tiistai 29. kesäkuuta 2021

Giblin lyhyt agility

Kävin aamulla treenaamassa Giblin kanssa, kun piti olla +21, mutta kyllä tuntui lämpimältä. 

Ulkona rata, jossa 1. hypylle sivuirrotus, sitten 2 hypyn slalom, kepit, irtoamiseni pituuden taakse, keinu ja pitkittäinen hyppy. Heti ekalla meni oikein. Toisen tein hypyt toiselta puolelta ohjaten. 

Sitten Gibli huilasi ja minä purin rataa. Lopuksi kokeilin kahdella hypyllä pakkovalssia 2 x/puoli ja siinä oli kyllä ongelmia. Teen itse jotakin väärin, jään ehkä paikoilleni seisomaan tms. Tässähän me on mokattu kisoissa ainakin kahdesti (olen ohjannut Giblin hypyn ohi), mikä kasvattaa kynnystä kokeilla ohjausta uudelleen.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

94 596 - 28 - 5 - 969 - Ja koirien nostelua - jopa haaste?!

No jatketaanpa sen jännittämistä, kuinka hyvin futistuliainen leviää.

Ja sitten tärkeää koira-asiaa:

Olen kolmesti kantanut koirani metsästä autolle. 

  1. Lysti satutti alaleukansa noin 4 kk ikäisenä metsässä. Siihen tuli iso ja syvä palkeenkieli ja valtimovuoto. Onneksi auto ei ollut kaukana, mutta matka tuntui pitkältä.
  2. Gibli loukkasi metsässä anturansa kuukausi sitten. Siihen tuli hyvä palkeenkieli. Oli selvää, että sellaista pakettia jalkaan ei saanut talouspaperista ja kasvomaskista, että olisi kestänyt autolle koiran itsensä liikkuessa. Kannoin Giblin autolle helteessä edessäni käsivarsillani ryteikköistä metsäkoneen jälkeä pitkin. Huilasin noin kolmeen otteeseen, koska voimani vaan uupuivat. Lisäksi pelkäsin kompastuvani tai astuvani kyyn päälle. Näkyvyys 20-kiloisen koiran yli on huono.
  3. Lysti uuvahti metsässä ja kannoin sitä autolle monta sataa metriä. Tyyli oli sama ikävän tuttu - käsivarsilla edessä.
Niinpä eilen Gibli sai iltaruokansa niin, että opetin sitä samalla olemaan kantoasennossa niskassani. Päätin palkata kaikesta. Videolla on noin joka 3. otto, koska kameran sijoittelu takanani oli huono. Tänään tein saman Lystille. Lystin tiesin etukäteen "ihastuvan" ajatuksesta ja murisevan, vaikka tekisin mitä. Toisaalta Lystin murina on minulle tuttua ja luulen, etten saa sitä ikinä nostoissa murisemattomaksi. Se ei niistä tykkää ja saa minun puolestani ilmaista tyytymättömyytensä, silti se antaa kilttinä minun tarvittaessa nostaa. Mutta minä en siihen kuole eikä Lystikään ja tämä on nyt vaan opeteltava. Opetelkaa tekin!

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Agilitya ja vedessä lutraamista

Aamupäivällä oli "vain" 22 astetta, joten kävin treenaamassa Giblin.

  • Pujottelu x 2 lelulla vedättäen
  • Puomin ylösmenot, hypyltä (vastakäännös) vauhti. Kaksi huonoa, otatin ne uusiksi.
  • Poispäin ohjaamisen & viskileikkauksen testausta x 2, eka oli parempi.
Sitten mentiin rantaan. Oli lämmintä vettä. Gibli lillui uimisen jälkeen rantavedessä eli lähinnä kellui välillä laiskasti jaloillaan potkiskellen ja välillä seisoi takajalat pohjassa kuin merihevonen. Lysti tuli uimisen jälkeen kuivalle maalle.

94 596 - 28 - 5 - 969 - Hellettä, uimista, agilitya

On ollut todella lämmintä. Ulkoilut ovat olleet lyhyitä, ja painottuneet vesistön rannalle.

Kävin Giblin kanssa hallissa. Teetin A:ta ja puomia. Harvinaista kyllä, puomit onnistuivat 100 %:sti. Ulkona iski taas kuumuus ja nopeasti menimme jäähdyttelemään.

Nyt sitten odotellaan, miten hyvin koronan deltavariantti ja ehkä joku muukin hautunut uusi variantti leviää mm. vastuuttomasti käyttäytyvien jalkapallofanien tuomana juhannuskekkereissä. Sydneyhin julistettiin sulku, ulos ei ole asiaa kuin välttämättömistä syistä, ja Israel palautti maskipakon sisätiloihin.

tiistai 22. kesäkuuta 2021

94 026 - 31 - 12 - 967 - Ja lyhyt agilitytreeni

Kävin lyhyesti treenaamassa Giblin kanssa: A x 4, 6 keppiä x 1, sisällä puomia x 6, 3 hypyn sarjoja ehkä 3. Ulkona oli tosi lämmin, 32 astetta, hallissa miellyttävän viileää. "Jäähdyttely" ulkona ei onnistunut, joten pakkasin koiran sukkelasti autoon. Autossa oli alkuun kuuma, kunnes ilmastointi viilensi. 10 min ajon jälkeen suihkutin kotona Giblin ja annoin reilusti juotavaa. Ilmalämpöpumpun viilentämä talo (+23) on siunaus näillä ilmoilla. 

Illemmalla käytiin yhdessä uimassa. Oli nautinnollista.

lauantai 19. kesäkuuta 2021

S-kisat

Käytiin Giblin kanssa piipahtamassa Seniori-SM-kisoissa. Viimeisimmästä agilitysta onkin päivän vaille kolme viikkoa taukoa, ensin oli sairauslomaa kaatumisen jäljiltä, sitten anturahaavan takia. Jännäsin ennen lähtöä vielä Lystin haimatilannetta, Giblin tassua ja kisapaikan lämpötilaa. Lystin haima näytti rauhoittuvan, Giblin tassuhaava kuivalta ja kunnolla umpeutuneelta ja aluksi luvatusta 29 asteen helteestä tuli 21 asteen puolipilvinen sää. Eipä silti, lämpimältä tuntui. Asfaltti on armoton.

Gibli varasti lähdöstä. En edes tajunnut ennen kuin koira oli sylissä ensimmäisen riman kanssa. Hetken mietin keskeyttämistä, mutten kehdannut. Toinen hyppy väärin päin. Parin hypyn ohi, kun ohjasin huonosti. Päivän hyvä: kepit, joilla leijeröin, kun ei ollut enää väliä. Gibli pujotteli loppuun.

Sitten kävin uittamassa kisakaverini ja ajeltiin kotiin hakemaan Lysti "rapsutuskoneesta". Gibli tarttee treeniä.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Sairastupa

1. Lysti sai taas haimatulehduksen. Katsoin maanantaiaamuna, että Kaunotar on vaisu, ei tullut aamulla tervehtimään normaalisti. Sitten alkoi mahaoireet eikä ruoka maistunut. Tällä kertaa pärjättiin kotihoidolla, mutta 4 lääkettä menee. Onneksi vedellä laimennettu raejuusto maistui. En aio antaa enää nappulaa kuin minimääriä "herkkuna". Olkoot Lystin ruoka jatkossa riisiä, seitiä, raejuustoa ja munanvalkuaisia, kyytipoikana rasvatonta ja laktoositonta piimää. - Joskus kynnen kokoinen nokare juustosiivusta.

2. Gibli sai tiistaina juosta hetken ilman tassukääröä, minkä jälkeen anturahaava alkoi verestää. Se ei kuitenkaan repsahtanut. Käärö suojaksi takaisin. Peruin eilisen kisat. Tänään haava näyttää jo hyvin arpeutuneelta.

3. Yksi jumppa tehtiin maanantaina.

4. Tänään oli Giblin fysioterapian kontrolli. Edelleen vasemmalla lavan ja kaulan liittymäalueella oli kovahko arpikudosmainen alue, joka pehmeni käsittelyllä melko hyvin. Voi olla, että tuli kaula edellä ryystämisestä kisoissa tai siitä syksyn putkiturmasta. Kokonaisuudessan lihaskireydet olivat vähäisempiä kuin viimeksi. Gibli sai myös laseria, myös haavaansa. Saamme palata normaaliin harrastamiseen ja kisaamiseen. Venyttelyjä jatketaan viikon verran ja sen jälkeen silloin tällöin. Kontrolli on heinäkuun lopussa.

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Tassu, helle ja yksi jumppa

On ollut hyvin lämmintä. Koirien ulkoilut ovat siksikin olleet vähissä, mutta eniten kyllä Giblin tassun vuoksi. Haava ei vuoda, veresnahkaa peittää vihdoin edes seitinohut kerros, palkeenkieli on yhä paksu eikä saa päästä repsahtamaan. Elättelin jo toivoa, että päästäisiin keskiviikkona kisaamaan, mutta ei taida olla järkeä yrittää hiekkakentälle.


Olen venytellyt Gibliä ulkoilujen jälkeen. Tuli tässä mieleeni, että liekö vanhan oloinen vamma vasemmalla kaulalla onkin loppusyksyn putkiturman seurausta? Koiraparan niskathan vääntyivät silloin. Kaulan vasemmalle puolelle välittyvät myös talutushihnan kiristymiset. Olen pitänytkin Giblillä nyt vain valjaita.

Tänään jumpattiin pitkästä aikaa. Olisihan tässä viikon aikana ehtinyt aikaisemminkin, mutta tuskin ihan kunnon lepojaksokaan pahaa tekee.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Haavan hoitoa

Gibli on ihana hoidettava, lähinnä vilpittömän kiinnostunut raplaamisesta. Kunpa nyt tassu kuivuisi pian. Olisi kivaa olla metsässä ja järven rannalla ja uiskennella yhdessä. 

Eilisen kuvaamisen jälkeen aukeni se osa haavaa, mikä oli kiinni puristunut ja näkymätön, ja muodosti palkeenkielen. Ei nyt sillä, että mitään dramaattista olisi, vaan sillä, että saanpa selityksen, miksi haava näytti metsässä isommalta.

Eilen
Tänään

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Talouspaperia ja kasvomaski

Lämpimän ilman kunniaksi kävelin koirieni kanssa järven rannalle, jotta saavat lutrata ja vähän uida. Lysti heitti talviturkkinsa, Gibli on uinut jo aiemmin. Giblin päätin ottaa aika nopsaan kiinni, jottei rasita liikaa lihasvammojaan. Kutsuin sen luokseni hihna kädessä. Koira nousi järvestä villisti takajalkaansa potkien. Ajattelin, että muurahainen varmaan ja aloin sivellä muurahaista pois. Sitten olikin sormet veressä, mikä on jokaisen koiranomistajan unelmahetki. 

Tarkempi tarkastelu osoitti, että takajalan isossa anturassa on poikittainen vekki/palkeenkieli ja verta tulee. Näytti siltä, että koko antura on halki. Puristin haavaa kiinni ja mietin, millä sen sidon, alanko suikaloimaan urheilupaitaani. Muinoinhan sidoin Lystin vuotavan alaleuan topillani, ja silti verta valui sylissä kantamastani koirasta lenkkarien ja sukkien läpi kenkien pohjaan. Onneksi löytyi taskuista käytetty maski ja talouspaperiarkki (nenäliina). Niistä taiteilin tassuun käärön, talouspaperi alle ja maski päälle. Maski on oikeasti kätevä, siinä on venyvät korvalenksut, jotka saa solmittua. Ei paketti niin hyvä ollut, että olisi jalassa kunnolla kestänyt. Päättelin heti, että metsässä loikkiminen repii haavaa lisää, joten nostin Giblin syliin. Siinä tuli lämmin ja lihakseni alkoivat väsyä varsin nopeasti. Alueella ei edes ole kunnon polkuja, vaan vanhoja metsäkoneen jälkiä muhkuraisessa maastossa. Yritin koiran yli nähdä, mihin astun, jottei saataisi vielä luunmurtumia ja kyynpuremia. Pakko oli välillä laskea koira maahan ja levätä. Käärö tipahti ja paikalleen uudelleen kietoessani totesin koko talouspaperin olevan verinen. 1/3-osan matkasta käveltyäni kokeilin Giblin niskassa kantamista, mutta Gibli ei ole sellaiseen tottunut ja kiemurteli sen verran, että oli parasta laskea maahan ennen kuin tulee lisää vahinkoja. Vähän taas huilia ja koira syliin uudelleen. Pohdiskelin, että sattuikohan tassu lasinsiruun tai johonkin kaljatölkin reunaan vai ihan vaan terävään kallioon. Pääsin lopulta autolle, missä ujutin tassun vielä kakkapussiin, jottei koira saisi nyplättyä sitä pahemmaksi matkan aikana.

Autossa hien valuessa tuumasin, että taisi jäädä toissijaiseksi lihasvammojen kuntoutus ja saan unohtaa kisasuunnitelmat senioireiden SM-kisat mukaan lukien. Just nuo poikittaiset anturoiden haavat eivät parane ikinä, kun ovat venytykselle alttiita. Toisaalta, jos haava onkin pinnallisempi, voisi ehkä vaan teipata kiinni (?) haavateipillä, mutta jos arvioinkin väärin, niin kypsää sitä on myöhemmin tikkauttaa "vanhana" haavana. Ja kun se on likainen, niin ei sitä oikeasti voi teipatakaan umpeen. Muistin vakuutusyhtiön etälääkärin ja varasin hänelle ajan, jonka sain tunnin päähän. Saisin arvion, pitääkö haava ommella - ja ehtisin etsiä vielä päivystävän eläinlääkärin. Hain kotimatkalla apteekista keittosuola-ampulleja ja haavateippiä. Gibli rauhoittui kotona makaamaan.

Putsasin haavan, otin pari valokuvaa eläinlääkäriä varten ja katsoin, että ei se kyllä syvältä näytä. Antura ei ole halki, vaan haava 2 mm syvä. Vertakaan ei enää tullut. Lähetin kuvat etälääkärille. 

Tuommoinen S:n mallinen repeämä

Hän sitten soittikin. Alustin puhelua, että näitkin varmaan jo kuvat, ja haava näyttää minunkin silmään oikeasti aika pinnalliselta, mutta alun perin näytti pahemmalta. Hän kysyi videokuvaa tassusta ja aloin kuvata, mutta oli vaikea löytää oikea takajalka, koska en löytänyt kunnolla haavaa, mikä nauratti jo itseänikin. "Vuotiko siitä kuitenkin verta?" hän kysyi ystävällisen asiallisesti. "Vuoti ihan kunnolla alun perin, no ei nyt pulppuamalla, mutta kuitenkin." Ja sitten kevensin naurahtaen: "Onneksi ehdin varata tämän ajan ennen kuin ehti parantua kokonaan."

Pidetään haava nyt pari päivää kuivana, lisäksi Abilaria/Vetramilia ja seurataan, ettei tulehdu. Gibliä haava ei kiinnosta tippaakaan. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä.


P.S. Matka turmapaikalta autolle oli 600 metriä. Olisi voinut olla pidempikin. Ehkä pitää opettaa temppuna se niskassa kantaminen.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Rauhallista venyttelyä

On ollut lämmintä. Gibli on ulkoillut hihnan jatkona, jottei ryntäile. Sillä on hauska tapa riehaantua hyppimään hihna suussaan kuin rodeohevonen: selkä köyryssä on välillä etu- ja välillä takajalat ilmassa, välillä koira tamppaa tasajalkaa neljällä jalallaan. Pitäisi saada videolle. Hyvin se antautuu venyteltäväksi enkä tunne kireyksiä, paitsi siinä kaulalla, mikä on varmaankin vanha vaiva. Joko en vain osaa olla tarpeeksi herkkäsorminen tai sitten keskiviikon fyssari osasi asiansa.

Vanha kuoma Lysti voi entiseen malliin. Asfaltilla takajalkojen kynnet rapsivat alustaan. Poluilla ilmiötä ei huomaa.

Ai niin, ja nurmikolla kölliessä mäkärät ovat syöneet Giblin takajalkojen välistä, nahkamahasta.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Giblin ft

Sain Giblille ajan tsekkaukseen. Hyvä, kun vein. Koiruus ei ontunut fysioterapeutinkaan silmin. Itse tutkimuksessa fysioterapeutti löysi oikean eturaajan ojentajalihaksesta pehmytkudoskireyttä ja jäykkyyttä, vasemmalta lavan ja kaulan kiinnityskohdasta kireyttä, samoin oikeasta etureidestä. Minun oli helppo muistaa, että vasemmalla lavan ja kaulan kiinnityskohdassa olen tuntenut kireyttä itsekin tunnustelemalla. Nyt fysioterapeutin näyttäessä "kokeile tästä", löydös oli selkeä. Gibli sai näihin kohtiin hoidot, laseria myös. Pari päivää remmilenkkiä, jatkossa venytyksiä ja paluu treeniin koiraa tarkkaillen. Peruin lauantain kisat ja tiistain valmennuksen. Toivon, että kisakaverini toipuu hyvin. Kontrolli on reilun 2 viikon päästä. Sitä ennen kuuluukin treenata (ja kisata), jos puolieroja ei ole, joten nähdään, miten Gibli sen kestää. Mietin tuota "vasemman kaulan" jäykkyyttä. Pehmokaulapanta on ollut pitkään käytössä, pitää vaihtaa valjaisiin, jottei nykäisyt ainakaan pahentaisi tai ylläpitäisi ongelmaa.

Jäin käynnin jälkeen miettimään, kuinka moni koira ottaa agilitykisoissa osumaa. Monestihan siellä näkee kaatumisia, moniko viedään tsekkaukseen? Jokaisen pikkutömpsyn jälkeen ei voi fysioterapeutille kiikuttaa. Missä menee raja? Jos muistelen omaa urheiluhistoriaani, niin sattuuhan sitä pieniä muljahduksia ja joskus on ollut kipeitä kohtia pidempäänkin ja treenit ovat jatkuneet. Se kai sitten tässä on se juttu, kun koira peittää kipunsa ja menee lelun kiilto silmissään. Ja ihmisen osuus on pitää huoli, että ei ainakaan pahentaisi vammojaan.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

92 488 - 78 - 17 - 956 - Ja Giblille hyl, 10 ja 0

Oltiin kisoissa, tuomarina Mattsson.

1. hyppärillä kolmantena hyppynä vasemmalle kaartavassa kaaressa oli pituus putken sivun lähellä, ja siitä kaarros oikealle. Tosi hankala ohjattava. Monet maksit hajottivat pituuden. Niin myös Gibli, joka ryysti leuallaan hallin mattoa sotkeuduttuaan viimeiseen pehmopalikkaan. Ahdasta pyöritystä oli muutenkin. Lopussa ohjasin ihan itse vastakkaisella kädellä putkeen, kun piti kepeille. Sitten tsekkailin ontumatonta koiraa, että rikkoiko itsensä vai ei. Jatkoin kilpailua.

2. agilityradalla ohjasin pakkovalssilla toisen hypyn ohi kiellon veroisesti ja Gibli otti A:n alastulolta virheen. Voi apua. Tämä oli profiililtaan mukavampi. Kympillä maaliin. 

3. agilityradalla oli taas pohdittavaa ja mm. muurin jälkeen käänsin Giblin pidemmän kautta, jotta koira ei ajautunut pituuden sekaan. Tuli paljon turhaa lenkitystä muutenkin. A:n edessä oli 4 metrin päässä u-putken väärä pää, inhottavan jämäkällä käskytyksellä sain Giblin kääntymään oikeaan päähän. Tältä ruma nolla ja sijoitus toinen.

Lysti nautti taas rapsutuksista kot'puolessa.