttaisi.
Seisoin siinä aurinkoisella parkkipaikalla onkologin kanssa. Aurinko paistoi ja tuuli. Kysyin häneltäkin, miten hän etenisi. Päädyin vaihtoehtoon A.
Kävelimme sisälle. Giblin kainalosta otettiin ohutneulanäyte. Onkologi tutki sen ja tuli takaisin. Siinä oli neutrofiilejä ja nestettä, ei mastsolusyöpää eikä pikaisesti näyttänyt muultakaan syövältä. Kirurgi kävi kanssa katsomassa Giblin.
Sitten Gibli vietiin keuhkokuviin. Niissä ei näkynyt metastaaseja. Seuraavaksi Pikku-Gibli rauhoitettiin ja nukahdettuaan vietiin vatsan ultraääneen. Menin autolle odottamaan.
Olin lähettänyt viestiä myös Utrechtiin: voiko sädetyskainaloa leikata. Paraneeko iho? Sieltä vastattiin, että 9 kk sädetyksen jälkeen voi.
Miesystävä oli tehnyt mukaani eväsleivät, koska oli arvannut, etten ole syönyt. Ahmin juuri voileipää, kun onkologi tuli luokseni hymyssä suin: "Siellä on punkki! Siellä kainalossa on punkki!" Rauhoituksen jälkeen, kun Gibli oli kunnolla selällään, sen pääsi näkemään. Hän kysyi, ultraako kuitenkin. Sanoin, että joo.
Päivitin lähimmäisilleni, että se patti oli punkki. Tällaisissa tilanteissa huumorin kanssa joutuu olemaan varovainen puolin jos toisinkin, mutta olihan se nyt päivän paras uutinen. Jonkinlainen viikatteen humahduksen väistö jälleen kerran.
Vatsan ultraäänessä ei näkynyt metastaaseja.
Gibli jatkoi leikkaukseen. Tarkoitus on leikata ne 4 riisimäistä kasvainta, steriloida Gibli ja ottaa samalla ne luomet, jotta kuukauden päästä ei leikellä niitä, jos ne lähtevät paksunemaan. Jos kohtu on ok, se jätetään. Jos se on poikkeava, se leikataan pois.
Tässä on vielä kuva niistä luomista. Tuo isoin on ollut vuosi sitten, nuo pienemmät kasvaneet vuoden sisällä. Mutta mitä olen koirien melanoomista nyt oppinut, niin ne lähtevät paksunemaan, jolloin ihon pintarakenne häviää. Noissa kaikissa ihan pintarakenne on säilynyt ja ne ovat ihon tasalla.
.jpg?img=medium)
Nyt odotan soittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti