maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kuva, tilastoja ja pikkumaksien vaikutus


Meille kävi säkä. Tiia Hämäläinen oli ottanut meistä kuvan. Menee parhaimpiin otoksiin Lystistä.

Sitten. Olen varmaan joka vuosi tehnyt tilaston maksien koiraroduista SM-kisoissa. Niin tänäkin vuonna. 

Makseihin ilmoittautui 169 koiraa. Niistä 87 eli 51 % oli bordercollieita. (Bordercollieita kisasi yhteensä 115 kaikissa kokoluokissa.) 32 belgiä kattoi 19 % maksikisaajista. Niistä 15 belpag, 10 belpat ja 7 belpam. Kelpieitä oli ilmoitettu 12 eli 7 % kaikista makseista (yhteensä 28 kpl kaikissa kokoluokissa). Australianpaimenkoiria oli 6 eli 4 % (yhteensä 15 kaikissa kokoluokissa).

Finaalissa mitteli 31 koiraa, joista 18 bordercollieta (58 % finaalin koirista), 7 belgiä (23 %): ei yhtään malinoisia, 4 groenendalia ja 3 tervua. 2 kelpietä (6,5 %), 4 yksittäisiä rotuja.

Numeroita pyöritellen: 
87 bordercolliesta 18 pääsi finaaliin eli 20 %.
32 belgistä pääsi finaaliin 7 eli 22 %.
12 kelpiestä pääsi finaaliin 1 koira eli 8 %.
6 auspaista pääsi finaaliin 0 koiraa.

Eli kannattaa ottaa belgi, niin on suurin mahdollisuus päästä agilityfinaaliin. :D (Mutta ei ehkä malinoisia...)

V. 2014 vastaava tilastoMakseja oli ilmoittautunut 211. Suurimpien roturyhmien osuudet: Bordercollieita osallistui 94 eli 45 %, kelpieitä 26 eli 12 %. Belgianpaimenkoiria oli 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4%) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria oli 15 (7 %).

Finaaliin pääsi 50 koiraa. Niistä bordercollieita oli ylivoimaisesti eniten eli 30 (60 %), kelpieitä 7 (14 %), belgejä 5 (10 %) (3 tervua, 2 gronttua) ja australianpaimenkoiria 2 (4 %). Otos on pienehkö, mutta bortsuista noin kolmannes pääsi finaaliin, kelpieistä noin neljännes, belgeistä noin viidennes ja australianpaimenkoirista noin joka 7.

Yhteenvetona voisin todeta, että näiden lukemien perusteella bordercolliet jatkavat suosiotaan, vaikka niistä kohtalainen osa on siirtynyt pikkumakseihin. Bordercollieista kisasi pikkumakseissa 26/115 = 23 %.  Kaikki 32 belgiä kisasi makseissa.  Australiankelpieistä kisasi pikkumakseissa 15/28 eli 54 % kelpieistä. Australianpaimenkoirista kisasi pikkumakseissa 9/15= 60 %. Tämä selittää belgien määrän suhteellisen nousun maksiluokassa. 

Tässä on taulukko osallistujamääristä SM-kisojen maksien karsintaradalla.  



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Lystin kanssa SM-kisoissa

Niin koitti Lystin ja minun kuudennet yksilö-SM-kisat. Luulen, että tässä elämässä mulle ei enää tule samanlaista uraa koiran kanssa. Jo lauantai meni kisoja odotellessa ja vähän jännitti. Ihmettelin sitä ja tajusin jännittäväni siksi, koska kisat ovat todennäköisesti Lystin viimeiset SM:t ja siksi niillä oli enemmän painoarvoa. 

Aamulla heräsin vähän ennen kännykän herätystä. Ihme, koska se soi jo klo 5.40. Vauhdilla vein koirat pihalle ja annoin vähän ruokaa. Gibli jäi kotiin. Autoon pakkasin viimeisimmät kamat ja menoksi.

40 minuuttia ajettuani aloin miettiä, tulikohan Tikkinen varmasti mukaani. Lystihän matkustaa täysin huomaamatta, mutta nyt se ei pyynnöstäni noussut ylös. Pysäytin linja-autopysäkille, jolloin helpotuksekseni kaksi korvaa ilmaantui taustapeiliin ja jatkoin matkaani.


Oli ihanan kesäinen aamu. Perillä sain ohjeiden mukaan auton parkkiin lähelle kisa-aluetta. Myyrmäen jalkapallokentällä on tekonurmi. Se ei tuntunut liian tarttuvalta eikä liukkaalta. Molemmin puolin kenttää oli isot kuppi-istuinkatsomot. Puitteet oli hienot. Kun kävelin kentälle, kuvittelin hetken, millaiselta tuntuisi olla kuuluisa jalkapalloilija vielä isompien katsomoiden keskellä.


Auto ei ollut varjossa. Avasin ikkunoita 10 cm ja laitoin takaluukun ilmahakaan. Lystiä ei voi laittaa mihinkään halliin ja telttaan, en halua sitä järkyttää. Katsomossa se yhtäkkiä tajusi olevansa kumisevalla alustalla ja lakosi siihen, joten vein sen autoon. Seurasin takakontin lämpötilaa tiuhaan. Se pysyi samana kuin ulkona, 26 asteessa. Autossa on takana tummennetut ikkunat, ehkä se auttaa. Lisäksi tuuli jonkin verran. Olin Lystin kaverina sen verran kuin radan opettelulta kykenin.

Sveitsiläisen tuomarin tekemä rata näytti siltä, että siinä sai tehdä koko ajan töitä. Välillä jännitti, mutta päätin koota itseni. Ennen starttia jalat eivät hetkeen tuntuneet omilta, mutta lähtökarsinassa en enää niitä miettinyt. Lysti oli sinut kentän kanssa, minne ei tuullut eli lähtölakanoiden tms. läpätystä ei tarvinnut sietää.


Päätin asetella Lystin ekalle hypylle niin, ettei nähnyt sen takana olevaa suoraa putkea. Kolmas hyppy oli takaakierto. Neljännelle päätin tehdä valssin, koska ilman sitä Lysti olisi todennäköisesti hakenut muurin. Tässä kohtaa vähän seikkailtiin, mutta sain Lystin kepeille. Kepeiltä käännyttiin takaakiertohypylle, mikä piti ohjata tarkasti, koska takana houkutteli putki. Lysti oli kuuliainen. Sitten vähän linjattava pikkuisen pitkittäinen hyppy, laskettelua muurille ja u-putkeen. Putken jälkeen vähän linjattava pitkittäinen hyppy ja kaksi hyppyä kulmittain. Sitten lievää koiran reitin viilausta ja putkeen. Putkesta siivekkeen ympäri kierrätys, tein siihen jonkun takaakierto-jaakotus-persjättövirityksen, koska edessä oli kaksi putkensuuta. Sain Lystin oikeaan. Muistin antaa putkijarrunkin, koska tämän putken jatkona oli lähtöhyppy. Lysti kääntyi hyvin sivuhypylle. 

Sitten oli jäljellä kolmanneksi viimeisin hyppy, jolle etukäteen kaavailin erilaisia ohjauksia. Sen takana oli putki, mitä halusin varoa. Viskileikkaus ei välttämättä olisi kääntänyt tarpeeksi hyvin. Tännimmäisen siivekkeen ympäri oli älytöntä pyörittää, koska Lysti ei pyöri kunnolla ja jatkoa ajatellen linja olisi ollut huono. Pakkovalssi ei kiinnostanut, koska pelkäsin törmääväni siivekkeeseen. Radalla ehdin hyvin ohjaamaan ja tein sen pakkovalssin. Lysti tiputti riman. Videolla näkyy, kuinka sen eteen ehkä vähän yllättäen tuli putken seinämä, minkä vuoksi se jarrutti. En tätä etukäteen tajunnut varoa, joten olisi sittenkin pitänyt hoksata pyöräyttää se lähimmän siivekkeen ympäri. Sitä voin jossitella loputtomiin. Kahden hypyn kautta maaliin, 5 vp ja lopulta sijoitus 52.

31 koiraa sai puhtaan radan ja pääsi finaaliin. 3 kohtaa keräsi eniten virheitä: kepille viedessä moni koira poimi muurin, keppien jälkeisen hypyn sijaan putken tai lopun suoran putken jälkeen lähtöhypyn. Aika moni koira tiputti saman riman kuin Lysti, toki rimoja tiputeltiin monissa muissakin paikoissa.

Tässä on Lystin rata.

Olin kuitenkin tyytyväinen. En tyrinyt mitään hirveitä ja rimavarman Lystikin fiballe löytyi hyvä selitys. 

Itse paikka oli mainio, iso ja lähellä pääkaupunkia. Olen sitä mieltä, että jos agilitya halutaan nostaa näkyvämmäksi, SM-tasoisten kisojen on oltava isoilla stadioneilla lähellä ihmisiä. Ilma oli hyvä, vähän liiankin lämmin kyllä. Katsomossa oli tunnelmaa. Jäi hyvä mieli.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Hyppytekniikkaa

Aamulla ajelin hallille.

Teetin Giblille hyppytekniikkaa: laskeutumissarjaa, korkeuden arviointia, okserin ja lopuksi kasvavan sarjan "pään tuuletukseksi". Vein sen joka kerta autoon huilimaan, kun muutin sarjaa. 

Koira sai juosta myös puomin kahteen otteeseen. Nyt sillä tuntuisi olevan ajatusta siitä, että se juostaan loppuun saakka eikä välillä katsella alastulopaikkoja.

Säästelin Lystin parantuneita tassuja ja se pääsi vain kasvavalle sarjalle. Mieli olisi tehnyt kerrata kepit, mutta ei nyt varmaan arvaa. Myöhemmin kävin Lystin kanssa kahdestaan uimassa. Tai siis minä jäin rannalle.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Virallinen hyppyvalio Lysti

Tänään on vahvistettu Lysti myös Suomen hyppyvalioksi. Upea Lysti! 


lauantai 9. kesäkuuta 2018

Maalausta, jälkeä, tottista ja uintia

Eilen maalattiin räystään alla olevia lautoja, joten koirille tuli miltei totaali lepopäivä. Otin tänään sen takaisin.

Lystin tassu kestää normaalielämää, mutta en vielä vie soralle enkä kyllä nurmikollekaan, koska se on sille allerginen. 

Giblille tein jäljen ja sen hautumista hetken odotellessa treenasimme esineen ilmaisua. Kyllä se vaan vähän maistaa esinettä joka kerta. Jälki oli rutikuivalla ja kovapohjaisella hiekkaisella nurmikolla, mutta hyvin se sen selvitti. Lopussa oli esine, jonka ilmaisu sujui kohtalaisesti. 

Sitten tottistelin hetken Lystin kanssa. Perään tottistelin Giblin kanssa: luoksetuloja, saksalaisia käännöksiä, seuruuta, luoksetuloa, paikkamakuuta. 

Siitä lähdimme metsäkävelylle ja lopulta uimaan. Gibli ui nyt hyvällä tekniikalla. Lelulle mennessään se laskeutuu jo hyvin eikä pyri kauhomaan vedenpinnan yläpuolella. Lystiä en vielä uittanut, ettei vaan tule takapakkia tassun kanssa.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Tassu, agility ja jälki

Eilen Gibli ajoi kuivalla hiekkaisella nurmikolla jäljen ja ilmaisi esineen. Muistutin maahanmenosta. Tänään (agilitytreenin jälkeen) unohdin esineen. Olosuhteet oli taas vaikeat, veikkaan, koska tuuli ja oli kuiva nurmikko lyhyt. Hienosti Gibli jäljen selvitti silti. 

Kävimme lyhyesti agilityssa. Takana leikkaamiset sujuivat nyt heti. Takaakierto-päällejuoksu vaatii treeniä. Koira tulee herkästi riman ohi ja jos jään (eteen...) merkkaamaan, rima tippuu. Kolmantena teetin 180 asteen valssikäännöksiä. Sujuivat. Rimat olivat 40 ja 35 cm. Lopuksi kiipeilytin puomin. Pidin valjaista kiinni, mutta ei ehkä olisi tarvinnut.

Lystin tassurikko sitten kuivahti. Lapussa oli enää sinkkisalvaa. Huoh. Koira pääsi metsälenkille eikä pistänyt pahakseen. Soralle en vielä vie revittelemään.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Tassuvideo (+ myöhemmin lisäyksenä Giblin treenit)

Vapaapäivänä kuvasin Lystin tassun paketoinnin. Näettepä, mitä käytännössä tarkoittaa, kun kirjoitan Lystin tassun olevan taas auki. Vaihdan siteen 2-3 kertaa päivässä, kunnes haava on ummessa. Paranemiseen menee viitisen päivää, nyt enemmän, koska huomenna tuo ei ole kunnossa.

Jos siklosporiini ei jatkossa riitä tai sovi, jäljellä on takrolimusiini-paikallisvoide. Nyt tosiaan nostin siklosporiinin annosta. Toivon, että koira sen sietää ja hoito auttaa. (Mainittakoon nyt vielä, että siklosporiinin kanssa saa kisata Kennelliiton erityisluvalla.)

Tältä tassu näytti lauantaina. Rakkula on ollut tyypillisesti tuon mustan osan ja ihon rajamaastossa. Se jatkuu mustan pinnan alle. Ihon puolella se erittää.


Tässä on video. En tassua nyt suihkuttanut, koska se ei enää erittänyt ja kuivattamiseen menee aikansa. Lysti vihdoin sietää tassunsa raplaamisen. Tämän kerran hoidot ovat ensimmäisiä, jolloin se ei nostele ylähuuliaan, murise tai nyhdä tassuaan. Ei se pure tai näyki, kunhan kertoo, että ei tykkää tai että ole varovainen tai että sattuu.


Pyöräytin paketin päälle pari kerrosta kosteaa sietävää sidosta ja otin Lystin mukaan, kun treenasin Gibliä. Ajattelin, että vähemmän aika käy pitkäksi, kun pääsee edes autoon. En tiedä, miten paljon Lystiä harmittaa, kun ei pääse treenaamaan ja kuulee pentua harjoitettavan. Rimat olivat 35-40 cm.

Giblillä harjoittelin takana leikkaamista ja vihdoin sain sen paremmin onnistumaan sitten ensimmäisten kokeilujen. Ajoitus on tosi tarkka. Jos olen myöhässä, pentu pyörähtää.

Toisena harjoittelin valssin käännöksiä.

Kolmantena kokeilin pakkovalssit ja nyt jotakin oli tapahtunut, koska Gibli meni ne kuin vanha tekijä.

Neljäntenä kiipeilytin puomin valjaista kiinni pitäen. Eka kerralla se olisi hypännyt pois, ja vähän toisellakin, mutta kolmannella ja neljännellä kerralla ahnehti puomin loppuun. Jääkööt tämä hautumaan siksi aikaa, kunnes keksin, millä systeemillä opetan kontaktit.

Kotiin tullessa ajatin sillä vielä jäljen nurmikolla tien ja pyörätien välissä. Puuskainen tuuli ei haitannut. Eikä mulla ollut vieläkään esineitä.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Giblin jälki ja tottikset sekä Tikkisen tassu

Tein Giblille rutikuivaan metsään jäljen. Tuuli hyvin puuskaisesti, lähtiessä oksa tipahti viereisen auton katolle. Gibli ei olosuhteista hätkähtänyt. Se oikein imi kuonollaan alustaan. Jäin pohtimaan mitä sitä tekisi. Haluaisin sen jäljestävän vetämättä ja sillä tavalla hallinnassa, mutta nyt, kun huomautin, että katsopas, kun tämä piuha soi, se katsoi ja ihmetteli, että eikö tässä kuulunutkaan jäljestää. Annoin sen sitten jatkaa valitsemallaan tavalla. Voisin siirtää vihdoin esineitäkin jäljelle.

Tottistelin siinä jäljen päätteeksi: seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa. Edelleen namipalkalla. Jos se näkee vilahduksen narupallosta, jää sitä kyttäämään. Pitää ihan katsoa, miten aikoinani sain Lykyn luopumaan ja keskittymään hommiin. Tässä kohtaa tuuli yhä lisää ja alkoi sataa. Tultiin metsän laidalta pois.

Kohta sade taukosi ja pysähdyin kotimatkalla jatkamaan tottistelua. Häiriönä oli lentopalloilevia miehiä. Hinkkasin Giblin kanssa niitä samoja: seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, irrotuksia ja luopumista lelusta. Ihan kuin seuraaminen edistyisi? Ehkä pitäisi noutokapula esitellä uudelleen.

Lystin tassurikko märki eilen. Sitä katsellessa tuli lapsuuden asfaltti-ihottumat mieleeni. Lisäsin paikallishoitoa eli putsaan useammin ja suojaan mahdollisimman ilmavasti. Tassu näyttää tänään huomattavasti paremmalta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Giblin agility

Ennen aamuruokaa käytiin treenaamassa. Menin Giblillä rinkulaa ja siitä valssikäännöksiä. Lisäksi hyppyytin renkaan (pienemmän, koska iso on vielä liian korkea) ja pituuden. Rimat olivat 35-40 cm. Rima tipahtaa, jos heitän lelun koiran ollessa hypyn päällä ym. tilanteissa, missä Lykkykin rimat tiputti. Pitää olla taas tarkempi. 

Lysti-parka oli vain mukana. Tassu on paketissa. Saisi parantua ilman komplikaatioita. Nostin siklosporiinin 23 kg:n satsiin per päivä. SM-kisoihin on 2 viikkoa.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tikkisen tassu, Tomban uinnit ja kepit

Lystin tassu on taas auki. Jää osallistumatta huomisiin agilitykilpailuihin. Minua käy koiraparka sääliksi.

Gibli sen sijaan toipui tömpsäyksestään, mistä on vain arpi jäljellä. Kävin sen kanssa äsken uimassa. Lämmintä on virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Voisin julistaa Tomban uimataitoiseksi. Frisbeelle uidessaan sen etuosa on ylempänä, mutta koira hakee katseellaan lelua ja menee kovemmassa vietissä. Palatessaan se ui vaakatasossa.

Tein viikon tauon jälkeen kahdelle keppiparille lähetyksiä. Aika hyvin meillä menee ajatukset yksiin.

Eilen kävimme jalkapallo-ottelussa, missä oli reilu 2000 ihmistä. Oleskelimme katsomon vieressä. Gibli haisteli maata, harjoitteli vähän sivulletuloa ja maassa makaamista. Lopulta se kelli selällään ja mussutti narupalloa poiskulkevista ihmisjoukoista välittämättä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tomba-toipilas

Gibli-parka loukkasi kylkensä uintireissulla lauantaina. Yhtäkkiä kuului pamaus & kiljahdus koiran juostua oksaan, mikä katkesi törmäyksen voimasta. Pusikosta juoksi oikeaa kylkeään pureva pentuparka. Jokaisen koiranomistajan unelmatilanne. :( Jatkettiin vielä uimista vähän aikaa, koska pieni ystäväni näytti selvinneen säikähdyksellä eikä kyljestä löytynyt kuin jakaus karvoissa.

No ei selvinnyt säikähdyksellä. Jo kotiin päästyämme samettikorva oli selvästi jumissa, liikkui epäpuhtaasti ja kankeasti. Vääntelin ja tunnustelin koiraa miltei epätoivoisesti. Se aristi oikeanpuoleisia kyljen ja selän lihaksia. Kyljestä löytyi verirahka ja mustelmaa. Koska se liikkui normaalisti nurmikolla, päättelin, ettei mitään isoa ole rikki enkä kiikuttanut sitä päivystykseen. Määräsin sen lepoon, ainoastaan hihnapissilenkeille, ja soimasin itseäni, etten keskeyttänyt uintireissua heti. Koska koira arkoi liikkumista soralla, tutkin tassuja useampaan otteeseen. Lopulta oikeasta takatassusta löytyi tikku karvojen välistä, minkä vedin irti pinseteillä. Sen jälkeen soralla liikkuminen parani.

Gibli on toipunut nousujohteisesti ja tänä aamuna liikkui herättyäänkin normaalisti. Hihnan päässä se alkaa saada hepuleita. Jatkamme varovaisemmin vielä jonkin aikaa.

Lysti on nauttinut laatuajastaan lenkeillä. Se pitää ruohikolla piehtaroimisesta. Sitä varten se ottaa vauhtia ja syöksyy kaula edellä maahan, mistä kierähtää osin vauhdin voimasta selälleen kieriskelemään. Vielä parempi, jos alla on keppi tai pallo.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kaunotar Lysti 10 vuotta!

Lystikki täyttää tänään 10 vuotta. Onnea rakas Tikkinen!

Kommunikointimme alkaa olla aina vaan hienosyisempää. Kun ikää on kaksinumeroinen luku, arvostan yhä enemmän kallisarvoisen ja luotettavan ystäväni läsnäoloa.




Tervehdin Lystiä usein aamuisin ja kotiin tullessani sanomalla lämpimästi "kaunotar Lystikki" ja silittämällä. Lysti vastaa käyttämällä korvat lyhyesti sivulla ystävällisesti luimussa ja heiluttamalla lauhkeasti häntää. Tämä video on kuvattu talvella.

Kirjoitin vuosia sitten Lystistä tämän esittelyn Suomen Belgianpaimenkoirat -yhdistyksen lehteen ja allekirjoitan edelleen jokaisen sanan: 

Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?


Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.

Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Uimista ja agilitya

Eilen lämpöä oli virallisesti enimmillään 24,1 astetta. Kävimme uimassa. Gibli ui vieläkin pystyssä lelulle mennessään, mutta ajoittain laskeutuu jo ilman leluakin luonnollisempaan asentoon. Lysti on tehnyt muutamaan otteeseen "Lykyt" ja kahminut kaikki lelut.


Aamulla kävin hallilla. Tein Lystillä hyppyrinkulaa, puomia ja keinua. Giblillä tein hyppyrinkulaa (6 hyppyä, rimat 25-30 cm), käännöksiä ja pakkovalsseja. Lisäksi hyppyytin kahdesti renkaan. Viimeisimpänä hommana oli keinun paukutus.

Tänään mennään varmaan taas uimaan. Lämmintä pitäisi tulla.

torstai 24. toukokuuta 2018

Uimista ja agilitya

Eilen käytin koirat taas uimassa. Gibli ui pystyssä ja pomppi takajaloillaan pohjaa pitkin hyvin urheana. Lysti uiskenteli kuin vanha konkari ja ui usein maihin kaksi lelua suussaan.

Tänään kävin agilitytreeneissä. Menin Lystin kanssa Riinan valkun radan 20 ensimmäistä estettä. Lysti teki sen pari kertaa nollalla ja tuntuu niin upealta ohjattavalta kuin ikinä saattaa. Testasin kepeillä eri puolelta ohjausta ja takana leikkaamisen. Onnistui. Sain myös "vedettyä" Lystin hyppäämään hypyn itseni puolelta. En ole ennen sitä kokeillutkaan. Putkijarru toimi. Persjättö toimi. Kontaktit toimivat.

Giblin kanssa menin 30 cm rimoilla kahden vähän vinottaisen hypyn kautta putkeen, sieltä takaakiertohyppy ja putkeen. Toisena harjoiteltiin pakkovalssia. Se toimi parhaiten pakkovalssi-persjättönä, muuten jäi hyppy välistä. Siinä sitä olikin. :) Toisena asiana hengailin sen kanssa muita koiria katsellen. Ei se niistä juuri välittänyt, kun katseli radalle tai halliin. Yhden sheltin nähdessään se riemastui, tarjosi heti leikkiasentoa. Kivaa sellainen.

Pujottelussa etenimme 2 keppiparilla 1-7-asemiin. Sulkukulma oli hankala. Jäi hautumaan.

Sitten vein Giblin uimaan. Lelulle mennessään se ui pystyssä, mutta lelun kanssa selkä nousi vaaka-asentoon ja häntä kiemurtelemaan pintaan. Olin varautunut kannattelemaan sitä vyötärön alta, mutta jätin kannattelut. On ihana katsoa sen edistymistä.

Olkapäässäni on edelleen mahdollisesti leikattavaa, mutta koska se on vähän parempi, kuntoutusta jatketaan elokuulle. En leikkuuseen ehdoin tahdoin halua. Jos se ei ole elokuussa tarpeeksi paljon parempi, arvioidaan tilanne uudelleen.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Koirapäivä

Aamulla hallille. Teetin Giblillä etäisyyden arviointia ja kiipeilytin keinulla. Lelupalkalla koira menee liian matalana ja syöksyy. Lystillä teetin kontaktit ja keppejä sekä ohjauskuvioita.

Päivemmällä käytiin uimassa. Gibli liikkui jo rohkeammin vedessä ja uikin pätkiä. Vielä se ei laskeutunut vaaka-asentoon. Tässä videota reissun alusta.

Myöhemmin Gibli harjoitteli yhdellä keppiparilla keppejä ja nyt se hoksasi, mitä siltä haluan. Se ei tietenkään tullut videolle.

Mittari kipusi taas virallisesti 25,6 asteeseen. Sai minutkin heittämään talviturkin, hattu tosin jäi vielä päähän.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Lämmintä ja puuhailua

Ehdin noin kuukauden nauttia Giblin hyväkuntoisesta mahasta. Eilen treenasin hallissa eka kerran episodin jälkeen. Vein Giblin treeniin tyhjällä mahalla, aamulla kun liikenteessä oltiin. Varoin, ettei se saisi vahingossa kumirouhetta. Tahallaanhan se ei sitä syö. Treenien jälkeen annoin ruokaa. Iltapäivällä koira oksensi kumirouheen täplittämät sulamattomat aamuruuat. Voiko sen maha oikeasti noin herkästi mennä sekaisin kumirouheesta? Punkkipannan laitoin vasta illalla, mutta otin sen yöllä pois, jos vaikka aiheutti huonoa oloa. Tänään Gibli on ollut muuten kunnossa, mutta nirppi aamuruokaansa. Sittemmin ruoka on maistunut.

Pihalla tottisteltiin. Olen tosiaan alkutekijöissä sen kanssa. Seuruussa ollaan hyvin kiinni ruuassa. Keppejä tehtiin muutamat. Lopuksi nautin Lystin seurasta *KLIK*.

Tänään on ollut virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Hurjaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hyppytekniikkaa ja lämpenevää

Pienen lämpötilanotkahduksen jälkeen alkaa taas tareta. Joudun muistuttamaan itselleni, että nyt on vasta toukokuu, koska tuntuu niin heinäkuulta. Tosin harvoin heinäkuussakaan tällaista lämpöä on ollut.

Kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Säälin Lystin kynttä, joten jätin sen taas treenaamatta. Teetin Giblillä hyppytekniikkaa: taipumista, perussarjaa, rimoja eri asennossa ja okserin. Laitoin Giblin usein paikkamakuuseen huilaamaan, tulipa tottista samalla. Pari kertaa se sieltä nousi. Seuruutin myös, mutta ruuan avulla mennään yhä. Olen ollut laiska sen kanssa puuhaillessa, en vähiten olkapään takia.

Tässä on taipumista *KLIK*. Tässä on vinoja rimoja. Noilla sarjoilla rimat olivat 20 cm. Giblin nimi näyttää vääntyvän yhä useammin Tombaksi.

Pihalla kokeiltiin eilen 2x2-pujottelun alkeita. Täydellinen hoksaaminen puuttuu vielä. Koira juoksee yhtä innokkaasti keppiparin ohi kuin välistäkin.

P.s. Laitoin punkkipannat molemmille. Omissa koirissa ei tänä vuonna ole ollut vielä punkkeja, mutten aio pidempään odotella sitä ensimmäistä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Vuorokauteen ei saa rasittaa olkapäätä liikaa. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Kastelukielto vuorokauden. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Agilitya vapaapäivänä

Vietän vapaapäivää helteen helliessä. Kävin siksi jo aamulla klo 8 Giblin kanssa treenaamassa. Lysti parantelee kotona tassuaan, mutta onneksi pystyy jo liikkumaan linkuttamatta.

Nostin Giblille rimat 25 cm:sta 30 cm:iin. Jos niitä nostaa 5 cm/kk, niin tällä tahdilla rimat on marraskuussa 60 cm. Ensin Gibli hyppäsi pituuden pariin otteeseen. Sitten tehtiin rinkulaa ja lopuksi takaakiertoja ja käännöksiä. Renkaan hyppyytin kahdesti. Treeni lopetettiin luopumisharjoitukseen.


Tässä on käännöksiä ja luopumista. Tassut kestivät hyvin koko treenin.

Huomenna on olkapääni magneettikuvaus. Niveleen truutataan varjoainetta. Lyhyellä googlaamisella toimenpide ei ole herättänyt ihastusta. 

Katselin tulevia kisoja ja tajusin, että joillekin paikkakunnille tuskin enää Lystin kanssa tullaan menemään, jos sen kanssa kisaan nyt viimeisintä kesää. Kisastartteja on kertynyt kunnioitettavat 385. Satuin kuulemaan Terhi Kokkosen version "Me vain" -kappaleesta, missä lausutaan Junnu Vainion sanoittamana: Aurinkoon mä matkan kanssas tehnyt oon... Sopii hyvin Lystiin ja minuun.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Perutut kisat

Helteiden myötä kevät on edennyt harppauksin. Ruoho on vihertynyt vauhdilla ja sitä voisi varmaan jo leikata. Kävi kuten aiempina vuosina. Aamulla käytin koirat ulkona ja olin lähdössä kisoihin. Ei tarvinnut. Lysti linkutti ja tassusta löytyi rakkulan jälki. Se on saanut nyt siklosporiinia vähemmän, koska tassut ovat olleet kunnossa. Lisäksi sitä näyttäisi siklosporiini vähän närästävän, joten en halua syöttää sitä yhtään enempää kuin on pakko.

Giblin kanssa käytiin aamusta pidemmästi metsällä. En syöttänyt sitä, jotta saatiin ulkoiltua ennen lämpimimpiä ilmoja. Tehtiin jälki, jolla Gibli olisi halunnut olla liian kiireinen. Ihan hyvin se sujui, mutta oli vähän liian vaikea.

Lysti linkuttaa tassuaan ja just kun pääsin toisen tassuja paketoimasta, käärin toisen tassuja. Plääh.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Pienet agilityt lämpimässä

Tomba (=Gibli) jatkoi slalom-harjoitusta 25-senttisillä rimoilla. Tämä jäi kaihertamaan viikon takaa, kun yritin sitä opettaa taas ihan "väärin". Pääsimme vaiheeseen, jossa rimat olivat enemmän pitkittäin kuin poikittain. Pitkään en tehnyt, koska säästelin tassuja. Ne näyttävät kestäneen.

Lystillä menin samaa slalom-kuviota ja siitä 2 tai 3 x eri keppikulmat. 

Siinä se sitten olikin. :D

Aamulla Lysti meni heti pihalla tsekkaamaan eiliset rusakonpoikasten paikat. Sen jälkeen se tsekkasi vanhan piilon eli terassin alusen. Pienet kaverit olivat kadonneet.

torstai 10. toukokuuta 2018

Ulkoilua ja jälki

Gibli paranteli alkuviikon tassujaan. Lopulta pääsin niiden käärimisestä.

Giblin tassu revittelyn jäljiltä

Giblin tassu "parantuneena"
Kävin sen kanssa eilen lyhemmän metsälenkin, minkä tassut kestivät hyvin. Lisäsin ruokavalioon sinkkiä ja B-vitamiinia. Toivon, että tassureaktio oli vain tottumattomuutta sora-alustaan. Tänään kävelin jäljen hyvin kuivalle mäntykankaalle. Tuuli puuskaisesti. Oli hyvin kesäistä. Aluksi koira hukkasi jäljen, sitten sen löysi ja ahkerasti teki töitä perille päästäkseen. Tottistelin myös: seuruuta, luoksetuloa, sivulletuloja, maahanmenoa ja seisahtumista. Edelleen on nami ja naksu käytössä. 

Lysti sai luksus-laatuaikaa yksin metsälenkeillä ja juoksenteli hyvin vallattomana. Tänään se löysi pihalta kaksi pikku puutarhuria. Nämä olivat pienimmät rusakonpoikaset, mitkä olen nähnyt, olisivat mahtuneet kämmenelle. Luin, että rusakonpoikasilla on valkea viiru otsassaan, mikä erottaa ne metsäjäniksistä. Lysti vain katselee ja heiluttaa lauhkeasti häntää. Varmuuden vuoksi ja poikasten rauhan takaamiseksi vein Lystin sisälle ja jätin itsekin poikaset rauhaan kuvien jälkeen. Niiden "paikkamakuu" on kyllä hiottu viimeisen päälle.

Tämän huomasin vasta, kun olin heittämässä kasvin 
päälle multaa.

Tämäkin mytty pysyi paikoillaan tuntikausia.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Onnea Gibli!

Gibli täyttää tänään vuoden. Onnea pieni tyttö!



Tekee mieleni kuvailla Gibliä alias Tombaa. 

Giblille maistuu hyvin ruoka, saalis- ja taisteluleikki. Se on toistaiseksi ollut alustavarma. Se ei ole osoittanut ääniherkkyyttä, ukkoset tai ilotulitukset eivät hetkauta. Sisällä se rauhoittuu mukavasti. 

Tomba on ihmisiä kohtaan hyvin sosiaalinen ja kipuaisi niskaan, jos saisi itse päättää. Toisten koirien kanssa ei toistaiseksi ole ollut ongelmia, tosin ei meillä koiraystäviä olekaan. Lysti ei ole ikinä arvostanut vierekkäin nyhjäämistä, mutta on luotettava ja maltillinen reaktioissaan. Tarpeen tullen Lysti puolustaa "pentua".

Olen opettanut Giblille huomattavasti vähemmän asioita kuin Lystille tai Lykylle vastaavassa iässä, vaikka se on aktiivinen, nopea oppimaan ja siinä mielessä olisi kiitollinen opetettava.

Tottiksessa sivulle- ja eteentulo sujuu, samoin maihinmeno ja istuminen. Seisahtuminen ja seuraaminen ovat vielä vaiheessa, samoin nouto. Irrotukset onnistuvat. Luopumista on harjoiteltu. 

Agilityssa on harjoiteltu perusohjausta, minihyppyjä ja putkia. Hyppytekniikkaa on treenattu. Keinulla ja puomin pätkällä koira on taiteillut muutaman kerran. Kontaktimetodia en ole vielä päättänyt. Esittelin viime viikolla kaksi pujottelukeppiä. Pussia en varmaan edes opeta, ellen esittele sitä vahinkotilanteita varten (esim. kentällä on pussi, jonne koira karkaa). 

Jälkiä on ajettu viime kesästä lähtien ja siinä hommassa Gibli on lahjakas. Esineilmaisu on vaiheessa. 

Gibli juttelee ja kurnuttaa kohtalaisen paljon, innostuessaan se kiljuu. Säkäkorkeutta on kertynyt maltilliset 56 cm ja painoa 19 kg.

Giblin erityistaitoja ovat oven avaaminen kahvasta ja pussilakanan sisältä peiton kulman etsiminen ja nakertaminen.


Syntymäpäiväänsä Tomba viettää etutassut paketissa, koska eilen sorakentän treenien jälkeen molemmista isoista anturoista löytyi ihorikot. Toivon vaivan olevan kertaluontoinen. 

lauantai 5. toukokuuta 2018

Ulkotreeniä

Aamulla hipsin kentälle. Teetin Giblillä perusohjausta, mikä tarkoitti käännöksiä ja valssia. Rimat oli 25 cm. Se on näköjään yhtä herkkä tiputtamaan rimoja kuin Lykky, jos yhtään herpaannun. Lysti on opettanut niin hyvälle, koska pitää rimat, tein suurin piirtein mitä tahansa. Tässä on tietysti saumaa opettaa Giblille rimojen pitämistä häiriössäkin, mutta veikkaan, että tietyssä vietissä tuppaa olemaan ohjaajan homma tarjota koiralle ideaaliolosuhteet.

Sitten hölmö yritin taas slalomia "suorilla" esteillä, kun ei Gibli vielä osaa eikä se noin onnistu. Kotimatkalla vasta tajusin, että väärin meni. 

Kolmantena kokeilin hyppyrinkulaa, kivasti Gibli hypyt hakee.

Lystillä en treenannut, jottei mahdollisesti heikompi kohta kynnen päässä mene rikki.

Paluumatkalla käytiin metsälenkillä molempien kanssa. Erikseen tottistelin Giblin kanssa.

Täytyy vielä sanoa, että varhain aamulla havahduin, kun makkarini ovi avattiin ovenkahvasta. Sisään tepsutti Gibli ja hiljaa tunnustellen nousi jalkopäähäni nukkumaan. En tohtinut häätää pois. Hetken päästä Lysti tuli nukkumaan sänkyni viereen lattialle. Jatkoimme unia.

P.s. Kotona katselin onnahtelevaa Gibliä, joka alkoi lutkuttaa tassujaan. Molemmissa etujalkojen isoissa anturoissa on halkeamat. Voihan vee.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Jälki

Gilberto Tomba (neitikoira nimestään huolimatta) aloitti tänään jälkikauden. Tein toistasataa metriä pitkän jäljen nurmikolle tien laitaan. Kiemurtelin siinä kulkiessani. Keppejä ei ollut. Koiranruokaa oli 6 nappulaa koko matkalla. Intoa jouduin pariin kertaan jarruttelemaan, muuten meni hyvin. Voisin taas jatkaa ilmaisun treenaamista ja tehdä pidemmän jäljen ensi kerralla.

Lystiä ei onneksi eilen nirhimäni kynsi haittaa. Ja sen unohdinkin kirjata, että kisojen jälkeen mitään kiristystä ei ilmaantunut eturaajojen liikeratoihin eikä koiruus ollut kisojen jälkeen jäykkä. Lisäksi sen ajat olivat varsin mainioita muihin koiriin verrattuna. Tuollaista vähän varttuneempaa tyttöä on syytä tarkkailla.

torstai 3. toukokuuta 2018

Ryhmätreenit

Oli tarkoitus treenata Lystillä lyhyesti sisällä rataa ja Giblillä ulkona. Ennen lähtöä leikkasin molempien kynnet ja yhden Lystin takakynnen liian lyhyeksi. Se oli just siinä rajalla, osuiko suoneen vai ei. Kyllä siitä kuitenkin verihelmi tirahti, voi harmitus. En sitten Lystillä treenannut. 

Giblillä vältin kumirouhetta, joten teetin pihalla kolmella hypyllä ja 10 cm rimoilla yksinkertaisia kuvioita. Toinen oli kaaren mallinen ura molempiin suuntiin ja toinen 180 asteen käännös hypyltä hypylle. Jälkimmäisillä käänsin sekä sisäpuolella kääntäen että valssilla. Gibli luki ohjaustani tosi hyvin.

Treenin lomassa tottistelimme myös. Luoksetuloa pitää vahvistaa. Tein sen sillä taktiikalla, että taskussani oli "se parempi lelu".

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Tuleva hyppyvalio

Tänään seuran omissa kisoissa Lysti teki ekalla hyppärillä nollan, sijoittui toiseksi ja sai hyppy-sertifikaatin. Se oli kolmas serti, joten Tikkisestä tulee hyppyvalio. Lysti on saanut ekan hyppysertinsä 23.4.2017, joten vuosi tuli juuri sopivasti täyteen. :) Olin vielä puoliltapäivin perumassa osallistumiseni, mutta päätin kuitenkin onneksi lähteä. Videon pitäisi valmistua pian.

Toka radalla (video) sössin ihan alussa Lystin takaakiertoon, joten siitä tuli hylkäys. Sen jälkeen vähän löpsähdin, vaikka luulin, etten löpsähtänyt, ja ohjasin yhden esteen ohi.

Kolmannella radalla tuuletin maalissa nollaa, mutta oltiinkin saatu vitonen puomilta. Oltiin silti viidensiä, ilman vitosta olisimme olleet toisia. Rata on tässä

Jouduin vaihtamaan taas persjättöjä valsseiksi, koska kättä ei voi olkapään vuoksi kääntää taakse ja on se muutenkin viheliäinen, suuttuu milloin mistäkin.

Gibli oli mukana turistina. Sen ensireaktio ihmisiä ja koiria kohtaan on vimmattu hännän heiluttaminen. Kunpa se säilyisi sellaisena. Tosin ei se päässyt kenenkään luo, mutta hakeutui mukavasti kontaktiin kanssani ja keskittyi tottistelemaan. Enimmäkseen hengailtiin vain.

Ennen kisoja jatkoin sen kanssa keppipariin tutustumista.

P.s. Harmitus. Live-videoiden tallennus ei ollut onnistunut.


perjantai 27. huhtikuuta 2018

Loma

Jos olisin ollut Lystin kanssa FMBB:ssa Sloveniassa, olisimme olleet siellä tällä viikolla. Niinpä minulla oli lomaviikko, jolloin saatoin kaivella veistä haavoissani. Tilalle kaavailin Giblin tehotreeniä, kun pääsisin hallille päivisin ja saisin tehdä rauhassa. Ei sujunut sekään.

Gibli on aiemminkin kakonut, oksentanut ja kakkinut kumirouhetta ja niin teki nytkin treenien jälkeen. Nyt vaan maha ärtyi tosissaan. Maanantaina vein sen siksi eläinlääkärille ja siunailin, ettei minun tarvinnut viedä sitä viikoksi koirahoitolaan (kuten olisi käynyt, jos... (kts. ed. kappale.)). Mahaa rauhoittavien lääkkeiden avulla tilanne korjaantui. En halua vaivan toistuvan tuoreeltaan, joten jäädään odottamaan, että ulkokenttä avautuu. Viikonloppuna on kotikisat, joiden jälkeen oletan sen olevan käytössä. 

Googlailin kumirouheesta. Se on herättänyt huolta mahdollisella syöpävaarallisuudellaan. Mm. hollantilaisten mukaan sellaista vaaraa ei pitäisi olla. Toisaalta ihmisjalkapalloilijat eivät vedä kumirouhetta henkeensä ja niele sitä sellaisia määriä kuin koirat. Pikaisen nettiselailun jälkeen löysin monta kertomusta kumirouhetta yrjönneistä koirista. Se selvästi ärsyttää monien koirien mahaa, varmaan jo sulamattomuuden vuoksi. Sitä tuskin tietää kukaan, mitä siitä vapautuu mahalaukun happamassa ympäristössä. Joku saisi tutkia.

Olen aiemmin pitänyt treeneissä mahdollisimman sileää lelua, jonka voi pyyhkiä kuolasta kuivaksi ennen uutta heittoa, muuten se on päällystetty "kuminonparelleilla". Nyt leluna oli narulelu, joka on varmasti huonoin mahdollinen. Ajoittain olen laittanut lelun alustalle. Onko kellään ideoita, kuinka lelujen kanssa olisi parasta pelata tässä mielessä? Ehkä otan jatkossa pienen mikrokuituliinan mukaani, jolla voin pyyhkiä lelun.

No sitten oma olkapääni. Viime viikolla toinen radiologi katsoi magneettikuvat ja katsoi, että siellä voisi olla pieni repeämä. Hoitava lekuri oli silti sitä mieltä, että seuraillaan. Koska en kärsi kivutta harjata edes hampaitani, päätin lähteä spesialistin juttusille. On tässä parannuttu jo 3 kk. Koska SAGI:n lisenssivakuutus ohjaa vahvasti käyttämään Pohjola-sairaaloita, varasin sinne ajan. Otin Helsingin matkalle mukaan Giblin. Silmissäni siinsi "Gibli Esplanadilla" -valokuva. Lystin jätin kotiin nauttimaan rauhasta ja leveistä nukkumapaikoista. Lisäksi halusin Giblin kokevan yksin ison kaupungin elämää. Se ei sitä hetkauttanut puoleen eikä toiseen.

Pohjola-sairaalasta tulee mieleen ruotsinlaiva tai 4 tähden hotelli. Aulassa oli pari aulaemäntää vastassa, joista toiselle esittelin asiani. Itse vastaanottokerroksessa oli vakuutusyhtiön virkailijoita. Huonekäytävät ja vessat olivat kuin hotellista. Lääkäri oli ajallaan, asiantunteva ja ystävällinen. Hän oli tämän "kakkosradiologin" kanssa samaa mieltä. Seuraavaksi kuvataan olkapää uudestaan magneetilla, nyt varjoaineen kanssa ja sitten mietitään jatkot. Vastaanoton jälkeen kävin vakuutusyhtiön virkailijan juttusilla, joka antoi saman tien maksusitoumuspäätökset. Pohjola maksaa lääkärikäynnin, uuden magneettikuvan (satoja euroja) ja kotoa lähetin sinne vielä matkalaskun. Vakuutuksen kattomaksu on 15 000 euroa. Vakuutuksen osuus lisenssistä on 16,50 euroa. Se on kyllä yksi parhaista sijoituksista, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja taitaa olla suht pakollistakin nykyään. Nyt harmittaa, etten ajoissa hakeutunut asiantuntijalle. 

Kuvittelin, että olkapään varjoaine laitetaan tipan kautta, mutta se laitetaankin olkaniveleen. Kokemukset sen laitosta eivät ole rohkaisevia. Laski "intoani" uusista kuvista.

Gibli Esplanadilla -valokuvaa ei ikinä otettu. Lekurikäynnin jälkeen alkoi kaatosade. Lisäksi halusin vain kotiin. Mielessä pyöri "arvasin, että näin käy", "miksei tämä mennyt helpomman kautta" ja helpotus siitä, etten ole luulosairas.

Tänään kävin Lystin kanssa treenaamassa hallilla. Tsekattiin kepit ja muutama takaakierto. Ai niin, ja siklosporiinia olen antanut 15 kg:n mukaan ja pitänyt 2 välipäivää/viikko.

Giblille olen esitellyt pihalla kaksi keppiä keppiopetuksen alkajaisiksi. En pidä vielä kiirettä itse pujottelulla. Eläinlääkärissä se painoi 18 kg, joten se todellakin on aika pieni.

Olen tottistellut enemmän sekä sisällä että pihalla. Uutena on aloitettu jalkojen välistä pujottelu. Olen lisännyt käskyn jalkojen välissä kävelyyn. Se on "ratsu". Kohtalaisen villi tammani hompsii hampaillaan yläviistoon, muttei pure.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Manikyyr a'la Ghibli

Näin se tapahtuu. Lykky teki samaa. Ehkä se on joku malinoisjuttu?

Tottistelimme nurmikolla namipalkalla. Gibli oli pettyneen oloinen ja odotti koko ajan, missä on oikea palkka.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Siksakkia

Olin hallilla Giblin kanssa. Kun se pääsi autolta ja kiljui, sain sen ilokseni sivulle-käskyllä viereeni hiljaisena. Joku rauhoittava tehtävä on passeli tuollaiseen, jotta innokkaan koiran ei tarvitse pyöriä ympäriinsä. Ehkä siitä joskus tulee automaatio? Aluksi tottisteltiin kentällä. Teetin seuraamista (pakko olla hanskat imutuksessa), maahanmenoa, luoksetuloa hihnan päästä ja sivulletuloa. 

Agilityssa aloitin (toisen kerran) slalomin alkeet siksak-hypyillä, kun viime kerran jälkeen jäin miettimään, että mitenkäs se tehtiinkään. En minä kyllä ehdi ohjaamaan tuota ollenkaan. Sukkela ja toistaiseksi "mitään hakematon" teinikoira on hankala. 

Keinun Gibli meni itsekseen ja ihmetteli, kun loppulauta katosi alta. Sen jälkeen teetin hetken aikaa bang gamea, jotta ei jäänyt epämiellyttäviä muistikuvia. Olisi pitänyt olla naksu matkassa.

Sitten tehtiin pari sokkoputkea

Lopuksi juoksutin maassa olevaa puomin pätkää. Hitsit, kun olisikin käsissä sellainen peli, joka luonnostaan askeltaisi juoksupuomin oikein. :D

Lysti oli matkassa, mutta en treenannut sitä. Sitä on parina päivänä närästänyt. Siklosporiini? Giblin rasvaisempi penturuoka? Voisilmäpitko, jonka se varasti? Tai possunkorva, mitä epäilen eniten. Yöllä piimää pyytävää koiraa korventaa vissiin aika paljon. Onneksi näyttäisi asettuvan. Muuten koittaa elälinlääkäri ja haimakokeet.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Totuttelua Valkoon

Gibli sai tänään tutustua Valkoon (kickbike). Potkuteltiin 200 m pitkä rinkula. Kehuin Gibliä, kun se ravasi nätisti vierellä. Tällöin se katsoi minuun ylpeänä vieressä tepsuttaessaan. Näistä hetkistä tuli myös ruokapalkkaa. Tavoitteenani ei ole kilpa-ajo, vaan tarkoituksena on helpottaa omaa lenkkeilyäni. Kickbikella pääsee isolle koiralle sopivaa ulkoilutusvauhtia.

Olkapään magneettikuvia katsottiin uudelleen. Siellä on ilmeisesti sittenkin subscapularis-jänteessä osittainen repeämä. Se selittää, miksi se on niin kipeä eikä edisty. Hoitolinjaan ei kait tule muutoksia. Siihen tulee selkoa ensi viikolla.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Agilitya, tottistelua, ulkoilua

Kävin Giblin kanssa hallilla. Siellä oli valmis rata. Laitoin rimoja 20 cm:iin. Mentiin vailla mitään suunnitelmia. (Se se on aina järkevää.) Ensin Gibli kääntyi hypyllä putkesta tultuaan. Sitten kokeilimme kahdella hypyllä käännöstä eri ohjauksilla ja slalomin alkeita. Kyllä se vaan edelleen tuntuu pieneltä.

Kotona on tottisteltu: seuraamista, sivulletuloa, maihinmenoa, istumaannousua. 

Kaivoin Valkon (kickbike) naftaliinista ja kävin Lystin kanssa kevyen ravilenkin. Potkupyörällä on hyvä mennä just koiran ravivauhtia.

Olisiko ollut nyt 1,5 viikkoa aurinoista. Lunta on enää vähän.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Vähän agilitya lisää

Tänään jatkoin Giblin kanssa hyppytekniikkaa. Rimat oli 20 cm:ssa. Ohjelmassa oli taas taipuminen, nyt meni jo totuttelematta. Toisena teetin okseria. Kolmantena rinkulan alkeita, neljäntenä puomin pätkää. Tottistelussa pyysin sivulle, lisäksi jätin istumaan tai makaamaan ja kutsuin luokseni eteen.

Lysti oli valtavan innoissaan. Sen kanssa tein puomia ja neljällä matalalla hypyllä erilaisia koukeroita. Että se kulkee kuin ajatus. Aah, ja lopuksi otin luoksetulon, pysäytin tullessa seisomaan ja maihin. Koira teki ne tismallisesti.

Täytyy vielä sanoa, että Giblin hihnakäytökseen olen tällä hetkellä tyytyväinen. Se ravaa kauniisti hihna löysällä pitkiä pätkiä.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hyppytekniikkaa

Vapaapäivän yhtenä ohjelmanumerona oli koirien treenaaminen, kun hallilla ei ole muita. Neljällä muulla autokunnalla oli samat ajatukset, mutta sain hyvin tehtyä, mitä olin ajatellut.

Gibli
  • Tottista: sivulletuloa, seuraamista ja maihinmenoa. Namitan edelleen seuraamisessa, mutta koira on paikalla aktiivisemmin ja tietää jo aika hyvin, missä kuuluu olla. Pitää vaan muistaa palkata se alempaa, koska on niin pieni. Nyt se välillä syö etujalat ilmassa.
  • Hyppysarjana 5 hypyn sarjaa rimat "sikin sokin" 20 cm korkeudella. Vaihtelin rimojen suuntia. Palkkana oli ruokaa. Gibli teki hyvää työtä. 
  • Toisena tein taipumista. Ensin piti koiraa totutella hyppäämään kaikki hypyt, sitten se onnistui. Lopetin, kun sain molempiin suuntiin onnistumaan 5 hyppyä. 
  • Puomin lankkua koiruus juoksee nyt namipalkalla käskyllä "kiipee". Ajatus on vain, että se pysyy lankulla. En ole tehnyt vielä päätöstä, miten teetän kontaktit aikoinaan.
  • En videoinut, olisi pitänyt.
Lysti
  • Lysti-parka kärsi aikataulupaineista. Sen kanssa mentiin vain perussarjaa, taipumista ja takaakiertoja kaukaa ohjattuna.
Sitten ajelin hallilta vähän matkan päähän jäähdyttelemään koirat. Lomapäiväni kunniaksi sataa vettä.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Olen kokenut tämän ennenkin

Olemme ulkoilleet ja siinä lomassa treenanneet sivulletuloja, maihinmenoa ja seuraamista.

Gibli nauttii edelleen kakkaa, kun silmä välttää. Jos jollakin on muita vinkkejä kuin ruuan vaihto, ananaksen, sinkin ja b-vitamiinin syöttäminen, saa ehdottaa. Kakkaoksennus on parasta siivottavaa ikinä. Siinä oppii hillitsemään omaa oksennusrefleksiään.

Peruin lauantain agilitykisat, koska pelkällä vasurilla on tympeää luikkia kisapaikalla kahden koiran kanssa. Kävin perjantaina fysioterapiassa. Kokeiltiin olkapäätä vahvistavaa liikettä. Sen aika ei ole vielä, koska olkapää ei kestä, ja seuraavana päivänä se olikin kipeä. Menee kuulemma 12 viikkoa, että jänne paranee ja kestää täyden lihasvoimani. Just tammikuun lopussa sanoin, että näistä pikkujutuista tulee mulla aina isompia juttuja, mutta toivoin tietenkin olevani väärässä. Näin kävi selän kanssa ja nilkan kanssa. Kättä saa sentään liikutettua, jos siinä ei ole painoa eikä nosta yli 60 asteen eikä vie takataskuun tai vastakkaiselle olkapäälle. Että siinä mielessä agilityn ohjaus onnistuu. Koirat ulkoilutan vasemmalla enkä nostele mitään. Onneksi lumet alkaa sulaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ostakee lentoboksi

Möin Lystin jättilentoboksin. Tori.fi oli tehokas. Yhtä tehokas kuin aikoinaan myydessäni sähkörummut. :)

Mitäs muuta. Jurppii kisojen peruminen. Nyt huomaan, miten paljon niihin ehdin valmistautua ja miten paljon ajatus kisoista on kantanut arjessa.

Unohdin ehkä aiempaan tekstiin laittaa, että aloitin Lystin siklosporiinin 28.3., 2 viikkoa viimeisimmästä rokotuksesta. Se olisi ollut sallittu aine myös FMBB:ssa.

Olkapäätäni varon edelleen. Tietyt liikkeet sattuvat eikä sillä mitään nostella. 

Kävin tänään treenaamassa koirat. Lystillä menin valmista rataa pätkinä. Siinä oli takaakierto kauempaa, muutama hankala keppialoitus, jopa ihan putken vierestä ym. Lysti oli innoissaan ja tuntui nopealta. Se ei mennyt vipuun kertaakaan.

Giblillä tein hyppytekniikkana okserin ja paria vinoa hyppyä. Twistasimme myös, mutta se on edelleen vaikeaa. Lisäksi tottistelimme sivulletuloa, maihinmenoa ja imutusseuraamista. 

Illalla hieroin koirat. 

Tässä on videot viime viikon treeneistä: Lysti ja Gibli.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Totuuden hetki

Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Sälekaihtimien kääntäminen, kasvojen pesu, nenäsumutteen kevyt ravistus, housujen jalkaan vetäminen, kaikki sattui. Turvavyön laitto sattuu, vaihteen vaihtaminen sattuu, auton takaluukun nosto ja lasku sattuu. Fysioterapiassa "jumppa" on ihan alkeistasolla. Kevyt kuminauhajumppakin on vielä liikaa, saan vain "työntää" seinää höyhenenkevyesti. Jänne paranee hi-taas-ti. Tajusin, että kolmessa viikossa olkapää ei toivu. Olisin lirissä jo lentokentällä, kun pitäisi nostaa lentoboksi pois autosta. Vasenkätisenä kotona eläminenkin on vaikeaa puhumattakaan reissuamisesta, jossa kantelua ei voi välttää. Emme lähde belgien MM-kisoihin.

Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi.

Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta.






perjantai 30. maaliskuuta 2018

Vuosipäivä - ja lopulta muutakin

Lykky lähti tasan vuosi sitten. En usko, että siivet ovat keltaiset ja hennot. Ne ovat harmaat ja lujat Hornetin siivet. Se koira on vähintään käynyt mielessäni joka päivä. Alun perin pelkäsin unohtavani, miltä sen turkki tuntui. Onneksi saan sen tunnun yhä sormiini. Jos saisin Lykyn vielä syliini, pitelisin Pössykkääni pitkään. 




Lysti kävi laserissa kahdesti tällä viikolla. En tiedä oliko just se tehokas vai mikä on auttanut, mutta etujalan liikelaajuus on taas normaali. Eilen käytiin agilityhallilla. Siellä olikin varaus, joten Giblin treenin jälkeen ei jäänyt paljon aikaa. Tein samaa hyppytekniikkaa sarjalla pitkästä aikaa. Sitähän pitäisi tehdä muutenkin palauttavana treeninä, mutta aina unohtuu. 

Giblin kanssa kävin eilen hallilla. Siellä olikin porukkaa. Syyskuun treenien jälkeen ollaan käyty hallilla kahdestaan. Nyt koira yllättyi, alun hämmennyksen jälkeen se kuitenkin keskittyi yllättävän hyvin töihin kanssani. Tein perussarjaa, kasvavaa sarjaa ja putken umpikulmaa. Tänään käytiin uudelleen. Nyt treenattiin pakkovalssia, twistiä ja takana leikkaamista 15-20 cm rimoilla. Molemmat vaativat työtä. Myös minulta. Gibli on pieni, äkkinäinen ja herkkä liikkeissään, yllättävän vaikea ohjata. En halua viedä sen herkkyyttä pois. Se muuten painaa edelleen 18,9kg.

Oman olkapääni fysioterapia jatkuu. Se edistyy huolestuttavan hitaasti. Ai niin, ja maanantaina Finnair ilmoitti, että lentokone on vaihtunut finskistä liettualaiseksi. Sillä lailla.

Nyt on taas ne ilmat, jolloin iltaisin pääsee jäällä liikkumaan vaikka missä jalkojen upottamatta. Eilinen kävely venähti kaksituntiseksi. Oli ilo katsoa koirien liikkumisen riemua.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Tukikisat

Meillä on epäviralliset agilitykilpailut maanantaina. Ennakkoilmoittautuminen on vielä tänään auki (toisin kuin ilmoituksessa lukee). Tervetuloa! (Päivitys 31.3.: Nämä on peruttu!)


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Terveystsekkauksia

Perjantaina vietin lomapäivää. Käytin Lystin eläinlääkärissä. Minua vaivasi sen oikean eturaajan rajoittuneempi ääriasento, ts. koira vetää jalkansa nopeammin takaisin. Se liikkuu normaalisti, joten ilmiötä ei huomaa kuin tarkasti tutkiessa. Halusin silti tsekata, että ei ole nivelrikkoa tms. Lysti jää eläkkeelle, jos sellaista löytyy - ja viimeistään syksyllä joka tapauksessa. 

Lysti rauhoitettiin. Selässä ei ole mitään muutoksia, ei myöskään olka- tai kyynärpäissä, ranteissa tai varpaissa. Olkanivel ei hetkunut väärään suuntaan, ns. medial shoulder syndromea ei siis löytynyt. Hauis ultrattiin, siitä tai sen kiinnityskohdista ei löytynyt poikkeavuuksia. Hauislihaksessa on kireämpi kohta, minkä vertymistä edistetään laserilla. Kait se on jossakin liukastuessaan saanut osumaa etupäähänsä, kun sillä oli se "vasemman kainalonkin" revähdyksen jälkitila, mikä on onneksi jo hoitunut.

Lystin heräämiseen menikin koko päivä. Se sai rauhoitteen klo 9. Klo 17 se oli vielä ihan pihalla silmiään avatessaan ja klo 18 edelleen horjahteli kuin hyvässäkin hutikassa. Pitää jatkossa muistaa sanoa, että hyvät on unenlahjat.

Lisenssivakuutus osoittautui hyödylliseksi. OP-Pohjola myönsi maksusitoumuksen olkapääni magneettikuvaan, mikä maksaa satoja euroja. Hoitokulut menevät vakuutusyhtiöön muutenkin 100 euron omavastuun jälkeen. Ei löytynyt "vakuuttavaa repeämää", vain jännetulehdukseen sopivaa. OMT-fysioterapia jatkuu ja vältetään nyt (vihdoin) kivun turhaa provosoimista. Peruin halli-SM:t.

Giblin kanssa olen harjoitellut sivulla olemista ja esineen ilmaisua. Seuraamista se ei osaa, koska ei olla sitä treenattu. :S Alkoi melkoinen namittelu-olohuone-tottis.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Fys.ter.

Lysti kävi eilen fysioterapiassa. Molempien lapojen takaa löytyi triggerpisteet, kuten ennenkin. Ne käsiteltiin. Hauis-rintalihaksen kireys on hellittänyt. Oikean eturaajan ojennus sujui pidemmälle, mutta ihan ääriasennossa koira vielä jännitti vastaan. Jatkamme jumppaa. 

Tuli myös veri- ja virtsanäytevastaukset. Herkempi munuaisten toiminnan mittari SDMA oli joulukuussa lievästi koholla. Nyt se on laskenut normaaliksi. Samoin oli normaaleja kaikki muutkin veri- ja virtsavastaukset. Hyvä niin.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Vähemmän somea

Joulukuussa Fb:n seuraaminen sai jäädä. Joku kirkastuminen tapahtui yksissä kisoissa. Yhden "hyvän" Fb-tutun kanssa ei ollut kasvokkain mitään sanottavaa. Tervehdimme puolivaivautuneesti, tunnistimme sentään toisemme. Olin jo huomannut, etten kaivannut puolituttujen murheiden lukemista ennen nukkumaan menemistä. Valheellinen tuttuuskupla alkoi poksahtaa. Tiputin sivuston pelkäksi infosivustoksi. Jätin jäljelle vain välttämättömien ryhmien ilmoitukset. 

Mitä tapahtui? En enää tiedä, mitä vanhoille luokkakavereilleni kuuluu. Sellaisille, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä enää muutenkaan vuosikymmeniin. Ei aavistustakaan, missä puolitutut matkustavat. En myöskään tiedä, miten koirakaverini menestyvät tai pettyvät kisoissaan. 

Tulos? Helpottavaa. Olen nettisurffailun sijaan mm. tehnyt tärkeitä kotiaskareita ja opiskellut espanjaa. Olen panostanut oikeisiin kaverisuhteisiin, soittanut ystävilleni ja tavannut heitä livenä.

Miten tämä liittyy koiraurheiluun? Paljon. Minun ei tarvitse enää vahingossa uutistulvan vuoksi verrata omaa kisaamistani, menestystäni tai sen puutetta muihin. Voin keskittyä oleelliseen: yhteistyöhön ja harrastamiseen omien koirieni kanssa. Kisoissa ja kasvokkain tavatessani toki huikkaan onnittelut ja ilahdun, joskus jopa liikutun, katsoessani upeita ratoja. Ei tämä sitä poista, ettenkö eläisi mukana toisten iloissa tai suruissa. En ole myöskään muuttunut välinpitämättömäksi toisten sanomisia kohtaan, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. En vaan enää ole hallitsemattoman uutistulvan kohteena. Päivitän omat tapahtumani tänne. Onhan tämäkin somea, mutta jokainen saa valita, klikkaako tänne vai ei. Minulle tämä on päiväkirja.

Psykologisesti ajateltuna toisten suorituksiin vertaaminen ei ole kovin järkevää. Siinä ei ole mitään rajaa, koska aina löytyy joku, joka pärjää paremmin. Monta kohtaa oikoen totean, että on harmillista, jos onnistumisen tai oman itsetunnon asteen mittaa peukutusten määrä. Sen arvostuksen olisi hyvä kummuta omasta itsestä.

Mikä minulle on tärkeintä koiraurheilussa? Yhteistyö, yhteys ja luottamus koirieni kanssa. Nautin koirani hoksaamisesta ja oppimisesta, onnistumisen tunteesta harjoituksissa tai maalissa. Lystin kanssa olen saavuttanut enemmän kuin ikinä edes haaveilin, minkä kruunaa FMBB-joukkueeseen pääsy. Se taas merkitsee minulle isoa onnistumista ja vahvistaa luottamusta itseeni ja tekemisiini. Silti erityisen ylpeä olen yhteydestä ja luottamuksesta, jonka olen saanut Lystiin muodostettua. Minulla on nyt myös nuori koira, jonka toivon kykenevän harrastamaan joskus agilitya. Jos ei kykene, harrastetaan erikoisjälkeä tai keksin jotakin muuta. Sillä on kivoja ja vähemmän kivoja palikoita päässään, kropasta en vielä tiedä. Mutta niinhän se on jokaisen pennun kohdalla. 

Saavun kisapaikalle kohtalaisen hiljaa, vaihdan mahdollisesti pari sanaa tuttujen kanssa. Kisapäivässä on jotakin erityistä, ymmärrän etuoikeuteni, että yleensä voimme kisata. "Olemme yhdessä tänne matkustaneet. Lämmittelemme. Mietin, kuinka ohjaan sinua parhaiten. Jäähdyttelemme. Autolla juomme ja syömme." Kotimatkalla soitan läheisilleni tai ystävilleni. Välillä vilkaisen taustapeilistä, näkyykö koirien korvat. Jos ei näy, kaikki on hyvin - ne lepäävät levollisina.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tikkinen lekurissa

Kävin otattamassa Lystille kennelyskän rokotteen nenäsumutteena. Se meni nyt vanhaksi. Samalla otettiin verikokeita ja virtsanäyte kontrollimielessä. Tulokset tulevat myöhemmin. Lysti painoi 22,8 kg.

Otin illemmalla metsälenkille vain Giblin mukaani. Lenkin ohessa leikittiin lelulla. Paluumatkalla Gibli nosteli enemmän oikeaa takakoipeaan. Ajattelin kauhuissani, että nyt se on nitkauttanut jalkansa. Välillä se liikkui normaalisti. Kotona anturoiden välistä jalkapohjista löytyi kylmähaavaumia tai vastaavalta näyttäviä juttuja. Ehkä mukavin selitys, mutta plääh silti. 

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Narulelun loppu

Solmin viime viikolla naruleluja koirille. Eilen otin lelut metsälenkille mukaan. Lystin lelu palautui 20 cm lyhyempänä. Muistin, että se on vuosia sitten niellyt narulelun palan, jonka puklasi ulos pari viikkoa närästeltyään.

En uskaltanut jäädä odottamaan. Oksetin Lystin suolalla. Se yrjösi 8 cm halkaisijaltaan olevan möykyn fleecenarulelua. Oheisessa kuvassa on möykystä pieni osa. Voi vaan kuvitella, mitä tuollainen tekee suolistossa. Ei enää ikinä yhtään narulelua Lystille. Minun olisi pitänyt muistaa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Tikkinen kisoissa

Lysti oli kisoissa ja Gibli turistina. Viimeksi olemme kisanneet marraskuussa ja sen jälkeen Lystin kanssa olen treenannut varmaan pari kertaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, jonka radoista pidän.

Eka radalla Lysti loikki puomin ja A:n alastulokontaktit. 

Toisella radalla keskeytin radan puomin loikkaan. Sitä ennen Lysti teki keppien aloitusvirheen ja ehti ottaa A:n kontaktin. Koska virhe oli alla, testasin myös kepeiltä erkaantumista, mikä onnistui.

Kolmas rata oli hyppäri. Siltä vitonen rimasta, ehkä olin edessä päällejuoksukohdassa? Vitosella sijoituimme toiseksi.

Rata on muutettu kivituhkaksi. Omalle jalalle se oli kiva ja minusta tuntuu, että koirille reilu. Hallissa ei enää niin kaiukaan. Toisaalta maksien kisaamisen aikaan halleissa on hiljaisempaa muutenkin, kun hallin reunamilla bokseissa olevien minien räksytys puuttuu.

Kisasin ensimmäistä kertaa pikkumaksien aikakautena. Tuntui, että tunnelmasta on hävinnyt jotakin. Kisat muuttuvat pikkukisoiksi, kun osallistujamäärä luokassa puolittuu. Ei sillä, etteikö pikkumakseille matalammat rimat olisi järkevämmät.

Gibli pääsi tapojeni vastaisesti hihnassa tutustumaan ystävälliseen gronttu-urokseen. Gibli oli haltioissaan ja tanssahdeltuaan kylki edellä etuosa alhaalla korvat luimussa, luikautti itsensä uroksen etujalkojen väliin ja katseli sieltä tyytyväisenä. Sen jälkeen jatkoimme matkaa.


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Todisteita

Tässä on video Giblin elämän toisesta vieheleikistä. Eka kerralla se irrotti muutaman kerran. Nyt taas odotin, että se irrottaa itse. Sen jälkeen aloin pidentää aikaa vieheen aktivoimiseen ja odottaa luopumista.

Tämän jälkeen otettiin uusi satsi niin, että lisäsin leikkiin irrotuskäskyn, maihinmenon, paikoillaan pysymisen ja vapautuksen.

Pientä vastoinkäymistä

Kävin näyttämässä olkapäätä uudelleen. Nyt odottelen, kuinka SAGI:n lisenssivakuutusyhtiö Pohjola hoitelee hommansa. Ei olkapää täysin pois pelistä ole, mutta hankala. Luin, että ojennetun yläraajan varassa painojen nostelu on olkapäälle viheliäistä. Että yrittäkää edes te nostella putkipainoja ergonomisemmin.

En ole tällä viikolla treenannut koiria, koska tänään - kauan odottamanani lomapäivänäni, oli tarkoitus treenata Giblin kanssa rauhassa. Sehän ei nyt onnistu ilman autoa, mistä kohta lisää. Leikitin Giblin keskiviikkona toistamiseen vieheellä. Lisäsin leikkiin hallintaa: irrotusta, maihinmenoa ja paikoillaan pysymistä. Coming soon to a cinema near juu.

Sitten auto. Eilen kaupungissa kesken ajon syttyi akun ja ohjaustehostimen varoitusvalot palamaan. Hetken kuluttua hävisi ohjaus- ja jarrutehostin. Pysäytin kadun laitaan. Onneksi merkkikorjaamolle oli lyhyt matka. Hengähdystauon jälkeen auto käynnistyi, hetken toimi ohjaustehostinkin ja sain ajettua auton korjaamon pihalle. Autosta on mennyt ilmeisesti laturi. En odottanut, että sellaista tapahtuu 140 000 km kohdalla. Koiraharrastajan auton on oltava luotettava, auto vaan ei voi sipata aamuvarhain tai iltamyöhään viikonloppuna kisamatkalla jossakin. On alettava katsoa uutta autoa. 

Siinä on sellainen "onnekas" sattuma, että huomenna olisi (ollut) kisat toisella paikkakunnalla. Hirvittää ajatus, jossa autosta häviää ohjaus ja jarrut valtatiellä 90 km/h nopeudessa. Jos sen saa ehjänä tien laitaan, kahden koiran kanssa pakkasessa on mukava odotella, että saa jostakin apua ja auton, johon koko sakki saa tulla. Autoonkaan ei uskaltaisi koiria jättää, koska varoituskolmio on kahden koiran häkin alla, mitä ei nosta yksin edes ehjillä olkapäillä. Siinä sitä penkalla seuraisi, täräyttääkö joku farkun perään ja yrittäisi epätoivoisesti sellaista estää huitomalla heijastimella auton takana tai sytyttelemällä nenäliinoja varoitusmerkeiksi. 

Niin, ja jos olisi läsäyttänyt ohjaus- ja pysäytysominaisuuksiltaan huomattavasti heikentyneellä autolla päin vastaantulevaa rekkaa, jäljelle jääneestä 5 cm paksusta metalli-ihmis-koiralevystä ei olisi kukaan löytänyt alkuperäistä onnettomuuden syytä. Ikuisiksi ajoiksi olisi jäänyt jäljelle läheisten ihmettely, viha ja suru, ja koiraihmisten katkeruus, kuinka se otti mukaansa koiratkin - olisi edes ne jättänyt henkiin. Että miksi se niin teki ja oli sillä sitten yllättävän vaikeaa. Että miten ei huomattu, että ihan tuollaista se sitten hautoi ja valmisteli.

P.S. Kuinka auton kävi? Minulle soitettiin. Laturi oli mennyttä. Uuden alkuperäisosan toimitusaika oli kysymysmerkki. Autosähköliikkeestä sama osa oli loppu. Sovittiin korjuu maanantaiksi, jolloin osan piti olla saapunut. Kohta soitettiin uudelleen. Autosähköliikkeen jostakin hyllystä oli sittenkin löytynyt oikeanlainen laturi. Laittoivat sen paikoilleen ja sain autoni takaisin. Vein pullaa.