Ulkokentällä oli viileähköä. Teetin Giblille pelkkää puomin alastuloa eri häiriöineen. Lähetin Giblin siis alastulolle eri sijainneistani ja tein sen jälkeen eri ohjauksia, heittelin leluja ohi, asetin lelun valmiiksi viitisen metriä alastulopaikan jälkeen yms. Eihän Ms Tomba tehnyt yhtään virhettä. Toista se on kisoissa. Niin sitä kiltistä koirasta on kuoriutunut aito belgialainen, joka on valmis neuvottelemaan säännöistä kisatilanteessa yhä uudelleen.
Kokeilin vähän erilaista palkkaustakin. Lystihän aikoinaan "vaati" minua ajamaan itseään takaa, kun hänellä oli lelu suussa. Treeni oli valmis vasta takaa-ajon jälkeen. Lisäksi Lystin ja Giblin systeemeihin kuului, että Lysti ajoi Gibliä takaa. Nyt tein Giblille samaa, lähdin juoksemaan perässä. Giblillä nousi kaikki karvat pystyyn ristiselästä hännän edestä. Sama ilmiö tulee Giblille muustakin mielihyvästä, jännityksestä ja innostuksesta. Pelosta sellaista ei tule, mutta joskus ärisevien koirien ohituksen jälkeen karvat ovat pystyssä. Luulen, että Gibli saattoi pitää jahdattuna olemisestaan. Minulle tuli lämmin, että ei sinänsä huono. Ja onhan se ilo katsoa häntä pystyssä laukkaavaa koiraa, joka kevyesti pomppii karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti