maanantai 20. elokuuta 2018

Jumppaa ja Lystin tassu rikki

Ilmoittauduin urheilukoirien jumppakurssille, mikä toteutetaan verkossa. Sitä vetää eläinfysioterapeutti Tanja Pitkänen. Kurssi kestää tämän vuoden loppuun. Jumpat videoidaan ja lähetetään kommentoitaviksi.

Olen jumpannut koiriani satunnaisesti silloin, kun "ei ole pakko". Vaivoja olen hoitanut kiltisti ohjeiden mukaan. Jumpan täytyy olla systemaattisempaa, mihin ajattelen kurssin motivoivan. Teetän liikkeet molemmilla koirillani. 

Lykyn agilityuranhan aikoinaan keskeytin, kun koira oli 1,5-vuotias. Puolen vuoden jumpan jälkeen sen ymmärrys kropastaan oli riittävällä tasolla agilitya ajatellen. Sen kropanhallinta olikin sittemmin ilmiömäistä ja rajusta vauhdistaan huolimatta se sai harrastaa hyvin terveenä. 

Eilen ja tänään on jumpattu ohjeiden mukaisesti. Kaivoin pukuhuoneen penkin alta jumppatyynyn ja aloin kuvata. Gibli esitti vanhat temput. Alla on video kohelluksestamme.


Lysti sai sen verran nakkeja, että sen maha meni sekaisin (pahimmillaan kehittää haimatulehdusta) ja herätti minut yöllä monta kertaa. Lisäksi sen yksi tassu on auennut. 

Giblin kanssa tottistelin taas tänään. Samoissa mennään. Ollaan ihan alkeistasolla verrattuna siihen, missä Lykyn kanssa aikoinaan oltiin samassa iässä.

lauantai 18. elokuuta 2018

Muitakin treenejä

Keskiviikkona tottistelin ihan kentällä Giblin kanssa. Panostin myös leikkiin. Seuraamista mennään edelleen namittamalla. Paikallaan pysyminen on hyvällä mallilla. Luoksetuloa ja jääviä harjoitellaan. Liikkeestä istuminen ja pysähtyminen ovat ihan vaiheessa.

Lystin kanssa treenasin rallytokoilusta sivulta eteen tulemista. Muistutin sille paikallaan pysymistä eri asennoissa, vaikka kiersin sen ympäri, ei se mitään muistutusta tarvinnut.

Lysti on liikkunut vähän epäpuhtaasti viime viikonlopun starttien jälkeen. Aamulla paikansin vian toiseen (en nyt muista kumpaan) takajalkaan, jota ennenkin olen katsonut sillä silmällä. Kynsiä leikatessa jalka väsyy nopeammin, erityisesti liukkaalla lattialla. Ensi viikolla on fysioterapia, saadaan tällöin lisäselvyyttä.

Tänään kävin agilityssakin Giblin kanssa. Harjoiteltiin nopeavauhtisempia hyppyjä, käännöstä, takaakiertoa ja keinua. Keinulla pitää vauhtia lisätä hiljalleen, jotta koiruus oppii jarruttamaan. Normaaleja keppejä Gibli ei tajunnut vieläkään. 2 x 2 -kepeillä sain sille kuitenkin onnistuneita toistoja.

Lystin kanssa tein niitä sivulta eteen tulemisia vielä pidemmän kaarroksen kautta. Tulomatkalla tuumin, että en ehkä kuitenkaan ala sillä rallyssa kisaamaan. Tokoilusta Lysti ei ikinä nauttinut, vaan pelkäsi kaikkea mahdollista pientäkin häiriötä. Rallyssa se toki saa olla lähempänä ja sitä voi kehua, mutta vaikea kuvitella, että se sillä tavalla syttyisi. Tai että minä syttyisin niin paljon, että sen vuoksi ajaisin kisaamaan. Liikkeitä toki voidaan tehdä.

Treenin jälkeen käytiin uimassa. Lämmintä oli peräti 24 astetta. Vesi oli niin lämmintä, että olisin voinut uida itsekin, jos olisi ollut uikkarit matkassa. 

torstai 16. elokuuta 2018

Tomba treenaa

Otin Giblin ryhmätreeneihin. Jätin Lystin kotimieheksi. 

Tehtiin rataa meille soveltuvin osin eli 2-3 hypyn loivaa kaarrosta putkeen ja uutena takaakiertoja. Rimat olivat 50 cm:ssä. Hyvin se Gibli selvisi. Hirmu tarkka se on ohjaamiselle edelleen. 

Treenikavereita oli katsomassa. Gibli jaksoi silti keskittyä minuun eikä rynnännyt heitä liehittelemään ja pussailemaan. (Paitsi kerran otti lähdöt koutsia kohden, mutta palasi huudostani.) 

tiistai 14. elokuuta 2018

Ihan kameran kanssa

Gibli on mennyt 6 keppiä kotipihalla niin hyvin, että otin ihan kameran mukaan hallille, jotta saan videoitua sen ensimmäiset oikeat kepit. 

Ensin tehtiin slalomia. Rimat oli 50-55 cm. Vasemman käden ohjauspuoli meni oikein kerrasta, oikea puoli vaati muutaman toiston. Sokko-u-putki tehtiin pitkästä aikaa kääntymisineen. Puomin alastulolla treenattiin oikeaa paikkaa.

Lopuksi tehtiin keppejä. Tai Gibli juoksi niiden ohi. Pari kertaa se löysi tiensä yhden keppiparin välistä. En saanut ikuistettua heurekaa, jota ei tällä kerralla siis tullut.

Kotipihalla testattiin omilla kepeillä. Niillä taas sujui. No, vielä Gibli hoksaa.

Lystin kanssa tehtiin puomia ja sitten leikittiin.

Oli +19. Passeli treeni-ilma.

lauantai 11. elokuuta 2018

Tikkinen kisoissa

Olimme Lystin kanssa omissa kisoissa. Lämmintä oli yli 25 astetta.

Eka rata oli hyppäri. Siinä oli ansakohtia, jotka selvitimme. Esim. kepeille lähettämisessä saattoi avata suunnan putkeen, mutta Lysti uppoutui pujottelemaan, kuten kuuluu. Tein sitä ennen persejätön. Yksi rima tipahti, millä vitonen ja viides sija. Loppusuoran Lysti tuli hitaamman oloisesti kuin parhaina vuosinaan.

Toinen rata oli agilityrata. Siinäkin Lysti teki mainiota työtä, otti kontaktit tarkasti ja ohjautui hyvin. Intouduin taas tekemään yhden persjätön. Kepeille lähettämisessä olin epätarkka. Lisäksi Lysti tiputti viimeisimmän riman, käännähti sen päällä katsomaan minua.10 vp. Kehuin sen silti maalissa.

Olin eilisiltana ehtinyt ilmoittaa meidät ensi viikonlopun kisoihin kahdelle radalle. Ehkä mennään vain hyppäri tai sitten ei. Piirinmestikset on 1.9. Sinne tähdätään. Minulla on vahva tunne ja ajatus, että Lystin on aika siirtyä hömpöttelyaksaan. Haikeaa. Mutta en halua olla se, joka kiskoo kaikkensa yrittävää eläkeläisikäistä koiraa perässään. 

Kotona odotti virkeä Giblikki. Sen kanssa kävimme uusilla seuduilla kävelemässä. Ei pitkästi, koska tuolla tosiaan tarkenee. Kotipihalla testasin 6 keppiä eri kulmista. Ne ovat jo suorassa linjassa. Lisäsin nyt häiriötä eli liikuin (tämän olisin voinut tehdä aiemminkin). Aluksi Gibli jätti keppejä väliin, sitten pujotteli opetetusti.

torstai 9. elokuuta 2018

Ryhmätreeniä

Otin molemmat koirat mukaan ryhmätreeniin. Lystin kanssa menin sisällä radan, Giblin kanssa toisella vuorolla ulkona slalomia ihmishäiriössä.

Radalla oli 20 estettä, esteiden ohituksia ja käännöksiä putkien edessä. Yksi välistävetokin oli. Lysti teki nollalla läpi. Hiottiin sitten välistävetokohtaa. Halusin kokeilla siihen japanilaista ja se toimi hyvin. Persjätöissä ei ollut ongelmia. Lysti on kyllä ihana koira!

Giblin kanssa kokeilin slalomia. Suorassa linjassa se ei nyt osannut, mutta vähän esteitä kääntämällä osasi. Nyt muut ihmiset eivät olleet niin houkuttelevia kuin aiemmin. Kotipihalla se meni 6 keppiä 4 kertaa. Panostin palkkaukseen.

tiistai 7. elokuuta 2018

Rokotus

Kävin Giblin kanssa rokotuksilla. Painoa on 21 kg ja koira näyttää passelin painoiselta. Se kiljui taas, koska ei pysynyt nahoissaan ihanan eläinlääkärin osoittaessa kiinnostusta sitä kohtaan. Luulen, että muutama koira odotusaulassa suunnitteli pakoretkeä sinä aikana.

Illemmalla kävimme pitkästä aikaa metsäkävelyllä. Molemmat koirat nauttivat. Lysti on ihana, se ottaa vauhtia ja syöksyy ja liukuu kaulan sivu edellä nurmikolle piehtaroimaan. Yritän saada videolle.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Gilberto Tomba pujottelee

Giblillä on tänään oivallusten päivä. 

3.8. kuusi keppiä oli vielä liikaa, samoin suoran linjan havittelu. Helpotuksista huolimatta Gibli juoksi keppien ohi. Helteessä en pitkään raaskinut katsoa. Jätin kepit hautumaan.

Tänään yritin uudelleen ja *piu* - siinä se on. Kepit suorassa linjassa. Sitten sisälle viileään. (Pitäisi vielä saada heittokäsi kuntoon.)

Sitten Gibli yhtäkkiä osasi

On niin hyppytekniikkapainotteisia nuo meidän treenipyrähdykset, joten ajoin hallille "muuten" tänä aamuna.

Vahvistin Lystin keinua, slalomia ja loppusuoraa. Yllättäen se osasi välistävedotkin kevyellä käden sivuviennillä. Ei sellaista olla ikinä edes harjoiteltu.

Giblin kanssa harjoittelin slalomia todettuani eilen, ettei sillä ole siitä hajuakaan. Aloitin siksak-kuviolla, minkä se meni kuin vanha tekijä. Palkkasin nakilla. Oikaisin hypyt nopeasti suoraan linjaan. Ja sehän tuli ja teki kerrasta oikein! Sitten tehtiin samaa oikean käden ohjauspuolelta. Rimat olivat 45-50 cm.

Keinua teetin myös namilla. Sekin alkoi positiivisesti sillä, että koira tarjosi keinun alastuloa ihan itsestään. Siinäkin tuli hyviä toistoja. Näitä alkeita on näköjään paras tehdä namipalkalla, muuten ajatus on lelussa.

Eilen kävin Giblin kanssa kahdestaan uimassa. Lystin turkki ei kuivu millään, joten en uita sitä joka päivä. Niin joo, uin räpylöillä, joilla pääsee lähemmäs koiran vauhtia. Siinä on vaan jotakin kivaa, uida koiran kuonon tasalla. Että täällä kaksi luontoeläintä lipuu menemään ihan veden pinnalla. Ja voi plääh. Takaisin tullessa rantauduimme pehmeään rantaan. Kun jalan laittoi "pohjaan", se upposi puoleen väliin pohjetta höttöiseen möhnään. Rohkeuteni loppui ennen muhjun loppumista, kovaa pohjaa en tavoittanut. Jotenkin meritähtimäisesti siniset räpylät levällään pääsin lopulta rannalle ruskeapilkkuisen suohirviön näköisenä.

Eilen jyrisi taukoamatta monta tuntia. Ukkonen ei tullut päälle. Ukkostutka Lysti tarkkaili tilannetta pikkuvessassa, missä laitoin sälekaihtimet kiinni, jotta luola olisi mahdollisimman pimeä.


lauantai 4. elokuuta 2018

Hyppelyjä

Heräsin aikaisin, kaadoin kahvit kurkkuuni ja lähdin hallille. 19 astetta on aika passeli treenausilma.

Giblillä teetin perussarjaa ja korkeuden arviointia *klik*. Jälkimmäisessä okseri oli 60 cm. Sitten harjoiteltiin keinua. Koiralla ei näytä olevan paljon käsitystä, mihin pysähtyisi. Pitää varmaan treenata kotona jollakin lankulla. Lopuksi harjoiteltiin paikoillaan pysymistä häiriössä (Lysti teki, Giblin piti maata). On treenattavaa tässäkin.

Lystillä teetin korkeuden arvioinnin *klik* ja keppejä tiukoista kulmista takana leikaten. 

Ukkonen jyrisi, muttei tullut päälle. Ajoin kotiin aamupalalle.

Gibli on sitten sylikoira *klik*. Tulee niin Lykky mieleen.

perjantai 3. elokuuta 2018

Helteet jatkuu

Ihanan lämmin kesä on jatkunut. Vesi on niin lämmintä, ettei sieltä tarvitse nousta pois kylmyyden vuoksi. Koirien treenaamiseen on liian lämmintä. Niinpä liikunta on koostunut lyhyistä pissatuslenkeistä ja uimisesta. Onneksi on ilmalämpöpumppu, mikä viilentää sisäilman.

Tänään tein ukkosen jälkeen ilman viilennyttyä Giblille jäljen ja se oli kyllä pitkät pätkät ihan hukassa. Löysi se loppumakkarat, mutta hurraamista ei muuten ole. Tottistelin myös. Seuruu on edelleen vaiheessa, mutta kehittyy. Uutena harjoitellaan paikalle jäämistä ja siitä luoksetuloa. Koira on oppinut lähtemään heti, kun käännän rintamasuunnan, mikä ei ole ollut tarkoitus. 

Keppejä olen teettänyt Giblille pariin otteeseen muutaman toiston. Nyt on 6 keppiä. Ihan suoraan linjaan en niitä vielä saa. Tai saan minä ne, mutta sitten Gibli juoksee ohi, pyörähtää takaisin ja ihmettelee, että mihin se yks juttu jäi, mitä tässä yleensä tehdään.


Lysti toipui häntävaivastaan peruspuhdistuksilla ja kuivatuksilla. Olen opettanut sille oikealla puolen seuraamista namittamalla.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Perutaanperutaan

Eilen töiden jälkeen uitiin pitkään. Vesi on nyt niin lämmintä, ettei järvestä tarvitse nousta palelun vuoksi. En viskellyt koirille mitään, uin vain niiden kanssa. Koen ja tiedän tällaisen uittamisen niiden hermoille ja kropalle terveellisemmäksi kuin saalishyppelyn. Lisäksi minua viehättää kovasti olla kuonojen tasalla vedessä. Gibli tulee usein viereeni uimaan  ja katselee vain, ihastelen sen pentumaista ja totista alaleukaa. Lysti pitää metrin etäisyyttä ja tarkkailee missä ja minne mennään. 

Pentuleuka ravistelee.
Tänään oli oman kotipaikkakunnan kisat. Olin ilmoittanut Lystin hyppärille ja agilityradalle. Pitkästä aikaa päivä oli pilvinen, mutta lämmin. Oikein sopiva ilma. Ennen lähtöä leikkasin Lystin kynnet ja harjasin sitä edustuskuntoon. Hännässä tuntui olevan takiainen, joka paljastuikin punakarvaiseksi karvamöykyksi. Alta löytyi ihosta vetistävä reikä, muutama sentti turvotusta ja kuumotusta. Koira ei häntäänsä juuri arkonut ja mietin mitä tehdä kisojen kanssa. Koska hännän haavat voivat olla ikäviä hoidettavia ja tuollainen tulehdus leimahtaa herkästi - ja siklosporiinin vuoksi Lystillä ei juuri ole vastustuskykyä, en vienyt sitä kv-näyttelyn yhteydessä olleisiin agilitykilpailuihin. Häntä olisi kuitenkin osunut keppeihin, putkiin, maahan jne. Joku varmaan olisi kisannut, mutta koiran terveys edellä ajattelin mennä kuitenkin. Enkä sitä paitsi olisi antanut itselleni anteeksi, jos tulehdus olisi leimahtanut kisojen jälkeen. Katson nyt, tepsiikö karvojen leikkuu ja paikallishoito vai tarvitaanko antibioottikuuri.

Lystillä on pörheä häntä.

Tuli taas sellainen *itutus-tylsyyspäivä, kuten aina ennenkin kisojen peruunnuttua. Nyt on vielä viimeiset kisat Lystin kanssa -kesä menossa, joten uusintoja ei tule loputtomiin.

Aamulla harjoittelin Giblin kanssa keppejä. 4 keppiä menee miltei suorassa linjassa - välillä. Paljon tulee virheitäkin. Siinä sitten aprikoin, monennenko virheen jälkeen armahdan ja helpotan.

Koska aurinko ei paahtanut, otin Giblin mukaani jäljelle. Tein sen lyhyelle nurmikolle. Varjoiset paikat tuntuivat jopa vähän kosteilta (täällä on satanut viimeksi viikko sitten), mutta muuten alusta pölysi. Tuuli puuskittain. Tallustin mutkia ja kulmia. Aluksi Gibli oli ihan hukassa, mutta pian sai juonesta kiinni ja jäljesti tarkasti loppuun. 

Sitten tottistelin sen kanssa: seuruuta (edelleen namilla), sivulle tulemista, maahanmenoja ja eteentuloa. Sain sen tulemaan kivasti eteeni lelun kanssa - siinähän mulla on noudon loppuasento. Itse kapulan pitäminen on edelleen ihan kauheaa närppimistä.

Lopuksi Gip sai uida ja jäähdytellä. Lysti joutuu uimistauolle. Plääh.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Hellettä ja hyppelyä

Tänään kävin treeneissä erittäin lyhyesti Giblin kanssa. Tein taas rinkulaa 6 hypyllä korkeuksilla 45-50 cm. Tein 1 rinkulan helpompaan suuntaan ja 2 vaikeampaan. Nyt koira haki hypyt hyvin ja meni tasapainoisen näköisesti. Sitten käänsin valssilla 180 astetta x 2/puoli. Ilman paikalle tiputettua lelua koira hyppää laakana.

Olen panostanut kapulan noutoon. Gibli ei kapulasta tykkää. Saan sen jotenkin leikkimään. Naksuttelen, kun ottaa kapulan suuhunsa. Tosin olen onnistunut naksauttamaan juuri silloin, kun koira kapulan tiputtaa. Sitä saa, mitä vahvistaa. 

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Hyppelyitä ja keinua

Aamusella ajelin hallille. Nopeasti alkoi lämmetä, vaikka kello oli vasta 8.

Giblin kanssa mentiin hyppyrinkulaa 30 cm hypyillä lyhyemmillä väleillä ja sitten 40-50 cm hypyillä pidemmillä väleillä. Jälkimmäiseen treeniin laajensin rinkulaa eikä hyppyjen hakeminen ollutkaan enää helppoa. Video antaa aivan liian siloitellun kuvan. Koira tuntui jäävän kiinni leluun, oli se sitten kädessäni tai valmiina odottamassa.

Sitten harjoittelimme keinua.

Lysti oli mukana rakentamassa rataa.  Temppuilimme vasta kotipihalla. Ehkä meidän pitäisi aloittaa rallitoko.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Hyppyjä

Nämä sateet ovat kovin tarkkarajaisia. Eilen uimasta palatessa lähikaupan piha oli litimärkä ja lätäköillä. Riemuitsin, että vihdoin oma piha sai vettä ja vesitynnyri täytettä. Kaikkea muuta! Pihani oli rutikuiva. Uimisesta mainittakoon sen verran, että Gibli ui omia kierroksiaan ihan hiljaa suu kiinni. Suloinen. Lisäksi on kivaa uida koirien tasalla.

Gibli ui.
Tänään ajoin treenaamaan. Teetin Giblille perussarjaa siksakkina pikkuoksereilla. Viritin kameran paikoilleen, kunnes tajusin akun jääneen kotiin. Toisena treeninä teetin "Sveitsin lippua", missä toisessa päässä on 5-rimainen hevosenkenkä pienemmillä väleillä, keskellä hyppy ja toisessa päässä 3-rimainen hevosenkenkä isommilla väleillä. Gibli loikki hienosti, teki mielestäni nätit painonsiirrot, pysyi kehällä ja lopulta haki kuvion hyvin. Ohjaaminen tuntui minusta vaikealta. Kokeilin persjättöjä, mutta molemmissa Gibli tiputti rimat. Huonosti suunnatulla valssilla sain sen hypyn ohi. Se on yhtä tarkka kuin Lykky. Harmittaa, etten saanut treeniä videolle!
Lysti teki samat kuviot. Hyppytekniikka tekee hyvää kisakoirallekin kropan tasapainotukseen.

Jatkoin Giblin kanssa vielä keinua. Se tarjoaa sitä itse ja nyt mentiin jo kokonaisiakin muutama otos. 

Nyt pohdin kovasti, milloin vien sen rokotuksiin. Joko punkkimyrkkyreaktiosta on tarpeeksi aikaa? 9.7. loppui näkyvät oireet. Jos joku tietää, saa kertoa. Elokuulle on aikaa, mutta en haluaisi jättää viime tippaan, jos tuleekin jotakin, minkä vuoksi rokotuksia ei voi antaa.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Maistraatin asiointipalvelu

Soitin keskiviikkona paikkakuntani maistraattiin, koska tarvitsin kopion päätöksestä x, jonka olin saanut toukokuussa. Alkuperäisen olin laittanut roskiin, koska päätöspaperi tulee 2 vuoden välein enkä ole ikinä ennen sitä tarvinnut 14 vuoden aikana. Nyt tarvitsin. 

- Minä: "Tarvitsisin kopion päätöksestä X." 
- Maistraatin täti: "Milloin päätös on tehty?"
- "Minusta se on tehty huhti- tai toukokuussa."
- "Saanko henkkarin?"
- "xx.xx.xxxx xxxx"
- "Joo, täältä se löytyy. Se on tehty meillä toukokuussa."
- "No voinko tulla hakemaan siitä kopion?"
- "Sinun pitää ensin tehdä kirjallinen pyyntö."
- "Jos nyt teen kirjallisen pyynnön, niin voin tulla sen kanssa teille ja hakea kopion?"
- "Meillä on asiointipalvelu auki vain tiistaisin ja torstaisin kaupungin pisteessä. Sinun pitää toimittaa pyyntö sinne." (matkaa maistraattiin 150 metriä) 
- "No jos toimitan sen tänään sinne, saanko todistuksen huomenna? Sillä on todella kiire."
- "Me voimme soittaa huomenna, kun se on haettavissa."

Torstaina uusi puhelu:

- "Maistraatissa."
- "Soitan todistuksen X kopiosta, mistä olen toimittanut kirjallisen pyynnön. Oli puhe, että saisin sen tänään."
- "Ei täällä näy mitään pyyntöä. Minne sinä olet sen toimittanut?"
- "Sinne kaupungin asiointipalveluun, minne se pyydettiin toimittamaan."
- "Voi, ei, ei se kuule niin toimi. Siellä on töissä kaupungin henkilökuntaa."
- "No sinne minä sen toimitin teidän pyynnöstä, jotta voin kopion tänään asiointipäivänä sieltä hakea."
- "Ei sitä vielä ole tehty, kun ei sitä pyyntöä näy. Me haemme postin sieltä tiistaina tai torstaina, kun käymme siellä ja viemme valmiit paperit sinne seuraavana tiistaina tai torstaina. Tänään siis haemme sieltä postin, missä on sinun pyyntösi ja toimitamme kopion tiistaina asiointipalveluun... Sinun olisi pitänyt säilyttää se paperi, sitä voi joutua näyttämään vaikka missä."
- "Ei siis onnistu, että hakisin sen teiltä iltapäivällä?"
- "Ei onnistu." 

Olin kuulevinani äänessään voitonriemua. Tietyssä ihmistyypissä vaan on sitä jotakin.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Helteitä

Koirat ovat uineet ja olleet sisällä. Lenkkeilyt ovat jääneet "hyötyliikunnaksi" matkalle uimapaikalle ja takaisin.

Tänään kävin ryhmätreenissä, mutta otin vain Giblin mukaani. Sillä teetin hyppytekniikoista lyhyttä okseria ja korkeuden arviointia. Sitten treenasin keinua. Koira tarjoaa itse sille kipuamista. Lopuksi lähetin kolmelle hypylle, seurakaveri oli häiriönä. Treenin ajan Gibli keskittyi, lelu suussa rallatessaan olisi käynyt mieluusti tervehtimässä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Lomapäivä

Olin ilmoittanut Lystin myös tämän päivän kisoihin, mutta päätin säästellä meitä molempia. Eilisestä jäi niin kylläinen olo, on helle ja lisäksi olen treenannut Lystillä niin vähän, joten en ajatellut rasittaa sitä kahta päivää peräkkäin. Toisaalta siinä ei aamulla näkynyt eilisen kisan rasitukset mitenkään, joten siinä mielessä olisi ollut iskussa. Loman päättyminen vaikutti myös, kisoissa olisi mennyt iltaan. Joka tapauksessa minulla ei ollut sitä poltetta, mitä olisi pitänyt olla. 

Kävimme metsäkävelyllä ja uimassa. Gibli uiskenteli (KLIK) ilman lelua, ja niin pian Lystikin.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Tuplanolla-Lystikki

Alkaa tareta. Tänään oli virallisesti enimmillään 28,1 lämmintä. 

Olin ilmonnut Lystin kahteen starttiin kotikaupunkiin. Lähdöt olivat vasta illalla. Lämpötilan puolesta armollisempaa, tai no, 25-26 astetta virallisesti vielä illallakin. Huonoa se, että koko päivä meni odotellessa. Jätin Giblin kotiin, en halunnut sitä autoon paahtumaan.

Eka rata oli Jouni Kauton agilityrata. Se oli kivan sujuva, mutta oli haasteitakin. Putki-A-erottelu, ja puomin ali menevä putki, jonka jälkeen hyppy, jolta 180 asteen käännös. Kepeille tuli pituuden kautta suoraan linjaan lujaa. Puomin jälkeen oli takaakierto ja maalihyppy. Lysti teki työt kuten kuuluu, nollalla maaliin ja nollavoitto jättäen kovia nimiä taakseen! On se aarre.

Toka rata oli Arto Laitisen hyppäri. Siitä löytyi useampi ansakohta. Heti alussa tyrkkäsin Lystin etäisimmälle hypylle ja jäin tekemään valssia hyppyjen "tälle puolelle". Sitten olikin suoran putken pää ja kepeille meno vierekkäin. Käänsin kuonon oikeaan suuntaan ja Lysti haki kepit hienosti. Keppien jälkeen oli taas putkea tarjolla, mutta ohjasin Lystin kauempaan eli oikeaan putken päähän. Sitten oli muutama kiemura ja sokkoputken haku. Sokkoputki syötti seuraavaan putkeen, mutta kuuluikin hypätä sivulla ollut hyppy. Lysti tuli hienosti ohjaukseen. Siitä taas putkeen ja koiran ohjaus sivuun, ettei sujahda ansaputkeen. Näin aukeni maalisuora ja nollalla siitä maaliin. Nopeutta oli tällä radalla 4,64 m/s eli samoja vauhteja kuin ennenkin. Sijoituimme 7.:ksi.

Niinpä meillä on nyt sitten tupla tehtynä.  Lähdin kisoihin sillä mielellä, että voisivat jäädä viimeisiksi Lystin kanssa, mutta ei nyt siltä tunnu. Miten koira voikaan mennä kuin ajatus? Miun mössykkäin.


torstai 12. heinäkuuta 2018

Treeniä

Näin sitä pompahdettiin takaisin pinnalle kuin hukutettava anoppi.

Ennen aamukahvia ajoin hallille koirain kanssa. Hetken kehtuutti auton pakkaaminen, mutta muistutin itseäni, kuinka tilanne voisi olla aivan toisenlainen. Tämän realiteetin älyäminen riitti. Oli hellepäivän aamu. Luulin olevani hallilla ainoa. No en ollut. Pihassa oli neljä muutakin autoa, mutta ei siitä ongelmaa tullut. Gibli sai vähän häiriötä ja kävikin tervehtimässä pariin otteeseen treenikaverin, joka ystävällisesti noudatti ohjeitani ja oli huomaamatta koko koiraa.

Giblille on "jarrun" opetus kesken, se hyppäisi mieluiten täysillä eteen. Tein ensin okseria (25-35 cm) lyhennetyllä välillä ja sen jälkeen kombinaation, missä toisessa päässä on mutkaputki, keskellä hyppy ja toisessa päässä 5 hypyn hevosenkenkä (rimat 30 cm). Tässä hevosenkengässä Gibli on yllättävän taitava, että kyllä siltä se maltti, jarru ja tekninen osaaminen löytyy. Keinulla harjoitutin loppuasentoa ruualla. Turha kait sanoa, etten vieläkään tiedä, opetanko A:lle ja puomille pysäytys- vai juoksukontaktit.

Lystin kanssa menin samat kuviot, lisäksi puomia ja kepit. 

Eilen kävimme metsälenkillä. Koirat kahlailivat ja uivat omaehtoisesti. Oli huojentunut olo.

Giblin hermoista noin yleisessä mielessä pitää vielä mainita. Eilen metsikössä Lysti jahtasi paarmoja ja muita pörriäisiä. Gibli istui vieressäni, kun Lysti yhtäkkiä syöksähti minun ja Giblin välistä leuat loksuen paarman perässä. Gibli ei reagoinut mitenkään. Joku toisenlainen koira olisi reagoinut, kun joku syöksyy kohti tuimana hampaat välkkyen.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tuloksia

Giblin kuvaustulokset tulivat eilen. Lonkat A/A, kyynärät 1/1, selässä VA0 ja LTV0 eli selkä kunnossa. Odottelen vastausta, mikä kyynärissä on vialla ja totuttelen uutiseen.

Ataksiasta olen kysellyt asiantuntijoilta. Giblin oireet eivät sovi belgien perinnölliseen ataksiaan. Koska oireet sopivat ajallisesti punkkipantaan (x 2) ja ovat hävinneet, tällä hetkellä ei tutkita lisää. Jos oireet palaavat, vien koiran neurologille.

Illan ja aamun mietin, mitä molempia nappaavaa sijaisharrastusta keksitään. Heräsin yöllä puoli viisi miettimään, miksi otin pennun syksyllä mukaan metsälenkeille. Samalla olin iloinen, etten ollut vielä aloittanut kontaktien opettamista - ja muutenkin laiskaa treenitahtiani.

Tänään Kennelliiton kuvat lausunut Lappalainen vastasi. Hänen luvallaan kerron tässäkin: Giblin kyynärpäiden ulokkeiden (proc. anconeus) yläpinnassa on lievää uudisluumuodostusta. Samaan kohtaan tulisi myös nivelrikkomuutokset. Koska nivelissä ei ole muita muutoksia, hänen kokemuksensa mukaan kyseessä on "vaaraton" kasvunaikainen reaktio, joka ei kasvun jälkeen enää muutu. Voimme rauhassa jatkaa agilityharrastusta. Koiran voi kuvauttaa (rtg tai ct) uudestaan myöhemmin, jos asia mietityttää tai jos suunnittelen jalostuskäyttöä.

Iso huokaus. En tiennyt, että ykkösen kyynärissä voi olla myös "hyviä" vaihtoehtoja.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Jumisten koirien kanssa fysioterapiassa

Kesälomani ohjelmaksi oli sovittu koirien huoltoa Giblin rokotuksista (eivät toteutuneet vielä) lähtien. Tänään oli fysioterapia. Etukäteen kysäisin fysioterapeutilta, mitäs tehdään Giblin kanssa. Sovittiin, että edetään tilanteen mukaan. 

Gibli pääsi ensin. Se oli jo eilen oireeton eikä tänäänkään ole näkynyt mitään. Olin jo alustavasti kertonut fysioterapeutille Giblin kylkiruhjeesta ja pantareaktiosta. Gibli olikin varsin hyvin juntturassa etuosasta takaosaan ja jopa vatsalihasten kiinnityskohta oikealla takana oli kireä. Mm. tämä sopii sen kylkivamman seuraukseksi. Kaikki jumitukset saatiin hyvin auki. Alun tervehtimisen hösäämisen ja ilon kiljahtelujen jälkeen se rauhoittui hyvin käsittelyyn.

Lystiltä löytyi jumeja lähinnä lavoista. Kun ne saatiin purettua varsin pehmeän oloisella käsittelyllä, koko koira aukeni. Eturaajat ojentuivat hyvin (keväällähän siinä oli ongelmaa).

Molemmat olisi hyvä tsekata vajaan kuukauden päästä. Kunhan pääsen työallakan pariin, varaan seuraavat ajat. Tämä ja huominen päivä suositellaan kevyempää liikuntaa eli ei treenejä tai kisoja. Uiminen on hyväksi molemmille.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tärinäpäivitys

Eilisiltana mietin, milloin varailen Aistiin aikaa. Näin unta, että toimin eläinlääkärinä tutulla el-asemalla, joka sijaitsi lapsuudenystäväni lapsuudenkodissa. Havahduin unessa, että eihän minulla ole eläinlääkärin oikeuksia. Sanoin tästä pomolleni (tuttu eläinlääkäri),  joka totesi,  ettei se haittaa. "Voit hoitaa tämän päivän jonon silti loppuun."

Aamuruualla tarkkailin jännittyneenä Giblin kaulaa. En nähnyt värinää eikä sitä myöskään tuntunut. Iltaruokailu sujui tärinöittä. Yhtään kipukiljaisua ei ole kuulunut. Kävimme lyhyehköllä metsälenkillä, missä koira päästeli mitä kintuista lähti. 

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Giblin värinät

Aamuruualla Gibli ei enää näkyvästi tärissyt, mutta käsiin tuntui lihasvärinä kaulan alueella. Kokeilin Lystinkin kaulaa sen syödessä, mutta se ei värise. Gibli ei ole enää kiljunut, kun sen kaulaan koskee. Ja just kun tämän kirjoitin, se kiljaisi, kun nousi vasten ja hipaisin kaulaa. Se on veret seisauttava kiljahdus joka kerta.

Lenkeillä Tomba käyttäytyi normaalisti ja ystävä-tiibetinspanielin kanssa olisi kovasti vääntänyt leikkiä. Korvat ihan niskassa, etuosa matalana leikkisästi etutassuilla maata taputtaen ja kroppa tuhannen mutkalla. Giblistä olisi varmaan koirapuistokoiraksi.

Iltaruualla se ei näkyvästi värissyt enkä kokeilemallakaan tuntenut kaulalla mitään. Ilahduin. Ehkä tämä painajainen loppuu.

Tuntuu, että maailma on heilahtanut paikoiltaan, kun Gibli ei ole ihan kunnossa. Ajattelin otattaa joka tapauksessa ataksiatestin belgeillä perinnöllisen ataksian varalta. Jos oireilu ei häivy kokonaan, varaan ajan neurologille.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen laitoin punkkipannan. 
Aamulla oli vastassa sahapukkina seisova 
ja silmäluomia roikuttava koira.
Treenit on ihan jäissä, koska en tiedä, pitäisikö Giblin saada olla ihan levossa vai ei. Olen välttänyt pidempiä lenkkejäkin. Toisaalta se liikkuu ja on muuten niin normaali, että ei kait sitä pumpulissa tartte pitää.

***

Lattialta löytyi itsensä täyteen verta imenyt punkki. 

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Fairylla punkkipantaa vastaan

Päivitän Giblin kuulumisia. Aamulla kuului jo tuttua vingahtelua oven takaa. Tällä viikolla on muuten ollut aamuisin kuolemanhiljaista, jos huumori sallitaan. Pihalla se liikkui normaalisti, mutta ruokaa odottaessa oikean lavan seutu vapisi. Kuulin, että Fairy poistaa hyvin rasvaa ja siihen sitoutunutta punkkimyrkkyä, joten Giblin tie vei jälleen yhä tutummaksi käyneeseen suihkutukseen. Huuhdoin jälleen runsaalla vedellä huolellisesti. Niin neuvotaan tekemään ja se käy järkeenkin. Ei koira nuole liuotettua punkkimyrkkyä eikä sitä siirry joka paikkaan. Pesun jälkeen turkki natisi rasvattomuuttaan. 

Myöhemmin Gibli hyppäsi autoon notkeamman näköisesti kuin viikolla.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Eläinlääkärissä

Olin varannut molemmille ajan eläinlääkäriin: Lystille siklosporiinin puolivuotistarkastuksen vuoksi ja Giblille luustokuviin ja rokotuksiin.

Lysti tarkistettiin ja otettiin verikokeet, joiden vastaukset sain saman tein. Kaikki arvot olivat kunnossa, mm. perusverenkuva, haima, maksa ja munuaiset. Siklosporiinin takia kisoissa pitää olla mukana todistus, että puolivuosittain on käyty tsekkauksessa. Se muuten painoi 24,5 kg.

Giblin käynti sai uusia ulottuvuuksia. Olen googlaillut laajalti Serestosta. Esim. tämä vaikutti luotettavalta sivustolta. Pannan sisältämä flumetriini voi aiheuttaa ataksiaa (koordinaation ongelmia), hyperreaktiivisuutta (käytösmuutokset), vapinaa/nykinää, ihon kihelmöintiä (Miten tämä on selvitetty, altistuneiden ihmisten kokemusten perusteella?), kovaa uupumusta, kuolausta, pahoinvointia, ripulia ja inkontinenssia. Pannan sisältämä toinen aine, imidaklopridi taasen voi aiheuttaa ihottumaa, uupumusta, nykimistä, kramppeja, lihasheikkoutta ja hengitysvaikeuksia. 

Kerroin erikoiseläinlääkärille punkkipannasta ja kuinka se on tehnyt oireita kahteen otteeseen. Näihin kuului kaulan oikean puolen elohiiri, välillä koko kropan lihasväristykset, kaulan ihon herkkyys ja kivusta kiljahtelu, kun kaulaan osuu, pään roikotus, silmäluomien roikkuminen (silmänvalkuaiset näkyy sirppinä silmien alapuolella), yleinen apeus ja hitaus. Kerroin eilen ottaneeni pannan pois, pesseeni koiran shampoolla kolmesti ja vaihtaneeni nukkuma-alustat. (Vein matotkin pesulaan. Karvoista siis imeytyy myrkkyä myös koiran alustoihin.) Se liikkuu normaalisti, jos kotona näkyvää hitautta ei lasketa. Se syö, juo, kakkii ja pissii normaalisti.

Vastaanotolla näkyi pääoireet: Giblin kaulan oikea puolen lihas nyki välillä, ihan kuin siinä olisi iso elohiiri. Kaulan ihoa aristaa eli välillä Gibli kiljaisee, kun kaulaan hipaisee. Näin kävi tutkimuspöydälläkin ja eläinlääkäri hämmentyneenä totesi vain ottaneensa kaulapannasta kiinni. Toisaalta koira kesti kunnon kopelointia. Giblille tehtiin neurologista statusta, testattiin aivohermot, lihastunnot jne. Ne olivat kunnossa. Gibli käyttäytyi muutenkin, kuten "normaalisti" eläinlääkärissä. Oli ylitsevuotavan ystävällinen. Koiruus painoi 20,5 kg. Varmuuden vuoksi tarkistettiin verikokeet, jotka olivat ok: verenkuva, tulehdusarvo, lihasentsyymit, maksa- ja munuaiskokeet, Na, K, Ca ja Pi. Eläinlääkäri piti punkkilääkettä oireilun syynä. Spekuloitiin muitakin vaihtoehtoja ja sairauksia, mutta tuollainen ei oikein sovi mihinkään muuhun. Lävistävä vierasesine kurkussa aiheuttaisi turvotusta ja nielemisvaikeuksia tai kuolaamista. Jos olisi esim. kaularankaperäinen lihasjumi, sen pitäisi näkyä muutenkin.

Myrkytysoireet jatkunevat vuorokausia. Rokotukset päätettiin jättää myöhempään ajankohtaan. Ne ovat voimassa elokuun puoleen väliin. Koira rauhoitettiin ja kuvattiin, myös diagnostisessa mielessä. Ainakin kaula- ja rintarangan nikamat näyttivät olevan yhä paikoillaan. Jännään nyt sitten muita kuvaustuloksia ja valvon Giblin heräämistä. Voi pieni, tule kuntoon. Miksi en uskonut kerrasta, ettei panta sovi?


***

Lystillä on Seresto yhä. Koirat eivät kihnua kiinni toisissaan. Ne tykkäävät nukkua eri paikoissa. Jatkanko Lystin altistamista? Leviääkö siitä kuitenkin punkkiainetta myös Gibliin? Gibli olkoot toistaiseksi ilman, yritän syynätä sitä tarkasti. Lystillä on niin tuuhea ja pitkä turkki, että siinä punkit pääsevät imemään rauhassa. Täällä liikkuu punkkeja. Mitä sitten käytetään?

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kulmia

Tein tiistaina Giblille oikein siksak-jäljen. 90 asteen kulmia oli monta. Koiruus meni aluksi ehkä noin metrin yli, sitten tarkensi kulmatyöskentelyään. Olen siihen oikein tyytyväinen. Lysti urakoi jäljen siivoajana ja löysi yhden namin. Pitäisi tehdä sillekin ihan oma jälki.


Eilen kävin ennen aamukahvia treenaamassa. Hyppytekniikasta mentiin korkeuden arviointia ja rinkulaa. Nostin pari rimaa 50 cm:iin. Keinua treenattiin myös, sen alastulossa ei tarvitse miettiä metodia. Lystin kanssa tein myös hyppytekniikkaa ja joitakin hyppykuvioita sekä puomia.


Illalla kävimme taas uudella ulkoilureitillä, joka vei vanhoja metsäteitä pitkin Saimaan rantaan. Kamera oli mukana, mutta pidin sen laukussa kotiin saakka. Yhrm.


Näyttää siltä, että Gibli ei siedä Serestoa. Otin pannan tänään toistamiseen pois ja pesin koiran kahdesti (korjaus klo 18.32: kolmesti) shampoolla. Vein makuualustat ja suosituimmat nukkumamatot pesulaan. Pelottavaa. Lykkyhän oli punkkilääkkeille myös herkkä. Lystille on toistaiseksi sopineet kaikki myrkyt.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Kuvia SM-kisoista

Anne Barck oli ikuistanut meidät:



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Lomailua ja hyppyjä

Olemme lomailleet lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa. Edelleen olemme jatkaneet lähiseudun matkailua ja samalla etsineet ja löytäneet uusia uimapaikkoja ja ulkoilureittejä. Torstaina 2,5 tunnin ulkoiluun sisältyi mäkisessä maastossa liikkumista ja uimista.


Eilen Giblin kanssa olimme Jyväskylässä sukuloimassa. Lystin jätin kotimieheksi. Gibli matkustaa yhä aivan hiljaa. Lenkillä se ei välittänyt vastaan tulleista useista rähisseistä koirakoista. Tai katsoo se ensin, että miten sä tuolla tavalla, ja sitten jatkaa maan haistelua. Kunpa jatkuisi näin. Se on myös saanut massaa taannoisista kumirouhe-mahavaivoista toivuttuaan.

Giblin kanssa on keppejä treenattu vähän, 4 kepillä mennään yhä eivätkä ne vielä ole suorassa linjassa. Tänään hyppyytin tekniikkaa: okseria, laskeutumissarjaa, etäisyyden arviointia ja heppakenkää. Tomban pitäisi enemmän alkaa ponnistaa ylöspäin ja koota hyppyjään. Heppakengällä treenasin myös sellaista, että hommat kuuluu tehdä, vaikka palkka toisaalla odottaakin. Se vaati muutaman toiston. Lysti hyppi näytösluonteisesti samat sarjat. 

Giblillä harjoittelin lopuksi keinua, sen paukutusta ja loppuasentoa. Kontaktit ovat just niin alkutekijöissään, miltä kuulostaakin.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hyppelyitä lisää

Giblikin kanssa kävin aamusta treenaamassa hyppytekniikkaa. Nyt oli vuorossa perussarjaa etuoksereilla. Toisena teetin hyppyrinkulaa, missä rimat olivat pääosin 40 cm. Siinä käänsin muutaman valssin. Vasemmalle kääntyminen sujuu luonnikkaammin. Taannoisesta törmäyksestä oksan kanssa Giblillä on kyljessään edelleen iso jälki. Oli säkä, ettei oksa lävistänyt sitä.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Jälki molemmille

Alustana oli puoliksi palanut hiekkainen matalaksi leikattu nurmikko, mitäpä muutakaan tänä kesänä. Vaikeutta lisäsi puuskainen tuuli. Sopivassa auringonvalossa näin omat jälkeni, joten saatoin seurata tarkasti, meneekö koira jäljellä vai ei. Jäljellä oli suoraa, loivaa mutkaa ja yksi 90 asteen kulma. 

Gibli ajoi hyvin. Olen näköjään luovuttanut tavoitteesta, ettei se vetäisi. Kun se on jäljellä se vetää. Kulmasta meni metrin yli ja sitten huomasi, että haju jäi, palasi ja löysi jäljen uudelleen. Pituutta oli n. 370 metriä. Gibli olisi jatkanut pidemmälle. Ehkä näitä todellakin pitää pidentää, lisätä kulmia ja esineitä.

Lysti sai jäljestää perästä "kolmea uraa" eli alkuperäisen jäljen sotkettuna minun ja Giblin askelilla. Hyvin Lystikin pelasi. Se on ihanan hienovarainen koira. Jos se ei olisi paukkuarka ja vähän herkkä muutenkin, se olisi oiva kilpajäljestäjä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannuksen hyppytekniikat

Viime viikolla oli kaikenlaista kiirettä. Lysti huili kisojen jäljiltä. Juhannuksena on käyty ajeluilla ja tutustumassa uusiin paikkoihin. 

Gibli pääsi tänään treenaamaan hyppytekniikkaa. Housut eivät haitanneet. Keppitreenit eivät ole edistyneet, koska samasta syystä en ole pitänyt sitä irti. Lysti treenasi myös. Teetin etäisyyden arviointia ja ensimmäistä kertaa taipumista heppakengällä apuhypyn kanssa. 

Päivemmällä käytiin uimassa kahdessa eri paikassa ja kävelyllä metsätiellä, joka meni osin keskellä suota. En ole ikinä nähnyt niin paljon lakkoja. Joskus aiemmin yhden siellä ja toisen täällä. Nyt noita oli isoina rykelminä, uskomatonta! Vielä niiden on vähän kypsyttävä. Ehkä pitää käydä hakemassa ne pois muutaman päivän päästä.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kuva, tilastoja ja pikkumaksien vaikutus


Meille kävi säkä. Tiia Hämäläinen oli ottanut meistä kuvan. Menee parhaimpiin otoksiin Lystistä.

Sitten. Olen varmaan joka vuosi tehnyt tilaston maksien koiraroduista SM-kisoissa. Niin tänäkin vuonna. 

Makseihin ilmoittautui 169 koiraa. Niistä 87 eli 51 % oli bordercollieita. (Bordercollieita kisasi yhteensä 115 kaikissa kokoluokissa.) 32 belgiä kattoi 19 % maksikisaajista. Niistä 15 belpag, 10 belpat ja 7 belpam. Kelpieitä oli ilmoitettu 12 eli 7 % kaikista makseista (yhteensä 28 kpl kaikissa kokoluokissa). Australianpaimenkoiria oli 6 eli 4 % (yhteensä 15 kaikissa kokoluokissa).

Finaalissa mitteli 31 koiraa, joista 18 bordercollieta (58 % finaalin koirista), 7 belgiä (23 %): ei yhtään malinoisia, 4 groenendalia ja 3 tervua. 2 kelpietä (6,5 %), 4 yksittäisiä rotuja.

Numeroita pyöritellen: 
87 bordercolliesta 18 pääsi finaaliin eli 20 %.
32 belgistä pääsi finaaliin 7 eli 22 %.
12 kelpiestä pääsi finaaliin 1 koira eli 8 %.
6 auspaista pääsi finaaliin 0 koiraa.

Eli kannattaa ottaa belgi, niin on suurin mahdollisuus päästä agilityfinaaliin. :D (Mutta ei ehkä malinoisia...)

V. 2014 vastaava tilastoMakseja oli ilmoittautunut 211. Suurimpien roturyhmien osuudet: Bordercollieita osallistui 94 eli 45 %, kelpieitä 26 eli 12 %. Belgianpaimenkoiria oli 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4%) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria oli 15 (7 %).

Finaaliin pääsi 50 koiraa. Niistä bordercollieita oli ylivoimaisesti eniten eli 30 (60 %), kelpieitä 7 (14 %), belgejä 5 (10 %) (3 tervua, 2 gronttua) ja australianpaimenkoiria 2 (4 %). Otos on pienehkö, mutta bortsuista noin kolmannes pääsi finaaliin, kelpieistä noin neljännes, belgeistä noin viidennes ja australianpaimenkoirista noin joka 7.

Yhteenvetona voisin todeta, että näiden lukemien perusteella bordercolliet jatkavat suosiotaan, vaikka niistä kohtalainen osa on siirtynyt pikkumakseihin. Bordercollieista kisasi pikkumakseissa 26/115 = 23 %.  Kaikki 32 belgiä kisasi makseissa.  Australiankelpieistä kisasi pikkumakseissa 15/28 eli 54 % kelpieistä. Australianpaimenkoirista kisasi pikkumakseissa 9/15= 60 %. Tämä selittää belgien määrän suhteellisen nousun maksiluokassa. 

Tässä on taulukko osallistujamääristä SM-kisojen maksien karsintaradalla.  



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Lystin kanssa SM-kisoissa

Niin koitti Lystin ja minun kuudennet yksilö-SM-kisat. Luulen, että tässä elämässä mulle ei enää tule samanlaista uraa koiran kanssa. Jo lauantai meni kisoja odotellessa ja vähän jännitti. Ihmettelin sitä ja tajusin jännittäväni siksi, koska kisat ovat todennäköisesti Lystin viimeiset SM:t ja siksi niillä oli enemmän painoarvoa. 

Aamulla heräsin vähän ennen kännykän herätystä. Ihme, koska se soi jo klo 5.40. Vauhdilla vein koirat pihalle ja annoin vähän ruokaa. Gibli jäi kotiin. Autoon pakkasin viimeisimmät kamat ja menoksi.

40 minuuttia ajettuani aloin miettiä, tulikohan Tikkinen varmasti mukaani. Lystihän matkustaa täysin huomaamatta, mutta nyt se ei pyynnöstäni noussut ylös. Pysäytin linja-autopysäkille, jolloin helpotuksekseni kaksi korvaa ilmaantui taustapeiliin ja jatkoin matkaani.


Oli ihanan kesäinen aamu. Perillä sain ohjeiden mukaan auton parkkiin lähelle kisa-aluetta. Myyrmäen jalkapallokentällä on tekonurmi. Se ei tuntunut liian tarttuvalta eikä liukkaalta. Molemmin puolin kenttää oli isot kuppi-istuinkatsomot. Puitteet oli hienot. Kun kävelin kentälle, kuvittelin hetken, millaiselta tuntuisi olla kuuluisa jalkapalloilija vielä isompien katsomoiden keskellä.


Auto ei ollut varjossa. Avasin ikkunoita 10 cm ja laitoin takaluukun ilmahakaan. Lystiä ei voi laittaa mihinkään halliin ja telttaan, en halua sitä järkyttää. Katsomossa se yhtäkkiä tajusi olevansa kumisevalla alustalla ja lakosi siihen, joten vein sen autoon. Seurasin takakontin lämpötilaa tiuhaan. Se pysyi samana kuin ulkona, 26 asteessa. Autossa on takana tummennetut ikkunat, ehkä se auttaa. Lisäksi tuuli jonkin verran. Olin Lystin kaverina sen verran kuin radan opettelulta kykenin.

Sveitsiläisen tuomarin tekemä rata näytti siltä, että siinä sai tehdä koko ajan töitä. Välillä jännitti, mutta päätin koota itseni. Ennen starttia jalat eivät hetkeen tuntuneet omilta, mutta lähtökarsinassa en enää niitä miettinyt. Lysti oli sinut kentän kanssa, minne ei tuullut eli lähtölakanoiden tms. läpätystä ei tarvinnut sietää.


Päätin asetella Lystin ekalle hypylle niin, ettei nähnyt sen takana olevaa suoraa putkea. Kolmas hyppy oli takaakierto. Neljännelle päätin tehdä valssin, koska ilman sitä Lysti olisi todennäköisesti hakenut muurin. Tässä kohtaa vähän seikkailtiin, mutta sain Lystin kepeille. Kepeiltä käännyttiin takaakiertohypylle, mikä piti ohjata tarkasti, koska takana houkutteli putki. Lysti oli kuuliainen. Sitten vähän linjattava pikkuisen pitkittäinen hyppy, laskettelua muurille ja u-putkeen. Putken jälkeen vähän linjattava pitkittäinen hyppy ja kaksi hyppyä kulmittain. Sitten lievää koiran reitin viilausta ja putkeen. Putkesta siivekkeen ympäri kierrätys, tein siihen jonkun takaakierto-jaakotus-persjättövirityksen, koska edessä oli kaksi putkensuuta. Sain Lystin oikeaan. Muistin antaa putkijarrunkin, koska tämän putken jatkona oli lähtöhyppy. Lysti kääntyi hyvin sivuhypylle. 

Sitten oli jäljellä kolmanneksi viimeisin hyppy, jolle etukäteen kaavailin erilaisia ohjauksia. Sen takana oli putki, mitä halusin varoa. Viskileikkaus ei välttämättä olisi kääntänyt tarpeeksi hyvin. Tännimmäisen siivekkeen ympäri oli älytöntä pyörittää, koska Lysti ei pyöri kunnolla ja jatkoa ajatellen linja olisi ollut huono. Pakkovalssi ei kiinnostanut, koska pelkäsin törmääväni siivekkeeseen. Radalla ehdin hyvin ohjaamaan ja tein sen pakkovalssin. Lysti tiputti riman. Videolla näkyy, kuinka sen eteen ehkä vähän yllättäen tuli putken seinämä, minkä vuoksi se jarrutti. En tätä etukäteen tajunnut varoa, joten olisi sittenkin pitänyt hoksata pyöräyttää se lähimmän siivekkeen ympäri. Sitä voin jossitella loputtomiin. Kahden hypyn kautta maaliin, 5 vp ja lopulta sijoitus 52.

31 koiraa sai puhtaan radan ja pääsi finaaliin. 3 kohtaa keräsi eniten virheitä: kepille viedessä moni koira poimi muurin, keppien jälkeisen hypyn sijaan putken tai lopun suoran putken jälkeen lähtöhypyn. Aika moni koira tiputti saman riman kuin Lysti, toki rimoja tiputeltiin monissa muissakin paikoissa.

Tässä on Lystin rata.

Olin kuitenkin tyytyväinen. En tyrinyt mitään hirveitä ja rimavarman Lystikin fiballe löytyi hyvä selitys. 

Itse paikka oli mainio, iso ja lähellä pääkaupunkia. Olen sitä mieltä, että jos agilitya halutaan nostaa näkyvämmäksi, SM-tasoisten kisojen on oltava isoilla stadioneilla lähellä ihmisiä. Ilma oli hyvä, vähän liiankin lämmin kyllä. Katsomossa oli tunnelmaa. Jäi hyvä mieli.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Hyppytekniikkaa

Aamulla ajelin hallille.

Teetin Giblille hyppytekniikkaa: laskeutumissarjaa, korkeuden arviointia, okserin ja lopuksi kasvavan sarjan "pään tuuletukseksi". Vein sen joka kerta autoon huilimaan, kun muutin sarjaa. 

Koira sai juosta myös puomin kahteen otteeseen. Nyt sillä tuntuisi olevan ajatusta siitä, että se juostaan loppuun saakka eikä välillä katsella alastulopaikkoja.

Säästelin Lystin parantuneita tassuja ja se pääsi vain kasvavalle sarjalle. Mieli olisi tehnyt kerrata kepit, mutta ei nyt varmaan arvaa. Myöhemmin kävin Lystin kanssa kahdestaan uimassa. Tai siis minä jäin rannalle.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Virallinen hyppyvalio Lysti

Tänään on vahvistettu Lysti myös Suomen hyppyvalioksi. Upea Lysti! 


lauantai 9. kesäkuuta 2018

Maalausta, jälkeä, tottista ja uintia

Eilen maalattiin räystään alla olevia lautoja, joten koirille tuli miltei totaali lepopäivä. Otin tänään sen takaisin.

Lystin tassu kestää normaalielämää, mutta en vielä vie soralle enkä kyllä nurmikollekaan, koska se on sille allerginen. 

Giblille tein jäljen ja sen hautumista hetken odotellessa treenasimme esineen ilmaisua. Kyllä se vaan vähän maistaa esinettä joka kerta. Jälki oli rutikuivalla ja kovapohjaisella hiekkaisella nurmikolla, mutta hyvin se sen selvitti. Lopussa oli esine, jonka ilmaisu sujui kohtalaisesti. 

Sitten tottistelin hetken Lystin kanssa. Perään tottistelin Giblin kanssa: luoksetuloja, saksalaisia käännöksiä, seuruuta, luoksetuloa, paikkamakuuta. 

Siitä lähdimme metsäkävelylle ja lopulta uimaan. Gibli ui nyt hyvällä tekniikalla. Lelulle mennessään se laskeutuu jo hyvin eikä pyri kauhomaan vedenpinnan yläpuolella. Lystiä en vielä uittanut, ettei vaan tule takapakkia tassun kanssa.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Tassu, agility ja jälki

Eilen Gibli ajoi kuivalla hiekkaisella nurmikolla jäljen ja ilmaisi esineen. Muistutin maahanmenosta. Tänään (agilitytreenin jälkeen) unohdin esineen. Olosuhteet oli taas vaikeat, veikkaan, koska tuuli ja oli kuiva nurmikko lyhyt. Hienosti Gibli jäljen selvitti silti. 

Kävimme lyhyesti agilityssa. Takana leikkaamiset sujuivat nyt heti. Takaakierto-päällejuoksu vaatii treeniä. Koira tulee herkästi riman ohi ja jos jään (eteen...) merkkaamaan, rima tippuu. Kolmantena teetin 180 asteen valssikäännöksiä. Sujuivat. Rimat olivat 40 ja 35 cm. Lopuksi kiipeilytin puomin. Pidin valjaista kiinni, mutta ei ehkä olisi tarvinnut.

Lystin tassurikko sitten kuivahti. Lapussa oli enää sinkkisalvaa. Huoh. Koira pääsi metsälenkille eikä pistänyt pahakseen. Soralle en vielä vie revittelemään.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Tassuvideo (+ myöhemmin lisäyksenä Giblin treenit)

Vapaapäivänä kuvasin Lystin tassun paketoinnin. Näettepä, mitä käytännössä tarkoittaa, kun kirjoitan Lystin tassun olevan taas auki. Vaihdan siteen 2-3 kertaa päivässä, kunnes haava on ummessa. Paranemiseen menee viitisen päivää, nyt enemmän, koska huomenna tuo ei ole kunnossa.

Jos siklosporiini ei jatkossa riitä tai sovi, jäljellä on takrolimusiini-paikallisvoide. Nyt tosiaan nostin siklosporiinin annosta. Toivon, että koira sen sietää ja hoito auttaa. (Mainittakoon nyt vielä, että siklosporiinin kanssa saa kisata Kennelliiton erityisluvalla.)

Tältä tassu näytti lauantaina. Rakkula on ollut tyypillisesti tuon mustan osan ja ihon rajamaastossa. Se jatkuu mustan pinnan alle. Ihon puolella se erittää.


Tässä on video. En tassua nyt suihkuttanut, koska se ei enää erittänyt ja kuivattamiseen menee aikansa. Lysti vihdoin sietää tassunsa raplaamisen. Tämän kerran hoidot ovat ensimmäisiä, jolloin se ei nostele ylähuuliaan, murise tai nyhdä tassuaan. Ei se pure tai näyki, kunhan kertoo, että ei tykkää tai että ole varovainen tai että sattuu.


Pyöräytin paketin päälle pari kerrosta kosteaa sietävää sidosta ja otin Lystin mukaan, kun treenasin Gibliä. Ajattelin, että vähemmän aika käy pitkäksi, kun pääsee edes autoon. En tiedä, miten paljon Lystiä harmittaa, kun ei pääse treenaamaan ja kuulee pentua harjoitettavan. Rimat olivat 35-40 cm.

Giblillä harjoittelin takana leikkaamista ja vihdoin sain sen paremmin onnistumaan sitten ensimmäisten kokeilujen. Ajoitus on tosi tarkka. Jos olen myöhässä, pentu pyörähtää.

Toisena harjoittelin valssin käännöksiä.

Kolmantena kokeilin pakkovalssit ja nyt jotakin oli tapahtunut, koska Gibli meni ne kuin vanha tekijä.

Neljäntenä kiipeilytin puomin valjaista kiinni pitäen. Eka kerralla se olisi hypännyt pois, ja vähän toisellakin, mutta kolmannella ja neljännellä kerralla ahnehti puomin loppuun. Jääkööt tämä hautumaan siksi aikaa, kunnes keksin, millä systeemillä opetan kontaktit.

Kotiin tullessa ajatin sillä vielä jäljen nurmikolla tien ja pyörätien välissä. Puuskainen tuuli ei haitannut. Eikä mulla ollut vieläkään esineitä.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Giblin jälki ja tottikset sekä Tikkisen tassu

Tein Giblille rutikuivaan metsään jäljen. Tuuli hyvin puuskaisesti, lähtiessä oksa tipahti viereisen auton katolle. Gibli ei olosuhteista hätkähtänyt. Se oikein imi kuonollaan alustaan. Jäin pohtimaan mitä sitä tekisi. Haluaisin sen jäljestävän vetämättä ja sillä tavalla hallinnassa, mutta nyt, kun huomautin, että katsopas, kun tämä piuha soi, se katsoi ja ihmetteli, että eikö tässä kuulunutkaan jäljestää. Annoin sen sitten jatkaa valitsemallaan tavalla. Voisin siirtää vihdoin esineitäkin jäljelle.

Tottistelin siinä jäljen päätteeksi: seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa. Edelleen namipalkalla. Jos se näkee vilahduksen narupallosta, jää sitä kyttäämään. Pitää ihan katsoa, miten aikoinani sain Lykyn luopumaan ja keskittymään hommiin. Tässä kohtaa tuuli yhä lisää ja alkoi sataa. Tultiin metsän laidalta pois.

Kohta sade taukosi ja pysähdyin kotimatkalla jatkamaan tottistelua. Häiriönä oli lentopalloilevia miehiä. Hinkkasin Giblin kanssa niitä samoja: seuraamista, luoksetuloa, paikkamakuuta, irrotuksia ja luopumista lelusta. Ihan kuin seuraaminen edistyisi? Ehkä pitäisi noutokapula esitellä uudelleen.

Lystin tassurikko märki eilen. Sitä katsellessa tuli lapsuuden asfaltti-ihottumat mieleeni. Lisäsin paikallishoitoa eli putsaan useammin ja suojaan mahdollisimman ilmavasti. Tassu näyttää tänään huomattavasti paremmalta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Giblin agility

Ennen aamuruokaa käytiin treenaamassa. Menin Giblillä rinkulaa ja siitä valssikäännöksiä. Lisäksi hyppyytin renkaan (pienemmän, koska iso on vielä liian korkea) ja pituuden. Rimat olivat 35-40 cm. Rima tipahtaa, jos heitän lelun koiran ollessa hypyn päällä ym. tilanteissa, missä Lykkykin rimat tiputti. Pitää olla taas tarkempi. 

Lysti-parka oli vain mukana. Tassu on paketissa. Saisi parantua ilman komplikaatioita. Nostin siklosporiinin 23 kg:n satsiin per päivä. SM-kisoihin on 2 viikkoa.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Tikkisen tassu, Tomban uinnit ja kepit

Lystin tassu on taas auki. Jää osallistumatta huomisiin agilitykilpailuihin. Minua käy koiraparka sääliksi.

Gibli sen sijaan toipui tömpsäyksestään, mistä on vain arpi jäljellä. Kävin sen kanssa äsken uimassa. Lämmintä on virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Voisin julistaa Tomban uimataitoiseksi. Frisbeelle uidessaan sen etuosa on ylempänä, mutta koira hakee katseellaan lelua ja menee kovemmassa vietissä. Palatessaan se ui vaakatasossa.

Tein viikon tauon jälkeen kahdelle keppiparille lähetyksiä. Aika hyvin meillä menee ajatukset yksiin.

Eilen kävimme jalkapallo-ottelussa, missä oli reilu 2000 ihmistä. Oleskelimme katsomon vieressä. Gibli haisteli maata, harjoitteli vähän sivulletuloa ja maassa makaamista. Lopulta se kelli selällään ja mussutti narupalloa poiskulkevista ihmisjoukoista välittämättä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tomba-toipilas

Gibli-parka loukkasi kylkensä uintireissulla lauantaina. Yhtäkkiä kuului pamaus & kiljahdus koiran juostua oksaan, mikä katkesi törmäyksen voimasta. Pusikosta juoksi oikeaa kylkeään pureva pentuparka. Jokaisen koiranomistajan unelmatilanne. :( Jatkettiin vielä uimista vähän aikaa, koska pieni ystäväni näytti selvinneen säikähdyksellä eikä kyljestä löytynyt kuin jakaus karvoissa.

No ei selvinnyt säikähdyksellä. Jo kotiin päästyämme samettikorva oli selvästi jumissa, liikkui epäpuhtaasti ja kankeasti. Vääntelin ja tunnustelin koiraa miltei epätoivoisesti. Se aristi oikeanpuoleisia kyljen ja selän lihaksia. Kyljestä löytyi verirahka ja mustelmaa. Koska se liikkui normaalisti nurmikolla, päättelin, ettei mitään isoa ole rikki enkä kiikuttanut sitä päivystykseen. Määräsin sen lepoon, ainoastaan hihnapissilenkeille, ja soimasin itseäni, etten keskeyttänyt uintireissua heti. Koska koira arkoi liikkumista soralla, tutkin tassuja useampaan otteeseen. Lopulta oikeasta takatassusta löytyi tikku karvojen välistä, minkä vedin irti pinseteillä. Sen jälkeen soralla liikkuminen parani.

Gibli on toipunut nousujohteisesti ja tänä aamuna liikkui herättyäänkin normaalisti. Hihnan päässä se alkaa saada hepuleita. Jatkamme varovaisemmin vielä jonkin aikaa.

Lysti on nauttinut laatuajastaan lenkeillä. Se pitää ruohikolla piehtaroimisesta. Sitä varten se ottaa vauhtia ja syöksyy kaula edellä maahan, mistä kierähtää osin vauhdin voimasta selälleen kieriskelemään. Vielä parempi, jos alla on keppi tai pallo.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kaunotar Lysti 10 vuotta!

Lystikki täyttää tänään 10 vuotta. Onnea rakas Tikkinen!

Kommunikointimme alkaa olla aina vaan hienosyisempää. Kun ikää on kaksinumeroinen luku, arvostan yhä enemmän kallisarvoisen ja luotettavan ystäväni läsnäoloa.




Tervehdin Lystiä usein aamuisin ja kotiin tullessani sanomalla lämpimästi "kaunotar Lystikki" ja silittämällä. Lysti vastaa käyttämällä korvat lyhyesti sivulla ystävällisesti luimussa ja heiluttamalla lauhkeasti häntää. Tämä video on kuvattu talvella.

Kirjoitin vuosia sitten Lystistä tämän esittelyn Suomen Belgianpaimenkoirat -yhdistyksen lehteen ja allekirjoitan edelleen jokaisen sanan: 

Mitä kirjoittaisin tähän Lystistä?


Koirasta, joka on opettanut minulle arkuudesta, ystävyydestä, luottamuksesta, elekielestä sekä vireen ja hallinnan merkityksestä. Hopearinnasta, jonka kanssa on yhdessä opeteltu agilitya alkeista saakka. Kisakaverista, joka lopulta on alkanut edetä radalla röyhkeästi ja katsoa maalissa hymyillen: "Enkö ollutkin hyvä?" Kolmiokorvasta, jonka kanssa saan nykyisin usein nauttia yhteistyöstä ja kokea upeita hetkiä, kun kaikki osuu kohdalleen. Uskollisesta ystävästä, joka tarvittaessa tulee istumaan viereeni varmana kuin kallio.

Paljon on mielessäni, paljon jää kirjoittamatta. Kyllä sinä Lysti sen silityksissäni tunnet. Onnea, rakas Mössykkäin.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Uimista ja agilitya

Eilen lämpöä oli virallisesti enimmillään 24,1 astetta. Kävimme uimassa. Gibli ui vieläkin pystyssä lelulle mennessään, mutta ajoittain laskeutuu jo ilman leluakin luonnollisempaan asentoon. Lysti on tehnyt muutamaan otteeseen "Lykyt" ja kahminut kaikki lelut.


Aamulla kävin hallilla. Tein Lystillä hyppyrinkulaa, puomia ja keinua. Giblillä tein hyppyrinkulaa (6 hyppyä, rimat 25-30 cm), käännöksiä ja pakkovalsseja. Lisäksi hyppyytin kahdesti renkaan. Viimeisimpänä hommana oli keinun paukutus.

Tänään mennään varmaan taas uimaan. Lämmintä pitäisi tulla.

torstai 24. toukokuuta 2018

Uimista ja agilitya

Eilen käytin koirat taas uimassa. Gibli ui pystyssä ja pomppi takajaloillaan pohjaa pitkin hyvin urheana. Lysti uiskenteli kuin vanha konkari ja ui usein maihin kaksi lelua suussaan.

Tänään kävin agilitytreeneissä. Menin Lystin kanssa Riinan valkun radan 20 ensimmäistä estettä. Lysti teki sen pari kertaa nollalla ja tuntuu niin upealta ohjattavalta kuin ikinä saattaa. Testasin kepeillä eri puolelta ohjausta ja takana leikkaamisen. Onnistui. Sain myös "vedettyä" Lystin hyppäämään hypyn itseni puolelta. En ole ennen sitä kokeillutkaan. Putkijarru toimi. Persjättö toimi. Kontaktit toimivat.

Giblin kanssa menin 30 cm rimoilla kahden vähän vinottaisen hypyn kautta putkeen, sieltä takaakiertohyppy ja putkeen. Toisena harjoiteltiin pakkovalssia. Se toimi parhaiten pakkovalssi-persjättönä, muuten jäi hyppy välistä. Siinä sitä olikin. :) Toisena asiana hengailin sen kanssa muita koiria katsellen. Ei se niistä juuri välittänyt, kun katseli radalle tai halliin. Yhden sheltin nähdessään se riemastui, tarjosi heti leikkiasentoa. Kivaa sellainen.

Pujottelussa etenimme 2 keppiparilla 1-7-asemiin. Sulkukulma oli hankala. Jäi hautumaan.

Sitten vein Giblin uimaan. Lelulle mennessään se ui pystyssä, mutta lelun kanssa selkä nousi vaaka-asentoon ja häntä kiemurtelemaan pintaan. Olin varautunut kannattelemaan sitä vyötärön alta, mutta jätin kannattelut. On ihana katsoa sen edistymistä.

Olkapäässäni on edelleen mahdollisesti leikattavaa, mutta koska se on vähän parempi, kuntoutusta jatketaan elokuulle. En leikkuuseen ehdoin tahdoin halua. Jos se ei ole elokuussa tarpeeksi paljon parempi, arvioidaan tilanne uudelleen.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Koirapäivä

Aamulla hallille. Teetin Giblillä etäisyyden arviointia ja kiipeilytin keinulla. Lelupalkalla koira menee liian matalana ja syöksyy. Lystillä teetin kontaktit ja keppejä sekä ohjauskuvioita.

Päivemmällä käytiin uimassa. Gibli liikkui jo rohkeammin vedessä ja uikin pätkiä. Vielä se ei laskeutunut vaaka-asentoon. Tässä videota reissun alusta.

Myöhemmin Gibli harjoitteli yhdellä keppiparilla keppejä ja nyt se hoksasi, mitä siltä haluan. Se ei tietenkään tullut videolle.

Mittari kipusi taas virallisesti 25,6 asteeseen. Sai minutkin heittämään talviturkin, hattu tosin jäi vielä päähän.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Lämmintä ja puuhailua

Ehdin noin kuukauden nauttia Giblin hyväkuntoisesta mahasta. Eilen treenasin hallissa eka kerran episodin jälkeen. Vein Giblin treeniin tyhjällä mahalla, aamulla kun liikenteessä oltiin. Varoin, ettei se saisi vahingossa kumirouhetta. Tahallaanhan se ei sitä syö. Treenien jälkeen annoin ruokaa. Iltapäivällä koira oksensi kumirouheen täplittämät sulamattomat aamuruuat. Voiko sen maha oikeasti noin herkästi mennä sekaisin kumirouheesta? Punkkipannan laitoin vasta illalla, mutta otin sen yöllä pois, jos vaikka aiheutti huonoa oloa. Tänään Gibli on ollut muuten kunnossa, mutta nirppi aamuruokaansa. Sittemmin ruoka on maistunut.

Pihalla tottisteltiin. Olen tosiaan alkutekijöissä sen kanssa. Seuruussa ollaan hyvin kiinni ruuassa. Keppejä tehtiin muutamat. Lopuksi nautin Lystin seurasta *KLIK*.

Tänään on ollut virallisesti enimmillään 26,3 astetta. Hurjaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hyppytekniikkaa ja lämpenevää

Pienen lämpötilanotkahduksen jälkeen alkaa taas tareta. Joudun muistuttamaan itselleni, että nyt on vasta toukokuu, koska tuntuu niin heinäkuulta. Tosin harvoin heinäkuussakaan tällaista lämpöä on ollut.

Kävin aamulla koirien kanssa hallilla. Säälin Lystin kynttä, joten jätin sen taas treenaamatta. Teetin Giblillä hyppytekniikkaa: taipumista, perussarjaa, rimoja eri asennossa ja okserin. Laitoin Giblin usein paikkamakuuseen huilaamaan, tulipa tottista samalla. Pari kertaa se sieltä nousi. Seuruutin myös, mutta ruuan avulla mennään yhä. Olen ollut laiska sen kanssa puuhaillessa, en vähiten olkapään takia.

Tässä on taipumista *KLIK*. Tässä on vinoja rimoja. Noilla sarjoilla rimat olivat 20 cm. Giblin nimi näyttää vääntyvän yhä useammin Tombaksi.

Pihalla kokeiltiin eilen 2x2-pujottelun alkeita. Täydellinen hoksaaminen puuttuu vielä. Koira juoksee yhtä innokkaasti keppiparin ohi kuin välistäkin.

P.s. Laitoin punkkipannat molemmille. Omissa koirissa ei tänä vuonna ole ollut vielä punkkeja, mutten aio pidempään odotella sitä ensimmäistä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Uintia, kynsi ja olkapään varjoainekuvaus

Lämmintä on edelleen, lukemat helteisiä. Yhden illan vietimme veden äärellä. Ihan ihmisen uitavalta vesi ei vielä tuntunut, mutta saattoi siinä kahlata ilman, että kävi luihin ja ytimiin. Lysti ui paljon ja mielellään. Lopuksi huomasin verta sen tassussa. Syyksi palastui liian lyhyeksi nyrhiintynyt kynsi. Ehkä se sama, jonka taannoin leikkasin lyhyeksi? Kalliolta hyppiminen ja sille kipuaminen oli lyhentänyt muitakin kynsiä. Verenvuoto oli lakannut kotiin mennessä eikä koira sitä arkonut. Pitää nyt kuitenkin olla varovainen kynnen kanssa.

Giblistä ei tullut  vielä uimaria. Kyllä se kiljui kovasti ja mieli lelun perään. Vahingossa kastelikin itseään, mutta kipusi heti maalle. Uimansa 2 metriä raasu veti pystyssä. Ehkä hommaan sille uimaliivit. Luulen tosin, että vähän lämpimämmässä vedessä ja paremmalla lelulla Gibli vielä suorastaan ihastuu uuteen elementtiin. Noin se Lystinkin uimarin ura muinoin alkoi *KLIK*. Lykky taasen oli jo pienenä pentuna vedessä kuin kotonaan.

***

Sitten se olkapään varjoainekuvaus, artrografia. Varjoaine antaa luotettavammat tulokset kuin kuvat ilman sitä. Googlasin kuvauksesta ennakkoon ja laitan kokemuksen tännekin, jos löytyisi jollekin yhtä uteliaalle.

Lisenssivakuutusyhtiö ohjaa Pohjolasairaaloihin. Lähimmät ovat täältä katsottuna Kuopiossa ja Helsingissä. Valitsin Helsingin ja otin kuljettajan mukaan varmuuden vuoksi.

Magneettikuvissa otatetaan kaikki metallit pois. Hipsin pöydälle firman tarjoamassa aamutakissa. Rillit sain pitää kuvaushuoneeseen asti.

Sitten selälleen. Ensin olkapäätä katsottiin ultraäänellä, sitten pestiin huolella. Radiologi laittoi steriilit systeemit leikkausliinoineen. Hän sanoi, että pistos tuntuu, muttei ole hirveää. Olin lukenut, että joillekin laitetaan puudutusainetta, mutta minulle ei. Jossakin luki, että käsi laitetaan outoon asentoon, mutta ei nyt ainakaan. Yläraaja tuli suoraksi vartalon viereen, kämmen ylöspäin. Sitten radiologi etsi pistospaikan ultralla uudelleen ja sanoi, kun alkoi pistää. Lupausten mukaisesti itse pistos tuntui vähän ja tunsin neulan nivelessä, mutten pahasti. Varjoaineen ruiskutus täytti niveltä, mutta ei sekään varsinaisesti koskenut, vaikka varpaita kipristelinkin varmuuden vuoksi. Neula oli nivelessä ehkä 10 sek. Pistoskohta peitettiin. Vuorokauteen ei saa rasittaa olkapäätä liikaa. Lapun pitää olla seuraavaan päivään. Kastelukielto vuorokauden. Jos olka kipeytyy, tulehduskipulääke. Olin ottanut sellaisen kotoa lähtiessäni. Jos olkapää kipeytyy ja alkaa sykkiä, on olkapäähän onnistunut saamaan bakteerin, mikä ei hymyilytä ketään.

Muutama minuutti pistoksen jälkeen pääsin kuviin. Kuvasarjojen ottoon meni 20 min. Kuuntelin kuulokkeista Radio Cityä, kun kerran valita sai ja stadissa oltiin. Kone pitää kovaa meteliä, joten kuulokkeet ovat pakolliset. Vaikeinta  oli hengittää normaalisti ja olla rento. Olkapää on niin lähellä keuhkoja, että heiluu helposti.

Sitten se oli ohi. Vaatteet päälle, tablettiin palaute palvelusta ja autolle. Privaattikuljettajani palveluihin kuului Giblin ulkoilutus ja niin hän oli tehnytkin. Gibliä en tohtinut jättää kotiin, jos kuvaus olisikin venynyt. Olkapää tuntui sen verran "täydeltä" ja sormetkin vähän turposivat, että kuljettaja tuntui järkevältä ratkaisulta. 2,5 tuntia ajoa on kohtalaisen paljon. 

Kotona Lysti venytteli vastaan. Klo oli 22. Nukuin kivuitta aamuun.