Torstaina olin Giblin kanssa ryhmätreenissä. Siellä oli valmennuksesta jäänyt rata, joka oli meille liian vaikea. Pimeän putkikulman koira löytää hyvin. Tiukan käännöksen siivekkeen ympäri Gibli hyppäsi laajalti eikä moista olla treenattukaan kuin pikkukorkeuksilla lyhyestä vauhdista. Muuri tuntui kanssa uudelta, korjaantui toistoilla. Takaakierrosta Gibli haki kauempana olleen renkaan. Kepit se otti hyvin avokulmasta seinään päin.
Perjantaina kävin testaamassa samaa takaakiertohyppyä samoin tuloksin. Koira haki pontevana kauempana olleen renkaan - eipä ole aiemmat naksuttelut menneet hukkaan. Siivekkeen kierrätystä en nyt hinkannut. Muuri oli nyt tuttu. Taiteilimme A:lla, jotta este tulee tutuksi ihan sellaisenaan. Gibli terhakkaana täppää ylösmenokontaktin, joten toiveissa on, että sekin sitten joskus sujuisi. Lähtösuoraa treenasimme eri kuvioilla. Lujan tuntuisesti tulee tyttö ja ohjautuu silti. Tuli aidon riemukkaita onnistumisen tuntemuksia, sellaisia, missä kylmät väreet kulkee läpi ja silmät aavistuksen kostuvat. Että tämä on sitä mitä pitääkin.
Ennen treenejä ja niiden jälkeen harjoittelimme seuraamista. Olen havaitsevinani edistystä.
Jumpassa olen pitänyt kahden päivän tauon, jotta lihakset saavat levätä ja uusiutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti