sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

7143 - 26 - 2 - 326 - Uimista, jälkeä, tottistelua, agilitya

Kuluneella viikolla olimme kaikki kipeitä: Lystiltä aukeni tassu. Minä sain nilkkoihini 50 mäkäränpuremaa, joiden kanssa oli olemista. Gibliä alkoi närästää, ja pian se jo ripuloi verta. Otin yhteyttä vakuutusyhtiön tarjoamaan ilmaiseen etäeläinlääkäriin. Maitohapolla tilanne korjaantui nopeasti. Tämä on nyt kolmas kerta. Ilmiö ei tietojeni mukaan ole infektiivistä, vaan joku stressimaha-tyyppinen ilmiö. Juuri juhannusaattona käytin maitohappoa viimeisimmät kapselit, joten haettiin sitä lisää aattoillan kunniaksi Yliopiston apteekista.

Toivuttuamme olemme uineet. Paitsi Lysti sen aikaa, mitä tassua piti paketoida. Gibli on järvessä treenannut pyörimisiä ja ihan kuin sen kylki alkaisi aktivoitua paremmin. 

Olen Giblin kanssa myös tottistellut - edelleen pyöritään seuraaminen - jäävät - luoksetulo -akselilla. Nouto sujui hyvin joku aika sitten, se pitää taas kokeilla ja sitähän voi hioa loputtomiin. BH:ta ym. ajatellen olisi tarpeen treenata paikkamakuuta koirahäiriössä.

Meidän piti olla agilitykisoissa viikko sitten, mutta juuri edellisenä yönä Giblin maha alkoi oireilla. Tajusin tässä, että kuuluu sen agilitykuntoakin pitää yllä eikä vaan yhtäkkiä viedä äkkinäisenä kisoihin. Kävin tänään treenaamassa: Radalla oli puomi ja keinu, A:n teetin muuten. Tärkein opeteltava oli kuvio, jossa kontaktin jälkeen piti mennä hyppy tuonne ja toinen takaisin ja jatkaa eteenpäin kepeille. Tähän testasin eri vaihtoehtoja. Tottistelin lopuksi.

Täällä oli torstaina kova ukkonen. Se kesti peräti kaksi tuntia aamukuudesta alkaen. Lysti pelkäsi kovasti ja sehän pelkää myös noita kierreportaita. Jostakin syystä se päätti kuitenkin, että turvallisinta (?) on portaiden puolivälissä, missä se läähätti ja vinkui. Tosin sisko totesi osuvasti: "Ei jytissyt maa eikä taivas." Pelastin Lystin sieltä monta kertaa (aamukuudesta alkaen...), ensin kantamalla, sitten tassu kerrallaan nostelemalla. Muistutin sitä liikuttamaan takajalkojaan, koska muuten se venyy 3-metriseksi ja lankuttaa itsensä maitohapoille. Voi rakas Tikkinen. Tämä ukkonen poiki yllättäen jotakin hyvää: Lysti uskaltaa nyt mennä portaat yksin. Se menee ne hyvin tarkasti, mutta joka kerta sujuvammin ja varmemmin. Se pääsee ne nyt myös alas. Tämä helpottaa elämää kummasti.



Ei kommentteja: