Huomasin Giblillä juhannusaattona 3 tummaa luomea nisän vieressä. Vuoden takaisessa kuvassa näkyi vain yksi. Jos sen näköisiä luomia olisi ihmisellä, poistattaisin ne melanoomaepäilynä. Lähetin sähköpostia luottokirurgille, mutta hän oli lomalla ja palaa vasta maanantaina töihin.
Tässä on juuri suunniteltu ulkomaanmatkaa elokuulle, mukaan tulisi tietenkin Giblikin. Matkustaisimme tällä kertaa paremmalla mielellä ilman syöpähoitojen varjostusta. En ole vielä varannut laivalippuja, mutta klikkaus on ollut sormen näpsäytyksen päässä.
Jostakin syystä halusin eilisiltana kuunnella Kari Rydmanin sanoittamaa "Niin kaunis on maa" -kappaletta. Kappale syntyi, kun hänen oppilaansa jäi auton alle. Ajattelin, että voin laittaa blogiin ensimmäisen ja toisen säkeistön ja jättää sen kolmannen pois, siinä kun jo varjot pitenevät ja poissa on ystävä kallehin. Toista se on minulla nykyään Giblin kanssa: nyt meillä on kirkkaita päiviä ja nautin rannalla istuskelusta Gibliä katsellessa.
Tässä on kaksi ensimmäistä säkeistöä/kappaletta:
Heräsin aamulla ja varasin ajan eläinsairaalaan tsekkaukseen. Päivällä sain sähköpostia lomalla olevalta kirurgilta, että tuon näköiset luomet eivät koirien melanoomalta näytä ja niitä voi seurata, kun sijaitsevat tuossa kohtaa.
En perunut eläinsairaalan aikaa, maksu olisi mennyt joka tapauksessa. Ajattelin odottaa vielä sen lääkärin mielipiteen, kun hän näkee luomet livenä. Olin varannut huomiseksi alustavasti leikkausajan. Ideana se, että jos leikataan, Gibli ehtisi parantua ja tuloksetkin tulla ennen reissua. Päätin kuitenkin, että mikäli luomia ei ole pakko poistaa, en Gibliä turhaan leikkuuta ja pidä poissa vedestä parhaaseen kesäaikaan.
Eläinsairaalan pihalla mietin, että täällä sitä on viimeksi oltu ennen Utrechtiin lähtöä ja syksyllä pernan koepalassa.
Tämä kirurgi oli mukavan oloinen. Selitin hänelle Giblin taustaa, jota heillä oli jo tiedoissaankin. Sanoin, etten halua koiraa leikkuuttaa turhaan. Se olisi 20. nukutus vuoden sisällä. Huojennus oli iso, kun hän oli samaa mieltä. Luomien pinta oli kiltin näköistä. Sovittiin, että seuraan ja palaan tarvittaessa asiaan.
Sitten hänen sormensa osui pattiin Giblin nisän vieressä. "Tässä on tämmöinen riisinjyvä, kokeile vaikka." Niin oli. Tsekkasin Giblin nisärivit huhti- tai toukokuussa eikä niissä silloin mitään patteja ollut. Hän tunnusteli seuraavaa nisää. "Tässäkin on... Ja tässä." Patteja löytyi yhteensä 4: 3 samalta puolelta ja 1 toiselta puolelta. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta.
Hän sitten kysymään, että mitä tehdään, jäätkö seuraamaan. Sanoin, että huomiseksi oli varattu se luomenpoistoaika.
Gibli leikataan huomenna. He lähettävät tekstiviestin, kun on aika lähteä, niin Giblin ei tarvitse odottaa ennen leikkausvalmisteluja. Samalla kirurgi poistaa luomet.
Kävelin parkkipaikalle Giblin kanssa. Tuttu epätodellinen olo oli päällä taas. Että viime heinäkuun elin koira kainalossa ja niin tulen elämään tämänkin heinäkuun, taasvtuloksia odotellen. Koirilla on kuulemma paljon erilaisia nisäkasvaimia. Joskus jokainen patti voi olla eri lajia.
Palasin maksamaan laskun. Eläinlääkäri tuli vastaan: "Haluatko, että steriloin samalla? Iän myötä märkäkohturiski kasvaa." Itse tuumin, että jos löytyy estrogeeniriippuvainen syöpä, niin sterilointi on varmaan siinäkin mielessä järkevää. Toki on virtsankarkailuriski olemassa. En kuitenkaan halua olla Giblin kanssa märkäkohtuleikkauksessa kuukauden päästä. Sterilointi on ollut listalla, mutta on jäänyt muiden leikkausten varjoon. En ole aiemmin halunnut Gibliä steriloida, jotta hyvä luonne ei muuttuisi. Nyt taidan päätyä sterilointiin.
Ajoin eläinsairaalasta rannalle. Gibli ruoppasi rantaa ja ui. Otin videoita. Oli samanlainen olo kuin Pohjanmeren rannalla viime syyskuussa: Teki mieli ikuistaa kaikki. Samaan aikaan halusin painaa kaiken mieleeni kuvaamisen häiritsemättä.
Tämä ei voi olla totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti