perjantai 24. toukokuuta 2019

Kisamainen treeni

Järjestin kisamaiset treenit. Tehtiin ykkösluokan kisoissa ollut rata ja mentiin se peräkkäin, max 3 kertaa per koirakko.

Gibli teki ekalla nollan, samoin tokalla. Se osui nyt mukavasti kontakteille, haki kepit hyvin eikä tiputtanut rimoja. Kolmannella kerralla se loikkasi toisena olleen puomin ylösmenokontaktin yli. Otin puomin alusta, palkkasin puomin lopussa - alkuperäinen suunnitelma oli palkata puomin loppuun.

Jäähdyttelylenkki suoritettiin tiibetinspanielin kanssa. Kotona jumppasin Lystin.

torstai 23. toukokuuta 2019

Ryhmätreeni

Olin Giblikin kanssa ryhmätreeneissä. Lämpötila oli tippunut kymmenen astetta ja sen huomasin.

Huomiot:
  • Ole lähdössä vähän tarkempi.
  • Takaakierrossa ei tartte varmistella niin paljon.
  • Kiinnitä huomiota rytmitykseen. Jos kiihdytät johonkin suuntaan, Gibli kiihdyttää myös ja siinä jää jarrutukset sikseen.
  • Kepeillä Gibli kesti hyvin takana leikkaamisen. 
  • Pyöritykset siivekkeen ympäri sekä takakautta että etukautta sujuivat hienosti. Gibli kestää hyvin myös sen, että lähden eteenpäin. 
  • Takaakierto-persjätössä ei ollut ongelmaa.
  • Tein lopuksi pätkän etäpalkalla.
  • Puomilla Gibli hakee oikeaa alastulopaikkaa - sitä pitää vahvistaa jollakin systeemillä. Kosketusalusta takaisin? Nenäkosketus? Täytyy miettiä.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Vähän agilitya

On kesäistä. Kävin kentällä. Vahvistelin Giblin pujottelua etäänpää itse taakse jääden, kontaktien oikeita paikkoja takaakiertoihin yhdistettynä ja erikoishyppyjä (rengas ja pituus). Ohjasin hyppyjäkin etäänpää. Lelulle varastaessaan Gibli esitteli kahdesti upean puomin juoksukontaktin, mutta en silti ajatellut siihen vielä siirtyä. 


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Luontokerho jatkuu

Tänään nähtiin lenkillä raitapaita. Oli lämmintä, joten uitin koirat. Sieltä tullessa olikin tällainen tyyppi liikenteessä. Väri taittui kauniin siniseen.


Se liikkui näin. Olen rohkaistunut. Ennen olisin juossut jalat ilmassa karkuun.

Otin vähän aikaa sitten koirista kuvia. 
Giblillä on usein suupielet tuolla tavalla kiltisti.

Lysti ei voi vastustaa piehtaroimista.

Tarkkasilmäinen luontomatkailija voi havaita vuorten rinteillä kaksi tarkkailijaa.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Gibli kakkosluokkaan

Olin ilmoittanut Giblin kahdelle agilityradalle. Ratajärjestys olikin sellainen, että hyppäri oli välissä ja odotusta starttien välillä kolme tuntia. Ilma oli hyvin kesäinen eikä Ojangossa varjon varjoa.

Aamulla ajaminen mietitytti, mutta enemmän teki mieli kisata.

Tuomarina oli Riikka Kankainen, joka oli tehnyt mielestäni hyvin ykkösluokan radan. Lykyn kanssahan niitä tuli mentyä paljonkin ja jonkinlainen käsitys ehti muodostua "keskitasosta". Kaksi linjaa aiheutti mietintää, toinen oli A:lta putken toiseen päähän ja toinen kepeiltä hypyn kautta putken ekaan päähän. 

Gibli käyttäytyi taas nätisti kisapaikalla. Lähdössä se odotti pyyntöäni. Toinen hyppy oli muuri, jolta käännyttiin kolmannen hypyn kautta putkeen. Tämä sujui. Hypyn kautta puomille, jonka se otti nätisti. Ok. Hyppy ja A. Odotutin Gibliä hetken A:lla, joten sain sen työnnettyä oikeaan putkenpäähän. Tämän hukkasin sen hetkeksi, mutta koira sujahti sinne minne pitikin. Sitten keinu, jolle pieni ystäväni pysähtyi kuuliaisesti, muutama hyppy ja käännös kepeille. Keppejä koira etsi hetken ja löysi ne sitten. Minusta se oli sellaista kuin kokemattomalla koiralla onkin - ahaa, kepit voivat olla valkeatkin! Leikkasin takana. Ohjasin putken oikeaan päähän ja vielä hyppy maaliin - että älä tyri nyt Eeva. Nolla, aika -16 jotakin ja kakkossija. Kultainen Gibli!

Jätin toisen startin starttaamatta, ykkösluokan toinen rata olisi ollut 2,5 tunnin kuluttua ja kakkosluokan vielä myöhemmin. Ajelin kotiin maalaushommiin ja sytytin laskeutumisvalot vähän ennen kotia. En minä vaan ennen ole koiraa 4 startilla nostanut kakkosiin. Ja Piia, jos luet tämän, sulla on parhaat GIF:t ikinä!

Tätä minä kuuntelin (yksi monista) kotimatkalla.


torstai 16. toukokuuta 2019

Vähän treeniä

Tiistaina kävin Giblin kanssa vahvistamassa kontakteja ja kepeillä takana leikkaamisia. Oli vähän kiirus, joten treenit jäivät lyhyemmiksi.

Eilen tottistelin ja jumppasin koirat.

Tänään kävin läpi kontaktit, treenasin takaakiertoja ja loppusuoraa etäpalkalla. Luulen, että Gibli oppi vähän malttamaan ja tekemään pyydetysti. Aika hyvin se luopuu. Ulkona oli lämmintä, virallisesti 18, ja auringonpaisteessa Gibli läähätti. Lopuksi käytiin jäähdyttelemässä metsässä, Lystikin oli mukana.

Olen vähentänyt Lystin siklosporiinia. Aiemmin välipäivä oli keskiviikko, sitten keskiviikko ja sunnuntai, nyt su, ti ja to. Muina päivinä annos on 15 kg:n mukainen. Toivottavasti tuo annos riittää.

Gibli ja äitienpäiväkukat

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Gibli kisoissa

Olin Giblin kanssa äitienpäiväkisoissa. Tuomarina oli Laura Mättö, joka oli tehnyt ihanat radat, mikä samalla lisäsi jännitystä - koska ne olivat niin mentäviä. 

Olin aprikoinut, onko Gibli vielä kisavalmis ja osaako se kontaktit. Päätin ajatella olevani ikään kuin epävirallisissa kisoissa ja katsoa missä mennään. Yhdistin reissuun äitienpäivälounaan.

Hyppärillä oli käännös toiselta hypyltä putkeen, sitten suora putki, muuri ja kepit. Menin ulkoreunaa, jotta koira ei kääntyisi väärälle hypylle. Ennen keppejä tuli siksi kaarros. Sieltä pituuden ja hypyn kautta u-putkeen, miltä hypylle, renkaalle, hypylle, putkeen ja putkeen ja maalihyppy. Nolla, sijoitus 2., etenemä 4,98 m/s.

Agilityradalla oli suorassa linjassa kolmantena kepit. Gibli pujotteli ne varmasti. Sen jälkeen ässän mallisen mutkan jälkeen tuli keinu, jonka se otti ihanan kiltisti pysähtyen. Siltä kahden putken kautta A:lle, jolla myös nätit kontaktit. Seuraavaksi u-shigaani, jolta Gibli oli ohjautua väärälle hypylle, muttei ohjautunutkaan. Hypyn kautta puomi - hyvä kontakti - ja maalihyppy. Nolla ja voitto. 

Kuva c EJP
Kisapaikallakin Gibli käyttäytyi moitteettomasti. Se oli oikein kultainen. Lysti oli mukana henkisenä valmentajana. Palkinnoksi saatiin kaksi kesäkukka-amppelia - olivat hyvin mieluisat.

Kuva c EJP
Onkin ollut varsinainen eläinviikonloppu. Eilen oli se elävä vaskitsa. Tänään kisoihin mennessä jarrutin, jotten törmännyt rusakkoon. Palatessa jarrutin, jotten törmännyt hirveen. Ja heti sen perään tien yli meni ilmeisesti ilves, mutta sitä ei tarvinnut väistää. Sellaisten kohtaamisten jälkeen keskinopeus laskee.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Agilitya, tokoa ja ulkoilua

Kävin lyhyesti agilitykentällä. Varmisteltiin kontakteja. Kepit pujottelutin neljästi, leikkasin takana. Jkv harjoiteltiin edelle menemistä. Niin, ja lelusta luopumista.

Toko-osuuteen kuului Lystin seuruutus oikealla. Giblillä treenasin sivulletuloja, eteentuloja, makuullemenoa ja seisomisia. 

Sitten ulkoiltiin hyvin pienessä tihkusateessa. Paluumatkalla nähtiin noin 20-senttinen vaskitsa *KLIK*. Sympaattinen eläin. Koirat antoivat sen olla rauhassa. Minä en - kuvaamisen jälkeen vahdin, että pääsi polun yli turvaan.

perjantai 10. toukokuuta 2019

Agilitytreeni

Tein ykkösluokan radan ulos. Siinä oli paljon suoria osuuksia. 

Ekalla yrityksellä Giblin kanssa päästiin 3. esteelle, sitten tuli virhe. Toisella yrityksellä Gibli poimi suoran päätteeksi maalihypyn. Kolmannella yrityksellä päästiin sen kohdan ohi, kun käänsin huolella. Loppusuoralla koira alkoi kaarrella ja tiputti muurin palikat. Sitten treenattiin palkasta luopumista, mikä ei ollut lainkaan hyvä idea, koska muutenkin oli touhu hakemista. Koira väsyi ja minä myös. Sitten treenattiin loppusuoraa, mikä sujui hyvin. Ja lopuksi tehtiin rata nollalla. Takana leikkaamiset toimivat hyvin.

Otettiin huilitauko.

Tokalla kerralla mentiin sama rata toiseen suuntaan. Tämä sujui kahdesti nollalla ja sain vaihdettua ohjaustakin sujuvammaksi. 

Mentiin myös kaikki kontaktit, mitkä Gibli otti kiltisti.

Kotona illalla jumppasin molemmat koirat. Tässä on video Giblin parista liikkeestä.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Fysioterapiassa

Koiranhuoltopäivä:

Giblillä ei ollut mitään erityistä. Lihaskireyttä oli selkälihaksissa rinta- ja lannerangan kohdalla, mikä oli laadultaan aktiiviselle harratuskoiralle sopivaa. Lihakset aukesivat hyvin. 3 kk huoltoväli riittää, jos ei satu kommelluksia.

Lystin lantioon olen kiinnittänyt vähän aikaa huomiota. Se vempauttaa sitä vähän epäsymmetrisesti kävellessään ja ravatessaan. Lisäksi oikea takajalka leviää kurre-liikkeessä sivulle. L1-L4-alueella oli voimakasta lihaskireyttä, samoin lapojen takana. Käsittely auttoi kireyksiin. Uusi aika 1-1,5 kk kuluttua. Hoidon jälkeen kotona Lystin lantio liikkui kävellessä normaalisti.

Nyt mennään pari päivää kevyemmin, kuten aina ft:n jälkeen.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Onnea pieni Giblikki!

Niin sitä vaan Pikku Tomba täytti 2 vuotta! Pidän siitä kovasti.

Kotiin tultua juhannuksena 2017
Yksi lempipaikoista silloin - ja yhä

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Rataa ja ulkoilua

Kävin Giblin kanssa treenaamassa ykkösluokan rataa. Otin netistä yhden Anders Virtasen radan. 
  • Käskytä ajoissa kontaktit, myös alastulo!
  • Kontaktit imevät Gibliä paremmin kuin putket, ohjaa putkiin huolella!

Sitten käytiin pitkällä metsälenkillä, jolla Lystikin oli mukana.

Giblistä löytyi punkki. Plääh. Lystistä on myös löytynyt yksi punkki tänä keväänä. 

lauantai 4. toukokuuta 2019

Takaakiertoja, slalomia, jumppaa

Perjantaina nautiskeltiin metsälenkistä ja tokoilusta.

Lauantaina treenattiin takaakiertoja eri kulmista, slalomia ja lelulta irtoamista. Menen yhä takaakierroissa aivan liian lähelle. Muutama kontakti ja kepit tehtiin myös. 

Lopuksi käytiin hyvällä jäähdyttelylenkillä 5 koiran kanssa: 2 junioria ja 3 kokenutta kisakoiraa mukaan lukien Lysti. Oli hienoa ohittaa pari räyhäävää koiraa, kun meidän 5 koiran porukka ohitti ne suorastaan ylimielisen välinpitämättömästi.

Illalla tehtiin uutta jumppaohjelmaa.


torstai 2. toukokuuta 2019

Agilitytreeniä

Kesä taukosi hetkeksi. Käytiin Giblin kanssa treenaamassa. Lysti oli matkamiehenä mukana.
  • Puomin ylös- ja alasmenoja. U-putki ylösmenon ympärillä oli vaikea. Alkoi se sitten onnistua.
  • A pari kertaa
  • Keinu kerran
  • Keppejä houkutuslelun kanssa, muutaman toiston jälkeen onnistui
  • Takaakiertoja kauempaa - näissä Gibli oli erehtymätön. Muista ensi kerralla kulmatreenit!
  • 3 hypyllä käännöstä ja suoraan menemistä houkutuslelun kanssa
Lopuksi käveltiin kaikki metsässä koirien haistelutahtiin.

Illalla jumpattiin uusia jumppia: takajalat tasapainotyynyllä & etujalat pallolla, pallolla asennonvaihdokset, aiemmin peruutuksia kivelle ja hyppy tyynylle.

Lysti näytti kuinka noudetaan ja Gibli harjoitteli lopulta kapulan pitoa ja sivulle tuloa.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Yksäri Giblin kanssa

Näin pitkästä aikaa Kataisen Sannaa. Halusin ulkopuolisen arvion Giblistä ja hyvää treeniä. Toiveeni toteutui. Lisäksi oli kiva nähdä Sannaa.

Rata: Kakkoshypylle takaakierto, kääntö, hyppy ja putkeen. Leijeröinti hypylle, sen jälkeen eri kuvioilla veto kuutoshypyn taakse. Paras oli persjättö. Siitä koira putkeen, persjättö ja kohta takana leikkaaminen. Siitä putkeen, persjättö, persjättö, persjättö, takaakiertoon. Siitä hypyn yli ja A:lle.

Neuvot jatkoon:
  • Näytä persjättö ajoissa.
  • Gibli irtoaakin hyvin ja kääntyy, kun saa infon ajoissa.
  • Takaaleikkauksessa oli hyvä ajoitus. 
  • Takaakierrossa lähetä kauempaa ja kiinnitä huomiota omaan liikkumiseesi: liikkeen suunta, jalkojen suunta ja Giblin opetus eri kulmista!
  • Hyödynnä lelusta luopumista ja lelun käyttöä treenissä irtoamisen tukena. Gibli tulee nyt yllättävän kuuliaisesti ja välillä samaa tahtia lelua kuikuillen, joten kehitän tasapainoa toiseenkin suuntaan.
  • Muista kontakti hypyissä!

Treenin jälkeen ajoin isäni luokse Kallaveden rannalle. Sää oli upean kesäinen. Jäät olivat lähteneet juuri tänään. Gibli ja Lysti nauttivat nurmikolla juoksentelusta, vedessä kahlaamisesta ja Gibli heitti talviturkin, vaikka minusta vesi oli sellaiseen liian kylmää. Lystikin olisi talviturkin heittänyt, mutta en halunnut märkää koiraa autoon ja sisälle. Olisihan se mainiota asua maalla koirien kanssa.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Giblin eka kisa

Ilmoitin Giblin omiin kisoihin hyppärille. Huomiot: 
  • Laitisen rata oli ihana.
  • Gibli käyttäytyi mukavasti kisapaikalla
  • Se ohjautui kivasti. Tuli kiva kuminauhaolo.
  • Kepeillä Tomba ilmeisesti jätti yhden pujottelematta ja kiskaisin sen väärään päähän putkea. En tiedä, mikä minuun meni. Ehkä hämäännyin, että se tuli väärältä puolelta pois. Jännitti etukäteen, mutta luulin osaavani radan...
  • Rimat pysyivät hyvin eikä rengas tai muuri tuottanut ongelmia.
  • Jäi oikein hyvä mieli. Nyt pitäisi vielä saada kontaktit kisakuntoon.
  • Kiitos Jannelle videoinnista!

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Rataa

Tein Giblille ykkösluokan hyppärin, joka mentiin molempiin suuntiin.
  • Sain nuoren agilityparini taustalla näkyvään putkeen ohjaamalla huonosti. Valssi käänsi hyvin pois putkelta. 
  • Sain Giblin pois kepeiltä rytmillisesti kulmikkaalla askelluksellani. Kiinnitä tähän huomiota!
  • Loppusuoralla koiruus käännähtelee. Lelun avulla opetin irtoamista. Tätä jatketaan.
  • Erikoisesteet pituus, muuri ja rengas sujuivat ongelmitta.
  • Kaarrokset olivat sulavia. Voin ohjata metrien päästä, jolloin en yltä niin häiritsemäänkään.
Olemme jumpanneet kotipihalla. Kivet tarjoavat oivia alustoja.

Kummallakaan ei mene punkkilääkettä. En uskalla laittaa Lystiinkään, jottei imeydy alustojen välityksellä. Gibliin. Lystistä olen ottanut yhden punkin pois, oli vielä ihan pieni. Harmi silti.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Gibli epävirallisissa kisoissa, jumppaa ja tottista

Yhdistin sukuloimisen ja epäviralliset kisat pääsiäismaanantaina. Gibli korkkasi Jyväskylän hallin. Ei se välittänyt muista koirista tai ihmisistä tai oudoksunut kivituhkaa. 

Eka radalla en ohjannut kunnolla A:lle ja ansaputkikin veti, tai Gibli ei vaan tullut ohjaukseen. Kahteen kohtaan suunnittelin takana leikkaamisen, mitä ei olla treenattu kuin joskus - öh - syksyllä? Ei onnistunut. Uusinnalla sama väärä putkensuu veti taas puoleensa eikä A:n ylösmeno tainnut olla puhdas. Plussaa: Gibli pysyi lähdössä, otti kontaktit muuten hyvin, irtosi kivasti, piti rimat, ja käyttäytyi moitteettomasti muita kohtaan. Video on tässä.

Eilen kävin muistuttamassa kontaktit. Harjoittelimme myös takana leikkaamisia. 

Olemme jumppailleet jonkin verran. Niin, ja ulkoilleet pitkiä lenkkejä.

Lysti on saanut siklosporiinia 15 kg:n verran per päivä. Jätän nyt keskiviikot ilman lääkettä, jos tultaisiin toimeen pienemmällä pitoisuudella.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pitkiä ulkoiluja ja vähän agilitya ja tottelevaisuutta

Olen Giblille syöttänyt aamuruuat pihalla tottistellen. Olen vahvistanut perusaentoa ja seuraamista, luoksetuloa ja maihinmenoa. Noutoa työstän myös.

On ollut upeat ilmat. On käyty pitkillä metsälenkeillä. Lysti kirmailee kuten aina ennenkin ja hieroo itseään lumilaikkuihin. Giblikin on päässyt piehtaroimisen riemun makuun.

Agilityssa kertasimme kontakteja ja käännöksiä. Tiukkojen käännösten opettelu jatkuu mm. narupallon avulla. 

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Agilitya ja häiriötä

Olin sopinut belgiystäväni kanssa treenit. Hallilla oli ruuhkaa. Saatiin Giblille hyvää häiriötä. Tarkoituksella tein lyhyen treenin, koska tällä viikolla lajia on harjoiteltu riittämiin. Vahvistin puomia, keinua ja A:ta. Kepit sujuivat hyvin eikä putkiansa houkuttanut. Pimeä putkikulma löytyi.

Sitten tottistelimme. Tai ensin teetin perusliikkeitä toisen koirakon häiriköidessä. Sitten näytin missä menen Giblin kanssa. Hyvin alkeistasolla. Oikean paikan vahvistusta tarvitaan rutkasti. Kyllä Gibli sivulle tulee, mutta seuraaminen on jo siinä ja siinä. Joku "lepo"-käskykin pitäisi kehittää.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Ryhmätreenissä

Otin sitten molemmat koirat mukaan ryhmätreeniin. Lysti ei päässyt treeniin saakka ja tunsin suunnattomia omantunnon tuskia, kun se katsoi minua autohäkistä, kun vein Giblin halliin. Kaiken kukkuraksi kolme Lystin voittamaa kiertopokaalia on kaiverruksessa. Että kiitos vaan Lysti hyvästä kisaurasta, mutta nyt saat odotella häkissä tai kotona, kun nuorempaa treenataan!

No itse treeni oli Giblille vähän vaikea, mentiin pätkissä:
  • Slalomin alku sujui, kun otin tarpeeksi etumatkaa.
  • Koira kääntyy, mutta minun on kerrottava tosi ajoissa. Ei se sittenkään pennin päällä pyörähdä, mutta jotenkin valmistautuu käännökseen.
  • Puomilla palkkasin ylösmenosta ja alastulosta. Koutsilta oli hyvä huomio, että kädessä heiluva narupallo on liian paha häiriö alastulokontaktilla tässä vaiheessa. Koiruus varasti sille. Namilla sujui oikein hyvin ja Gibli tarjoaa oikeita paikkoja mielellään.
  • Putki-putki-irrotus sujui hyvin. 
  • Kepeille oli hankala kulma. Avustettuna koiruus upposi hyvin pujottelemaan, mutta kirittämällä oikoi muutaman kepin.
  • Ja sitten takaakierto, voi räsähdys! Jos en anna Giblille silmäkulmatukea, vaan ahnehdin eteenpäin, se räsäyttää päin rimaa. Tunnistan virheeni siitä, etten näe, mitä kävi. Silti niin tapahtui kahdesti ja sen jälkeen Gibli hyppäsi tappajaesteen kuin kenguru. Otettiin lopuksi vielä hyvän mielen hyppy. Ei se linkuttanut tms., mutta ei varmasti ollut hyvä kokemus. Harmittaa.
Treeniä odotellessa eka kerralla Gibli rauhoittui hyvin leluun, toisella kerralla jouduin odottamaan hiljenemistä pidempään. Toisten koirien suhteen se on onneksi yhä neutraali. Ja lopuksi ohitettiin ihmisryhmä. Ensimmäinen reaktio on takajalkojen notkahdus ja vimmattu hännänheilutus. On helppoa tykätä sellaisesta koirasta.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Giblille kisakokemusta

Kävin päivällä kokeilemassa Giblin kanssa kontaktit. Otin niitä hypyn kautta.
  • Keinu sujui hyvin.
  • Puomi sujui hyvin.
  • A sujui yllättäen hyvin. 
Siitä tulee vähän ongelmaa, että palkkaan ylösmenokontaktilla. Gibli tarkistaa, onko paikka oikea ja pyörähtää herkästi alastuloasentoon. Jollakin (liikkeellä?) pitäisi saada se ymmärtämään, että paikka on oikea, mutta jatketaan silti matkaa. Muistelen painineeni Lykyn kanssa saman ongelman parissa, mutta en kovinkaan pitkään.

Illalla oli epäviralliset kisat. Olemme treenanneet ryhmässä varmaan 5 (?) kertaa, jolloin paikalla on ollut koutsi ja pari katselijaa. Halusin tietää, miten Gibli reagoi isompaan häiriöön. No ei mitenkään. Se istui lähtöön normaalisti eikä pälyillyt mitään. Maalin jälkeen se odotti ja mussutti palkkaa ja talutin sen ulos. 

Olen ajatellut niin, että sairastelujeni vuoksi (olkapää, selkä, maha) olemme menettäneet vuoden treeniaikaa. En ahnehdi liikoja ja annan itselleni anteeksi alkeistasomme.

Eka radalla ei ollut kontakteja eikä keppejä. Se oli mukavan S:n mallinen rata. Otettiin hylky kohdasta, mitä etukäteenkin uumoilinkin. Gibli lukitsi putken eikä kääntynyt hypylle. Toisella radalla oli kaikki kontaktit ja kepit. Toisena ollut keinu sujui kuten keskinäisissä treeneissämme. Palkkasin ruualla. Kepit menivät hyvin. Muut kontaktit oiottiin ohi ja oltiin sukkelaan maalissa. 

Huomiot:
  • Gibli ei käänny mihinkään. Se on pahempi ratakisko kuin Lysti. Joko ohjaan väärin tai sitten sitä ei vaan huvita koota itseään yhtään. Ei se ainakaan rytmitykseen reagoi. Se vaan lataa suoraan ja tekee noin 50 metriä ylimääräistä matkaa. Tosin ei käännöksiä radan osana ollakaan treenattu - mutta ei sillä mitään luontaista kääntymistaipumustakaan ole.
  • Lähdössä se pysyy (toistaiseksi).
  • Yksikään rima ei tipahtanut.
  • Maalissa se halusi palkkaa minulta. Pyysin sen maihin, jotta sain ujutettua kaulapannan.
  • Minun on kehitettävä joku maaliintulorutiini. Ehkä paras on sama kuin Lykyllä: nopeasti iso noutajakaulain kaulaan ja lelu suuhun. Voin Giblin pyytää maihinkin. Giblissä ei ole elkeitä, että se säntäisi mihinkään tai kuikuilisi väärällä lailla toisia koiria, mutta nythän sitä on hyvä luoda vankka rutiini myös ahtaampia kisahalleja varten = heti maalissa menet maihin, saat minulta mussutettavaa suuhun eikä tartte välittää mistään muusta.
  • Odotusaikana se on oma hitusen levoton itsensä. Tutkii ja katselee kaikkea ja vinkuu. Maihin käskettynä vinkuu. Mutta hyvin se on alkanut ehdollistua narupalloon. Ts. patoaa hiljaisena ja saa palkasta sitten lussutettavaa. Vähän samaan tapaan kuin Lykky vieheleikissä aikoinaan. Tätä rauhoittumisominaisuutta aion lisätä ja vahvistaa.
Summa summarum: Olen valtavan tyytyväinen Giblin käytökseen kisapaikalla. Tiedän nyt, mihin kiinnittää huomiota. Täytyy videoida käännöksiä. Ehkä vain huidoin eteenpäin enkä näyttänyt ohjauksella käännöstä. :S Oletin sen vaan reagoivan pysähtymiseeni. :SS

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Rataa

Menin Giblin kanssa hallissa ykkösluokan rataa, jotta sain tuntumaa sen ohjaamiseen. Rintamasuunnan kanssa saan tosiaan olla tarkka. Kepit vetävät puoleensa. Keinu ja puomi sujuivat yllättävän hyvin radalla, keskityin palkkaamiseen. A:ta oli tarkoitus treenata lopuksi, unohdin. Videoin. Tässä on eka rata ja tässä toinen. Puomilta muljahtamisesta ei näytä tulleen seurauksia. Eilen koira ei ollut moksiskaan enkä tänäänkään löytänyt siitä vikaa. Onneksi vauhti oli hidas, puomi madallettu ja alla kinos kumirouhetta.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Lisää treeniä

Otin uusinnan keppejä. En nyt yrittänyt persjättöä. Opetin leluhäiriötä ja kirityksen kestoa. Giblistä tuli oikein ahnas kepeillä sillä tavalla. Jyrkkä takana leikkaaminen oli hankalaa.

Keinu menee ok.

A menee ok, mutta en otattanut vauhtia. Luultavasti valheellinen uskomukseni esteen osaamisesta karisee, kun vauhtia tulee lisää.

Puomin ylösmenot osuivat, mutta alastulolla G ei pysähdy oikeaan kohtaan. Toisaalta en tiedä, vaadinko pysähtymistä sittenkään. Blaah. Lopuksi Gibli tipahti puomilta. Se ei sitten sillä kerralla ottanut ylösmenokontaktia ja kääntyi puomin päällä. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen se muljahti alas kumirouhekasan päälle osin kyljelleen. Jää nyt nähtäväksi, ottiko pahemmin osumaa vai selvittiinkö säikähdyksellä. Mitään ei liikkeessä huomaa, mutta aineksia olisi.

Illalla tottistelin Giblin kanssa kadulla. Naapuri ja hänen kaksi pyöräilevää naperoaan tarjosivat häiriötä. Toistaiseksi Gibli on tehdessään hiljaa. Muutenhan siitä saisi ehtymättömän sumusireenin mihin tahansa valtamerilaivaan.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Omat treenit

Gibli olisi kisaikäinen, mutta meiltä puuttuu kontaktiosaaminen ja kisamaiset treenit. Enkä tiedä, miten tuo Tomba toimii häiriössä.

Kävin eilen hallilla. Treenasimme:
  • Kepeillä persjättöä. Ei onnistu millään. Olin etäällä tai edellä tai mitä vaan, niin koira oikaisee. En ole ikinä sitä kisoissa harrastanut kummallakaan koiralla (varsinkaan, jos oli nolla alla), joten ehkä jätän tämän. Valssi on varmempi.
  • Kosketusmatolla  ylösmenoa ja alastuloa. Osuu tai sitten ei osu. Ehkä pitäisi opettaa paikkamakuu molempiin, niin ei tarvitsisi ottaa vitosia. Olen aivan hukassa näiden kontaktien kanssa ja sen huomaa. Yritän löytää turvallisen & varman & nopean metodin eikä sellaista ole maksikokoiselle koiralle.
  • Vastakkaista kättä testasin putkihoukutuksella. Liike, rintamasuunnan merkittävä kääntö ja vimmainen ravistus toimii. Kaikki miedompi jää noteeraamatta.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Koiratreffejä ja ulkoilua ja treeniä

Lauantaina kävin Giblin kanssa hallilla. Pyörittelin sitä siivekkeen ympäri. Täsmäsin kontaktille maton kanssa. Teetin keppejä eri kulmista.

Koko viikonloppuna oli kaunis ilma. Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme pitkillä metsäkävelyillä. Oli sopivasti hankiaisia, joten ei lumpsahdeltu hankeen. 


Tykkylumi on tehnyt pahaa monille puille, jotka ovat taipuneet metsäteiden ja polkujen yli ja ovat yhä latvastaan lumessa kiinni. Tuli monipuolista jumppaa, kun piti mennä yli, ali tai ympäri. 

Sunnuntai-iltana Gibli pääsi viilettämään bortsu-uroksen kanssa ja selvästi tykkäsi.

Maanantaina ilma oli kuin vihainen morsian. Tiedättehän sen tv-ohjelman, jossa miehet järjestävät morsiamilleen kamalia häitä tyyliin korkkareissa laitumelle? Koirat saivat ihan fyysistä lepoa. Nyt nähtiin pieni spanielin pentu, joka oli uskomattoman rohkea. Lystikin tarjosi leikkiasentoa moneen otteeseen.

Tänään tapasin pitkästä aikaa ystävääni, jonka kanssa olen viimeksi treenannut, kun Lykky oli vielä elossa. Tehtiin halliin ykkösluokan rata. Kontaktit oli juuri maalauksessa, joten niitä ei päästy menemään. Gibli ohjautui hienosti. Laitoimme radalle pituuden, muurin ja renkaan. Sujuivat ongelmitta. Huomiot:
  • Jos rynnin edellä ja menetän kontaktini, tulee rimoja alas. Muista tämä!
  • Muista treenata kepeillä persjättö! Nyt ei onnistunut. Valssi sen sijaan ok.
Lopuksi tottistelimme toisiamme häiriten. Gibli pysyi hyvin kontaktissa, vaikka häiriötreenit ovat jääneet surkean vähiin. Oli kivaa!

Aloitin Lystille eilen siklosporiinin. Annoin eilen sitä 10 kg:n mukaan ja tänään 15 kg:n mukaan. Vielä ei ole tullut mahaoireita, vaikka ne ovat mahdollisia lääkkeen aloitusvaiheessa. Nyt on tullut onneksi lunta, joten kevät vähän viivästyy ja ehkä aine ehtii vaikuttaa.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Jumppaa, seteleitä - ja vihdoin agilitya!

Olemme jatkaneet jumppaa: ristikkäisten jalkojen nostelua, sivuttaiskyykkyjä, kurresta ylös ja korokkeelta vatiin sekä jumppapallon päällä taiteilua.

Olen piilotellut rei'itettyä pakasterasiaa, jonka sisällä on seteli. Mukavasti koirat sen etsivät. Pitää vaihtaa pian rasia joksikin muuksi ja testata muutenkin, mitä hajua tai esinettä koirat etsivät.

Giblin tassussa olen pitänyt tossua tähän päivään saakka. Siinä on jo hyvä nahka, mutta olin vähän epäileväinen, halkeaako se uudelleen. Tänään menimme kuitenkin ryhmätreeniin. Menimme rataa 4-5 esteen pätkissä. Radalla hiottiin mm. takaakiertoon lähetystä kauempaa, hypylle "miltei leijeröintiä" ja pakkovalssia. Gibli ohjautui hyvin. Hyppyytin kehyksetöntä rengasta pitkästä aikaa. Hyvinhän se osasi. Tassu kesti. Mahani kesti juoksuaskeleet eikä sen sisältö tursunnut radalle. Gibli suhtautui ihanan positiivisesti tai välinpitämättömästi toisiin koiriin. Teki oikein hyvää päästä treeniin ja treenikavereiden pariin.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Treenit jäissä, jumppaa, seteleitä ja uhkaavia lisäkuluja

Nyt, kun mahani vihdoin periaatteessa sallisi treenaamisen, Gibliltä lähti anturasta pala. Se linkutti jo maanantaina. Pelkäsin aluksi jotakin pahempaa, ja olin lopulta varsin huojentunut, kun tassurikko löytyi. Varmaan tullut jäisellä rypelöllä revittelemisestä. Eilen luulin tassun jo kestävän, mutta kattia kanssa. Lysti on sitten päässyt privaattilenkeille ja nauttii. Tässä on ollut muutakin hässäkkää, mistä lopuksi lisää.


Aloitin Giblin kanssa setelin haistelut. Lysti sai näyttää esimerkkiä. En ole varma, haisteliko Gibli seteliä vai rei'itettyä pakasterasiaa, mutta kyllä se vielä selviää. Kovasti Gibli tarjosi myös pakasterasian päällä taiteilua neljällä tassulla.

Jumppasin koirat. Gibli tiputtautuu mukavasti korokkeelta vatiin. Lisäksi nostelin ristikkäisiä jalkoja ja teetätin kurret. 

***

Sitten hässäkkäosuus. Maanantai meni koiria hakiessa. Alun perinhän ne oli tarkoitus hakea sunnuntaina, mutta kun paluu viivästyi, niin ei ehditty.

Tiistaina oli edelleen univelkaa. Sain juuri vara-avaimen takaisin leikkuun ja reissun jäljiltä ja laitoin sen eteisen lipaston päälle odottamaan piilottamista, koska oli kylmä ja pimeää. Sen jälkeen, ilta-kymmenen maissa, päätin pissittää vielä koirat. Ja klunk. Ovi meni lukkoon. Siinä sitä sitten oltiin pakkasessa vähän vähemmin vaattein kahden koiran kanssa, ilman avaimia, kännykkää ja kukkaroa. Tiesin, ettei taloon pääse sisälle mistään, kun olin just ennen reissua käynyt läpi ovet ja ikkunat. Ikävän tuttu "tämä ei voi tapahtua minulle" -tunne valahti taas niskaan.

Naapuri tuli juuri kotiinsa. Hän soitti lukkosepälle. Sellainen 600-700 euroa olisi ollut päivystysavaus: "Juu, meillä on tuplataksa nyt illalla ja laskutetaan vähintään 2 tunnista, siihen sitten lukko ja matkakulut 68 euroa." Aamulla sama homma olisi ollut vain tuplataksaa pienempi. Sunnuntaisten ekstra-lentolippujen jälkeen uusi menoerä ei napannut. 

No sitten ikkunaa rikkomaan. Naapuri varoitti, että lämpölasin rikkominenkin maksaa semmoiset 500 euroa, ja niin lukkofirman edustajakin, johon en luottanut. Miesystävä oli jo iskemässä saunan ikkunaa sisään, kun sanoin, että ainut vara-avain on pojalla Jyväskylässä. Hän keskeytti huitaisunsa ja vastasi välittömästi: "Lähdetään sitten Jyväskylään." Miehellä oli auton avaimet ja oli juuri tullessaan tankannut autonsakin valmiiksi. Hyvä, koska muuten ei olisi ollut, millä tankata. Soitin naapurilta vielä pojalle, että olepa 1,5 tunnin päästä kuulolla, ajetaan sinne. 

Gibli pääsi takatilaan, Lysti vuosien takaa tutulle paikalle kuskin penkin alle/taakse. Ajoimme Jyväskylään, otimme avaimen ja ajoimme takaisin. Kotona oltiin yöllä klo 1 jälkeen. Laitoin vara-avaimen piiloonsa ja kävimme nukkumaan. 

Soitin aamulla paikalliseen lukkofirmaan, jolla olisi myös ollut päivystys. Heillä hinta olisi ollut edullisempi, mutta noussut silti noin 400 euroon. Olen pöyristynyt noista hinnoista. Joku satanen tai kaksi oli mielessäni moisesta palvelusta.

Jos arvoisalla lukijalla ei ole vara-avain saatavilla, suosittelen viemään sen nyt jonnekin hyvään paikkaan.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Siitä syyllisyydestä et pääse

Päiväkirja perjantaina 31.3.2017:

Heräsin kuuden jälkeen. Heti herättyäni muistin, mitä peruuttamatonta on käynyt. Tämä on se ilmiö, mitä inhoan aina, kun joku on kuollut. Avasin makkarin oven. Lykky ei tietenkään ollut vastassa. Tein aamupuuhiani ja kävin lopulta katsomassa, onko Lystikään hengissä. Se makasi poikani sängyn päällä  ja en ole varma, heilauttiko se häntäänsä kertaakaan tervehdykseksi. 

Kauhea, epätodellinen olo.

Etukäteen olin ajatellut kaipaavani Lykyn agilityominaisuuksia, mutta perjantaina kirkastui, kuinka oikeasti kaipaan sen vahvaa läsnäoloa ja seuraa. Sehän oli aina kaverina, 6 vuotta. Jossakin sen korvat näkyivät aina. Ei sitä tarvinut houkutella sohvalle tai luokse, se tuli pienestä vinkistä heti. Se rakasti kynsien leikkaamista ja tassusiteen vaihtamista. Oli luottavainen kanssani.

Kun sammutan tietokoneen, olen kuulevinani, kuinka se hyppää pojan sängyltä alas valmistautuneena uloslähtöön tms. Kuulostelen, haisteleeko se oven alta vetäen ilmaa. Kun Lysti hyppää autoon, katson Lykyn puolta. Tuosta se lähti eikä enää ikinä tule takaisin.

Illalla maksamakkara tippuu, kun teen voileipää. Ei ruoka maistukaan, koko ajan kuvottaa, mutta pakko on jotakin syödä. Olen nostaa maksamakkaran heti ja sitten mielessäni käy, etten voi olla nopea, jottei Lykky provosoidu hyökkäämään (selvennys: Lystin kimppuun) ja sitten tajuan, että enää ei tarvitse pelätä.

Katson valokuvista, kuinka se on muuttunut 2 vuodessa ilottomaksi ja laihaksi. Mietin, saiko se rakkautta tarpeeksi sittenkään. Huomioinko sitä tarpeeksi aamuisin ja kotiin tultuani. Tiedän, ettei sitä voinut nostaa liikaa, muuten se olisi pöyhinyt Lystin.

Muistan, kuinka poikani sanoi, että se oli paras koira tervehtimään.

Haluan silittää Lykkyä, tuntea sen sileän ja liukkaan karvan ja löysän nahan.



***

Tilanne tänään:

On aika ivallista ja säälittävää kaivata koiraa, jonka on tapattanut, kun koira itse maksoi siitä hengellään. Toisaalta olen tyytyväinen, että kävimme läpi kuurin, jolla saimme yli 3 lisävuotta. Sitä ennen olin tarjonnut Lykkyä mm. poliisille ja kysynyt mahdollisuuksista päästä rajalle. Syöttänyt erikoisruokia ja hevosenlihaa 4 vuotta, kunnes nekään eivät sopineet.

Lykky käy yhä mielessäni joka päivä enkä ole vieläkään ottanut sen manttelia pois kuraeteisestä. Ikävä jäytää, Pössykkäin. Että se koira opetti vielä tämänkin - miten ison surun päätöksestäni kannankaan. 

Silti:

- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä unohda sitä. Sinun on aina vastattava siitä, minkä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi... 
- Olen vastuussa ruusustani... Pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen." 

- Antoine de Saint-Exupéry "Pikku Prinssi" -


tiistai 26. maaliskuuta 2019

Bologna - ja painajainen Frankfurtin terminaalissa

Matkustuslupa irtosi mahaleikkuun jälkeen, mutta nostelu ja portaiden kävely kiellettiin. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin poikani kanssa Bolognaan pitkäksi viikonlopuksi 21.-24.3. En ole Italiassa ennen käynyt ja koska parhaat ruokamuistot viimeisimmältä Espanjan matkoilta ovat koskeneet pizzaa, lähdimme maistamaan sitä kotimaahansa. Bolognasta on kotoisin pasta bolognese, mitä söimme tietenkin myös. Emme pettyneet.

Faktana todettakoon, että Bologna sijaitsee Pohjois-Italiassa. Siellä asuu 400 000 asukasta. Kaupungissa on Euroopan vanhin yliopisto (perustettu noin v. 1 100) useine tiedekuntineen ja 100 000 opiskelijaa Wikipedian mukaan. Tämä näkyi hyvällä tavalla. Kaupunki oli eloisa, keski-ikä varmaan 25 vuotta, mitä olin nostamassa. Kaupungissa on runsaasti museoita ja nähtävyyksiä. Patsaatkin näyttävät patsailta eikä kivimöykyiltä. 


Nähtävyyksiä on sopivasti. Tunnetuimmat lie 2 vinoa tornia, joista kiipeämättä jäi liki 100 m korkeaan Asinellin torniin, mikä vähän harmitti. Mainittakoon, että Puijon torni on 75 m korkea ja Helsingin stadionin torni 72 metriä. Siellä on myös valtava katedraali, jossa kuvia ei saanutkaan ottaa ellei ostanut erityislupaa.

(c) EJP
Opettelin jälleen ennakkoon kieltä, tärkeimpiä turistifraaseja. Italia muistuttaa espanjaa. Sen kun vaihtaa tai lisää e-kirjaimia sopiviin paikkoihin. :D

"Una mappa della città, per favore."
Tuon keltaisen rinkulan sisällä on keskusta.
Meidän hotelli oli alueen yläreunassa.
Yövyimme NH Bologna De La Garessa, joka on uusittu marraskuussa. Se sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on tiheimmän keskustan pohjoisreunassa. Siitä oli kätevä kävellä kaupunkiin. Hotelli oli siisti, huone tilava, aamiainen hyvä jne. Join siellä taivaallisen hyvää cappuccinoa. Suosittelemme.

Sää suosi kaupunkilomaa. Päivisin asteita oli varjossa 20, öisin ne laskivat alle 10 asteeseen. Yhtään pilveä ei nähty, aurinko paistoi koko ajan. Nurmikot vihersivät, lehdet olivat puhkeamassa puihin.

Kaupunki yllätti positiivisesti. Tihein keskusta on n. 2 x 3 km. Se on viihtyisä kaikin puolin. Talot ovat vanhoja ja kauniita, mutta silti niiden sisällä oleva kaupat moderneja. Lauantaina pääkadut oli suljettu liikenteeltä. Muunakin aikana sieltä puuttui kaoottinen torven tööttäily ja tungos. Ihmisiä käveli paljon joka suuntaan kaikkina aikoina. Italialaisia mahtuu paljon pieneen tilaan, mutta kukaan ei töni. Jokaisen ympärillä on 10-20 cm koskemattomuusvyöhyke, mistä pidimme. Siellä ei ollut mökää - ainoastaan miellyttävä italialainen puheensorina. Italia kuulostaa kauniilta. Luulen, että tuollainen vanhanaikainen arkkitehtuuri parantaa akustiikkaa, vie kaikua pois. Välillä saattoi pysähtyä katsomaan musiikki- tai breakdance-esityksiä.



(c) EJP

(c) EJP
Katettuja jalkakäytäviä on yli 40 km. Ne suojasivat auringolta ja olisivat sateella ajaneet asiansa, mikäli olisi satanut.

(c) EJP

Kulkukissat ja -koirat puuttuvat. Koirat kulkivat hihnan kanssa tai irti metrin säteellä omistajastaan sekä sisällä kaupoissa että ulkona ja olivat todella huomaamattomia ja hyvin koulutettuja. 

Kaupunki oli siisti. Ei tarvinnut väistellä kusilätäköitä tai oksennuksia. 4 vakiokerjäläistä nukkui kadulla, muuten sellaisia ei juuri näkynyt. Rosvoja siellä täytyy olla. Useimpien kauppojen sisäänkäynnin luona oli vartija. Pyörien lukitusketjut painoivat varmaan 3 kg ja olivat liki ranteen paksuisia. Taskuvarkaita ei tavattu. Markkinoilla oli osin hämärän näköistä porukkaa eikä siellä nyt viihdytty muutenkaan.

Suurin osa italialaisista näyttää pukeutuvan odotusten mukaisesti muodikkaasti ja hillitysti. Suosikkiasu on laatukengät, tummansiniset farkut, tummansininen tai kamelinvärinen villapaita ja kauluspaita, päällä ehkä tummansininen lyhyt toppatakki. Kaulassa asuun sopiva kaulaliina. Naisilla sopivasti koruja, hillitty ja huoliteltu meikki ja hiukset. Toppatakit pistivät silmään, mutta sai yhden lisäselityksen. Ihmiset syövät ulkona iltaisin. Monilla terasseilla oli infrapunalämmittimet.

Ja ruoka - aah. Päivisin haettiin välipalaksi pizzasliceja, maksoivat 1,70 euroa kappale. Valikoima oli runsas. Ne olivat herkullisia. Kävimme syömässä myös oikeasti. Tosin siesta-aikaan klo 15-19 oli turha kolkutella varsinaisten ravintoloiden ovia. Tuolla harrastetaan paksupohjaisia pizzoja, löysimme etsimällä myös ohutpohjaisen, mitä ennakkoon pidin "oikeana" italialaisena pizzana. Ruokaan ei tarvinnut pettyä. Jäätelomyymälöitä (gelateria) oli tiheästi. Irtojäätelön lisäksi niissä myytiin mielikuvituksellisia jäätelöleivoksia. Hanavesi on juomakelpoista. 



Yliopisto ei ollut yksi rakennus, vaan tiedekunnat sijaitsivat useissa eri kortteleissa. Löysimme myös varsinaisen ökykauppakeskuksen, jossa oli pelkkiä merkkiliikkeitä eikä mitään olisi saanut ostettua alle 900 euron. Tuli harvinaisen selkeä "ketkä ei kuulu joukkoon" -olo.


Lennot varasimme Lufthansalle, mitä pidän luotettavana varsinkin sen jälkeen, kun yksi Jürgen lensi päin Alppeja. Alppien ylitys on kaunista katseltavaa.
(c) EJP
Olen Lufthansalla matkustanut ennenkin ja pidän firmaa logistiikaltaan loistavana, juuri sopivana koneen vaihtoja varten, vaikka pelkillä käsimatkatavaroilla pärjäsimmekin. Lufthansalla myös tarjoillaan ilmaiset juomat ja jaloille on vähän enemmän tilaa. 


Mennessä oli koneen vaihto Munchenissa ja palatessa Frankfurtissa. Saksasta Bolognaan ja takaisin oli "pikkukone", penkkejä 2+2 vierekkäin. Air Dolomiti herätti etukäteen vähemmän hilpeitä ajatuksia, mutta se keräsi kaikki pinnat. 


Pienemmässä koneessa on miellyttävä matkustaa, kun ei ole pitkiä jonoja ja palvelu on henkilökohtaisempaa. Se yksi lasi viiniä tarjoiltiin oikeasta lasista ja takaisin tullessa appelsiinimehu oli vasta puristettua ja tarjoiltiin silmäniskun kera, kun tilasin italiaksi. 



Verho, joka rajaa business- ja standard-luokan.
Bolognan lentokentällä oli mahtava kyltti lyhytaikaista pysäköintiä varten.

(c) EJP
Kone laskeutui ajallaan Frankfurtiin terminaali ykköseen, mistä oli jatkolento Helsinkiin. 


Tuli viesti kännykkään, poika luki sen  - ja siitä se helvetti alkoi.


Etsimme ensin oikean gaten ja otin kuvan tuliaisesta. ;)




A50-gate oli tyhjä eikä siellä tapahtunut mitään. Oli vajaa tunti aikaa uuteen portillemenoaikaan. Haettiin leivät ja syötiin ne rentoutumisalueella nojatuoleissa ja palasimme portille, jossa oli vain virkailijat: "Sorry, you are late, your flight has gone". Kello oli vähän yli yksi ja kone seisoi vieressä, mutta sinne ei ollut asiaa eikä uskallettu lähteä harhauttamaan kolmea virkailijaa. "Go to the service point." Väri pakeni naamalta ja hiki kihosi niskaan, että tässä sitä ollaan. Tällaista ei tapahdu minulle, koska en kuulu sellaisiin ihmisiin. Ei voi olla totta! - No totta oli. 

Ja Service pointiin, jossa ei oltu ainoita. Saatiin jonotuslappu. Kolme virkailijaa palveli, yksi oli harjoittelija, jolla oli apuri. Jono ei liikkunut mihinkään. Päässä meni aika monta ajatusta: Mitä ihmettä tapahtui? Pääseekö täältä enää tänään kotiin? Paljonko maksaa yö lentokenttähotellissa, "halpaketju" Sheratonissa (ehdin tsekata hotellin nimen)? Paljonko maksaa uudet liput - tonnin per nuppi? Matkustetaanko junalla jonnekin Müncheniin tai Düsseldorfiin, josta uudella lennolla Helsinkiin - vai junalla Suomeen saakka? Poika katsoi kännykällä nettisivuilta uusia lentoja. Hän löysi Lufthansan lennon Münchenin kautta Helsinkiin, perillä puolilta öin. Että sahataan nyt sitten Eurooppaa ristiin rastiin, kun kerran matkustamaan on lähdetty. Hän löysi myös suoran Finnairin lennon klo 19.25. Yrin kysyä jonon välistä, että varataanko me nyt lento itse kännykällä suoraan vai onko Lufthansalla joku systeemi, millä saadaan alennusta tai joku parempi varaussysteemi? Kehotettiin odottamaan. Niin me odotettiin ja pelättiin, että viimeiset lentopaikat ehtii viedä joku muu ja jäljelle jää jotkut ykkösluokan neljän tonnin liput. Että tämä on just sitä, mitä näkee joskus painajaisunissa tai jossakin reality lentokenttäsarjassa, jossa tollot matkustaa.

Lopulta päästiin harjoittelijan palveltaviksi. Hän kertoi, että oma moka ja maksakaa itse. Sen olin jo tajunnut muutenkin. Heidän systeemistään löytyi vain klo 21 lähtevä lento Helsinkiin, 636 euroa per nuppi. Päädyttiin varaamaan itse Finnairin lennot. Poika löysi juuri ennen klikkaamistani Travellinkin sivuilta saman Finnairin lennon puoleen hintaan. - KLIK, ja meillä oli uudet lentoliput, ja tuplaantunut matkabudjetti. Aikaa lähtöön oli 6 tuntia.

Olimme terminaali ykkösessä ja Finnair lähti terminaali kakkosesta. Sinne vei automaattijuna.


Ja taas oltiin turvatarkastuksessa "tämä ei lopu ikinä" -tunnelmissa. Toinen oli Päiväni murmelina - ja toinen Terminaali-elokuvan päätähti. Sitten tapoimme aikaa, katsoimme lentokoneita, tapoimme aikaa.


Frankfurtin terminaalit ovat siistejä, täynnä palveluja, automaattivessanpöntöt, rentoutusalueita, kännykän ja kannettavan latauspisteitä, jne. Ei siellä sinänsä huono ollut olla, ellei olisi **tuttanut. Kelasin ja kelasin, että missä ihmeessä meidän aikataulutus meni pieleen - ja miksi en tarkistanut aikatauluja niin neuroottisesti kuin normaalisti. Että tapahtui varmaan joku juustonreikäefekti: koska edellinen kone oli ajoissa, pahin huoli vaihdosta oli poissa - ja luotimme jotenkin toisiimme. 


Lopulta aloimme löytää jotakin positiivista: Jos missaa lentonsa, se on parasta tehdä Saksan suurimmalla lentokentällä eikä saarella jossakin hornan tuutissa. Ja hyvä, että juttu kävi paluu- eikä menomatkalla. Menomatkan missaus olisi lyhentänyt loman entistä lyhemmäksi ja painanut mieltä koko reissun. Muistin myös etukäteen hymyilleeni lähtevämme reissuun Amazing Race -henkisesti. Onneksi en tiennyt, miten oikeaan osuin. Ja jos oikeasti tätä elämää ajattelee, niin niin kauan asia ei ole aivan hirveä, kun siitä rahalla selviää.

Erillinen viihtyisä odotusalue ennen Finnairin lentoa.
Koirat mahtuivat olemaan hoitolassa ekstrayön. Finnairin lento oli ajoissa. Perillä Suomessa olimme 23.15. Viskasin pojan tullessa Lahteen, jotta hän ehti edes jollakin bussilla kotiinsa. Ennen kotitielle kääntymistä  klo 2 poliisi pysäytti ja puhallutti, ei sanonut syytä, mutta luultavasti tuota tietä sunnuntaiyönä ajava autoilija on rattijuoppo, kunnes toisin todistetaan. Konstaapeliparka sai kuulla selityksen päivän kulusta. Hän suositteli nukkumaan menemistä pitkän päivän jälkeen.

***

Kotona laitoin Lufthansalle palautetta, että teillä on miellyttävät koneet ja systeemit, mutta joku voi pitää hivenen harhaanjohtavana "New informationia" gatesta ja kellonajasta, että voisiko kellonajaksi laittaa vaikka boarding timen? Liitteeksi laitoin edellä olleen print screenin. Ja että tiedän kyllä, että oli oma moka, mutta silti. Äsken soitti Lufthansan virkailija. Hän pahoitteli tapahtunutta ja kysyi millaista kompensaatiota haluan. Sanoin, että edelleen pidän sähköpostia jonkin verran harhaanjohtavana, mutta tiedän myös, että meidän olisi pitänyt olla tarkempia. Silti Lufthansa lähettää kompensaation tilille. 

Suosittelen yhä Bolognan lisäksi Lufthansaa - ja erikoispisteet saa Air Dolomiti.

**Kuvista on osa (c) EJP, vaikka vesileima väittää toisin.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Lisää lepäilyä

Just kun ei saisi ponnistella ja yskiä, jotta sisuskalujen haavat paranee eikä suurin piirtein kaikki sisukset tursu ulos, sairastuin flunssaan. Onneksi se toistaiseksi jäi nuhan tasolle, mutta teki tirskahteluineen pahaa.

Koirien minimiaktivointi on jatkunut. Eilen jumppautin ne muutaman päivän tauon jälkeen. Ristikkäisten jalkojen nostot eri tasoilla edistyvät hyvin.


Lunta riittää yhä ja Lysti harjaa turkkinsa säännöllisesti. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Hissun kissun

Gibli hoitovastuussa
Hissuttelu jatkuu. Kumartelut ja ponnistelut on pannassa. Pitää varoa, jos nostaa roskaa lattialta ja sitä rataa. Koirilla ei ole varaa nyhtäistä yhtään ja ihmeen hyvin homma onkin pelannut. Olen tarjoillut niille sisäjumppaa, mutta muuten kaikki treeni on jäissä ja liikunta vähissä. Onneksi molemmat ottavat levon kannalta.

Tältä näyttää poretabletti mukissa, jonka
pohjalla oli piimää. :D
Sydän pysyy.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Luettavaa

Eilen kävin metsäkävelyllä koirien kanssa. Noin 1 % ylämäki hengästytti kovasti ja otti vatsaan. Tajusin, miten paljon vatsalihakset tekevät töitä, kun nostan jalkoja. 

Näin s-lomalla ehtii lukea kaikenlaista italiankielen lisäksi. Pari kolahtanutta kirjoitusta:

Ensin tässä on kirjoitus "ujosta ja hitaasta" agilitykoirasta. Tässä löytyy paljon yhtymäkohtia Lystiin.

Ja toinen liikuttava juttu nuoresta miehestä ja nettipelaamisesta, ja kuinka virtuaalimaailma voi tarjota todellisia ihmissuhteita: "Viesteistä alkoi muodostua kokonainen yhteisö. Se oli kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa eikä meillä ollut siitä mitään tietoa."


(Itselle ylös tämän päivän jumpat: ristikkäiset jalat 40 cm korokkeella molemmin päin, etujaloilla korokkeen ympäri, kurotukset, vatiin meno, tuolin kierrot.)

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Jotakin pientä

Kävely on töpöttelyasteella. Normaalihousut ei mahdu jalkaan, mikä rajoittaa ulkoilua. Nimim. Trikoilla pakkasessa. Sain vielä mahataudin, jossa meni 2 päivää. Harmittaa, kun jonkun sortin sisällä pysynyt ravinto auttaisi toipumaan. Tänään on taudin suhteen parempi, mutta aika naatti olo kaiken kaikkiaan. Kipulääke jatkuu säännöllisesti. Tikit sain tänään pois, että siitä se taas lähtee. 

Koirien kanssa olen käynyt sellaisia 10-15 min "lenkkejä". Kumpikaan ei saa vetää eikä vedäkään. Giblikin on yllättävän kuuliainen.


Saimme uudet jumppaohjeet. Tutustuin niihin koirien kanssa muutaman minuutin. Hiki tuli pienestäkin.