maanantai 30. kesäkuuta 2014

Putkiohituksia ja kontakteja

Viikonloppuna minusta kuoriutui penkkiurheilija jymähtäessäni aika ajoin livestreamin ääreen katsomaan MM-karsintoja. Näin upeita suorituksia!

Otin pelkästään Lystin mukaani hallille, koska optiona on (himputin sade) oli ehkä treenit illemmalla Lykyn kanssa. Vein Lystin taas tossuissa halliin sisälle saakka. Tällä "tossut aina ulkona kesäisin" -metodilla tassut kestävät. Eilen tilasin lenkkareita 2 paria lisää, kaksi alkaa hajota. 35 $ pari + rahti 20 $, jos jotakin kiinnostaa.

Harjoittelimme ohjaavaan käteen tuloa, se on perinteisesti ollut Lystille vaikeaa. Mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Tein näitä u-putken edessä pelkällä putkella, A:n jälkeen, keinun jälkeen, pujottelun jälkeen. Ei mennyt koira vipuun, ei. Aina kiinnosti ohjauskäsi. Joko se on edistynyt tai minä tai jotakin. Hyvin tyytyväinen olen tähän.

Sitten treenasimme kontakteja. Viimeksi jäin miettimään, haittaako, jos Lysti lähtee mukaani, jos pysähdyn vierellä ja jatkan matkaani. Jos kisoissa pysähdyn ja lähden liikkeelle, haluan silloin koiran mukaani = ei haittaa. En siis treenannut sitä, vaan kokeilin pitkästä aikaa, voinko juosta ohi pysähtymättä ja tehdä persjätön. Kyllä voin. Tieto riittää. Toivon sen toimivan kisavireessä myös.

Sattui haaverikin. Lysti tuli vähän vinosti puomille, joka vähän antoi periksi, minkä seurauksena Lysti hyppäsi pois ylösmenon yläosalta. Tämän jälkeen Lysti ei meinannut uskaltaa kivuta koko puomille, mutta sain sen yllytettyä. Muutama toisto vielä otettiin, jotta koira näytti suht rohkealta. 

Kolmantena treenattiin takaakiertoja marekovicilaisittain. Aion kokeilla kisoissa, jos tulee sopiva tilaisuus.

Alla on kaksi kuvaa SM-finaalista. Ne on julkaistu kuvien ottajan, Jukka Pätynen/Koirakuvat.fi luvalla. Kiitän kuvista ja luvista.

Keinun alastulokontakti saisi tällainen aina ollakin.

Pidän Lystin ahnaasta ilmeestä tässä kuvassa.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Vieheleikkiä ja kontakteja

Tänään vietin miniloman toista päivää. Lämpöä riitti miltei 15 astetta eikä edes satanut koko aikaa. Niin sitä vaan juhannuksesta kesä alkaa. :)

Ajoin molempien koirien kanssa hallille. Vieheleikitin ne ensin yhdessä toista kertaa Tässä on alusta video. Leikkasin leikkimiset lyhemmiksi, jotta videosta tuli jotenkin tolkullisen mittainen. Lystin on edelleen vaikea katsoa toisen leikkiä. Tuossa vielä pysyy paikoillaan, mutta myöhemmillä kerroilla nousi seisomaan ja hiipi lähemmäs taas. Lykky malttoi hyvin. Aluksi liikahti, kun Lysti pääsi leluun, myöhemmin pysyi ihan aloillaan. Näytti tuo muiden silmiin miltä tahansa, voin silti sanoa, etten muutama kuukausi sitten olisi uskonut, että voin treenata noin kummankaan kanssa.


(Tässä *klik* on jollekin tosikatsojalle koko pätkä, leikkiosuudet on nopeutettu.)

Yhteisleikin jälkeen treenasin kontaktit. Vein aluksi Lykyn autoon odottamaan. Lystille on vaikeaa, jos pysähdyn ja jatkan matkaani. Sille piti sanoa toisen kerran "osu" eli kontaktikäsky. Keinun jälkeiset valssit sujuvat jo paremmin kuin aiemmin. En tiedä, uskallanko ikinä toteuttaa niitä kisanopeuksissa.

Lykky osasi kontaktitreenit paremmin. Se ei mennyt vipuun kuin kerran, kun ohijuoksin. Valsseissa ei ollut ongelmaa. Muuten pysyi tosi hyvin ja sai palkaksi vieheleikkiä. Se oli ihanan kylläisen oloinen treenin jälkeen. 

Lopuksi käytiin kävelemässä lammen laitamilla. Lykky luopui hienosti myös rannassa polskineen sorsan katselusta. 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Lykky ryhmätreenissä

Hallissa oli edelleen Marekovicin rata, jonka olen mennyt aiemmin Lystillä. Menin sen nyt sitten Lykyllä. Huomioita:
  • Takaakierto-niiston jälkeen lähde aiemmin pois edestä.
  • Lykky piti käydä kääntämässä keinulle ihan peruskäännöksellä, jottei kaarrattanut. Lysti kääntyi tarpeeksi, kun rytmitin kaukaa. 
  • Vastakäännöksen tein ilmeisesti hyvin, koska vetäjä ei kommentoinut. (Hän on tarkka ja pidän siitä.)
  • Ennen keppejä ehdin persjättöön eikä se Lykkyä haitannut tippaakaan. 
  • Ennen A:ta olevalla hypyllä minun pitää vaan kääntää Lykky kauempaa, jos en ehdi itse lähemmäs. Käännä rintamasuuntaa vastaan ja ohjaa kädellä riman yli.
  • Loppu meni suunnitelmien mukaisesti. 

  • Lykky ei tiputtanut yhtään rimaa.
  • Se oli rauhallisempi kuin aiemmin. Ei haukkunut.
  • Mulla ei ollut mukana viehe, vaan patukka. Annoin sen kanssa rallatella välillä ja se selvästi siitä nousi. Pitää yrittää sitä viehettä tuoda treeneihin. 
  • Vapautin kontakteilta, kun olin itse vielä takana. Jatkossa treenaa ohijuoksuja kontakteilla!

Valoisat illat

Omien koirien treenaus meinaa jäädä. Töissä tein alkuviikon pitkää päivää ja huhkin vielä oman seuran agilitykisoissa. Pihaakin on laitettava, minkä jälkeen on pakko huilia. 

Eilisiltana kehtuutti, mutta onneksi lähdin myöhään koirien kanssa metsään. Yksi tie kulkee ihanasti järven rantaa pitkin. 


Metsässä on paksua sammalta vanhojen kuusien alla. Molemmat koirat saivat siellä juoksuhepulit. Tiedätte varmastikin juoksutyylin, missä takapää menee matalalla ja siinä on selvästi enemmän tehoja kuin etupäässä? Ne kirmasivat ympäri puita, hivottelivat toisiaan ja välillä piehtaroivat sammalikossa. Minua nauratti niitä katsoessani. Rallien päätteeksi Lystiltä puuttui yksi tossu. Laitoin koirat etsimään ja samalla huomasin itse tossun sammaleen päällä. Katsoin, kumpi sen löytää. Lykky pääsi aiemmin hajulle, seurasin kuinka se tarkensi ja kehuin vuolaasti, kun tossu löytyi. 

Tänään pidän vuosilomapäivää. Kävin hallilla molempien kanssa. Lystille harjoitin luopumista vieheestä ja se olikin nyt sille helppoa. Teetin puomin, keinun ja muutaman esteen sarjoja viehe palkkana. Lysti kiskoo viehettä ihan eri lailla kuin muita leluja, sen avulla sain keinuakin paremmaksi. Hyödynnän ilmiötä jatkossakin. Lopuksi kokeilin vastakäännöksen ja "väärällä kädellä" takaakierron, onnistuivat.

Sitten otin Lykyn viehelelun kanssa. Sillä treenasin myös vastakäännöksen ja väärällä kädellä takaakierron, yhdellä otolla ne olivat ok. Kepit mentiin pariin kertaan, puomi myös. Pääpaino oli taas vireessä. Pitkään ei oltu. (Rehellisesti sanottuna: En jaksanut enää. Lysti kiskoi ennestään väsyneistä käsistäni kaikki voimat.)

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Agitreeniä + kuvia ja tilastoja kisoista

Juhannusta ei vietetty erityisemmin. Tänään ei ollut tarkoitus treenata, mutta koska hallilla oli käytävä joka tapauksessa, otin koirat matkaan. Projekti Vireeseen liittyen todettakoon, että Lykyn kanssa se todella on vireillä koko ajan. Kerron esimerkein, miten se näkyy arjessa: Kotoa lähtiessä Lykky ulko-oven jälkeen kiirehti kohti autoa niin, että hihna kiristyi. Koira päätyi takaisin kuraeteiseen ja taisi siinä kirosanakin lipsahtaa. Uudella yrityksellä kulku autolle oli maltillinen ja koira ihan eri mielentilassa. Sama juttu oli matkalla autosta halliin. Intoa oli ja hihna kiristyi, oli taas muistutettava säännöistä. En vaan voi lipsua sinnikkään nousukkaani kanssa.

Päätin treenata molempia vuorotellen, niin että ovat molemmat irti hallissa. :D Pääpainona oli siis häiriö ja hallinta. Olen kerran leikittänyt niitä vuorotellen, mikä sujui hyvin. Silti tämä oli ihan uusi kokeilu. Otin leluksi vieheen.

Lykky oli hyvä, se jaksoi joka kerta (miinus yksi yritys) maltillisesti odottaa, kun Lysti leikki ja suoritti muutaman esteen agilitya. Paitsi kerran Lykky olisi halunnut tulla mukaan, kun Lysti tuli vierestä putkesta, mutta ärähdin sen pois. Pidin sen ilmeestä muuten, oli tyyni, ei tärissyt eikä vinkunut eikä tuijottanut lelua.

Lystillä oli hankalampaa ja tajusin, että en ole ehdollistanut sitä kunnolla luopumaan. Lysti välillä vinkui eikä tahtonut kestää aloillaan, ei se kuitenkaan luokse saakka tullut, joten sain Lykynkin kanssa leikkiä ja treenata rauhassa. Samalla Lykky näki, että suojelen sen leikkirauhaa, kun käskin Lystin kauemmas. Omilla vuoroillaan Lysti puri vimmalla leluun, aivan eri volyymillä kuin keskenään ollessamme. Tuli taas mieleeni, että jos joskus tipahdan avantoon, toivon, että se on minua kiskomassa.

Lopuksi vein Lykyn autoon ja testasin Lystin kanssa kohtia, mitkä Marekovicin koulutuksessa jäivät treenattaviksi. Toinen oli takaakierto, johon kokeilin myös niistoa. Toinen kohta oli pyöritys, mihin Lysti ei edelleenkään kovin tiukasti tule. Tähän liittyy myös kokoamisen vaikeus. Näitä on vaan treenattava. Vieheen kanssa Lysti suoritti keinun hyvin, siitä jäi hyvä mieli.

Treenattavaksi merkkaan vieheleikityksen Lystille. Siitä on sillekin hyötyä ratoja odotellessa ym. Voin treenata sitä tassuystävällisesti hallin kumirouheella, jätän siksi aikaa tossut seinän viereen odottamaan.

***

Palaan vielä agilityn SM-kisoihin ja rotutilastoihin. Makseja oli ilmoittautunut 211. Suurimpien roturyhmien osuudet: Bordercollieita osallistui 94 eli 45 %, kelpieitä 26 eli 12 %. Belgianpaimenkoiria oli 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4%) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria oli 15 (7 %).

Finaaliin pääsi 50 koiraa. Niistä bordercollieita oli ylivoimaisesti eniten eli 30 (60 %), kelpieitä 7 (14 %), belgejä 5 (10 %) (3 tervua, 2 gronttua) ja australianpaimenkoiria 2 (4 %). Otos on pienehkö, mutta bortsuista noin kolmannes pääsi finaaliin, kelpieistä noin neljännes, belgeistä noin viidennes ja australianpaimenkoirista noin joka 7. Finaalissa bortsuja oli suhteellisesti enemmän kuin karsintaradalla, kelpieitä ja tervuja oli suurin piirtein samassa suhteessa, australianpaimenkoiria vähemmän.

Kilpailuissa yksi valokuvaaja kiinnitti huomiota ja otti valokuvan putken painosta, jonka hihnat oli vedetty liian tiukalle ja painoi putken lysyyn. Vastaavaan kuoli muistaakseni vuosi sitten yksi belgianpaimenkoira. Lystihän on suht iso belgi, säkä yli 60 cm ja putken halkaisijan pitäisi olla 60 cm. Käytännössä se on aina vähän pienempi. Putken muodon pitää seinämille kiinnitetty metallispiraali. Tässä Maarit Karhu-Teiskosen ottamassa kuvassa näkyy se huono putkipaino oikean kantapääni takana. Putki painuu lysyyn yhdestä kohtaa. Putki on pullea ennen sitä, koska Lysti on sisällä.


Viikolla käteni osui Lystin selässä oleviin möykkyihin. Katsoin tarkemmin. Sillä oli turvotusta ja pitkittäisiä verirahkoja siinä kohtaa, missä selkä on ylimmillään. Iho on muuten siisti. Liekö se oli ryykännyt putken yläreunaan? Mihinkään muualle selkä ei mielestäni ole osunut eikä koira itse pääse siitä kohtaa raapimaan tai puremaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ei tullut mieleenikään tarkistaa, että painot ovat oikealla lailla, varsinkaan noin isoissa kisoissa. Koiraystävällisimmät putkipainot olisivat tuollaiset leveäselkäiset, mitä tuossakin putkessa on osin käytetty. Jos käytetään pussipainoja, joissa on säädettävät hihnat, niiden on oltava tarpeeksi löysällä. Pitäkää siis silmänne auki kisoissa ja treeneissä.

Muita Maaritin kuvia:

Puomille
Puomin alastulolta tuli vitonen (tuomarin käsi on pystyssä).

Kohti keinua

Keinulla

Viimeinen hyppy on hypätty väärin päin, naurattaa.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Projekti Vireen väliraportti

Seuraavassa videossa näytän pätkiä helmikuun treenipätkien välistä ja kesäkuun harjoituksista. Moni koira kiihtyy agilityssa ja monen mielestä Lykky oli makea, mutta minusta virettä alkoi olla liikaa. Aloitin siksi helmikuun lopulla Projekti Vireen, joka on edelleen kesken. Tältä näytti 7.6. 


Mitä on tehty? Kaikki uusiksi, alkaen arkihallinnasta, mikä on kaiken perusta. Myös Lystin kohdalla, koska ei sekään ole mikään vässykkä. Ei meillä pellossa olla eletty ennenkään, luvat on odotettu tekemisiin, mutta nyt kiinnitettiin huomiota seikkoihin, joita en ollut ennen edes rekisteröinyt. Minua on auttanut Seppäsen Maria, johon tutustuin toissatalvena vuokratessani hänen agilityhalliaan. Hän neuvoi silloin, kuinka koira opetetaan kulkemaan hihnassa vetämättä ja perehdytti vieheleikkiin. Hänen rentona, vapaana ja vaarattomana kulkeva ex-ongelmakoiralaumansa herätti kiinnostukseni, kunnioitukseni ja luottamukseni. 

Helmikuussa aika oli kypsä: halusin käytännössä oppia hiljaista auktoriteettia ja hallintaa, joten soitin Marialle. Hän sanoi puhelimessa sanat, jotka muistan vieläkin: "Ei se ole hallintaa, että koira tekee tempun palkkion toivossa, jättää pelosta jotakin tekemättä tai on jatkuvasti käskyn alla. Hallinta on syvempää." Huokaisin puhelun jälkeen. Tiesin soittaneeni oikealle ihmiselle. 

Tapasin häntä koirieni kanssa muutamia kertoja. Emme suinkaan keskittyneet pelkkään vireenhallintaan, vaan lähdettiin liikkeelle arkihallinnasta. Tuhansien koirien kokemus näkyi kaikessa ja arvostukseni Mariaa kohtaan vain kasvoi. Opin valtavasti koirien käytöksen havainnoimisesta ja lukemisesta. Aloin tajuta, miten paljon signaaleja minulta meni jatkuvasti ohi. Luin suositeltuja materiaaleja. Hoksasin, että käytös, mitä pidetään normaalina tietyille roduille, on monesti (ongelma)käytöstä, johon voi puuttua. Siihen vaikutetaan pääosin omistajan toimintaa muuttamalla. Opin koiristani ja niiden ominaisuuksista lisää.

Mikä oikeasti on muuttunut:
  • Koiria ei tervehditä heti sisään tultua, vaan vasta jonkin ajan kuluttua, jos siltä tuntuu.
  • Ne eivät nuku sängyssä vieressäni.
  • Ne eivät ole jaloissani, kun teen töitä tai olen koneella. Projektin myötä ne ovat alkaneet torkkua levollisina kauempana (Lykky eteisessä, Lysti makkarissa) eivätkä seuraa minua sisällä.
  • Niitä rapsutetaan vain silloin, kun ihmistä huvittaa, ei koiran pyynnöstä.
  • Ennen ruokailua ja ulos lähtemistä ne odottavat rauhallisesti eivätkä hösää.
  • Autohäkkiin hypätään ja poistutaan vain luvallani.
  • Minut ohitetaan kunnioittavasti. Esim. vapautuksen jälkeen ohitseni ei rynnätä ovesta takapihalle eikä lenkeillä "vahingossa" osuta polviini tai hidastella edelläni.
  • Vapaana ollaan kuulolla ja oikeassa mielentilassa. Ennen koira tulivat kutsusta luokseni. Nyt ne pitävät itse huolta, että pysyvät lähelläni. *KLIK* Aika harva agilitykisoissa vapaana juokseva koira on tässä mielessä hallinnassa. Tyypillinen agilityhumputtelija tulee toisten koirien luota aikaisintaan toisella käskyllä pois.
  • Pidän huolta, että yksikään irtokoira ei pääse meitä 2 metriä lähemmäs. Suojelen näin omaa laumaani, jolloin koirieni ei tarvitse sitä tehdä.
  • Ei on ei ja sitä on uskottava. Silloin luovutaan siitä, mitä ollaan tekemässä. Esim. luovutaan toisen koiran katsomisesta, agilityn seuraamisesta, tenniksen katselusta, kadun poikien sählyottelun seuraamisesta jne. Kiellon teho on projektin aikana noussut 30:stä 85:een prosenttiin. Tavoittelen isompaa prosenttia.
  • Hihnassa ei vedetä. Minäkään en saa kiskoa. Haistella saa rauhassa. Tavoitteena on kaikille osapuolille rento olotila. Hihnakävelystä on tullut mukavaa! *KLIK* No, välillä pitää muistutella, mutta "vetäminen" on sitä, että hihna alkaa olla tuntumalla eikä löysällä kuin vanha pyykkinaru.
  • Toisille koirille ei rähähdetä, vaikka ne provosoisivat. Omani eivät saa provosoida enkä minä saa provosoida niitä omalla käytökselläni.
  • Koirat on koiria ja tilanteet voivat muuttua yhtäkkiä. On ennakoitava.

Mikä virka koiralla enää on, jos sitä ei saa pitää hyvänä ja sängyn lämmikkeenä? Kyllä minä omiani pidän edelleen hyvänä ja rapsutan, mutta en niiden aloitteesta. Tietynlainen perushuomioimattomuus on uutta, tärkeää ja säilyy. Siihen olemme jo tottuneet. Kaikki koirat vaan eivät "kestä" liiallista hyvänä pitämistä. Isoa hellyyden osoittamisen tarvetta varten kannattaa hankkia (pieni) seurakoira.

Nykyään naksu & nakki ovat kovassa suosiossa. Itsekin niitä käytän ja suosin positiivisia vahvisteita niin pitkälle kuin niillä on tehoa. Tässä koulutussysteemissä erotellaan peruskoulutus ja temput. Peruskoulutuksessa koirasta kasvatetaan yhteiskuntakelpoinen. Sen vaan tulee käyttäytyä tietyllä lailla, olla hallinnassa eikä siitä saa palkkaa tai kehuja. Jos se käyttäytyy väärin, oikaistaan sen verran, minkä koira tarvitsee. Temppuja (toko, agility jne.) opetetaan palkiten.

Nykytietämykseni valossa en opettaisi hyvällä itsetunnolla varustettua koiranpentua tuijottamalla saamaan minua luovuttamaan suustani ruokaa (=katsekontaktista palkka). Tai kiljahtaisi ja vetäisisi kättäni pois, kun pentu puree. Kumpi on esimerkkien jälkeen pomo, pentu vai ihminen? Reagoisin kuin koiraemo tai Lysti. Se rähähti niin, että mikään ei jäänyt epäselväksi. Sillä Pentu-Lykky palasi ruotuun vahingoittumatta. 

Tämän ison projektin oheen on liitetty Lykyn vireen hallinta, jota on toteutettu em. systeemien lisäksi vieheleikillä.

Vieheleikki aloitettiin alkuvuodesta 2013. Silloin odotettiin, että Lykky aikansa leikittyään oma-aloitteisesti luopui vieheestä, jotta saalisleikki jatkui. Luopuminen nopeutui nopeasti tunnista muutamaan minuuttiin, kun koira hoksasi idean. *KLIK*

23.4.14 haastetta lisättiin. Edelleenkään koiraa ei käsketty, vaan odotettiin, että se luopuu oma-aloitteisesti: 

"Tavoite on nyt saada koira luopumaan vieheestä ennen kuin se pääsee puremaan ensimmäistä kertaa. Maria varoitti etukäteen, että luopuminen voi kestää, koska ensimmäiseen irrotukseenkin meni liki tunti. Ja kestihän se.

Heilutettuani viehettä reilun tunnin aukealla pellolla, oli pohjoistuuli jäädyttänyt minut. Olin itse luovuttamassa, koska Lykky ei ollut. Mutta tässä maailmassa tapahtuu ihmeitä. Yhtäkkiä koira ei enää innosta täristen tuijottanutkaan liikkuvaa viehettä, vaan alkoi rauhallisena katsoa kaukaisuuteen, venytti oikein kaulansa pitkäksi ja antaumuksella nuuski tuulen tuomia ihania hajuja. En ole täysin varma, saavuttiko Lykky täyttä luopumisen tilaa, mutta kyllä se aika lähellä oli. Annoin koiralle luvan ja katsoin, kuinka rakas malinoisini leikki."

Pian Lykky oppi luopumaan vieheestä yhä nopeammin ennen leikin alkua. Siirsin leikin agilitykentälle 30.5. Tarkoitus on siirtää sama mielentila agilityyn. Tässä on 10.6. otettu video:


Projekti Vire jatkuu niin kauan kuin harrastan koirieni kanssa. Vieläkään en Lykyn kanssa kisaa, jotten kiireellä pilaa saavutettuja asioita. Yllä olevasta autiosta maisemasta on vielä iso harppaus hektiseen kisatunnelmaan, mutta kisaturistina Lykky pystyy jo luopumaan kisan seuraamisesta ja rauhoittuu haistelemaan tien vieruksia. Lystin kanssakaan ei olla vielä valmiita, agilityssa hallinta ei aina pidä ja sen näkee ulkopuolisetkin lähdöistä ja kontakteista. Koirat ovat mestareita näkemään, milloin on niiden sauma.

Onko koira agilityssa hitaampi, kun se ei räyhää? Väitän, että ei ole. Lähdössä tyyni koira muuttuu kahdella laukka-askeleella ahnaaksi etenijäksi. Kun sen mielentila on oikea ja hallinta pitää, se keskittyy oikeaan asiaan, ohjautuu herkemmin ja kaarteet pienenevät. Tämän olen todennut jo Lystin kanssa. Lisäksi ohjauksen suunnittelu ja toteutus on helpompaa, kun koira pysyy lähdössä ja ottaa kontaktit sovitusti. Minulla on vahvistunut ajatus, että agilitykin on hallintaa ja voimakasviettisellä koiralla hallinnan pitää kestää, vaikka vietti on korkealla. En ihmettele yhtään, miksi bordercollie kasvattaa suosiotaan. Jos koira kaikesta kiihkeydestään huolimatta säilyttää nöyryyden ohjaajaansa kohtaan, se on hienoa. Silloin tällaisiin "välivaiheisiin" ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota.

Tulevaisuus näyttää, onnistummeko. Joka tapauksessa tämä on ollut tähän asti todella mielenkiintoista. Kävi tässä miten tahansa, kiitän sydämeni pohjasta Mariaa. Ihmistä, joka on uskomattoman hyvä lukemaan koiria - ja ihmisiä. En helmikuussa tiennyt, että olin astumassa uudelle polulle, jonka varrella olisi näin paljon nähtävää.

Kun Lykky oli pentu, kirjoitin ylös alla olevan kappaleen Pikku Prinssi -kirjasta. Silloin minulla oli suuria tavoitteita Lykyn harrastusuran suhteen. Ketun sanat ovat vaan käyneet yhä osuvammiksi. Tavoitteet ovat vaihtuneet hallinnan, oikean mielentilan ja yhteistyön rakentamiseen. Sellaisen opettelu on ilmeisesti Lykyn tehtävä elämässäni, kun Lystin tehtävä on ollut opettaa elämää aran ja pehmeän koiran kanssa. Kun Lykky oli pentu, minulla ei ollut hajuakaan, mitä kaikkea elämä sen kanssa tulee tarjoamaan. Tuskin tiedän vieläkään, mutta minulla on jo hyvä aavistus.

"Aivan niin, kettu sanoi. 
Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin 
aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa. 
Enkä minä tarvitse sinua  – etkä sinä minua. 
Minä olen samanlainen kettu kuin satatuhatta muuta. 
Mutta, jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. 
Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. 
Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa." 

Antoine de Saint-Exupéry - 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Alen Marekovicin opissa

Pitkään pohdin, kummalla lähden. Koska päivällä satoi räntää, jonka vuoksi koulutus oli hallissa, jolloin saatoin tarjota Lystille tassuystävällisen kentän ja välttää allergeenit riisumalla tossut vasta sisällä, lähdin Lystillä. Toivoin saavani neuvoja pitkäksi venyviin mutkiin ja sainkin. 

Radalla oli takaakiertoja ja yhden siivekkeen ympäri pyörityksiä, 180 asteen käännöksiä hypyllä, persjätön paikkoja ym. 

Saimme ohjeita, kuinka Lysti kääntyy paremmin takaakierrossa oikeanlaisella viennillä ja tämä oli uusi juttu. 180 asteen käännöshypyllä en saa näyttää liikkeellä tai kädellä yhtään, että "jatka matkaasi". Yhdessä kohtaa Lysti oli päättänyt kääntyä pidempää kautta ja siinä otettiin muutama toisto, että koira tuli ohjaukseen. Olkapää täytyy muistaa laskea! Englannista vapaasti suomeksi käännettynä: "Fiksu koira tekee paremman reitin, mutta kyllä sen täytyisi tulla ohjaukseesi." Ääntä saisin myös käyttää enemmän, koska ohjaus ei koskaan ole täydellistä. Ja yleensäkin täytyy treenata juttuja, jotka ovat vaikeampia.

Lopussa oli kohta, missä tein valssia keinun jälkeen. Edessä oli putkensuu, jonne ei pitänyt mennä. Lystin keinu on toki hätäinen edelleen, mutta uusi oivallus oli sekin, että voin ehtiä sen eteen valssaamaan ilman, että minun täytyy jättää sitä yksin keinulle. Valssin jälkeen on tärkeä tietää, minne jatkan, jottei koira sukella minne sattuu.

Eli koulutuksesta saatiin 5 hyvää juttua, joko uutta oivallusta tai vanhan tiedon esille tuloa. Tykkäsin.

***

Katsoin Lystin kisavideota. Yritin saada normivauhtisesta selvää, miten Lysti menee kepit. Vääntö tai uskallus ei ihan riitä melomiseen ja etutassut tasassa -tyyli ei riitä. Hidastin videon 0.25-kertaiseksi ja vastaus löytyi. Tikkisellä on rytmi verissä.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Videot eiliseltä

Tässä on videot eiliseltä. Kiitos Kirsikka! Karsintarata:


Niin kuin näette, ennen keppejä Lysti haikailee putkeen ja aikaa tuhraantuu. Toiset turhat lenkit tulevat renkaan jälkeen. Pakkovalssini venyy, koska katse on koirassa enkä halua törmätä siivekkeeseen. Kohta samassa kohdassa rytmitys unohtuu täysin, koska en sitä muistanut rataantutustumisessakaan, ja taas aikaa palaa. Ihan loppukiemurassa sentään hidastan hienosti.

Alla on finaalirata. Kepeille vien harkitusti tuolta puolen. En halunnut vahingossa vetää Lystiä toiseen keppiväliin.

Kesken radan:

Lysti: "Onpas täällä yleisöä. Kelle ihmiset taputtaa?"
Minä: "Meille."
Lysti: "Miksi?"
Minä: "Meidät on hylätty."
Lysti: "Saanko hypätä pari ekstrahyppyä, kun kerrankin pääsen esiintymään?"
Minä: "Hyppää vaan, areena on meidän."
...
Lysti: "Teki gutaa. Hyppäsin sen maalihypynkin kahteen kertaan, eri suuntiin."
Minä: "Ei se kuule haittaa. Ohjasin huonosti. Tämä oli hienoa silti. Sinä olet hyvä koira. Taitava. Ja nopea. Mössykkä. Ei kai satu tassuihin?"
Lysti: "Ei satu tassuihin. Anna autolla sitten herkkuja."
Minä: "Joo. Oletko muka joskus jäänyt ilman?"


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

SM-kisoissa Lystin kanssa

Eilisiltana mietin, onko SM:t kaiken vaivan väärti. Aamu aukeni pilvettömänä ja edellisillan laiskuus oli tiessään. Radiosta kuului sopivasti Samuli Putron laulamana En vaihtais sekuntiakaan ja olin melkein samaa mieltä. 

Kisapaikalla ehdin hyvin katsoa, miten rata menee, koska lähdimme viimeisimmässä ryhmässä. Paljon takaakiertoja, jo heti alkuun toinen, kolmas ja neljäs hyppy, ja neljä mietittävää paikkaa. 1. En uskaltanut vetää Lystiä toiselle hypylle pakkovalssilla, mikä olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Se on nimittäin joskus jättänyt pakkovalssin lukematta. Päädyin saksalaiseen. 2. Ennen keppejä oli hyppy, joka toisen siivekkeen kautta kierrätti, toisen siivekkeen kautta saattoi syöttää putkeen. Päätin silti tehdä päällejuoksun ja riskeerata putken kanssa. 3. Keppien jälkeinen okseri syötti suoraan u-putken väärään päähän. Moni teki siinä valssin, mutta tiesin, että Lysti ei sitä välttämättä lue u-putken edessä. Päätin kääntää Lystin kuonon jo ennen okseria oikeaan suuntaan. Neljäs hankala kohta oli seuraavan putken jälkeen, missä piti ehtiä persjättöön. Katsoin, että sinne pitäisi ehtiä, koska muutkin ehtivät. Ihanneaika oli tiukka, moni kova koira, mm. RaiRai, Hitti, Rhett tekivät vain -1-alkuisia aikoja ja mm. Meg yliaikaa. Niiden aikojen perusteella tiesin, etten Lystillä pääse ihanneaikaan, mikä oli laskettu etenemällä 4.1 m/s.

Minua ei ole aikoihin jännittänyt kisoissa, mutta nyt jännitti. Luulin, että saan rytmihäiriön ennen starttia ja vaivun tajuttomana maahan. Sitten päätin keskittyä oikeaan asenteeseen ja Lystin ohjaamiseen. Sillä reseptillä tehtiinkin nolla! Muutama mutka venyi, kuten Koirakuvat.fi:n toimittamassa videossa näkyy. Meidän osuus alkaa kohdasta 4:07:03. 

Sitten alettiin odottaa tuloksia. Finaalirataa alettiin rakentaa enkä tiennyt, pitäisikö siihen alkaa tutustua vai riisua numeroliivi. Sääntöjen mukaan finaaliin pääsee kaikki nollatuloksen tehneet tai 50 parasta. Nyt meille ei ollut tulossa nollaa, vaan yliaikatulos. Lopulta tulokset päivittyivät. Jännäksi meni, oltiin sijalla 50. eli finaalissa ensimmäisenä koirakkona, 1.52 sek yliaikaa. Finaalissa oli 14 muutakin yliaika-nollalaista ja 21 sellaista jäi vielä rannalle. Vauhdilla hain Lystin ja aloin tutustua rataan. Löysin kentän laidalta seurakaverini, joka lupasi pitää Lystiä rataantutustumisen ajan. Nollakoiraa en kunnolla nähnyt yleisön takaa, joten rata ei ihan hahmottunut. Rataantutustumisessa piti vielä tarkistaa muutama numero. Mitään hienoja suunnitelmia ja ansakohtien välttelyä ei ollut mahdollista tehdä. Jännitys sentään oli tipotiessään. 

Lysti oli lähdössä lauhkea. 8. esteelle saakka tehtiin nollaa, mutta tiukassa hypyn käännöksessä Lysti epäröi hyppyä kieltovirheen verran. Putki-puomi-erottelu sujui, mutta puomilta taisi tulla vitonen. Yleisö oli alkanut taputtaa heti virheen jälkeen, kuten on tapana ja puomi meni aivan kohti taputtavaa yleisöä. Minusta vaikutti, että tämä paineisti Lystiä. Puomin jälkeen otettiin vielä hyppy ja käskin Lystin putkeen, mutta se valitsi kauemman putken, hyppäsi pari ekstrahyppyä. Sitten jatkettiin taas rataa suunnitellusti, kunnes viimeisin hyppy hypättiin väärään suuntaan. Lystillä ei toivottavasti ollut aavistustakaan, että vähän väärässä järjestyksessä mentiin, iloisena palkkasin maalissa. Ehdin radalla rekisteröidä myös sen, että olin muutama vuosi sitten katsomassa maksien finaalia ja taputtamassa koirakoille. Nyt tajusin itse eläväni samaa. 

Tassut kestivät hyvin. Huuhdoin ne ratojen jälkeen. Pitää varmaan jatkaa tossukautta, jotta Lysti saa jatkaa vaivattomana. 

Hienoa oli olla isoissa kisoissa. On se tunnelma vaan upea. Kiva fiilis oli myös finaaliporukassa, kun odotettiin rataantutustumista. Mukava oli tavata kannustavia ja auttavia seurakavereita. Lysti hoiti hommansa: pysyi lähdöissä, pujotteli hyvin ja otti kontaktit. Se pistää hiekalla ihan tosissaan tassua toisen eteen, ilman (minusta johtuvia) turhia kaarroksia aika olisi ollut nopeampi. Omaan ohjaukseeni olen siinä mielessä tyytyväinen, että uskalsin valita ne ohjaukset, jotka tiesin Lystille paremmiksi. Ne myös toimivat. Rytmittää olisi kuulunut enemmän, mutta eipä tullut radalla mieleeni. Olen iloinen myös pääni kasauksesta ennen ensimmäistä starttia, keskittyminen auttoi jännitykseen. Asenteeni oli sopiva Lystille. Iloisin mielin jatkamme.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Psyykkisin tavoittein

Eilen käytin Lykkyä uimassa, jotta se sai muuta mietittävää. On nimittäin niin valeraskaana, että nisistä tulee maitoa. Ei kiva. Muistaakseni ilmiö lisää kohtutulehdusriskiä enkä aio Lykkyä leikkuuttaa ellei ole pakko.

Tänään kävin sen kanssa treenaamassa agilitya. Pienensin viehettä, jolla otin alkurauhoittumisen ja -leikityksen. Palkkasin sillä myös. Menimme muutaman esteen torstaista epävirallista rataa, tarkistin tiukat käännökset molempiin suuntiin ja lopuksi otin kontaktit. A:lla, puomilla ja keinulla sujui sekä ylös- että alasmenot. Oikein hyvältä tuntui treeni ja koira.

Lystin tassut ovat nyt umpeutuneet eivätkä arista. Uusia ei ole tullut tossujen ansiosta. Otin kuvan muutama päivä sitten, jotta näette millaisten ongelmien kanssa kesät taiteillaan.


Huomiselle ei ole mitään tulostavoitteita. Kahden viikon tauon jälkeen ei ole mitään tuntumaa ja Lysti on luultavasti aika energinen. Olen kuitenkin onnellinen, että meillä on tilaisuus päästä taas isoihin mittelöihin. Olen luvannut painaa jälleen starttihetken mieleeni: "Tässä sitä ollaan, Mössykkä." Jos totta puhun, tavoite on löytää oikeanlainen mielentila kisoihin. Lystin mössykkävilkaisukin täytyy tehdä röyhkeällä fiiliksellä tyyliin "I hate myself for loving you". Jos sen kanssa alkaa hempeilemään, menee keturalleen kaikki. :P

torstai 12. kesäkuuta 2014

Agilityjuttuja

Kävin Lykyn kanssa tiistai-iltana treenaamassa agilitya ulkokentällä. Vieheleikitin ensin ja ohessa. Lykky oli juuri sopivassa mielentilassa.

Tänään oli seuran epäviralliset kilpailut, mutta en osallistunut kummallakaan koiralla. Lystin tassut ovat pumpulissa viikonloppua varten enkä halua kiirehtiä Lykyn kanssa. Lisäksi koirain ruoka-auto tuli kesken kisojen ja lähdin sinne ruokaa jonottamaan.

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin, etten osallistu SM-kisojen joukkueeseen. Se olisi ollut turhan riskialtista Lystin tassujen suhteen. Osallistun vain yksilökisoihin. Voi olla, että perun vielä hotellinkin. Lystin kanssa ei nimittäin hotellissa paljon nukuta, raps-raps-raps. Koska se selvästi stressaa, olisi varmastikin parasta nukkua kotona edeltävä yö. Toivon, että tassuihin ei ilmaannu uusia muutoksia, jottei koko reissu jää väliin.

Katsoin agilityn SM-kisojen lähtölistojen rotuja. Tänä vuonna makseja on 211. Niistä on bordercollieita 94 (45 %) ja kelpieitä 26 (12 %). Belgianpaimenkoiria on 23 (11 %), joista tervuja 9 (4 %), groenendaleja 8 (4 %) ja malinoiseja 6 (3 %). Australianpaimenkoiria on 15 (7 %).

V. 2013 makseja oli 229 kpl, joista bordercollieita 96 (42 %), belgejä 26 (11 %), australiankelpieitä 25 (11 %) ja australianpaimenkoiria 20 (9 %).

Kahden vuoden perusteella bordercollieiden ja kelpieiden osuus lisii, belgiedustus pysyy ennallaan, australianpaimenkoirien osuus vähenee.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ekstempporee

Tänään piti Johanna SM-joukkueen treenejä. En ollut aluksi menossa ollenkaan, koska Lysti poti tassujaan. Otin kuitenkin Lykyn mukaani ja vieheleikitin sitä hallissa. Se rauhoittui taas tosi hyvin, kun vaan otin vieheen esille. Tein lyhyttä ratapätkääkin, josta palkkasin vieheellä, mutta se ratatreeni ei ollut oleellinen juttu. 

Sitten katsoin rataa ja seurakavereiden menoa. 

Loppuveryttelylle lähti 3 ihmistä ja 4 koiraa ja matkalla seuraan liittyi noin 1400 itikkaa. Kiva oli jutella kaikenlaista.

Niin tylsyysilta muuttui kolmen tunnin koirateemaillaksi. Uu jeah.

Tassu- ja tossurumba

Otin videolle, miltä tossujen pukeminen näyttää. Virallisena valvojana toimii Lykky. 


Ihmeitä tänään ei ollakaan tehty. Olin seuraamassa ja kuvaamassa BH-koetta, se oli kivaa. 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Lykyn agility

Lystikki saa rauhoittua toipilaana. Ulkona pidän tossuja kaikissa jaloissa, jottei uusia muutoksia ilmaantuisi. Harkitsen vakavasti sitä vaihtoehtoa, että jätetään ensi lauantain joukkuekisa väliin. Kilpailut käydään parkkipaikan soralla, joka ei ole tassuystävällisin vaihtoehto. Harmittaisi, jos lauantaina tassu aukeaisi ja sunnuntaina ei siksi päästäisi starttaamaan yksilökisassa. Pitää vielä pohtia.


Lykyn kanssa kävin treenaamassa hallilla samaa rataa, mitä torstainakin. Kokeilin välistävetoja rytmittämällä, mutta kolme on liikaa rytmitajulleni. Vetämällä ja peruuttamalla loksahti heti kohdalleen. Videolla näkyy, kuinka Lystin vire on muuttunut. Treenit ovat hiljaiset, jos pientä hinkumista ei lasketa. Sille taas en aio tehdä mitään. Makeaa oli mennä. :)


Lähinnä itselleni muistiinpanoksi: illalla laitoin molemmille punkkimömmöt.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Just joo

Eipä parantuneet Lystin tassut huomiseksi, joten peruin kisat. Koska ei ole lääkärintodistusta, ilmoittautumismaksuja ei palauteta eikä siirretä. Joku valmentautuu SM-kisoihin viilaamalla ohjauskuvioita tms. Me rasvataan ja suojellaan tassuja. :/ Olisin kyllä kaivannut tuntumaa Kisa-Lystin ohjaamiseen. 

Lämmintä on piisannut. Lykky pääsi uimaan. Molemmat nakersivat jäiset hirvenluut ajankuluksi.

Ei mulla nyt ole muuta sanottavaa. Ei taida olla Lystilläkään.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Tossuja ja agilitya

Lystillä on nyt kahdessa tassussa anturan reuna rikki. Tänään onneksi löysin muuton jäljiltä muovipussin, jonne olin Lystin tossut kerännyt. Iltalenkki käpöteltiin kengät kaikissa jaloissa. Lauantaina olisi kisastartteja tarjolla, jos tassut korjaantuvat ajoissa. Seuraava viikko kuljetaan kiltisti tossuissa. 

Tänään olin Lykyn kanssa ryhmätreeneissä. Mentiin sisällä samaa Sampon rataa, mitä sunnuntaina Lystin kanssa. Lykky kääntyy tosi herkästi Lystiin verrattuna. Siinä, missä Lystiä pitää veivata kuin autoa, josta puuttuu ohjaustehostin, Lykkyä ohjataan herkästi joystickiä hipaisemalla. Se kääntyi uskomattoman pienestä välistä, mm. takaakierto - niisto - persjätössä se nuoli siivekettä. Kepit olivat hyvät, A:n kontakti myös. Loppusuoran Lykky hyppi in-out-hyppyinä. Vaikka vedätin, se malttoi mielensä, piti hienon rytmin eikä tiputtanut yhtään rimaa. 

Kolmea välistävetoa yritin ohjata rytmittämällä. Miltei onnistuin kokonaan, kaksi ekaa vielä meni, kolmannella Lykky haki eri suuntaan. Tämä on niin hienovaraista, että jätin sen treenin omalle ajalleni.

Mutta Lykyn vire. Se oli hyvä. Muutkin ovat huomanneet muutoksen ja sanoivat sen ääneen. :) 

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Agilitya, häiriköintiä ja kickbikeilyä

Eilen kävin Lykyn kanssa treenaamassa agilitya. Kokeilin välistävetoja neljällä hypyllä työntämällä ja vetämällä. Aika sukkela sain olla, muuten koira hyppäsi väärältä puolelta. Olin ulkokentällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vire oli hyvä, koiruus keskittyi tekemiseemme ja siistiä oli mennä.

Otin sitten Lystin häiriköimään kaverin koiran paikkamakuuta. Seuruutin Lystiä, teetin kaukot ja luoksetulon. Kaukoissa se eteni ainakin mittansa. Eipä näitä olla treenattukaan. Vähän kävi mielessäni, leipoisinko siitä lisää tokokoiraa, mutta muistin miten kamalaa se oli, joten jääkööt. 

Tänään otin varastosta kickbiken ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna hurruuttelin sillä menemään Lykky seuranain. Kivaa oli. Rankkasade alkoi just, kun palasimme kotiin. Aika hyvä ajoitus. :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Porukkavalmennusta

Tänään oli agilityn SM-joukkueen treeni, jota veti Kokkosen Sampo. Lystin tassupotemiset ovat taas alkaneet. Luulen, että joku kesäajan elävä tienvieruskasvi on pääsyyllinen. Edellisten kisojen jälkeen koiralla oli muutos, joka parani kahden päivän vauvojen sinkkisalvalla ja tossulla. Tänä aamuna huomasin sen takajalasta mielestäni uuden ihorikon, mutta onneksi se oli vain nuppineulan pään kokoinen ja sellaisessa kohtaa, ettei osunut maahan. Todennäköisesti se oli kuitenkin vanha, koska koira ei lainkaan sitä aristanut. Katsoin ennen treeniä, että koira varmasti liikkui puhtaasti ja valjastin muutkin tarkkailemaan sen liikettä. Ei se onneksi treenin jälkeenkään ontunut, joten en sitä rääkännyt. Sillä pelaa varmaan tassuissa iho samalla tavalla kuin ihmisilläkin: kun kantapäärakkulaan kasvaa uusi nahka, siitä tulee kivuton.

Itse treenissä oli takaakiertoa, 2 hypyn slalomia (?!), yhden siivekkeen ympäri pyöritystä, välistävetoja, 90 asteen sulkukulma kepeille, putki-puomi-erottelua ja vinksin-vonksin loppusuora. 

Eka yrittämällä asenteeni oli väärä. Olin vähän varovainen (ehkä keskityin katsomaan koiran tassua & liikkumista?) ja toisaalta liian rento. Joka tapauksessa minulta puuttui se rähinähenki ja -asenne, minkä tuo hurtta tarvitsee, että kisavireessä kuuntelee. Lysti ei varastanut lähdöstä, mutta irtosi kuuhun monessa eri välissä, jätti viimeisen kepinkin pujottelematta jne. Olisi saatu varmaan 4 hylkäystä tai jotakin sellaista.

Toiselle radalle tsemppasin itseni kisamoodiin, sellaiseen "mulle ei vi**uilla" ja "jos et tottele, kuolet". Jos joskus itse kuolen kesken kisaradan, viimeiset päässäni kulkevat sanat ovat varmaan kirosanoja. Tästä oli yhden kokeneen ohjaajan kanssa puhe, joka kisaa sekä belgillä että bc:llä. Sanoi, että bc:n kanssa mennään kivaa agilitya ja belgin kanssa ***keleen kivaa agilitya.

No. Lysti ei varastanut lähdöstä, tuli ohjaukseen kuuliaisesti ja jos en itse olisi tunkenut sitä väärään keppiväliin, olisi tehty nolla. 

Ohjauksellisesti eka radalla tein yhden siivekkeen pyörityksen takaakierto-niisto-persjättö-virityksellä, mutta ohjasin huonosti, jolloin Lysti hyppäsi riman kahdesti. Toisella yrityksellä ohjasin kunnolla ja Lysti tuli nätisti. Tässä ei ole kiire. Toisella kertaa kokeilin samaa kohtaa pyörittämällä, sekin meni ensin pieleen, toisella kertaa onnistui. Ekan ohjauksen valitsisin jatkossakin samaan kohtaan. Pyörittämällä hukkaan itse suunnat ja tuntuu, että rintamasuuntani osoittaa pyörityksessä kaikki lähitienoon esteet. Takaakierto-niisto-persjätössä rintamasuunnan saa aiemmin osoitettua oikeaan.

Kepit kokeilin myös kahdella tavalla. Ensin lähetin puolivalssilla oikaistuani, se ei tuntunut luonnikkaalta. Toisella radalla tein valssin vähän spontaanisti, ja koska en ollut niin harjoitellut etukäteen, työnsin liikaa käännyttyäni Lystin toiseen keppiväliin. Toistolla tämä jo onnistui ja kokeilin keppien loppuun päällejuoksun ja persjätön. Lysti teki niin kepit hyvin.

Välistävedot olen tykännyt tehdä työntämällä, mutta tällä radalla vetämällä tuli linjoista paremmat. Lysti tulee kyllä tähänkin ohjaukseen, kun maltan vähän rytmittää enkä peruuta yhtäjaksoisesti.

Joka tapauksessa jäi hyvä mieli. Sopivasti tuli taas muistutus siitä, millainen oman mielentilani pitää olla Lystiä ohjastaessa.

Lykky oli mukana varalla, lopulta vain treenituristina, mutta käyttäytyi hienosti.

P.S. Mainitsen vielä senkin, että tarkoitus oli käydä katsomassa FMBB-kisoja (Belgianpaimenkoirien MM-kisat, jotka järjestettiin Suomessa), mutta koska selkä vihloi jalkoihin, en uskaltanut altistaa itseäni istumiselle. Harmittaa vietävästi.