sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pennun kasvua

Katselin valokuvia. Jotkut asiat muuttuvat, toiset pysyvät:

Toukokuu

Lokakuu, pentu 7 kk

Kuvapari antaa leikin vastavuoroisuudesta kyseenalaisen vaikutelman, mutta jätän silläkin uhalla lisäkuvat toiseen kertaan. Toivottavasti Lykyn ilme kertoo tarpeeksi. :)

Ehtiväinen

Olen ollut reipas ja kellon siirtämisen ansiosta jopa tuntia aikaisempi lintu.

Lystin kanssa aamulenkin jälkeen pujoteltiin 6 keppiä 5 cm:n kujana. Olisiko menty noin kuudesti eri suunnista. Narupallo lensi palkaksi.

Lykky sai mennä kahta keppiä, toistoja ehkä 6. Viimeisimmästä kerrasta on aikaa, mutta jotakin on loksahtanut kohdalleen. Koira löysi oikean välin, vaikka lopulta kepit olivat kohtisuoraan. Narupallopalkka tästä. Paikkamakuussa menin noin 6 metrin päähän narupallo näkyvillä, palattuani heitin sen Lykyn taakse. Hyvin kesti. Istuminen ok, maihinmeno ok. Sivulletulo ja seuraaminen on ongelmissa, pentu on liian innokas. Eihän se sinänsä huonoa ole, mutta tarkkuus kärsii kun sillä on narupallon tai lihapullan kuvat silmissään. Jottei koira jymähtäisi namikäteen, kokeilin narupalloa kainalossa, vuhve tuli oikealle paikalle. Tässä pitäisi tehdä nyt joku linjanveto.

Nilkkajumppaa harrastin kotonani, nilkka on niissä teipattu. 1. Seisoin tasapainolaudan päällä molemmilla jaloilla, kallistelin eteen ja taakse, tein pieniä kyykkyjä. 2. Kirjoitin pottuvarpaalla kaikki aakkoset ilmaan. 3. Pidin leveästä jumppakuminauhasta käsin, koukistin ja ojensin nilkkaa. 4. Kiedoin kuminauhan pöydän jalan ja jalkateräni ympärille, jotta vastus tuli eri suunnasta, siinä koukistukset ja ojennukset, nilkan kallistukset ulos- ja sisäänpäin. Ortopedin mukaan liikkeet eivät saa olla kipua provosoivia, eivätkä olleetkaan. Nyt on jäitä, jotta kinttu rauhoittuu urakastaan. Selkä on ärtynyt ja vasempaan pohkeeseen vihloo taajaan. Yritän silti välttää Neurontinien popsimista, koska ne hidastavat aivoja. En minä kyllä tällaista kipukroonikon elämää ollut itselleni kuvitellut.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Ja lisää tottista

Taas kentällä. Motivaatio kumpuaa osin siitä, että en uskalla Lykkyä laskea metsässä irti, koska en halua koiranpentuja. Pyöräillä sen kanssa ei voi ja kävelylenkit ovat rajallisen mittaisia. Palloa heittämällä saan palkattua & juoksutettua ja motivoitua palaamaan luokseni taistelemaan. Molemmat koirat tekivät vuorotellen, kaksi tuuria per koira.

Lykky
  • Eteentuloja noin 2 metristä, nämä pelaavat nyt. Koira tarjosi ensimmäisen pyytämättä, kun sanoin että tokoillaan. Lisään matkaa hiljalleen.
  • Seuruutusta imuttamalla pari pidempää pätkää. Ei ollut hanskoja, joten tuntui sormissa rouhealta. Miltei-paikoillaan-käännöksiä vasemmalle. Lykky hypähti kohdalleen, ääk, haluan hillitymmän siirtymän, joten siirsin namikäden alemmas. Tepsi.
  • Sivulletuloja, asennot ok.
  • Maahanmenoja pari.
  • Paikkamakuu: Kävelin noin 5 metriä pois ja käännyin katsomaan. Pentu tuijotti skarppina paikaltaan. Kehaisin ja heitin sen takaviistoon narupallon. Ehkä etenen turhan maltillisesti?
  • Narupallolla luovutusasentoa ja rauhaa, vapautukset. Kerran pentu olisi leikkinyt ennen lupaa, kielsin öp, muuten jämäkkää pitoa ja kaunista kontaktia yhtä aikaa.

Lysti
  • Luoksetulon pysäytys takapalkalla. Pieni ennakointi näkyy niin, että laukka muuttuu 10 metrin jälkeen pystymmäksi. Hieno oli.
  • Seuraamista, eri kuvioita. (Tempon vaihteluja ja jotenkin unohdin nilkankin. Lähdin juoksemaan ja toisen askeleen kohdalla havahduin kipuun, nilkka ei taivu tarpeeksi ja akilles on jäykkä. Selkä tähän samaan saumaan: tänään on vihlonut vasempaan pohkeeseen.)
  • Seuraamisesta seisahtuminen, hieno.
  • Seuraamisesta istuminen, hyvä.
  • Narupallopalkalla ja Lykyn tottistelulla vedättämällä Lystin vire on kerrassaan mainio.


Annoin koirien leikkiä pihalla. Se on niin mainiota katsoa. Sillä hetkellä, kun molemmat pääsevät yhtä aikaa ulos, alkaa kaulojen kaluaminen ja jahtaus. Lystin karvan tiputus jatkuu ja se alkaa olla säälittävä kalkkunakaula. Tassut ovat rauhoittuneet, ilman hoitoja on menty jo viikko-kaksi(?). Syyllistävä katseeni kääntyy ruuan suuntaan. Toivon ettei paranemisen ääneen lausuminen saa aikaan pahenemista.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Tottistelua

Ensimmäinen työviikko on takana sitten elokuun. Juhlistin tapahtumaa tottistelemalla koirien kanssa.

Lykky
  • Sivulletulot välillä ok, muutaman kerran tuli liian eteen ja pari kertaa korjasi asentoaan edessäni tiiviimmäksi. :o Vahvistusta luvassa.
  • Seuraaminen: Sivu-sivu-systeemillä meni pari askelta ok, sitten koiruus edisti. Imuttamalla menee kauniisti. Minulla on seuraamiskriisi. Ehkä pitäisi imuttaa sittenkin. Vasemmalle käännöksissä koira kääntää takapuoltaan, mutta helposti siinäkin vajaasti eli alkaa edistää. Takajalkajumppaa luvassa.
  • Maahanmenot hyvät. Sujuu eri asemista.
  • Istumiset myös.
  • Seisomisissa koira menee maihin, jos pidän vasemmassa kädessä namia. Jos oikeassa, seisoo. Tässä mulla on joku vartalokäsky, jota en tiedosta. Olisiko oikea käsi ja yläkropan kiertyminen: seiso.
  • Eteentulot ovat loksahtaneet kohdalleen. Jihuu! Hiit on käsky, tänään kaikki asennot suoria, kontakti upea, etäisyys juuri sopiva. Palkkaan tiputtamalla suusta ruokaa. Alan lisätä välimatkaa.
  • Noudoissa otin vauhtihakuja palkaten narupallolla kuonon osoittamaan suuntaan. Välillä kävi kuten pitikin eli koira otti kapulan lisäksi myös pallon suuhunsa. Vauhti on luja. Luovutuksia teetin erikseen, koira nappaa kapulan klak ja pitää sitä pureksimatta, tuijottaa silmiini, laitan kädet kapulan päihin, rauhoitan jos meinaa irrottaa, irti-käskyllä koira irrottaa välittömästi ja saa suustani palkan. Tämä on hyvällä mallilla.
Tuli näköjään tehtyä vähän kaikkea, mutta kauan ei mennyt. Pääasia oli, että koira oli innokkaana pallo suussaan, kun talutin sen autolle. Treenivinkit ensi kerraksi: seuraamista, sivulletuloja, vasemmalle kääntymisiä paikoillaan, eteentulot pidemmästä matkasta ja kun se sujuu, kapulan luovutukset kauempaa.


Lysti
  • Vauhtinoutoja ja luovutuksia narupallolla palkaten. Se oli vallaton kuin varsa laitumella laukatessaan ympäriinsä narupallon kera.
  • Luoksetulon pysäytys ja maihinmeno. Ekalla pysäytys venähti, tokalla käytin takapalkkaa ja siinä seisahtuminen tapahtui yhden laukka-askeleen aikana. Tämä näyttää upealta. :)
  • Seuruutusta kummallista kiemurauraa, pitkä peruutuskin. Hyvä oli kontakti ja into, kun oli narupalloa vilautettu.

Selkä: Kävin tänään työterveyslääkärissä, koska ruoto ei siedä istumista edelleenkään. Se on jäykistynyt aika taipumattomaksi ja hermotestit vinkuvat punaista. Neurontinit palaavat, lähete lähtee eteenpäin ja lisäksi hän oli osatyökyvyttömyyseläkkeen kannalla. Sitä eläkevakuutuslaitoskin väläytti jo toukokuussa sen verran, että lähetti hakemuksen kotiin. Olin kyllä ajatellut pidempää kokonaista työuraa. No nilkka sentään rauhoittuu kylmällä ja toipuu aikataulussaan, vaikka pidemmistä seisomisista ja kävelyistä suutahtaisikin.


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Pyöräilyä

Lysti sai tänään erityishuomiota. Kävimme kahdestaan pyöräilemässä. Nilkalleni se on suositeltavaa, mutten ole aiemmin uskaltanut pyörän selkään äkkipysäytysten varalta. Kivaa oli! Sen jälkeen tuumin, että kävelylenkit eivät koiralle mitään liikuntaa ole. Ennen lumia yritän harrastaa toistekin.

Lykkensdorf painoi eilen 21.6 kg iltaruuan jälkeen. 5.10. oli lukemat 22.8 kg aamuruuan jälkeen, joten kasvu on tasoittunut. Lystiä en punninnut. Se on aika karvaton tällä hetkellä, silittäessä tuntuu ihan kovalta, kun ei ole pohjavillaa ja päälliskarvojakin vain nimeksi. Että tällainen huomio tähän loppuun.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Lady Show

Töiden jälkeen ulkoilin koirien kanssa. Lykkyä vie nyt hajut ja vetää hihnassa vielä normaalia enemmän, Lysti kulki löysän taluttimen päässä. Säikähdin, kun meitä lähestyi irti oleva airedalenterrieriuros pörhäkkäänä. Ei välittänyt kauempaa tulevan omistajansa huhuiluista. Lysti haukkui, että täältä pesee, jolloin Lykkykin riemastui. Tulija hidasti, mutta liikkui edelleen kohti. Ajattelin ettei hyvä heilu, jos alan itsekin ärjyä. Jostakin syystä lähdin kävelemään pois kahta narttuani perässäni vetäen. Se toimi, omani jatkoivat vierekkäin matkaa. Airis pysähtyi ja omistaja sai sen kiinni. Jihuu, selvittiin ilman ihokontaktia! Ehdin nähdä, kuinka vierestä katson kolmen koiran mylläkkää tai sankarillisesti olen siellä keskellä ja löydän itsensä ensiavusta.

Vähän tokoilin Lykyn kanssa, mutta on se sen verran kuutamolla, että armahdin meidät molemmat. Sivulle se löysi pari kertaa, mutta aika pian jäi eteeni istumaan ja tuijottamaan. Kun sanoin sivulla "sivu" ennen askelta, se meni maihin.

Tämän biisin poimin, siitä tuli hyvä mieli ja minulle tuli mielenyhtymä Lykystä (ja meistä muista) lenkillä. Klikkaamalla pääsee kuuntelemaan  Christina Aguileran Show me how you burlesque *KLIK*.

Nilkan ja selän kuulumiset vielä. Töissä naurahdin ironisesti löytäneeni tasapainon työasentojen välillä. Istun, kun alkaa jalkaa pakottaa ja nousen seisomaan, kun selkä tekee hermosärkyä. Vanha sanonta variksesta maalatulla aidalla: kun pyrstö nousee, niin nokka tarttuu ja kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Aamuun pimeään

Pienehkö tokotauko jatkuu. Olen keskittynyt remmikävelyn opettamiseen. Erityisesti paluumatkan pentu kulkee jo ihan mukavasti, vaikka olisi kuinka lyhyt lenkki. Lystikin on keksinyt paluumatkoiksi itselleen ohjelmaa: alkaa seurata katsekontaktissa hymyillen. Tarjoan sille palkinnoksi haastetta tekemällä kiemuroita. "Siellä se naapuri taas hoipertelee, eihän tuo käy töissäkään."

Murruin yhtenä päivänä: Ajoin auton oven eteen ja tarkoitus oli lähteä vain Lykyn kanssa, joka hyppäsi kyytiin. Lysti karkasi sisältä autolle. Huusin sille vihaisena, että "takaisin sisälle!" Lysti nosti etutassunsa takakontin reunalle, työnsi kuononsa oman häkkipuoliskonsa kaltereiden sisäpuolelle, heilutti häntäänsä korvat luimussa eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen sisälle. Ei saisi moisesta palkata, mutta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa sekin matkaan.

Ehkä pentu-termistä pitäisi hiljalleen luopua. Katsoin eilen kuinka leikkisä se oli naapurin vehnis-uroksen kanssa. Pentu oli ylhäältä katsottuna J-kirjaimen muotoinen, kun asetteli itseään uroksen eteen. Illalla tajusin, että hormonithan Lykkysauruksella hyrrää, mutta on yllättävän siisti tyttö. Irti ei auta nyt laskea, ties mitä siitä seuraisi.

Aamulla oli järkyttävää herätä pimeään. Töissä olikin kivaa. Teen taas vähän lyhennettyä työaikaa. Jouduin istumaan melkein koko päivän, koska nilkan kanssa en voinut seisoa jatkuvasti. Tulos: takareisiä polttaa ja kihelmöi ja tätä kirjoittaessani (mahallani olohuoneen matolla) pitäisi hieroa ja vatkata kinttujani, koska en voi olla paikoillani. Minä kun luulin, että selkäongelma oli jo vanhentunut. Tervetuloa unettomat yöt, Neurontinien lappaminen, lääketokkuraiset aamut ja tuntematon tulevaisuus.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lyhyesti

Kävin päivällä molempien koirien kanssa yhdessä hihnakävelyllä, edellisestä kerrasta on aikaa 2 kk. Ajoin metsän laitaan, kävelimme tietä pitkin 600 m ja "perillä" annoin niiden leikkiä keskenään irti. Sitten kävelimme takaisin. Lysti kävelee kuin unelma, Lykyn vetämättömyys ei ole itsestäänselvyys. Aika kaukana siitä. Kotona pidin kintussa jäitä.

Huomenna menen töihin pitkästä aikaa, luulen että voisin pystyäkin. Ahdistaa vähän, pelottaa ettei nilkka tai selkä kestäkään. Ihmettelen missä on se palo työntekoon, mitä olen joskus tuntenut. Vastapainoksi olisin lähtenyt koirien kanssa iltakävelylle, nauttinut syysillasta, tuulettanut ajatukseni ja palannut raikkaana lämpimään kotiin, mutta nilkka on sen verran rasittunut päiväkävelystä ettei kannata. Muistan ortopedin sanat, että jos se on kipeä, niin se huutaa apua ja sitä pitää uskoa. Se vasta ahdistaakin.


lauantai 22. lokakuuta 2011

Tietääpä tehneensä

Eilen tai tänään ei olla tokoiltu yhtään. Minua ei huvittanut ja ajattelin, että pennullekin tekee tauko hyvää. Lyhyellä hihnakävelyllä sain tsapattua pennulta muutaman kerran hyvän paikan ja palkattua siitä. Autot eivät kiinnostaneet, pyöriä tai koiria ei tullut vastaan. Kolmen ihmisen ryhmä ohitettiin nätisti veriletun avulla.

Koirat saivat juosta keskenään lelut suussa. Se menee tutulla kaavalla, ja jos Lystiltä tipahtaa lelu kesken leikin, pentu odottaa, että Lysti saa sen uudelleen suuhunsa. :D Aika usein pentu tulee luokseni leikkimään ja taistelemaan lelustaan. Taistelun ohessa otatin noudon loppuasennon muutamaan kertaan, istuminenkin sujui jo vähemmällä vaivalla, välillä irrotutin lelusta ja sitten leikki jatkui. 

Oli käydä hassusti. Kesken Lykyn juoksun kuului tömps, sen rintakehä tai maha osui ohuen puun kantoon, jonka yli se laukkasi. Koira ei näyttänyt kipuaan, kantoon jäi karvatuppo. Tutkittiin tämän jälkeen Lykyn maha ja rintakehä, yksi jakaus sieltä löytyi. Poika potki ja rusensi osin lahonneen 30 cm korkean teräväpäisen kannon maan tasalle. Äsken katsastin tilanteen oireettomalta koiralta uudelleen, kosketellen tai painellen ei ole mitään kipua, ei tunnu turvotuksia eikä mustelmia tai reikiä näy. Olisi ollut aineksia kaikenlaiseen. 

Nilkka: Otsikko tulee siitä, että tänään nilkka tiesi eilen olleensa metsässä tai vähän pidemmällä kävelyllä. Jäitä olen pitänyt tiuhempaan ja jättänyt tänään pidemmät kävelyt sikseen. Ostin jumppakuminauhan, pääsee nilkka tutuksi senkin kanssa, kunhan nyt rauhoittuu. Hassua - katsoin mitä kaikkea nilkan pitäisi osata ennen urheiluun paluuta: mm. varpailla ja kantapäillä kävelemisen, kahdeksikon juoksun ja sivuttaisaskeleita. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta moiset. Ja agi-kentille halajaa mieli. Vajaan kuukauden päästä sen pitäisi olla mahdollista. Eletään sillä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Pientä projektia pukkaa

Sanon nilkasta heti alkuun, koska se vaikuttaa kaikkeen. Paraneminen jatkuu. Kävin tänään ensimmäisen kerran metsäkävelyllä ilman keppejä, tosin leveitä polkuja ja teitä pitkin. Ei sattunut ja kävelin aika normaalisti. Nilkkaa avustivat teipit ja tuki, ja jäät olivat vuorossa kävelyn jälkeen. Mutta silti, jippii! Toipuva puoli on pohkeesta ja reidestä huomattavasti kapeampi kuin terve, mutta siitäpä voimistuu. Muistaakseni sääntö menee niin, että viikko immobilisaatiota tarkoittaa yhtä monta kuukautta kuntoutusta eli minulla pitäisi olla symmetriset lihasvoimat alaraajoissa 7-8 kk kuluttua = ensi kesänä (!). Ehkä sauvakävelyn jäljiltä itäsaksalaisittain pullottavat hartia- ja yläraajalihakseni valuvat hiljalleen alakroppaan. :)

Projektia pukkaa Lykyn hihnakäyttäytymisen suhteen. 2 kk tauko normaaleista hihnalenkeistä ei ole tehnyt hyvää. Se vetää, saalistaa pyöräilijöitä, hinkuu ihmisten ja muiden koirien perään. Eilen tuli pyöräilijä vastaan, Lykky oli valjaissa, osasin varautua koska sen korvat olivat Sen Näköiset. Pyöräilijän kohdalla se sinkosi, teki voltin ilmassa, koska pidin jämäkästi kiinni, tassut vaan heilahtivat silmieni korkeudella. Säikähdin, kaikki kävi nopeasti. Kipeätä se ei rajusta voimisteluhetkestään näyttänyt saaneen, mutta puhuttelun sai jälleen. (Pyöräilijälle ei käynyt kuinkaan, koska osasin siis varautua, otin välimatkaa ja pidin hihnan lyhyellä.) Koirien ohituksissa saadaan olla aika kaukana, jotta saan huomion itseeni.

Pitää alkaa ajaa sisään "nätisti"-käskyä, kuten Lystinkin kanssa. Se on siis käsky, jolla kävellään vierellä löyhemmin kuin seuraamisessa: ilman katsekontaktia ja väljemmin. Lystillä nappasin sen lennosta, kokeilen samaa Lykylle. Joskus BH:ssa sille on käyttöä. Tätä menoa joskus on kaukana tulevaisuudessa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Tottistelut ja pujottelut

Pientä tottistelua nurmikolla: Lykyn kanssa verilettupalkalla maahanmenot vasemmalta puolelta kävelystä ilman kumarruksia ja käsiapuja, osasi! Samalla lailla istumiset, paitsi vasen käsi oli ylhäällä - istui. Eteentulot ok, tarkkana saan olla ettei etutassut tule kengilleni. Tassuja en edes tunne, jos jaloissa on 4 numeroa liian isot kumisaappaat. :) Sinisellä patukkalelulla leikkiä, siitä rauha, luovutus ja uusi leikki.

Lystin kanssa pujotteluja 6 kepillä 5 cm kujalla, noin 5 pujottelua yhteensä. Lähetykset eri kulmista, myös takaviistosta. Heitin lelun keppien jälkeen tai se odotti siellä valmiina. Hyvä oli vire ja tällä leveydellä Lysti meloo. Kun saisin saman draivin suoralle keppilinjalle.

Kävin molempien kanssa erikseen ensin lyhyehköllä hihnakävelylenkillä. Lykky noteerasi autot, muttei osoittanut elkeitä jahtaamisesta. Toisten koirien ja ihmisten ohitukset pitää aloittaa ihan alusta. Nyt koiruus kiskoo niiden luokse häntä heiluen, hetkeksi malttaa tulla viereeni syömään verilettua.

Nyt on nilkassa jäitä, ohjeiden mukaan jäähdytän tuollaisen rasituksen jälkeen. Pääasia on se, että nilkka nyt selvästi toipuu.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

I Dreamed a Dream

Eilen poika tuli iltalenkiltä ja kertoi Lykyn syöksyilleen autojen perään useita kertoja kielloista välittämättä. Kävin tänään Lykyn kanssa lyhyellä hihnalenkillä, onneksi kinttu jo sen kestää. Lykky hyökkäsi ensimmäisen auton perään, mitä seurasi laittomia uhkauksia sisältänyt puhuttelu, jota lähistön kotiäidit lapsineen pääsivät seuraamaan ja samalla todistamaan, että mitään eläinsuojelullisesti kyseenalaista ei tapahtunut. En säästellyt kirosanoja, koska sain niillä tilanteen vaatimaa uskottavuutta lisää ja lapset oppii ne päiväkodissa kuitenkin. Koira tuijotti silmiini ja huokaisi. Seuraavaan autoon se reagoi käyttämällä korviaan luimussa. Äsken poika käytti pennun ulkona, se oli vain vilkaissut yhtä autoa. Mutta se on tosi, että autohimo koiramme sielun sopukoissa elää ja sen kanssa on oltava ehdoton linja, ellen joskus halua kerätä koiraani tieltä mustaan roskasäkkiin.  


Tavoittelin lystimäistä vakuuttavuutta

Sisällä puukapulalla noudon loppuasento ja pito on minusta hyvä, palkkaan lihapullalla. Ulkona kokeilin taistella kapulasta, ote elää siinä enemmän. Toisaalta on ensimmäinen kerta, kun kovalla puulla leikitäänkään. Sinisellä putkilolelulla leikin myös, siinä otin samoja noudon loppuja ja otteen rauhoitusta. Sekin toimi. Suurin homma on saada lelusta nytkien kiskova pentu istumaan. :P

Muutaman päivän takainen tottisvideo oli pienoinen järkytys. Olen hävittänyt apuja. Sivulle pentu tulee ilman oikean käden huitaisua, välillä nami on vasemmassa kädessä, välillä ei. Yhden askeleen seuruussa vasen käteni on sen vasemmalla puolella. Maahanmenossa en auttanut tänään kädellä tai kumartamalla, Lykky käveli vieressäni ja lakosi maihin käskystä.

Kun nilkka alkaa toipua ja selkäkin on hyvä, alan elätellä kaikenlaisia toiveita. Tahdon olla joskus agility- ja tottiskenttien Susan Boyle. :) Alla on video, jota en pysty katsomaan kuivin silmin. Kappaleen sanoissa on myös sitä jotakin. Wikipedian mukaan ranskalainen originaaliversio on alun perin käännetty englanniksi:  "I had dreamed of another life". Ole hyvä:

Susan Boyle "I dreamed a dream" *klik*

tiistai 18. lokakuuta 2011

Ampu tulloo

Pyssyn, pojan ja Lykyn kanssa pk-kentällä. Jäin Lykyn kanssa auton lähelle ja poika meni kentän päähän. Lykky katseli pojan perään, välillä haisteli maata. Poika ampui starttipistoolilla kolme laukausta noin 30 sek välein. En reaktioita odottanut, mutta jännitin silti vähän ennakkoon. Lykky ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Ei kerrassaan millään lailla! Kuuliko kaikki, varmasti?!

Teetin vähän sivullaoloa ja eteentuloja. Eteentuloissa palkka tulee suustani, pelaa parhaiten tässä vaiheessa. Kädet saivat olla sivulla koko ajan. Seuraamista on tehty sisällä yhden askeleen pätkissä, annan vasemman käteni olla koiran vasemmalla puolella, palkka on suussani tai oikeassa kädessä vasemman kainalon kohdalla.

Juttelin kasvattajan kanssa noudosta. Otteen keveys sopii siihen, että vaihtamistyylissä saalisviettinen koira haluaa vain patukkaansa. Voin jatkaa pitoharjoituksia ruokapalkalla, jos siinä kerran ote ok, mutta noutamisessa kokeillaan taistelua seuraavaksi.

Tullessa kävimme lemmikkitarvikeliikkeessä. Tytöt saavat nyt kaluta hirvipuruluita. Lykky sai oman ketjukaulaimen.

Nilkka on ottanut harppauksen parempaan suuntaan. Kävelin tänään noin 150 metriä ulkona ilman sauvoja yhtä kyytiä melkein normaalin näköisesti. Tasapainolaudalla olen treenannut myös. Nilkkaa pakottaa vielä tuollaisen rasituksen jälkeen, joten rauhoitan sen jääpussilla noin 4 kertaa päivässä. Sehän paranee käsiin. :D

Vähän häijyn näköinen Lykky

maanantai 17. lokakuuta 2011

"Rauha, pidä, hieno tyttö"

Tänään on ollut kaunis syksypäivä. Ajoin pk-kentälle noutokapulan kera. Ensin seuruutin Lykkyä askeleen kerrallaan hyvin lyhyesti. Kyllä se änkäisi liian eteen, siis vaikka kuono on kohti kainaloa, rintakehä pullistuu eteen kuin joutsenella. Sitten taas pari vauhtinoutoa, ei luovutusta, vaan patukka lensi kuonon osoittamaan suuntaan.

Sitten alkoi harmaiden hiusten kasvatus. Sanon tähän väliin, että eilisiltana kokeilin kotona eteentuloja ja kyllä Lykky ne kotona ja ulkona osaa. Samoin se osaa pitää hiljaa saalispatukkaa, kun sanon "rauha". Mutta aiheeseen kapulan pito ja luovutus:  Koira istumaan. Itse sen eteen. Patukka leuan alle. Kapula käteen: "Hae!" Koira nappaa nopeasti kapulasta, irrottaa saman tien, ehdin merkata "tsap" ja palkata. Yritän saada vähän kestoa. Koira vonkaisee kuin autoja aikoinaan jahdatessaan, kun palkkaa ei tipukaan. Sitten se haukahtaa juuri ennen kuin nappaa kapulasta. Voi hyvänen aika sentään! Enhän minä haukahtelevaa ja vonkuvaa tottistelijaa halua. Palkkaan jo istumisesta, jotta saan koiran hiljaiseksi, kun en voi kieltää aina kun se on ottamassa kapulaa haukahtaen. En ehdi sanoa "rauha". Lykky turhautuu ja haukkuu minulle ensimmäistä kertaa, ajattelen, että tässä olisi oiva tilanne opettaa haukutus, mutten sitä tee, koska en osaa sitäkään ja noutohan tässä on työn alla. Koira ei selvästi yhdistä patukan ja palkan pitämistä toisiinsa. Saan yhden hiljaisen haukkauksen, palkkaan ja lopetan syvästi mietteliäänä.

Kävin molempien kanssa keppikävelyllä metsässä. Mietin helkutin noutoa. Luin Lystiä opettaessani yhtä toko-opasta, jossa sanottiin kuinka ei haittaa vaikka koira aluksi ravaisi "nopeus tulee myöhemmin". Älkää uskoko, koira ei nopeudu ilman karkuunjuoksuja ja kokeissa tuomari ei arvosta ohjaajan pinkomista kehänauhojen taakse. Nyt muutamaa kirjaa viisaampana luin toisesta kirjasta: "ei haittaa vaikka ote on löysä". Ymbgh. Enkä ole varma siitäkään, onko saalistuspohjainen nouto-opetus paras saalisviettiselle koiralle. Yhdessä kirjassa sanotaan, että koira vonkuu sitä, että ei saa palkkaa tai on hinku tehdä muttei tiedä mitä halutaan. Luulen että leukani alla ollut patukka on liikaa luovutuksen ja pidon opettamiseen ja toinen juttu on se, että Lykky ei todellakaan tiedä mitä tehdä.

Otin kotona nakit ja kapulan. Ajattelin, että koiralle on saatava rauhallinen mielentila luovutukseen, muuten ollaan rytisten syvällä metsässä. Eli aloitin niitä pitoharjoituksia, mistä Maija jo kesällä mainitsi. Lykky tarjosi haukkaisua ja vongahdusta. En kelpuuttanut. Laitoin sille varovasti kapulan suuhun, pidin toista kättä leuan alla ja kapulassa, toisella silitin kuonon päältä ja kehuin rauhallisesta otteesta "rauha, hieno tyttö, pidä", samaan tapaan kuin saalispatukan kanssa. Katsoin muualle etten uhkaa ja silitin vaan rauhallisesti. Lykylle tuli ihan nirvanassa oleva ilme. Merkkasin "tsap" ja pyysin irti. Palkaksi nakkia. Sama uudelleen. Ja uudelleen. Lopputulos oli kapulaa muljauttelematta ja jämäkästi pitävä, sitä suorastaan imevä (?) pentu, joka tuijotti minua rauhallisena. Lopetettiin tähän. Laitoin kapulan lipaston päälle piiloon. Pentu olisi kivunnut sitä hakemaan. En antanut sitä ottaa.

Kotipihalla koirat saivat jälleen leikkiä kahdestaan.

Lysti sai tehdä pihalla luoksetulon pysäytykset. Etupalkka riittää kovaan jarrutukseen. Kuusi keppiä laitoin 5 cm leveäksi kujaksi. Otin lähetyksiä eri kulmista ja yhden takanaleikkauksen. Ei häiriintynyt, veti melomalla kovaa vauhtia. Olisiko tullut 4-5 pujottelua? Ja tassut. Eilisestä lähtien ei lussuttamista ja näyttävät rauhallisilta. Karvattomat kohdat on kolmen takavarpaan päällä, mutta iho on niistä kohtaa rauhallinen.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Tarkoituksella edessä

Otsikko liittyy tämän päivän teemaan. Ajelin pk-kentälle Lykyn ja noutokapulan kera.
  • Seuraaminen: Jos menen eilisiä videoita nopeammin, pidemmällä askeleella tai useampia askelia, pentu tipahtaa kyydistä. Etenemme siis askel kerrallaan. Kiinnitin paikkaan huomiota, oli minusta parempi. Hyvin lyhyt pätkä tätä, kunhan eilisen jäljiltä halusin kokeilla.
  • Eteentulo: Huokaus. Ei tämä mikään tehostettu kohde ole ollut, mutta on sitä silti treenattu. Namilla jotenkin sujuu niin, että käytän käsiä edessä yhdessä ja sitten siirrän ne sivummalle. Silti pentu saattaa mennä maihin, tulla vinoon ja etäisyyskin vaihtelee. Kyllä se yrittää, mutta hakusessa on koko systeemi. Vahvistin hyvät suoritukset. Kokeilin taas niin, että patukka oli leukani alla. Palkkasin ottamalla askeleen taaksepäin ja tiputtamalla patukan. Oli kerran lähteä huulet matkaan, kun koira olisi sen pomppaamalla varastanut. Säikähdyksestä vihainen ***kele raikui ja sai koiran miettimään, että johan on liike. Saatiin onnistumisia tämänkin jälkeen. - Paras palkkaus taitaa olla se, että tiputan suustani ruokapalkan. Nyt vaan ei ollut mukana ihmiskelpoista ruokaa suuhun pantavaksi. Olen muuten kerran syönyt koirille tarkoitettua kuivattua broilerin sydäntä, vahingossa. Keittiön pöydällä oli ruskeita pieniä paloja juuri suklaahyllyn alla. Kostutin sormeni, töpöttelin täyteen ruskeaa purua ja maiskuttelin, nielin. Sitten tajusin, että namusista puuttui suklaan maku. Yäks.
Tässä välissä samettikuono sai olla autossa, jotta into säilyy. Ehti se taas haistellakin (ennen kiroiluani), kielsin kerran, uskoi. Jäi sanomatta että koira oli tietysti irti koko ajan nilkan takia. Pidemmän päälle ei ideaalia vaikkei koulutus kaulasta nyhtämiseen perustukaan.
  • Noudon haku- ja kantamisvaihe: Leikitin patukalla, irrotutin, sanoin "hae" ja osoitin maahan jätetylle kapulalle päin. Lykky haki kapulan vauhdilla ja isolla laukalla kiihdyttäen toi sitä takaisin. Vähän ennen luoksetuloa merkkasin "tsap" ja heitin patukan kuonon osoittamaan suuntaan. Sitten taas leikkiä jne. Tämä oli tuttua ja päivän parasta.
  • Noudon loppuasento: Se edessä istuminen saisi tietysti olla kunnossa. No, koira istumaan ja itse eteen, patukka leukani alle, kapula koiran eteen kädessäni. "Hae" ja koira tuijottaa leukani alle. "Hae", koira tuijottaa intensiivisemmin ja kiertää sivulle. Uudelleen koira eteen, vähän kapulan hieromista, että huomio kiinnittyy siihen. "Hae" ja koira nappasi kapulasta kiinni. "Tsap" ja lelu lensi leuan alta, vilpitöntä ja isoa iloa. Seuraavalla kerralla koira otti heti kapulaan ja kolmannella myös, kunnon kehut ja leikit päälle. Pidon kesto oli max 0.8 sekuntia, mutta jatketaan siitä.
  • Hyppy: Autolle palatessa yksi hyppy 2 lankun yli. Jätin istumaan, pysyi. Kolautti eikä välittänyt yhtään. En tehnyt enempää.
Pitää nyt ottaa erityisharjoitteluun *edessä oleminen ja tehdä siinä koiran olo mahdollisimman mukavaksi. *Seuraamisessa etenen konkreettisesti askel kerrallaan. *Noudon loppuja lisää. *Hyppytreeniä.

Lysti nuoli illalla tassujaan. Ne ehtivät jo olla rauhalliset. Epäilyn alla on ruohikko ja/tai sen kosteus ja kananmuna ja oikeastaan myös ohrasuurimo, jota oli Lystipuurossa riisin lisänä, koska pelkkä riisi oli loppu. Kaurapuurothan Lysti oksentaa, joten ei olisi ihme, jos reagoi muillekin kotimaisille viljoille. Pälähti päähäni, että lohesta se on myös rapsutellut itseään, se kokemus on kuukausien takaa. No, skarpataan taas.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Onks Lykkensdorf liian edessä?

Sain poikani houkuteltua videokameran taakse. Tässä tulee samalla videoiden herättämiä ajatuksia, joihin saa kommentoida. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen oli se, että vähän on opittu 7 viikon hiomisen aikana. No oikeasti ei olla koko aikaa treenitty, koska seisominen ei ole ollut vahvimpia puoliani. [tekonaurua]

Ensin on luvassa sisätottista. Lykky meinaa olla liian edessä - kukahan sen sinne ohjaa?! Pakitus otetaan kaatumisen kautta, kun pentu ei voi enää pystymmässä istua, voi sitä pientä. :} Kättä kannattaisi siirtää ajoissa taemmas. Paikoillani voisin kääntyä pienempiä asteita, koska koira ei vielä osaa - tai ehkä vähän isompi käännös onkin alkuun helpompi? Peruuttamista on opetettava, nyt koira kaatuu, jos liian ylhäältä peruututtaa ja menee maihin, jos namikäsi on alempana. Sivuhuom.: Jalastani puuttuu ystäväni Luistelumono, mutta lääkärin siunaama sidosteippaus on sukan alla. Niin on tukevampi, ja teippaus myös pitää turvotuksen paremmin kurissa.

Ulkona Lykyn paikka on parempi. Yhden askeleen seuruutus käsi tuolla tavalla on uusi juttu. Voisin ottaa pidempiä askelia, nyt on tuollaista hissuttelua. Maassamakuusta Lykky näköjään varastaa ylös. Sivuhuom.: 3 numeroa liian isot kumisaappaat ovat kätevät siteiden ja 150 euron luistelumonon kanssa.

Tässä nämä kahden leivoksen arvoiset videot:




Muista siis: käden paikka, peruutuksen harjoittelu, pienemmät käännökset ja isommat askeleet jatkossa. Katso, ettei koiruus nouse maasta ylös luvatta.

Vinkki: Tänään tulee Valtion vihollinen televisiosta. Yksi suosikkielokuvistani. Ajan hammas ei ole pureskellut sitä erityisen ystävällisesti, mikä tuo oman mielenkiintonsa.

Havaintoja

Tällä viikolla pisti silmääni koirieni erot:
  1. Naapuri oli jättänyt kaiteelle kuivumaan kertakäyttöisen sadetakin. Koirat leikkivät, tuuli hulmautti sadetakkia. Lysti keskeytti leikin ja katsoi sadetakkia jäykistyneenä niskakarvat pörhöllään. Pentu vilkaisi sadetakkia ja houkutteli Lystiä jatkamaan leikkiä.
  2. Kauppakassit olivat lattialla. Lysti odotti normaaliin tapaansa eteisessä kulman takana, että murhaajakassit häipyvät näkyvistä. Pentu työnsi kuononsa muovipussiin "täällä tuoksuu ruoka".
  3. Keitin illalla kananmunia ja annoin koirille kokonaiset munat ihan mielenkiinnosta. Pentu saalisti omaansa haukkuen, hyppäsi etutassuillaan munan päälle rikkoen sen ja alkoi syödä. Lysti haukahti kananmunalle, joka piti pelottavaa kuminaa liikahtaessaan ruokakupissa. Sitten Lystiltä meni sisu kaulaan ja poistui kupiltaan. Otin kananmunan käteeni, jolloin Lysti uskalsi purra sen rikki ja syödä loput itsenäisesti.
  4. Annoin puruluut. Vallitsevan rutiinin mukaisesti pentu tunki ahnaasti kuononsa pussiin ja otti omansa. Lysti pakitti 2 metriä olohuoneen matolle ja odotti, että lelu kolahti pussista maahan ennen kuin rohkeni tulla sen hakemaan.
Valitusosio: Poika on edelleen kipeä. Pk-kentälle olen tehnyt lähtöä, jotta saisin ulkopuolisen näkemystä Lykyn koulutukseen, mutta lähtemisessä ei tunnu olevan mitään järkeä, koska kunnon kävely ei vielä onnistu.

Olen ensi viikonkin s-lomalla. Kohta tulee vuosi, kun olen ollut pois kokoaikaisesta työstä tai olen viimeksi kotonani istunut (!), sillä makaan olohuoneen matolla tai sohvalla, jottei selkä suutu ja jotta saisin nilkan koholle. Aika alkaa menettää merkitystään, on ihan sama onko viikonloppu vai arki. Hyvää on se, että nilkka tulee paremmaksi ja ehkä siltä osin toivun. Muu tulevaisuus on kysymysmerkki, joten yritän keksiä sille merkitystä pojan ja koirien kautta.


torstai 13. lokakuuta 2011

Noutoa

Jumitun helposti koiran kouluttamisessa tiettyihin juttuihin. Muistin kuitenkin noutoliikkeen. Jatkan sen opettamista Lykylle edelleen Korrien oppien mukaan. Koira osaa jo vauhdilla hakea ja kantaa kapulaa, palkkaan sen lelulla. Ruohikko on vaan liukas, joten tapaturmien välttämiseksi pitää lelupalkkaukseen keksiä joku muu paikka, varmaan pk-kenttä, koska taasen kovalla soralla säälittää pennun hampaat. Aloin kapulan pitämisen harjoittelun. Kokeilin myönteisen jännitteen kasvattamista niin, että Lykky oli edessäni. Enpä ole eteentuloakaan treenannut kunnolla, joten sekin tulee tässä opeteltua.

Paikkamakuusta (sisällä) Lykky pitää niin paljon, että se pitää suorastaan ajaa ylös. Sen on ilmeisen vaikea käsittää, että yhtäkkiä ruoantulo loppuu vaikka kuinka nätisti makaisi. Jää se istumaankin. :)

Tasapainolaudasta on moneksi. Itse treenaan sillä nilkkaa, nyt jo 10 sek per kerta. Lysti muisti jo vanhastaan, että palkkaa tulee, kun laittaa sille molemmat etutassut. Lykylle laitoin kosketusalustan tasapainolaudan päälle. Näpäkästi tuli silläkin etutassut siihen päälle.

Mitäs vielä, koirien keskinäiset leikit jatkuvat edelleen. Joko takaa-ajoa lelut suussa tai painia, minkä seurauksena täällä on kaksi sojottavakarvaista geelikaulaa. Lysti on painissa aika haka, ainakin sitominen onnistuu. Samalla se voi kuiskata pennulle kuka on queeni. Toinen muistaa jos haluaa. 


 
   

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kaupan kapeilla käytävillä

Sisällä Lykky-tottikset ovat jatkuneet. Se on hoksannut seuraamisen askel kerrallaan, ruokakäsi on vasemman kainaloni korkeudella, koiran katsekontakti ruokapalaan on herkeämätön. Oikein kolina kuuluu luiden kolahtaessa parkettiin, kun pentu pompsahtaa oikeaan paikkaan, rehellisyyden nimissä välillä vähän vääräänkin. Taitaa tulla sanasta sivu myös seuraamiskäsky.

Olen toivonut alusta lähtien, että minulla olisi koira, joka tottis-kentällä ottaisi kontaktin heti eikä unohtaisi sitä ennen kuin koulutustuokio on ohi. Tätä olen yrittänyt rakentaa lyhyillä treenituokioilla, mutta olen epäonnistunut. Toisaalta vähissä ovat treenikentällä käynnit olleet. Tänään metsästä tullessa pysähdyin kentälle ja otin Lykyn tokoon. Kyllä se sivulle pyörähti ja haukkaisi ensimmäisen namin, sitten hajut olisivat vieneet. Päädyin sitä huitelusta kieltämään "ei, tule nyt", koira katsoi että aijjaa ja tuli kanssani jatkamaan. Niitä samoja sivu-hinkutuksia tehtiin mitä kotonakin, niitä ei vielä lelulla voi tehdä, mikä vähentää viehätysvoimani kriittisen alas. Testasin myös paikallaistumista ja -makaamista käväisten noin 5 metrin päässä, pysyi. Kenttä oli märkää soraa, mutta eipä pentu siitä välittänyt.

Nilkan tilanne on päivitetty. Keskustelin kokeneen alan asiantuntijan kanssa maanantaiaamuna. Päällimmäiset kysymykseni olivat: 1. Paranenko aikataulussa? 2. Pitäisikö tutkia lisää?

Vastaukset: Murtuma yhdistettynä nivelsidevammaan tuplaa toipumisajan. Heti aluksi s-lomaa olisi voitu kirjoittaa suoraan 2 kk. Se että kinttu ei vielä kestä seisomista, kävelyä tai alaspäin olemista kunnolla, kuuluu normaaliin aikatauluun. Siellä on vielä prosessit kesken ja tietynlainen tulehdusreaktio menossa. Turvotus & kipu tarkoittaa sitä, että "nilkka huutaa apua". Silloin pitää nostaa kinttu ylös ja antaa sille kylmää. Jos tätä ei usko, paraneminen viivästyy. Koska toipuminen etenee, ok. Jos toipuminen tyssää tai ottaa takapakkia, on vuorossa magneettikuvaus ja mahdollisesti nilkan puhdistusleikkaus. Silloin mm. tulehdusreaktio on tehnyt ylimääräisiä juttuja nilkkaan. Röntgenkuvaa ei kannata ottaa. Todennäköisesti irtonainen luupala on edelleen irti eikä välttämättä ikinä luudu kohdilleen, tärkeintä olisi se, että nivelsiteet tarttuisivat.

Nyt on mennyt 6,5 viikkoa traumasta. Saan aloittaa tasapainolaudalla harjoittelut. Tuki pitää ottaa jostakin, lisäksi nilkkatuen pitää olla paikoillaan etten muljauta sitä taas nurin. Aloitan molemmilla jaloilla laudalla seisten, jumppa-aika on sekunteja. Sitten joskus se on minuutin ja joskus seisominen sujuu yksistään kipeällä jalalla. Agilityyn palaamista saan varautua odottamaan marraskuun lopulle.

Kävin maanantaina piipahtamassa töissä. Eihän jalan tilanne ollut yhtäkkiä miksikään muuttunut. Soitin taas työterveyslääkärille ja kerroin aamun terveiset hänelle. S-loma jatkuu tämän viikon ja mahdollisesti ensi viikonkin.

En siis edelleenkään kävele normaalisti, vain sellaista hissukävelyä. Ihmisten ilmoilla kuljen kepeillä, jotten kerää perääni jonoa itsekkään karavaanarin lailla. Poika sairastui kunnon flunssaan eikä hän kestänyt pystyssä, joten minulle siirtyi koirien kaikkien ulkoilutusten lisäksi kaupassa käymiset. Ratkaisu: Lähellä on pienenpienen Siwa, jonka sisällä hyvin kapea käytävä tekee 10 metriä pitkän ympyrän. Auton saa oven eteen. Olen siellä suorittanut ostokset ilman keppejä, saan sen korin kannettua eikä kaikkea tarvitse tunkea taskuihin. ;) 

maanantai 10. lokakuuta 2011

Luontoilta

Meillä on nyt studiossa tuoreet, vain vuorokauden ikäiset valokuvat. Maallikko voisi luulla, että kuvassa on kaksi koiraa. Ei ole. Toinen on armoton petoeläin ja toinen cervicalis cutis maximus -lajin pentu. Pennun tunnistaa kuvassa takajaloista, jotka eivät osu maahan. Kuva suurenee klikkaamalla, millä katsoja välttyy suurennulasin etsimiseltä. Palatkaamme kuitenkin pentuun - sillä on salaisuus.


Luontoäiti on viisas. Joillakin linnuilla on suojaväritys, siileillä on piikit ja kilpikonnalla kova kuori. Tällä pennulla on lajityypillinen suojakaulanahka, mihin viittaa myös sen latinankielinen nimi (iso kaulanahka). Kun vihollinen lähestyy, pentu tarjoaa tälle kaulanahkaansa. Tämä vaistomainen ele saattaa pelastaa pennun hengen.



Isokitainen peto tarttuu syöttiin, mutta ei mahda mitään suojakaulanahalle, jota riittää suun täydeltä. Hyökkääjä on tukehtua venyvään ja pehmeään nahkaan.


Hyökkääjän voitonriemu vaihtuu pettymykseksi. Sen on luovutettava ja näytettävä häviönsä alistusasennolla. Pentu osoittaa voittaneensa taistelun näyttämällä tähän tilanteeseen tarkoitetun pöyristysilmeen. Tähän otokseen loppuhuipennuksesta päättyy tämänkertainen luontoilta.


sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Viestiä

Lykky oli virtaisan oloinen, joten pääsi viesteilemään. Kiinnitimme erityishuomiota hiljaisuuteen. Ei pentu piippari ole, mutta joissakin tilanteissa vonkuu ja ulisee saalisviettiään(?). Jäin auton lähelle. Poika juoksi n. 80 m päähän. Polku vähän kaartaa, joten Lykky ei nähnyt häntä. Koira vonkaisi pojan hävittyä ja olisi rynnännyt perään. Istutin sen, se oli hiljaa ja sanoin "viesti", sitten joskus yhdistänee käskyn siihen mitä leikitään. Pojan luokse koira oli juossut täysillä, jarrutusmatka venähtänyt 2-3 m ohi pojan, siinä juustot ja koira äkkiä kiinni ennen kuin lähti takaisin luokseni. Istutus, hiljaisuus (oli vain huohottanut) ja lähetys. Itse olin siirtynyt 10 m "piiloon", missä palkkasin Lykyn lelulla. Vähän aikaa Lykky sai juoksennella rauhassa, sitten otettiin toinen samanlainen. Nyt menin 15 m päähän lähetyspaikasta eri piiloon. Iloinen oli koira, juoksi vielä minulta lelu suussaan pojalle päin. Vähän emmitään onko ruoka vai lelu parempi palkka: Ulkotottiksessa se ei lelun nähtyään syö herkkupalojaan. Toisaalta ei tee mieli saada viestissä sitä hirmuiseen kiihkoon, jos jo muutenkin ottaa kierroksia.

Sisällä teetin taas sivulla olemisia ja siirtymisiä ruokapalkalla.

Lystin tassuja säästellään, joten märkään metsään ei pääse. Kuiva asfaltti on nyt pop. Etutassut näyttävät normaaleilta, takatassuissa on ärtymystä edelleen, mutta ei tuoretta, yhden anturan vierestä löysin kuivahtaneen rokahtuman.

Eilen otin kuvan molemmista. Lysti on lysyssä ja pitää välimatkaa pentuun liian lyhyenä, joten kokoero näyttää todellista isommalle. Ihan mittasin. Mittaukseni ovat kotilukemia, moni virallisesti mitattu 61-senttinen belgi on ollut Lystiä pienempi. Lystin säkäkorkeus on 61 cm, pennun 59-60, mutta pentu on sen verran takakorkea, että säkäkorkeutta tulee lisää. Kroppa on vielä kapeampi kuin Lystillä. Jos "löysän nahkan teoriaa" voi soveltaa, pennun kaulakin kasvaa vielä.  


Luin "Rauhoittavat signaalit". Olen kirjoittajan tekstejä lukenut ennenkin, joten uutta ei paljon tullut. Tulkitsemani perusteella näyttää siltä, että Lysti on rauhaa rakastavampi kuin luulin. Se väistää helpommin kuin Lykky, joka on vähän -mmmh- tunkeileva. Tuo kuva kertoo siis enemmän kuin tuhat sanaa: Lysti katsoo poispäin ja kääntää päätään pois. Normielämässä pentu käyttää samoja merkkejä ja lisänä kyljen näyttämistä kuten Lystikin. (Kuvassa pentu istu-käskyn alla tuijottaa minua ja odottaa katsekontaktissa ruokapalkkaa.) Jos tilanne on pennusta uhkaava, se istuu. Lystille pyhää on nukkumarauha, ruoka ja tassut. Tarvittaessa se murisee ja nostaa ikeniään. Lystillä myös häntä on hyvä korkeamman aseman osoitin, helposti nousee pystyyn pörheänä. Mielestäni se on toistaiseksi arvoasteikon ykkönen.

Otin eilen kuvia Lykyn metsärinteestä, juuri siitä missä se juoksee rinkulaa omaehtoisesti. Käy leikkimässä kanssani rinteen päällä, kun voittaa lelun, tekee 1-2 voitonkierrosta.

Alkukiihdytys
 
Reittiä suunnittelemassa

Minne meidän pentumme hävisi?

Himpura. Oli nilkkauutiset unohtua. Eilen tuli 6 viikkoa täyteen. Varata ei voi täysiä, oikea kävely ei onnistu, "kävelen" kuitenkin jo ulkonakin pätkiä ilman keppejä, jalka arvostaa ylöspäin olemista. Huomenna yritän töihin palaamista. Tasapainolaudan saisi jo aloittaa. Toisaalta murtumakohtaan kiprii ja tykyttää välillä niin, että epäilen luutumisen olevan epätäydellistä. Kontrollikuvia olen toistaiseksi pyytänyt turhaan. Ehkä olen huomenna viisaampi.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Itseaktivoituva juoksija

Harjoittelin eilen Lykyn kanssa sitä, että se sivulla katsoo minua silmiin ennen kuin palkkaan. Päästiin siihen, että sain laitettua vasemman käteni sen vasemmalle puolelle. Normaalisti käteni on ollut sen yläpuolella. Pitihän sen tarkistaa ettei palkkaa siellä ollut, mutta otti sen jälkeen kontaktin. Sitten otettiin askel kerrallaan siirtymiä. Niissä minun piti sanoa uudelleen "sivu" ja liikauttaa vasenta kättä, jolloin koira siirtyi viereeni. Havaitsin oivallusta.

Koska lelupalkka on selvä ykkönen, koitin tänään samaa systeemiä lelu kainalossa. Sivulletulo oli vaikeaa, Lykky pyörähti pari kertaa minun ympäri ja tuli eteeni istumaan. Ihanaa yritteliäisyyttä ja fiksu ajatuksenkulku. Sain siitä sivulta pari kertaa palkattua, tiputin kainalosta lelun Lykyn suuhun. Jatkan varmaankin kontakti-nami-harjoituksilla.

Tänään Lykky sai juosta metsässä. Se juoksee sammalrinteessä n. 20 m halkaisijaltaan olevaa rinkulaa lelu suussaan. Minun kohdallani se pysähtyy leikitettäväksi ja sitten taas lähtee loikkimaan lenkkiään. Hauska näky. Lopulta (noin 30 kierroksen jälkeen) se sai tarpeekseen ja ravasi luokseni.

Lystin takatassut ovat taas punaisemmat. :( Minä tyhmä laiskimus luistin baby-sukista heti kun tilanne näytti paremmalta. Ei se tassujaan lutkuta näkyvästi, mutta ehkä öisin kuitenkin? Enkä ole aina ulkoilun jälkeen niitä suihkuttanut (ja kuivannut) vaikka pitäisi. Se on muka niin monimutkainen projekti, koska minun pitää riisua itseltäni jalkakääre ja tuki.  Märkä nurmikko ei ainakaan tee hyvää. Pesin tassut Hexocililla, jossakin vannottiin sen nimeen.

Sain päivitettyä Lykyn sivun. Siellä on nyt kertomus siitä kuinka Lykky valikoitui meille, jos jollakin on lukemisen puutetta & kiinnostusta.

Lopuksi kakkajuttu. Olen eilisestä lähtien kotona haistellut, että jossakin haisee koiran kakka. Missään ei ole kikkareita näkynyt. Tänään nuuskutteluni johdatti minut eteisen oven viereen, missä oli koirankakkaleima, jälki täsmäsi kenkäni pohjaan. Sitä on nyt sitten yksi urainen kengänpohja ja kyynärsauvan pohja täynnä. Ei auttanut nurmikkohinkkaus, ei. On siirryttävä hammastikkumetodiin. Jaiks. Vapaaehtoisia?

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Narniaan?

Tokoilimme vähän. Lystin kanssa into on hiipunut, koska  -öhm- se on niin epätoivoista kokeita ajatellen. Seuraamisen hienosäätöä harrastimme kuitenkin ja koira oli innoissaan.

Sisällä edelleen harjoitellaan paikkamakuita ja se olisi hyvä rutiini, kunhan kestäisi. Ennen paikkamakuuta sanon koirille, että tokoillaan ja siitä Lykky alkaa tarjota sivulletuloja, hyvä juttu! Sivulta se ei vielä maihin ilman apuja mene (eikä kyllä muualtakaan ilman vartaloapua). Itse liikkeessä voin odottaa kulman takana 3 sekuntia, sitten palaan takaisin, en halua epäonnistumisia. Ulkona Lykky sai maata paikoillaan yksin. Sivulletuloja ja seuraamista otin muutaman askeleen. Eteentuloissa olin kuolla nauruun. Kerta toisensa jälkeen Lykky tuli eteeni ja sujautti kuononsa takkini helman alle. :D Laitoin lihapalat suuhun, jotta pysyisi katsekontaktissa eikä häipyisi piiloon.

Luonne-eroja löytyy jatkuvasti: Piilotin wc-paperirullien sisään nameja ympäri olohuonetta ja keittiötä. Yhden rullan laitoin tyhjän myslipakkauksen sisälle. Lysti sen löysi, muttei uskaltanut ottaa, alkoi haukkua laatikolle, luovutti ja lähti etsimään uusia piiloja. Lykky söi sen hetkisen löytönsä loppuun, syöksyi myslilaatikolle, repi sen kappaleiksi ja söi namin sisältä. Yhtenä päivänä Lykky juoksi jarruttamatta autohäkkiin ja törmäsi takaseinään. Ihan kuin olisi kuvitellut pääsevänsä Narniaan.


Sen jälkeen se on tajunnut vähän hidastaa. Lysti taasen edelleenkin tarkistaa voiko autohäkkiin hypätä turvallisesti. Jos sen lattialla on vaikka pakasterasia, se pitää huolta ettei tassukaan hipaise. Alla olevassa kuvassa Lykyllä on vasemman silmän sisäkulmassa rokama. Hyppäsi viikko sitten autohäkkiin ja kolautti sen lukkomekanismiin. Ulosmenosyöksykin on hirmuinen luvan jälkeen. Otan videolle kunhan ilkeän.

Lykkysauruksen paino on tänään 22.8 kg, ikä reilu 7 kk. Lysti painaa enää 1 kg enemmän. Jos vähennän Lykyn lukemasta aamuruuan ja -juoman, jäljelle jää 22.2 kg (?). Kylkiluut vilkahtelee liikkuessa, joten punkero se ei ole.  Vertailin erilaisia kasvukäyriä, tuolla tahdilla saksanpaimenkoiranarttu painaisi aikuisena n. 29 kg. Vaikka täällä koosta aina puhunkin, niin en sillä silti paljon päätäni vaivaa. Tulee sellainen kuin tulee. Tästä tuli mieleeni, että päivitän joku päivä Lykyn sivun. Pennun hankinta oli keväällä niin salaista hommaa ettei siitä juuri voinut ääneen hehkuttaa. Ilmoitan jahka saan kirjoitettua jutun ylös.  


  

tiistai 4. lokakuuta 2011

Mehiläisten valtakunnassa

Loppui lenkki äkisti. Olin Lykyn kanssa metsässä kyynärsauvojeni kanssa. Yhtäkkiä Lykky ampaisi vauhtiin ja heittäytyi maahan puremaan kylkeään. Luulin, että sitä oli tökännyt joku tikku. Kohta se juoksi luokseni, alkoi hinkata tassulla kuonoaan ja ravistella päätään. Samassa minulle tuli muuta tekemistä, kun mehiläiset (ampiaiset?) saavuttivat, yksi tai kaksi pisti poskeeni. Vauhdilla juostiin karkuun, siis kepitin menemään sen mitä hartioista ja vasemmasta jalasta lähti. (Naurattaa kirjoittaa tätä kohtaa.) Lykyltä huitaisin korvan ja silmän vierestä pois mehiläiset. Palasimme autolle, koska en tiennyt miten pentu reagoi eikä kiehtonut ajatus Lykkysauruksen (kiitos Eeva kutsumanimestä) kantamisesta kyynärsauvoihin varaten metsäpolkuja pitkin.

Autolta soitin eläinlääkäriin, voinko Lykylle antaa jotakin oireita helpottavaa. Arvioin sen saaneen 4 osumaa ja jos kerran omaan poskeeni juili mojovasti, niin pennusta mahtoi tuntua ikävämmältä.Kyytabletin voi kuulemma antaa (muistaakseni 1 tabl/10 kg), kun kerran amppari kyseessä, mutta jos pentu alkaa pahemmin turvota tai tulee kipeäksi, eläinlääkäriin nesteytykseen.

Nyt makoilen jääpussi turvonneessa poskessani, laitoin siihen Lystin tassuun tarkoitettua kortisoni-antibiootti-salvaa, kun en muutakaan löytänyt. :) Lykky nukkuu normaalin päiväohjelmansa mukaisesti. On sillä aika kyömy otsa, mutta ei se muuten vaivaiselta näyttänyt. Pitää kohta varmistaa, että on tikissään. Jos ei ole, ajetaan eläinlääkäriin ja haen mennessäni pojan koululta avuksi. Laitoin hänelle tekstarin, pääsee kuulemma tarvittaessa mukaan.

Asiaa kommenttilaatikosta: Se on vinoillut minulle ja joillekin muillekin urheille yrittäjille. Kommentti vain häviää. Samaa olen huomannut yrittäessäni kommentoida muiden blogeihin. Maailmalla on pähkäilty samaa ongelmaa, joten löysin useita apukeinoja sen korjaamiseen. Helpoin ja mahdollisesti auttava keino on se, että laittaa kohdasta Asetukset - Kommentit - Kommenttilomakkeen sijoittaminen - ruksi kohtaan Koko sivu. Laitoin nyt sellaisen asetuksen. Ainakin oma kommenttini meni läpi.

---------------------------------------

Lisäys klo 13.45: Pennulla ei erityisempää turvotusta, syö puruluuta.

Lystistä unohdin mainita, että sen tassut ovat edelleen paremmat, punoitusta on vielä takatassuissa. Tuohon tassureaktioon liittyi myös silmäluomien turvotus eli siitä päättelen allergian olevan perussyy. Jos jotakin hyvää, niin onneksi tassuongelma tuli nyt treenitauon aikaan. En toivo reaktion palaavan.

----------------------------------------

Lisäys klo 14.18: Kun vielä yhden ohjeen mukaan muutin oman koneeni joitakin cookies-asetuksia, pääsin laittamaan muillekin kommentteja. Olisi helppoa, jos tajuaisi näistä jotakin oikeasti.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Vielä viikko

Omien koirieni kanssa harrastukset ovat olleet vähissä.

Lystin tassut ovat rauhoittumassa, tossuja ei olla enää pidetty. Paikallishoito jatkuu ja ruokavaliosta pidetään kiinni. Se on aloittanut jokasyksyisen muuntautumisensa malinoisiksi. Karvaa lähti lyhyellä harjauksella kaksi chihuhuallista ja matoista päätellen lisää varisee jatkuvasti.

Lykyn kanssa ei olla treenitty, jos ei lasketa sisätottiksia: iltaisin paikkamakuuta ja -istumista Lysti seuranansa ja sivulletulotreenejä. Joko kerroin, että voin piipahtaa kulman takana ja silti pentu pysyy paikoillaan? Ja eilen otin seisahtumisharjoituksia. Metsälenkillä Lykkensdorf sai etsiä tipauttamani lelun (huom.), löytyi! Sitä kun ei ikinä tiedä mitä tärkeää metsään voi hukkua. ;)

Lykky on ohittanut Lystin säkäkorkeuden. Meidän pieni brachiosaurus! Sen verran pieni, että Lysti käveli sen mahan ali yhtenä päivänä, ei sentään suorilla jaloilla. En ole uskaltanut Lykkyä punnita.

Viikonloppuna olin katsomassa agi-kisoja vähän aikaa, rötkötin epäesteettisesti sivuttain retkituolissa koipi kohti taivasta ja otin samalla valokuvia.


Sunnuntai-aamu "valkeni" sumuisena. Kaverini  gronttu näytti tältä:

Värikuva!

Ilma selkeni ja katsoin kameran kera yhdet lähdöt. Mielestäni maukkaimpia paloja on kuvagalleriassa eli *täällä*.

S-lomani jatkuu viikolla. Kinttu ei kestä olla alaspäin tuntiakaan. Kävelykin on vähän nooh ja täysi varaaminen 85-prosenttista.