lauantai 21. huhtikuuta 2018

Manikyyr a'la Ghibli

Näin se tapahtuu. Lykky teki samaa. Ehkä se on joku malinoisjuttu?

Tottistelimme nurmikolla namipalkalla. Gibli oli pettyneen oloinen ja odotti koko ajan, missä on oikea palkka.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Siksakkia

Olin hallilla Giblin kanssa. Kun se pääsi autolta ja kiljui, sain sen ilokseni sivulle-käskyllä viereeni hiljaisena. Joku rauhoittava tehtävä on passeli tuollaiseen, jotta innokkaan koiran ei tarvitse pyöriä ympäriinsä. Ehkä siitä joskus tulee automaatio? Aluksi tottisteltiin kentällä. Teetin seuraamista (pakko olla hanskat imutuksessa), maahanmenoa, luoksetuloa hihnan päästä ja sivulletuloa. 

Agilityssa aloitin (toisen kerran) slalomin alkeet siksak-hypyillä, kun viime kerran jälkeen jäin miettimään, että mitenkäs se tehtiinkään. En minä kyllä ehdi ohjaamaan tuota ollenkaan. Sukkela ja toistaiseksi "mitään hakematon" teinikoira on hankala. 

Keinun Gibli meni itsekseen ja ihmetteli, kun loppulauta katosi alta. Sen jälkeen teetin hetken aikaa bang gamea, jotta ei jäänyt epämiellyttäviä muistikuvia. Olisi pitänyt olla naksu matkassa.

Sitten tehtiin pari sokkoputkea

Lopuksi juoksutin maassa olevaa puomin pätkää. Hitsit, kun olisikin käsissä sellainen peli, joka luonnostaan askeltaisi juoksupuomin oikein. :D

Lysti oli matkassa, mutta en treenannut sitä. Sitä on parina päivänä närästänyt. Siklosporiini? Giblin rasvaisempi penturuoka? Voisilmäpitko, jonka se varasti? Tai possunkorva, mitä epäilen eniten. Yöllä piimää pyytävää koiraa korventaa vissiin aika paljon. Onneksi näyttäisi asettuvan. Muuten koittaa elälinlääkäri ja haimakokeet.

torstai 19. huhtikuuta 2018

Totuttelua Valkoon

Gibli sai tänään tutustua Valkoon (kickbike). Potkuteltiin 200 m pitkä rinkula. Kehuin Gibliä, kun se ravasi nätisti vierellä. Tällöin se katsoi minuun ylpeänä vieressä tepsuttaessaan. Näistä hetkistä tuli myös ruokapalkkaa. Tavoitteenani ei ole kilpa-ajo, vaan tarkoituksena on helpottaa omaa lenkkeilyäni. Kickbikella pääsee isolle koiralle sopivaa ulkoilutusvauhtia.

Olkapään magneettikuvia katsottiin uudelleen. Siellä on ilmeisesti sittenkin subscapularis-jänteessä osittainen repeämä. Se selittää, miksi se on niin kipeä eikä edisty. Hoitolinjaan ei kait tule muutoksia. Siihen tulee selkoa ensi viikolla.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Agilitya, tottistelua, ulkoilua

Kävin Giblin kanssa hallilla. Siellä oli valmis rata. Laitoin rimoja 20 cm:iin. Mentiin vailla mitään suunnitelmia. (Se se on aina järkevää.) Ensin Gibli kääntyi hypyllä putkesta tultuaan. Sitten kokeilimme kahdella hypyllä käännöstä eri ohjauksilla ja slalomin alkeita. Kyllä se vaan edelleen tuntuu pieneltä.

Kotona on tottisteltu: seuraamista, sivulletuloa, maihinmenoa, istumaannousua. 

Kaivoin Valkon (kickbike) naftaliinista ja kävin Lystin kanssa kevyen ravilenkin. Potkupyörällä on hyvä mennä just koiran ravivauhtia.

Olisiko ollut nyt 1,5 viikkoa aurinoista. Lunta on enää vähän.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Vähän agilitya lisää

Tänään jatkoin Giblin kanssa hyppytekniikkaa. Rimat oli 20 cm:ssa. Ohjelmassa oli taas taipuminen, nyt meni jo totuttelematta. Toisena teetin okseria. Kolmantena rinkulan alkeita, neljäntenä puomin pätkää. Tottistelussa pyysin sivulle, lisäksi jätin istumaan tai makaamaan ja kutsuin luokseni eteen.

Lysti oli valtavan innoissaan. Sen kanssa tein puomia ja neljällä matalalla hypyllä erilaisia koukeroita. Että se kulkee kuin ajatus. Aah, ja lopuksi otin luoksetulon, pysäytin tullessa seisomaan ja maihin. Koira teki ne tismallisesti.

Täytyy vielä sanoa, että Giblin hihnakäytökseen olen tällä hetkellä tyytyväinen. Se ravaa kauniisti hihna löysällä pitkiä pätkiä.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hyppytekniikkaa

Vapaapäivän yhtenä ohjelmanumerona oli koirien treenaaminen, kun hallilla ei ole muita. Neljällä muulla autokunnalla oli samat ajatukset, mutta sain hyvin tehtyä, mitä olin ajatellut.

Gibli
  • Tottista: sivulletuloa, seuraamista ja maihinmenoa. Namitan edelleen seuraamisessa, mutta koira on paikalla aktiivisemmin ja tietää jo aika hyvin, missä kuuluu olla. Pitää vaan muistaa palkata se alempaa, koska on niin pieni. Nyt se välillä syö etujalat ilmassa.
  • Hyppysarjana 5 hypyn sarjaa rimat "sikin sokin" 20 cm korkeudella. Vaihtelin rimojen suuntia. Palkkana oli ruokaa. Gibli teki hyvää työtä. 
  • Toisena tein taipumista. Ensin piti koiraa totutella hyppäämään kaikki hypyt, sitten se onnistui. Lopetin, kun sain molempiin suuntiin onnistumaan 5 hyppyä. 
  • Puomin lankkua koiruus juoksee nyt namipalkalla käskyllä "kiipee". Ajatus on vain, että se pysyy lankulla. En ole tehnyt vielä päätöstä, miten teetän kontaktit aikoinaan.
  • En videoinut, olisi pitänyt.
Lysti
  • Lysti-parka kärsi aikataulupaineista. Sen kanssa mentiin vain perussarjaa, taipumista ja takaakiertoja kaukaa ohjattuna.
Sitten ajelin hallilta vähän matkan päähän jäähdyttelemään koirat. Lomapäiväni kunniaksi sataa vettä.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Olen kokenut tämän ennenkin

Olemme ulkoilleet ja siinä lomassa treenanneet sivulletuloja, maihinmenoa ja seuraamista.

Gibli nauttii edelleen kakkaa, kun silmä välttää. Jos jollakin on muita vinkkejä kuin ruuan vaihto, ananaksen, sinkin ja b-vitamiinin syöttäminen, saa ehdottaa. Kakkaoksennus on parasta siivottavaa ikinä. Siinä oppii hillitsemään omaa oksennusrefleksiään.

Peruin lauantain agilitykisat, koska pelkällä vasurilla on tympeää luikkia kisapaikalla kahden koiran kanssa. Kävin perjantaina fysioterapiassa. Kokeiltiin olkapäätä vahvistavaa liikettä. Sen aika ei ole vielä, koska olkapää ei kestä, ja seuraavana päivänä se olikin kipeä. Menee kuulemma 12 viikkoa, että jänne paranee ja kestää täyden lihasvoimani. Just tammikuun lopussa sanoin, että näistä pikkujutuista tulee mulla aina isompia juttuja, mutta toivoin tietenkin olevani väärässä. Näin kävi selän kanssa ja nilkan kanssa. Kättä saa sentään liikutettua, jos siinä ei ole painoa eikä nosta yli 60 asteen eikä vie takataskuun tai vastakkaiselle olkapäälle. Että siinä mielessä agilityn ohjaus onnistuu. Koirat ulkoilutan vasemmalla enkä nostele mitään. Onneksi lumet alkaa sulaa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Ostakee lentoboksi

Möin Lystin jättilentoboksin. Tori.fi oli tehokas. Yhtä tehokas kuin aikoinaan myydessäni sähkörummut. :)

Mitäs muuta. Jurppii kisojen peruminen. Nyt huomaan, miten paljon niihin ehdin valmistautua ja miten paljon ajatus kisoista on kantanut arjessa.

Unohdin ehkä aiempaan tekstiin laittaa, että aloitin Lystin siklosporiinin 28.3., 2 viikkoa viimeisimmästä rokotuksesta. Se olisi ollut sallittu aine myös FMBB:ssa.

Olkapäätäni varon edelleen. Tietyt liikkeet sattuvat eikä sillä mitään nostella. 

Kävin tänään treenaamassa koirat. Lystillä menin valmista rataa pätkinä. Siinä oli takaakierto kauempaa, muutama hankala keppialoitus, jopa ihan putken vierestä ym. Lysti oli innoissaan ja tuntui nopealta. Se ei mennyt vipuun kertaakaan.

Giblillä tein hyppytekniikkana okserin ja paria vinoa hyppyä. Twistasimme myös, mutta se on edelleen vaikeaa. Lisäksi tottistelimme sivulletuloa, maihinmenoa ja imutusseuraamista. 

Illalla hieroin koirat. 

Tässä on videot viime viikon treeneistä: Lysti ja Gibli.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Totuuden hetki

Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Sälekaihtimien kääntäminen, kasvojen pesu, nenäsumutteen kevyt ravistus, housujen jalkaan vetäminen, kaikki sattui. Turvavyön laitto sattuu, vaihteen vaihtaminen sattuu, auton takaluukun nosto ja lasku sattuu. Fysioterapiassa "jumppa" on ihan alkeistasolla. Kevyt kuminauhajumppakin on vielä liikaa, saan vain "työntää" seinää höyhenenkevyesti. Jänne paranee hi-taas-ti. Tajusin, että kolmessa viikossa olkapää ei toivu. Olisin lirissä jo lentokentällä, kun pitäisi nostaa lentoboksi pois autosta. Vasenkätisenä kotona eläminenkin on vaikeaa puhumattakaan reissuamisesta, jossa kantelua ei voi välttää. Emme lähde belgien MM-kisoihin.

Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi.

Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta.






perjantai 30. maaliskuuta 2018

Vuosipäivä - ja lopulta muutakin

Lykky lähti tasan vuosi sitten. En usko, että siivet ovat keltaiset ja hennot. Ne ovat harmaat ja lujat Hornetin siivet. Se koira on vähintään käynyt mielessäni joka päivä. Alun perin pelkäsin unohtavani, miltä sen turkki tuntui. Onneksi saan sen tunnun yhä sormiini. Jos saisin Lykyn vielä syliini, pitelisin Pössykkääni pitkään. 




Lysti kävi laserissa kahdesti tällä viikolla. En tiedä oliko just se tehokas vai mikä on auttanut, mutta etujalan liikelaajuus on taas normaali. Eilen käytiin agilityhallilla. Siellä olikin varaus, joten Giblin treenin jälkeen ei jäänyt paljon aikaa. Tein samaa hyppytekniikkaa sarjalla pitkästä aikaa. Sitähän pitäisi tehdä muutenkin palauttavana treeninä, mutta aina unohtuu. 

Giblin kanssa kävin eilen hallilla. Siellä olikin porukkaa. Syyskuun treenien jälkeen ollaan käyty hallilla kahdestaan. Nyt koira yllättyi, alun hämmennyksen jälkeen se kuitenkin keskittyi yllättävän hyvin töihin kanssani. Tein perussarjaa, kasvavaa sarjaa ja putken umpikulmaa. Tänään käytiin uudelleen. Nyt treenattiin pakkovalssia, twistiä ja takana leikkaamista 15-20 cm rimoilla. Molemmat vaativat työtä. Myös minulta. Gibli on pieni, äkkinäinen ja herkkä liikkeissään, yllättävän vaikea ohjata. En halua viedä sen herkkyyttä pois. Se muuten painaa edelleen 18,9kg.

Oman olkapääni fysioterapia jatkuu. Se edistyy huolestuttavan hitaasti. Ai niin, ja maanantaina Finnair ilmoitti, että lentokone on vaihtunut finskistä liettualaiseksi. Sillä lailla.

Nyt on taas ne ilmat, jolloin iltaisin pääsee jäällä liikkumaan vaikka missä jalkojen upottamatta. Eilinen kävely venähti kaksituntiseksi. Oli ilo katsoa koirien liikkumisen riemua.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Tukikisat

Meillä on epäviralliset agilitykilpailut maanantaina. Ennakkoilmoittautuminen on vielä tänään auki (toisin kuin ilmoituksessa lukee). Tervetuloa! (Päivitys 31.3.: Nämä on peruttu!)


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Terveystsekkauksia

Perjantaina vietin lomapäivää. Käytin Lystin eläinlääkärissä. Minua vaivasi sen oikean eturaajan rajoittuneempi ääriasento, ts. koira vetää jalkansa nopeammin takaisin. Se liikkuu normaalisti, joten ilmiötä ei huomaa kuin tarkasti tutkiessa. Halusin silti tsekata, että ei ole nivelrikkoa tms. Lysti jää eläkkeelle, jos sellaista löytyy - ja viimeistään syksyllä joka tapauksessa. 

Lysti rauhoitettiin. Selässä ei ole mitään muutoksia, ei myöskään olka- tai kyynärpäissä, ranteissa tai varpaissa. Olkanivel ei hetkunut väärään suuntaan, ns. medial shoulder syndromea ei siis löytynyt. Hauis ultrattiin, siitä tai sen kiinnityskohdista ei löytynyt poikkeavuuksia. Hauislihaksessa on kireämpi kohta, minkä vertymistä edistetään laserilla. Kait se on jossakin liukastuessaan saanut osumaa etupäähänsä, kun sillä oli se "vasemman kainalonkin" revähdyksen jälkitila, mikä on onneksi jo hoitunut.

Lystin heräämiseen menikin koko päivä. Se sai rauhoitteen klo 9. Klo 17 se oli vielä ihan pihalla silmiään avatessaan ja klo 18 edelleen horjahteli kuin hyvässäkin hutikassa. Pitää jatkossa muistaa sanoa, että hyvät on unenlahjat.

Lisenssivakuutus osoittautui hyödylliseksi. OP-Pohjola myönsi maksusitoumuksen olkapääni magneettikuvaan, mikä maksaa satoja euroja. Hoitokulut menevät vakuutusyhtiöön muutenkin 100 euron omavastuun jälkeen. Ei löytynyt "vakuuttavaa repeämää", vain jännetulehdukseen sopivaa. OMT-fysioterapia jatkuu ja vältetään nyt (vihdoin) kivun turhaa provosoimista. Peruin halli-SM:t.

Giblin kanssa olen harjoitellut sivulla olemista ja esineen ilmaisua. Seuraamista se ei osaa, koska ei olla sitä treenattu. :S Alkoi melkoinen namittelu-olohuone-tottis.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Fys.ter.

Lysti kävi eilen fysioterapiassa. Molempien lapojen takaa löytyi triggerpisteet, kuten ennenkin. Ne käsiteltiin. Hauis-rintalihaksen kireys on hellittänyt. Oikean eturaajan ojennus sujui pidemmälle, mutta ihan ääriasennossa koira vielä jännitti vastaan. Jatkamme jumppaa. 

Tuli myös veri- ja virtsanäytevastaukset. Herkempi munuaisten toiminnan mittari SDMA oli joulukuussa lievästi koholla. Nyt se on laskenut normaaliksi. Samoin oli normaaleja kaikki muutkin veri- ja virtsavastaukset. Hyvä niin.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Vähemmän somea

Joulukuussa Fb:n seuraaminen sai jäädä. Joku kirkastuminen tapahtui yksissä kisoissa. Yhden "hyvän" Fb-tutun kanssa ei ollut kasvokkain mitään sanottavaa. Tervehdimme puolivaivautuneesti, tunnistimme sentään toisemme. Olin jo huomannut, etten kaivannut puolituttujen murheiden lukemista ennen nukkumaan menemistä. Valheellinen tuttuuskupla alkoi poksahtaa. Tiputin sivuston pelkäksi infosivustoksi. Jätin jäljelle vain välttämättömien ryhmien ilmoitukset. 

Mitä tapahtui? En enää tiedä, mitä vanhoille luokkakavereilleni kuuluu. Sellaisille, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä enää muutenkaan vuosikymmeniin. Ei aavistustakaan, missä puolitutut matkustavat. En myöskään tiedä, miten koirakaverini menestyvät tai pettyvät kisoissaan. 

Tulos? Helpottavaa. Olen nettisurffailun sijaan mm. tehnyt tärkeitä kotiaskareita ja opiskellut espanjaa. Olen panostanut oikeisiin kaverisuhteisiin, soittanut ystävilleni ja tavannut heitä livenä.

Miten tämä liittyy koiraurheiluun? Paljon. Minun ei tarvitse enää vahingossa uutistulvan vuoksi verrata omaa kisaamistani, menestystäni tai sen puutetta muihin. Voin keskittyä oleelliseen: yhteistyöhön ja harrastamiseen omien koirieni kanssa. Kisoissa ja kasvokkain tavatessani toki huikkaan onnittelut ja ilahdun, joskus jopa liikutun, katsoessani upeita ratoja. Ei tämä sitä poista, ettenkö eläisi mukana toisten iloissa tai suruissa. En ole myöskään muuttunut välinpitämättömäksi toisten sanomisia kohtaan, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. En vaan enää ole hallitsemattoman uutistulvan kohteena. Päivitän omat tapahtumani tänne. Onhan tämäkin somea, mutta jokainen saa valita, klikkaako tänne vai ei. Minulle tämä on päiväkirja.

Psykologisesti ajateltuna toisten suorituksiin vertaaminen ei ole kovin järkevää. Siinä ei ole mitään rajaa, koska aina löytyy joku, joka pärjää paremmin. Monta kohtaa oikoen totean, että on harmillista, jos onnistumisen tai oman itsetunnon asteen mittaa peukutusten määrä. Sen arvostuksen olisi hyvä kummuta omasta itsestä.

Mikä minulle on tärkeintä koiraurheilussa? Yhteistyö, yhteys ja luottamus koirieni kanssa. Nautin koirani hoksaamisesta ja oppimisesta, onnistumisen tunteesta harjoituksissa tai maalissa. Lystin kanssa olen saavuttanut enemmän kuin ikinä edes haaveilin, minkä kruunaa FMBB-joukkueeseen pääsy. Se taas merkitsee minulle isoa onnistumista ja vahvistaa luottamusta itseeni ja tekemisiini. Silti erityisen ylpeä olen yhteydestä ja luottamuksesta, jonka olen saanut Lystiin muodostettua. Minulla on nyt myös nuori koira, jonka toivon kykenevän harrastamaan joskus agilitya. Jos ei kykene, harrastetaan erikoisjälkeä tai keksin jotakin muuta. Sillä on kivoja ja vähemmän kivoja palikoita päässään, kropasta en vielä tiedä. Mutta niinhän se on jokaisen pennun kohdalla. 

Saavun kisapaikalle kohtalaisen hiljaa, vaihdan mahdollisesti pari sanaa tuttujen kanssa. Kisapäivässä on jotakin erityistä, ymmärrän etuoikeuteni, että yleensä voimme kisata. "Olemme yhdessä tänne matkustaneet. Lämmittelemme. Mietin, kuinka ohjaan sinua parhaiten. Jäähdyttelemme. Autolla juomme ja syömme." Kotimatkalla soitan läheisilleni tai ystävilleni. Välillä vilkaisen taustapeilistä, näkyykö koirien korvat. Jos ei näy, kaikki on hyvin - ne lepäävät levollisina.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tikkinen lekurissa

Kävin otattamassa Lystille kennelyskän rokotteen nenäsumutteena. Se meni nyt vanhaksi. Samalla otettiin verikokeita ja virtsanäyte kontrollimielessä. Tulokset tulevat myöhemmin. Lysti painoi 22,8 kg.

Otin illemmalla metsälenkille vain Giblin mukaani. Lenkin ohessa leikittiin lelulla. Paluumatkalla Gibli nosteli enemmän oikeaa takakoipeaan. Ajattelin kauhuissani, että nyt se on nitkauttanut jalkansa. Välillä se liikkui normaalisti. Kotona anturoiden välistä jalkapohjista löytyi kylmähaavaumia tai vastaavalta näyttäviä juttuja. Ehkä mukavin selitys, mutta plääh silti. 

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Narulelun loppu

Solmin viime viikolla naruleluja koirille. Eilen otin lelut metsälenkille mukaan. Lystin lelu palautui 20 cm lyhyempänä. Muistin, että se on vuosia sitten niellyt narulelun palan, jonka puklasi ulos pari viikkoa närästeltyään.

En uskaltanut jäädä odottamaan. Oksetin Lystin suolalla. Se yrjösi 8 cm halkaisijaltaan olevan möykyn fleecenarulelua. Oheisessa kuvassa on möykystä pieni osa. Voi vaan kuvitella, mitä tuollainen tekee suolistossa. Ei enää ikinä yhtään narulelua Lystille. Minun olisi pitänyt muistaa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Tikkinen kisoissa

Lysti oli kisoissa ja Gibli turistina. Viimeksi olemme kisanneet marraskuussa ja sen jälkeen Lystin kanssa olen treenannut varmaan pari kertaa. Tuomarina oli Anders Virtanen, jonka radoista pidän.

Eka radalla Lysti loikki puomin ja A:n alastulokontaktit. 

Toisella radalla keskeytin radan puomin loikkaan. Sitä ennen Lysti teki keppien aloitusvirheen ja ehti ottaa A:n kontaktin. Koska virhe oli alla, testasin myös kepeiltä erkaantumista, mikä onnistui.

Kolmas rata oli hyppäri. Siltä vitonen rimasta, ehkä olin edessä päällejuoksukohdassa? Vitosella sijoituimme toiseksi.

Rata on muutettu kivituhkaksi. Omalle jalalle se oli kiva ja minusta tuntuu, että koirille reilu. Hallissa ei enää niin kaiukaan. Toisaalta maksien kisaamisen aikaan halleissa on hiljaisempaa muutenkin, kun hallin reunamilla bokseissa olevien minien räksytys puuttuu.

Kisasin ensimmäistä kertaa pikkumaksien aikakautena. Tuntui, että tunnelmasta on hävinnyt jotakin. Kisat muuttuvat pikkukisoiksi, kun osallistujamäärä luokassa puolittuu. Ei sillä, etteikö pikkumakseille matalammat rimat olisi järkevämmät.

Gibli pääsi tapojeni vastaisesti hihnassa tutustumaan ystävälliseen gronttu-urokseen. Gibli oli haltioissaan ja tanssahdeltuaan kylki edellä etuosa alhaalla korvat luimussa, luikautti itsensä uroksen etujalkojen väliin ja katseli sieltä tyytyväisenä. Sen jälkeen jatkoimme matkaa.


perjantai 9. maaliskuuta 2018

Todisteita

Tässä on video Giblin elämän toisesta vieheleikistä. Eka kerralla se irrotti muutaman kerran. Nyt taas odotin, että se irrottaa itse. Sen jälkeen aloin pidentää aikaa vieheen aktivoimiseen ja odottaa luopumista.

Tämän jälkeen otettiin uusi satsi niin, että lisäsin leikkiin irrotuskäskyn, maihinmenon, paikoillaan pysymisen ja vapautuksen.

Pientä vastoinkäymistä

Kävin näyttämässä olkapäätä uudelleen. Nyt odottelen, kuinka SAGI:n lisenssivakuutusyhtiö Pohjola hoitelee hommansa. Ei olkapää täysin pois pelistä ole, mutta hankala. Luin, että ojennetun yläraajan varassa painojen nostelu on olkapäälle viheliäistä. Että yrittäkää edes te nostella putkipainoja ergonomisemmin.

En ole tällä viikolla treenannut koiria, koska tänään - kauan odottamanani lomapäivänäni, oli tarkoitus treenata Giblin kanssa rauhassa. Sehän ei nyt onnistu ilman autoa, mistä kohta lisää. Leikitin Giblin keskiviikkona toistamiseen vieheellä. Lisäsin leikkiin hallintaa: irrotusta, maihinmenoa ja paikoillaan pysymistä. Coming soon to a cinema near juu.

Sitten auto. Eilen kaupungissa kesken ajon syttyi akun ja ohjaustehostimen varoitusvalot palamaan. Hetken kuluttua hävisi ohjaus- ja jarrutehostin. Pysäytin kadun laitaan. Onneksi merkkikorjaamolle oli lyhyt matka. Hengähdystauon jälkeen auto käynnistyi, hetken toimi ohjaustehostinkin ja sain ajettua auton korjaamon pihalle. Autosta on mennyt ilmeisesti laturi. En odottanut, että sellaista tapahtuu 140 000 km kohdalla. Koiraharrastajan auton on oltava luotettava, auto vaan ei voi sipata aamuvarhain tai iltamyöhään viikonloppuna kisamatkalla jossakin. On alettava katsoa uutta autoa. 

Siinä on sellainen "onnekas" sattuma, että huomenna olisi (ollut) kisat toisella paikkakunnalla. Hirvittää ajatus, jossa autosta häviää ohjaus ja jarrut valtatiellä 90 km/h nopeudessa. Jos sen saa ehjänä tien laitaan, kahden koiran kanssa pakkasessa on mukava odotella, että saa jostakin apua ja auton, johon koko sakki saa tulla. Autoonkaan ei uskaltaisi koiria jättää, koska varoituskolmio on kahden koiran häkin alla, mitä ei nosta yksin edes ehjillä olkapäillä. Siinä sitä penkalla seuraisi, täräyttääkö joku farkun perään ja yrittäisi epätoivoisesti sellaista estää huitomalla heijastimella auton takana tai sytyttelemällä nenäliinoja varoitusmerkeiksi. 

Niin, ja jos olisi läsäyttänyt ohjaus- ja pysäytysominaisuuksiltaan huomattavasti heikentyneellä autolla päin vastaantulevaa rekkaa, jäljelle jääneestä 5 cm paksusta metalli-ihmis-koiralevystä ei olisi kukaan löytänyt alkuperäistä onnettomuuden syytä. Ikuisiksi ajoiksi olisi jäänyt jäljelle läheisten ihmettely, viha ja suru, ja koiraihmisten katkeruus, kuinka se otti mukaansa koiratkin - olisi edes ne jättänyt henkiin. Että miksi se niin teki ja oli sillä sitten yllättävän vaikeaa. Että miten ei huomattu, että ihan tuollaista se sitten hautoi ja valmisteli.

P.S. Kuinka auton kävi? Minulle soitettiin. Laturi oli mennyttä. Uuden alkuperäisosan toimitusaika oli kysymysmerkki. Autosähköliikkeestä sama osa oli loppu. Sovittiin korjuu maanantaiksi, jolloin osan piti olla saapunut. Kohta soitettiin uudelleen. Autosähköliikkeen jostakin hyllystä oli sittenkin löytynyt oikeanlainen laturi. Laittoivat sen paikoilleen ja sain autoni takaisin. Vein pullaa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Pakkasta ja jumppaa osa 2

Alkaa olla keväistä: öisin 20 asteen pakkanen, mikä laskee päivisin auringon lämmöstä. Olemme ulkoilleet ja jumpanneet

Lystin kainalon seudun kireys hellittää edelleen. Se saa luvan olla tauolla agilitysta vielä viikon.


Olen punonut naruleluja, peräti kolme kappaletta. Niitä on kätevä pestä eikä harmita viskata roskiinkaan, kun tulevat aikansa päähän. 

Tänään leikitin vieheellä Giblin ensimmäistä kertaa. Alustana oli oman pihan hanki. Lumi mössääntyi nopeasti 10-senttiseksi pakkaspulverikerrokseksi kuin olisi ollut maneesissa. Lykky aikoinaan kiskoi lelua tunnin ennen kuin halusi irrottaa. Gibli teki saman noin vartin kohdalla. Sain pidennettyä luopumista pariin sekuntiin. Kovasti se tykkäsi. Koska se on keskenkasvuinen, en vielä leikitä vieheellä usein, mutta luopumiseen ja rauhoittumiseen korkeammassakin vireessä on todella paneuduttava tuon pienen kiljukin kanssa.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Pakkasta ja jumppaa

Olemme nauttineet (sisällä) rapsakoista pakkasista. Olemme toki ulkoilleetkin. En ole treenannut tällä viikolla, koska jäädyn pystyyn ja erityisesti näpit jäätyy, mikä lyhentää lämmittelyjä ja jäähdyttelyjä, ja lopuksi pitäisi vielä hypätä kylmäksi jäähtyneeseen autoon.

Mutta olemme jumpanneet kerran päivässä ulkoilun jälkeen. Lystin olen venytellyt kädestä pitäen saatujen ohjeiden mukaisesti: ristiselkä, selkä, kyljet, eturaajat ja rintalihakset. Sen tiukan oloinen rinta-hauisliitos on alkanut myödätä. Gibliä olen jumpannut myös, ristiselkää, selkää ja kylkiä. 

Oma olkapääni on vähän parempi, mutta ei tarvitse vieläkään taluttaa koiria tai heittää leluja oikealla kädellä. Plääh.

perjantai 23. helmikuuta 2018

Fysioterapiaa

Jäi vaivaamaan se Giblin ristilaukka treeneissä, vaikka vapaana laukkasikin normaalisti. Löysin yhden triggeripaikan selästä enkä uskaltanut itse noin pentua runnoa. Lisäksi Lystin toisen etujalan ojennus eteen oli vajaampi kuin toisen. Oli hyvä aika lähteä fysioterapeutille. Molempien koirien liikkuvuus tsekattiin ensin ulkona, sitten ne hoidettiin sisällä.

Lystin liike oli muuten hyvää, mutta eturaajojen liikkuminen olisi voinut olla laajempaa. Se on yleisesti hyvässä kunnossa lihaksistoltaan ja kropaltaan. Vasemmalla rintalihaksessa ja hauiksessa oli kireyttä sopien vanhaan venähdykseen, kireyttä löytyi myös oikean eturaajan ojentajapuolelta. Rintarangan 4-7 nikamien kohdalla selkälihaksissa oli odottamaani hoidettavaa. Lysti sai laseria ja käsittelyn, minä venytysohjeet. Mitään isompaa ei ole eikä kisakieltoa tullut. Kontrolli on kuukauden kuluttua. Eipä ollut aavistustakaan, että Tikkinen on venäyttänyt vasemman eturaajansa. Katsoin yhtenä päivänä, että vähän köpön näköisesti se ravaa, mutta ajattelin sen iästä johtuvaksi. 

Gibli koikkelehti ulkona miten sattuu ja liikkuminen näytti vähän epäsymmetriseltä. Vasemmalta lannerangasta löytyi kireyttä lihaksistosta, mikä saatiin hyvin auki. Se selittäisi epäsymmetriaa. Kireys sopii kaatuilujen aiheuttamaksi ja aika rajusti pentu liikkuu muutenkin. Sain Giblillekin jumppaohjeet. Uutta käyntiä se ei tarvitse, jos ei vaivoja tule. 

Gibli oli vilpittömän ilahtunut, kun olin järjestänyt sille ihan oman ihmistapaamisen. Se oli aluksi ylitse pursuavan hirveä innokas, rauhoittui sitten. Ft kehui sen antautumista käsittelyyn. Käsittelyä tahditti hännän taukoamaton paukutus ft:n reiteen. Luottavainen ja avoin koira.

torstai 22. helmikuuta 2018

Ulkoilua, pakkasta ja ryhmätreeni

Pakkasta on ollut vähän reilummin. Olemme käyneet edelleen hyvän mittaisilla metsälenkeillä. Tällä viikolla en treenannut Giblillä agilitya. Kotona on uutena harjoiteltu lepopaikalle menoa. Nopeasti se hoksaa, mitä haluan. Paikalla olemista on myös harjoiteltu ja sivulle tulemisia eri asennoista.

Ryhmätreeniin otin Lystin. Gibli oli mukana lämmittelyissä ja jäähdyttelyissä, vatkasi häntäänsä ja kiljahteli. 

Lysti luki kauempaakin takaakierrot. Oikeaan putkeen se upposi hyvin. Päällejuoksukohdassa olisin voinut antaa tilaa alusta saakka enemmän. Tiukassa käännöksessä Lysti kääntyi (taas) parhaiten, jos käänsin sen ennen hyppyä viereltä. Valssilla se valuu. Takana leikkaamiset se lukee epäröimättä ja ne tuntuvat sujuvilta. Pitäisi taas kellottaa. Slalom menee vaivatta pienin ohjausvihjein.

Tekoturkis suussa


Karvaturri

Harmi, että fokus ei ole kohdallaan. Kivat olisi ilmeet.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyppytekniikkaa ja sen semmoista

Eilen kävimme metsässä ja jäällä (ensimmäistä kertaa tänä talvena) hyvän mittaisella lenkillä. Koirien taluttaminen ei suju kuin vasemmalla kädellä.

Tänään otin Giblin mukaani hallille. Hyppytekniikasta mentiin diagonaalit, okseri ja taipumista ensimmäistä kertaa. Diagonaaleissa se menee ristilaukkaa edelleen. Taipumiset menivät hienosti. Lisäksi otin twistit 2 x per puoli, saa olla tarkkana, jotta pentu hyppää riman yli. Teetin myös takaakierrot 1/puoli.

Puomin pätkän laitoin maahan ja pentu teputti sen päästä toiseen nakki houkuttimena. Eka kerralla meni miten sattuu, sitten hoksasi, mitä halusin. Tämäkin jääkööt hautumaan.

Olkapääni kanssa oli taivuttava maanantaina lääkäriin. Hauiksen pitkän pään jänne on ärtynyt ja on kiertäjäkalvosimessakin vikaa. Sain kortisoni- & puudutepiikin, särkylääkereseptin ja kehotuksen välttää mm. käden nostoja. Särky oli viheliäistä koko illan olkapäästä sormiin saakka eikä yläraajaa voinut liikuttaa mihinkään. Joillekin tulee kortisonipiikistä sellainen reaktio ja selvästi kuulun sellaisiin. Huonoa oli, että en päässyt seuranmestaruuskisoihin, joten Lysti ei päässyt puolustamaan pokaaliaan.

Gibli askarteli nahkasohvaan 20 cm pitkän reiän. Onneksi on selkänojan taitteessa. Oli kiinni ompeleminen hankalaa, koska reiästä puuttui paloja. Piti ostaa nahkaneula, sormustin ja tekonahkaa. Laitan joku päivä kuvan, kunhan saan kännykästä siirrettyä. Varsinainen Jylsijä.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Hallilla

Kävin hallilla molempien koirien kanssa. Videoin Gibliä hyppytreenejä varten. Lystille opetin torstaista kepeille etenemistä putken jälkeen. Laitoin namialustan keppien alkuun, jolle koira ampaisi useita kertoja. Kun otin alustan pois, ei enää ampaissut. Jep. :)

Gibli joutui oikein urakoimaan: diagonaaleja (3 bumpperia) yhteensä 5 toistoa, okseri x 2, perussarja x 1 ja kasvava sarja x 2. Harjoitusten väliin tuli tauot rakentamisen ajaksi. Sitten kokeilin takaakierrot 1 per puoli, ensimmäistä kertaa siinä oli 2 hyppyä ja palkka jäi lähtöön. Voisin ohjata kauempaa, koska pentu osaa. Aloitin takana leikkaamisen alkeet. Se saa jäädä hautumaan.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Treenien suunnittelua

Katsoin Lykyn treenisuunnitelmaa. Se oli puolivuotias, kun tutustui esteisiin ACE:n pentukurssilla. Sitten minulta murtui nilkka, jonka korjaantumisessa meni liki 3 kk. Siitä toivuttuani aloitin ohjaustreenit Lykyn ollessa 9,5 kk, siis ihan perus - putki-5 cm:n rima -juttuja. Sittemmin Lykyn ohjautumiseen saatoin aina luottaa. Jos Lykky kääntyi väärin, videolta löytyi aina vika minusta. Ajattelin siis opettaa Giblin samalla lailla.

Turha lie sanoa, että vanhojen muistiinpanojen läpikäynti sai Lykyn ikävän lyömään läpi. 

Lystin kanssa aion treenata vaikeita kepeille menoja.

Olkapäälle ei kuulu kovinkaan hyvää. Koiria on talutettava vasemmassa kädessä tai ulkoilutettava irti enkä saa nostettua auton takaluukkua ylös. Ajoin tänään metsän laitaan, mikä kertoo jotakin. Palkka on heitettävä alakautta tai vasemmalla kädellä. Varaan varmaan taas ensi viikolle lääkärin.

torstai 8. helmikuuta 2018

Tikkinen treenaa

Pitkästä aikaa päästiin ohjattuun ryhmään treenaamaan. Viimeksi sellaisesta on nautittu joskus viime keväänä.

Rata oli viime viikonlopun valmennuksen jäljiltä. 
  • Heti toisen hypyn jälkeen piti kääntyä. Jos olin sivummalla merkkaamassa, Lysti latasi pitkän hypyn. Kun vekkasin vieressä ennalta, koira kääntyi mainiosti. Tämä pitää muistaa taas kisoissakin!
  • Viskin se tekee myös tiukasti. 
  • Takaakiertoon voin lähettää kaukaa.
  • Putken jälkeen Lystin oli vaikea hakea edessä olleet kepit. Ulkokautta ohjaten sujui paremmin.
  • Pitkittäin olleen hypyn siivekkeeltä Lysti kääntyi 180 astetta parhaiten, kun käänsin taas ennen ponnistusta.
  • Pakkovalssit onnistuivat hyvin. Vielä sujuvammin meni japanialainen
Oli kivaa!

Kiljukki (=Gibli) oli mukana. Se käyttäytyy muita ihmisiä ja koiria nähdessään kuin teini, joka näkee idolinsa. Häntä hakkaa jo autohäkissä ja kohteet kohdatessaan se kiljuu: "En ehkä kestä!" Hiljeni se ajastansa.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Agilitya

Otin pennun mukaani hallille.

Tein ensin hyppytekniikkaa, 5 hypyn kasvavaa sarjaa ja perussarjaa. Perussarjassa pentu ponkaisi alkuun 2 viimeisen riman yli samalla loikalla. Oli lisättävä jarrua.

Sen jälkeen lähettelin sitä putkiin ja tein yhdelle bumpperihypylle erilaisia ohjauksia. Kivasti se kääntyy. 

Ihan parasta oli, että jäähdyttelyn jälkeen autolle palattuamme Gibli seisahtui ja tuijotti hallin ovea. Jos se olisi saanut valita, emme olisi menneet autoon kotimatkaa varten. Kotimatkalla tuumin, että pitää kehittää jotakin systematiikkaa treeniin. Alan mennä varmaan samoilla systeemillä kuin Lykyllä. 

Ai niin, varasin olkapäätä varten lääkäriajan ja kun olkapää tuntui tulevan paremmaksi muutenkin, peruin sen. Eilen ja tänään olen miettinyt, varaanko sittenkin ajan uudelleen. Yläraaja liikkuu paremmin, mutta tietyissä asennoissa ja liikkeissä vihloo ikävästi.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Metsässä

Pakkassäässä kuvaaminen ei sallinut pysähtelyjä minulle eikä koirille. Hetken paistoi aurinko niin, että tuntui keväiselle.



Gibli ei näytä enää kovinkaan pennulta. Rintaosasta sen nuoruuden huomaa
parhaiten. Ikää on kohta 9 kk.

Keskiviikkona agilityharjoituksissa onnistuin hajoittamaan olkapäätäni putkipainoja nostellessani. On hankala laittaa käsi hihaan, takki henkariin, nostaa maitopurkkia, tankata auto tai tehdä lumitöitä. Jos ei asetu, pitää toivoa, että menee lisenssivakuutukseen. 

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pakkastreeniä

Että pidän näistä pakkasista ja lumesta. Aurinkokin on näyttäytynyt parina päivänä.

Tänään kävin molempien kanssa hallilla. Ei ollut kunnon suunnitelmia, pitäisi olla.

Giblille teetin taas diagonaali-bumpperit ja okserin. Samalla treenasin lähtöjä niin, että olen eri paikoissa. Kahdella u-putkella ja bumpperihypyllä harjoittelimme lopulta ohjauksia lyhyesti.

Lystillä juoksutin puomin ja harjoittelin eri ohjauksia samalla putki-hyppy-jutulla. Se lukee huonommin ulkopuolelta takaakiertoa, jos pitää kiertää oikea siiveke. Vasen siiveke oli sen sijaan sujuva. Voi johtua myös omasta toispuolisuudestani.

Giblillä olen harjoitellut kapulan ottamista ja pitämistä, varmempia maihinmenoja eri paikoissa (ei vielä osaa), sivulletuloa jne. Seuraaminen on ihan alkeistasolla vielä. Irrotus on itsestään lumpsahtanut kohdalleen. 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Sydänrinta ja nainen autokaupassa


Oli saatava Giblistä uusi kuva, pilvisyydestä huolimatta. Tämä on onnistunein. :) Ilme ei näy, mutta sydän näyttää säilyvän.



Tänään oli vähän erilainen aamu. Heräsin aivan liian aikaisin. Ylös noustuani laitoin koirien ruuat turpoamaan kippoihinsa ja lähdettiin metsään polttamaan energiaa. Työviikolla iltaisin metsäily ei onnistu, vaikka olisi tarpeen, kun kadut ovat kaljamalla ja siksi ulkoilu vähempää. 

Muusta kuin koiraelämästä todettakoon, että vähensin joulukuussa some-aktiivisuuttani (tosin en ole kovin aktiivinen ikinä ollutkaan) noin 80 prosentilla. Käyn katsomassa vain pakolliset jutut. En halua kuormittaa itseäni puolituntemattomien kuulumisilla tai sellaisten ihmisten kuulumisilla, joille en nähdessäni osaisi sanoa sanaakaan. Siitä vapautuneen ajan olen käyttänyt mm. kodin järjestelyyn ja kaiken tarpeellisen ja välttämättömän tekemiseen. Hyödyllistä! Helpottavaa!

***

Sitten sarjaan nainen autokaupassa. Saapastelin paikalliseen nimeltä mainitsemattomaan Toyota-merkkiliikkeeseen yhden etukäteen katselemani auton luokse. Mielestäni olin pukeutunut, kuten keskivertoihminen täällä pukeutuu. Oli ehjät ja puhtaat kengät, sukat samaa paria, ei-löpsähtäneet-farkut, koirankarvaton tummansininen fleece (ihan hyvää merkkiä, vaikka ehkä huono veto), kaulaliina ja pipo. Paikalle asteli kokenut MIESmyyjä. Keskustelen muistan menneen näin:

- "Siinä sitä olisi vähän uudempi auto. ...Mutta sillä on sitten hintaakin enemmän."
- "... Niin. (?)" 
- "Onkos sinulle tämä merkki tuttu?"
- "Minulla on tämä sama auto vuosimallia XX, ajattelin vaihtaa uudempaan."
- "A-haa. Jaa. Paljonkos sillä on ajettu?"
- "Reilu 140 tuhatta kilometriä, siksi ajattelin vaihtaa vähemmän ajettuun."
- "Kuinka kauan sinulla on se ollut?"
- "Uudesta asti."
- "Ahaa, joo. Sitten sinä ajat suhteellisen paljon vuodessa."
- "Niin. XX-XXX vuodessa. Paljonkos sellaiseen noin suurin piirtein tulisi välirahaa?"
- "Se tekisi noin XX. Mutta meiltä saa kyllä rahoituksen. Sen voi räätälöidä todella pieneksi sen kuukausisumman, niin se ei haittaa normaalielämää."

P.S. Jos maahantuoja tai vastaava haluaa, voi ottaa minuun yhteyttä ja tarjota pieniä etuja. Samoin voi ostaa mainospaikan FMBB-kisapaitaan. Tuo myyjä menetti mahdollisuutensa jo avausrepliikkiinsä.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kiva treeni

Pakkasilla olemme harjoitelleet kotona paikalla pysymistä, maahanmenoa, sivulletuloa ja kapulan pitämistä.

Pakkaslukemat laskivat ja ajoin koirien kanssa hallille. 

Lystikki haukkui ja pyörähteli innosta. Sen kanssa tein rataa, jossa piti irrota. Lysti sen osasi. Takaakierron ohjaaminen ulkopuolelta onnistui. Keppien leijeröinti sujui. 

Giblikki teki treeninsä kahdessa osassa. Ensin mentiin vain suoraa ja mutkaputkea, sitten lähetyksiä putkiin sivumpaa ja kauempaa sekä sokkoputkea. Sitten pentu sai treenata speedbumpeilla diagonaalit ja okserin. Nyt laukka osui diagonaaleihin oikeammin. Lopuksi harjoiteltiin suoran putken kautta hypyn takaakierrot x 1/puoli ja 180 asteen käännökset 1/puoli speedbumpilla. En halua taivutella pentua vielä liikaa, sitä paitsi se käätyy pienesti ja oikealla laukalla. Harjoittelimme samalla lähdössä pysymistä ja lähetyksiä eri paikoista. Pentu ei varastanut kertaakaan. Gibli on mainio yhteistyöhaluinen pieni koira!

Tämän jälkeen kävelimme lumituiskussa. Jatkan espanjankielen kurssia. :)

Gibli painaa tänään 19 kg. Sen paino kulkee tismalleen kasvukäyrää pitkin. Jos ennuste pitää paikkaansa, se painaa vuoden iässä 21-22 kg. 

Olen kytännyt auringonpaistetta, jotta voisin ottaa koirista kuvia. Aurinko on vilahtanut vain silloin, kun en ole päässyt kuvaamaan. Harmittaa.

P.S. Sain koostettua loukkaantumiskyselyn tulokset. Ne löytyvät täältä.

torstai 18. tammikuuta 2018

Treeniä

Kävin Giblin kanssa hallilla. Tällä kertaa teetin hyppytekniikkaa bumpeilla diagonaaliin ja esittelin okserin ja riman 15 cm korkeudella. Opettelimme myös lähdössä pysymistä. Kahdesti hyppyytin minikorkuisen renkaan per puoli.

Gibli ei treeneissä juuri ruokapalkkaa arvosta. Ottaa kiltisti sen suuhunsa, mutta sylkäisee pihalle tilaisuuden tullen.

Sisällä molemmat ovat temppuilleet tasapainotyynyllä. Samalla toinen harjoittelee malttia.

Gibli on keksinyt kivan harrastuksen. Se etsii täkin kulman pussilakanan käsireiästä ja tyhjentelee sitä täytteistä. Yritän liittää tähän kuvat. (Kännykällä päivitys on hankalaa.) Teki tempun kaikille talouden täkeille samana päivänä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Gibli kaupungilla

Vein pentuni keskustan kauppakeskukseen, minne koirat saavat mennä. Aluksi Gibli olisi halunnut tervehtiä kaikki. Sitten se kyllääntyi, mikä oli yksi taka-ajatukseni. Uudet alustat, liukuovet tai liukuportaat herättivät kiinnostusta. Liukuportaita vain katseltiin onnettomuuksien välttämiseksi.

Noin muuten olemme ulkoilleet ja nauttineet muutaman asteen pakkasista. Lenkillä huomasin ilokseni, että lelun irrotus on vaivaton. Lisäksi Gibli keksi tuoda sen minulle useaan otteeseen. Kunnes viisas ja ovela kettu (= Lysti) otti lelun haltuunsa ja kantoi kotitielle saakka.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Agilitya

Lähdin molempien koirien kanssa hallille.

Lysti aloitti reilun kuukauden mittaisen tauon jälkeen yhdellä treenillä. Gibli treenasi kaksi lyhyttä pätkää. Kahdella koiralla treenin saa sopivasti tauotettua.

Lysti meni hallissa ollutta rataa. Siinä oli alkuun välistäveto, jonka ohjasin pelkällä vastakkaisen käden merkkauksella. Tätä(kin) olen vältellyt kisoissa, mutta se toimi. Eka kerralla koira varasti puomilta, toisella kerralla otti kontaktin hyvin. Lysti tuntui tosi nopealta.

Giblin kanssa mentiin mutkaputkea, takaakiertoja ja hypyiltä käännöksiä pelkällä siivekkeellä tai 5-10 cm rimalla. Sitten Gibli hyppäsi matalan renkaan 3 x per puoli.

Tulipa hyvä mieli treenatessa! Lystin into tarttui ja Giblin nokkeluus ja vikkelyys kruunasi harjoitukset.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Lisää treeniä

Täällä ei edelleenkään pysy pystyssä ilman nastoja ja koska koirille ei sellaisia voi asentaa, kävin tänäänkin hallilla aktivoimassa Gibliä. Eilen käveltiin pidempi "hiekoitettu kaupunkitie" -reitti molempien kanssa.

Hyppytekniikkana tein kerran perussarjan ja kolmesti kasvavan sarjan. Kasvavalla sarjalla koira venytti tarpeeksi, kun palkkana oli pallo. Ruoka ei niin nappaa.

Jonkin verran tehtiin kahdella putkella eri ohjauksia. Pimeä putkikulma sujuu jo.

Esittelin minikorkeuksisen renkaan. Gibli palkitsi hyppäämällä muutaman kerran sen läpi.

Lopuksi treenattiin sivulletuloja ja malttia lähtöasentoon. Pallolle koiruus pääsi vasta luvan kanssa. Gibli pysyi paikoillaan, vaikka itse liikuin. Näitä ollaan harjoiteltu olohuoneessa, onneksi oppi siirtyy myös halliin.

Noin yleisesti voisin todeta, että Gibli tulee jo luokseni leikkimään ja siinä mielessä sillä on hajua, mitä hallilla puuhaillaan.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hyppytekniikkaa

Ulkona on nyt vettä jään päällä, joten kaduille ei ole koirain kanssa asiaa. Giblin julistin hallikelpoiseksi noin 4 viikon tauon jälkeen. Kävimme treenaamassa hyppytekniikkaa. Tässä on videota. Teimme perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Lopuksi lähetin sitä putkeen muutaman kerran, mutta pentu, tai ei enää kovinkaan pentu, vaikutti väsyneeltä ja lopetimme treenit.

Uuden vuoden raketeista kommentoin sen verran, että Lysti pelkäsi tuttuun tapaansa ja painui vessaan läähättämään. Gibli ei raketeista välittänyt, mikä on suuri helpotus.