tiistai 30. syyskuuta 2014

Vähän videota

Sain houkuteltua pojan hallille, joten otettiin videolle muutama puomin ylösmenokontakti (nrot 450-460) ja siksakkitreeni. Ne ovat alla. 

Sattuipa oiva pysäytyskuva ylösmenotreeniin, hehheh. Kerran tassu meni ylärajalle, muuten Lykky teki hyvin.


Siksakkitreenin voi ohjata maltillisemman koiran kanssa valsseilla, mutta jos epäilee nopeuttaan, on takaa ohjaaminen järkevintä. Niin tekisin Lystinkin kanssa. Tarkoitus on jarruttaa eli rytmittää ennen käännöstä, jotta koira tietää sellaisen olevan tulossa. Lisäksi suunta pitää näyttää ajoissa, jotta treenikaaveri hyppäisi kuono oikeaan suuntaan. Heti rytmityksen jälkeen pitää jatkaa kovaa, jotta se jatkaa matkaa.  Välillä ajoitukseni menee kohdalleen, mutta varsinkin lopussa ohjaus jo jätättää. Tuo on minulle oikeasti vaikeaa, varsinkin noin monta peräkkäin.


Lysti on edelleen kotimiehenä. Etutassut ovat paranemaan päin, mutta sunnuntaina näytti siltä, että koira pitää viedä eläinlääkäriin. Tassujen perusteella riisiseitipuuro on parempi kuin kauraseitipuuro. Kaurakokeilu aloitettiin viime viikolla ja päätetään tänään. Voi olla, että tehtiin väärät johtopäätökset, mutta en halua katsoa linkkaavaa koiraa yhtään enempää kuin on pakko.

Alla oleva kuva on otettu eilen. Ranteessa oleva vaalea ja kiiltävä on sinkkivoidetta. Punainen alue on koiran auki nirhimää ihoa ja osin ison rakkulan alta paljastunutta ihoa. Nuolet näyttävät ex-rakkulan reunat. Alta paljastunut mustakin alue vetisti ja aristi aluksi. Vetistävän alueen päälle laitoin silikonisia palovammalevyjä, joiden päälle haavataitoksia imemään nestettä ja pehmentämään sidosta ja päällimmäkseksi tossun. Koiraparka. :( Takatassuissa ei ole muutoksia eikä etutassuissakaan noita isoja anturoita lukuun ottamatta.

29.9.
Tänään tassu näyttää tältä. Kuva on tärähtänyt, mutta paranemisvauhti ällistyttää. Tuo vaalea pöppö on vanua. Punaista aluetta ei enää ole, se näkyy enää lievästi rusehtavana, umpeutuneena alueena, ja anturassa rakkulan jälki jatkaa häviämistään. Uutta karvaa kasvaa jo. Silti ei kiitos näitä enää yhtään.

30.9.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Heh, nyt se meni!

Kävin Lykyn kanssa aamulla hallilla. Aluksi kävelimme aamuaurinkoisessa metsässä. Hallilla suoritettiin ensin eilinen laajempi siksakki sujona läpi. :) Sitten mentiin suppeampi siksakki takana leikaten ilman pyörähdyksiä, muutaman kerran. Ei siis ollut vahinko. Yöllä asiat olivat hautuneet tarpeeksi, tekniikka loksahti kohdalleen (no ainahan sinne jää vähän hiomista) ja voi, että oli hyvä tunne!

Tämän jälkeen samoilimme edelleen aamuaurinkoisessa metsässä, juteltiin vähän viereisen kentän tenniksenpelaajan kanssa ja ajeltiin kotiin syömään aamupalaa. 

Seuraavaksi otin pihalta kuvia.
Karhunvatukka.
Tämä on jo kuukauden vanha kuva, löytyi kamerasta.
Auringonkukka. Suurin osa on vielä nupuilla.
Ruiskaunokki, joka aikoinaan tulee
toivottavasti peittämään kivisen tontin luiskan.
Rännirosvo, joka johdattaa osan rännistä
laskeutuvasta vedestä sivuun. Tuon muovitulpan
tilalla on normaalisti letku, joka vie sadevesitynnyriin.
200 litraa tulee täyteen nopeasti. Nytkin tynnyri on
täysi, siksi letkun tilalla on kumitulppa.
Lysti-raasu oli jäytänyt eilen yhden tassunsa kamalaksi. Toivottavasti sinkkisalva tepsii eikä tarvitse hakea antibioottia. Se pääsi illalla autoajelulle mukaan, koska niin tyytyväisenä reissaa.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Koulutuksessa

Tänään harjoiteltiin Teemu Linnan opastamana Lykyn kanssa. Hän oli suunnitellut hyppärin, jossa oli käännöksiä joko laajempina tai tiheämpinä siksakkeina hallin päädystä päätyyn ja takaisin. Olisi ollut lopulta ratakin, muttei päästy sinne saakka. Ohjasin Lykkyä takaa, koska muutakaan en olisi ehtinyt tehdä. 

Yritykset kellotettiin ja 1-2 yrityksen jälkeen tuli seuraava koira. Unohdin aluksi tyystin rytmityksen. Tyypillinen ilmiö, kun kello juoksee. Kun Teemu muistutti rytmityksestä ja muka laittoi kellon pois, rytmitin nätisti ja saatiin nollarata.

Tiheämmässä siksakissa oli päädystä alkupäähän palatessa aina rytmi vähän hakusessa. Aluksi jäin odottamaan Lykkyä vähän liikaa, kun olisi pitänyt juosta, jotta saa nopeamman jarrutuksen. Se korjaantui, mutta yhden pienen pyörähdyksen Lykky teki joka kerta radan lopussa. 

Läksyksi tuli hakea tuntumaa lisää. Teen oikein ja koira tekee oikein, mutta täysi onnistuminen eli yhden pienen pyörähdyksen poisjäänti on ihan pienestä kiinni.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Ryhmätreenit + iltalisäys

Otin Lykyn mukaani ryhmätreeniin. Lumisena päivänä jätin Lystiltä tossut pois ja se kostautui etutassujen ärtymisellä. 

Radan alkuosa oli aika suoraviivainen ja siinä oli erilaisia hyppyjä. Ensin kaksi tavallista hyppyä vinottain, sitten pituus, hyppy, rengas ja u-mutkassa muuri just hankalasti käännettynä. Otin Lykyn pituuden liepeiltä vastaan ja lähdin litomaan kohti päätyä. Koira aloitti tulla miljoonaa. Pian säikähdin. Kovavauhtisen pituuden jälkeen Lykyn hypyt olivat aivan kamalan näköisiä. Lykky tiputti pituutta seuraavan hypyn, jotenkin vauhdissa muljautti itsensä vinosti renkaan läpi ja kaatoi koko muurin. Tämän jälkeen tarkistin etäisyydet. Pituuden jälkeen oli vain 4 metriä seuraavaan hyppyyn ja se aiheutti tämmöisen ketjureaktion, josta koira onneksi selviytyi ilman fyysisiä vaurioita. Tsekkasin muut estevälit ja aloitettiin rata suosiolla pituuden jälkeen. Muurille kävin koiran reitin korjaamassa paremmaksi.

Suorien osuuksien jälkeen tuli pari 90 asteen käännöstä, joissa rytmitys käänsi parhaiten. Toinen niistä käänsi A:lle aika täpärästi, kisoissa olisin sanonut tuomarille. Lykky kääntyi, mutta sain olla tosi tarkka enkä mennyt kuin kerran sen kohdan A:lle saakka. A:n ali menevän putken jälkeen koiraa piti vähän hankalasti survoa hypylle ja putkeen. Kokeilin sitä kahta eri kautta. Keinun jälkeen oli takanaleikkauskuvio, jossa kannatti rytmittää kahdessa kohtaa ja Lykky sen hyvin selvittikin. 

Kontaktivirheitä koira ei ottanut millään kontaktilla. :) Alastulolta lähtee liikkeestä, jos vaan annan. Jos pidän pääni, koira pysyy.

Rytmityksestä muistin taas, että hetken hidastuksen jäkeen on heti jatkettava matkaansa. Pitää muistaa tsekata myös treeniradat koiran turvallisuus huomioiden.

Lykky on kyllä hauska pikkulasten kanssa. Radan reunalla ja ajoittain radallakin oli treenikaverin pienet lapset, vähän vaahtosammutinta isommat. Pidin aluksi Lykkyä silmällä, kunnes huomasin, ettei se lapsista välitä yhtään. (Ei sellaista epäilyä ollutkaan, mutta halusin olla varovainen, koska pikkulasten kanssa se ei ole ollut sitten pentuaikojen.) Ratasuorituksen aikaan lapset (yllättäen) juoksivat ihan putken vierestä ja uutta rataa tutkiessa kirmailivat omia touhujaan. Niin myös Lykky. Jollakin tasolla se heidät noteerasi, mutta päätti, että leikkikööt keskenään. 

Iltalisäys: Lystin kontrollivirtsanäyte oli puhdas. Huonoa on se, että se on liian laimeaa. On ollut joka kerta aiemminkin. Ominaispaino on nyt 1.013. Hyvää on se, että joka kerta, kun Lysti on toistaiseksi tiputellut, aina vaiva on johtunut infektiosta ja on korjaantunut parissa päivässä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Noin 440

Kävin Lykyn kanssa hallilla. Pääasia oli kontaktit. Puomin kontaktille koira osui joka kerta, vaikka lähetin useamman esteen vauhtien jälkeen. Keinussa ei ollut ongelmaa. A:lla kerran tassut osuivat aika ylös. Kun en palkannut, seuraavalla kertaa tassut osuivat alemmas. Ynnäilin taas, montako toistoa kontakteilla on menty uudella systeemillä. Ehkä noin 440.

Kepit mentiin pariin kertaan. Muita kuvioita ei otettukaan.

Illemmalla lähdin Lystin kanssa metsään viettämään laatuaikaa. Vain me kaksi. Ilman tossuja. Lysti sai moneen otteeseen juoksuhepulit ja nautti kerta kaikkiaan. Yhdessä kohtaa kävin katsomassa paikkaa, mitä se nuuskutteli innokkaasti. Polulle palatessani silmiini osui mustatorvisieniä. Hyvä, että muistin hengittää, kun kävin ne myöhemmin poimimassa. Vajaa litra kertyi. Paistettuna määrä väheni 1 dl:aan, mutta mikä maku! Nam.


Kotona ollaan jotakin puuhailtu. Olen nostellut koirien ristikkäisiä jalkoja, Lykky on harjoitellut käännöksiä, jälkiesineen ilmaisua, noutoa, kaukoja ja Lysti käännöksiä sekä valokatkaisimen painallusta. Nyt se tökkää aika lujaa katkaisimeen, muttei vielä tarpeeksi kovaa, jotta kytkin toimisi. Lykylle en uskalla samaa opettaa. Se suorittaa sen verran rivakasti kaiken, minkä tekee. Pieni Iso koira.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Video kisoista

Täällä on satanut lunta. Palaan silti ja siksi kesäisiin tunnelmiin viime lauantaihin. Seurakaveri otti tietämättäni videolle Lykyn hyppärin. Kiitän häntä suuresti! Hidastin videon, koska haluan nähdä, miksi Lykky tiputtaa riman putken jälkeen. Veikkaan syyksi äkillistä sivuttaisaskeltani ja käteni tipahtamista. Yritän jatkossa pitää käteni ja jalkani kurissa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Epätahtiin

Tänään jatkoin Lystin kanssa omissa kisoissa.

Eka rata oli agilityrata, jossa Lysti otti puomin ylösmenolta vitosen. Myöhemmin ilmeisesti valssini myöhästyi, jolloin koira valitsi putken keppien sijaan.

Toisella agilityradalla Lysti syöksyi A:n alastulolta suoraan edellä olleen hypyn yli, minne ei pitänyt mennä. Aika kaoottinen oli loppurata. Olisi ollut käyttöä Teräsmiehen varusteille, jotta olisin voinut kaapata koirani kainalooni ja kadota näkymättömiin.

Kolmas oli hyppäri. Siellä tehtiin nollaa loppusuoran alkuun saakka. Sitä edelsi suora: pituus ja hyppy ja edessä ollut putkensuu, jota Lysti ei jostakin syystä rekisteröinyt, vaan kaarsi toiseen putkenpäähän. Se siitä sitten. Ehkä se tarvitsisi silmälasit?

Kisapaikalla puljasin tassujen ja tossujen kanssa. Ennen jokaista rataa riisuin tossut. Joka radan jälkeen huuhdoin tassut pahoista allergeeneista, kuivasin tassut talouspaperilla ja laitoin tossut. Samalla mietin sitä, miten älytöntä on vehreään aikaan Lystin kanssa kisata. Saa jännätä kisa-aamuun saakka, miltä tassut näyttää. Treenaaminen jää olemattomiin. Näitä kisoja ennen tosin käytiin kahdesti treenaamassa, mutta sisällä eikä ulkoradalla. Sitä edellisistä treeneistä on tosi pitkä aika. Ei ole mitään tuntumaa koiraan ja sen ohjaamiseen. Turhaa on odotella tuollaisella valmistautumisella tuloksia. Joo ja valivali - selkäkin vielä. Koski kinttuihin, mutta radalla sen jotenkin pääsin unohtamaan.

Lystikki sai kuitenkin ratojen jälkeen leluleikit ja ruuat, kuten rutiiniksi on muodostunut. Ja iloinen se oli radalla, kuten aina.

Me oltiin tänään kuin tämä bändi, kuvitelkaa mulle rumpalin rooli. Aukeneekohan linkki? Toivottavasti.