torstai 6. tammikuuta 2011

Loppiaisen agilitya

Eilen teetin pihassa minuutin piilopaikkamakuun ja luoksetulon pysäytyksineen. Ei ollut huomautettavaa.

Tänään auton mittari näytti 7 pakkasastetta, joten iloisena ajelin koirani ja lapseni kera hallille. Siellä olikin treeni menossa, joten odottelimme vajaa puoli tuntia. Käytin tämän hyödykseni koiraa lämmitellen ja tokoillen.

Seuraamisessa Lystin vire oli korkea, se jopa keuli! Vihdoin! :D Tein kaikki voittajaluokan seuraamisen koukerot, paitsi kotiin tultuani hoksasin että paikalla kääntymisiä ei menty. No niitä on helppo treenata sisälläkin. Peruutuksissa Lysti jäi kahdesti seisomaan ja tuijottamaan hallia missä koira haukkui. Ei kuitenkaan kummemmin siitä paineistunut, vaikka sekin sen ominaisuuksiin kuuluu. Seuraamisesta istuminen ja seisahtuminen olivat priimaa. Kaukaa pyysin kahdesti sivulle pysäyttämättä välillä ja oikein vauhdikkaita ja täsmällisiä suorituksia tuli.

Agilityssa kokeilin ensin takaakierrot, missä viimeksi pyki pahasti. Mietin jo, onko syynä selkä vai keinu-säikähdystrauma. Takaakierto kun on koiran fysiikalle vaativa juttu. Ensin koira luikahti epävarman näköisesti käteni alta hyppyyn. Sitten ohjasin niin huolellisesti kuin ikinä ja lähtihän se takaakierto. Näitä tehtiin muutama toisto tähtitieteellisillä kehuilla ja johan alkoi pelittää. Näyttää siltä, että takaakierron jumimisen takana oli muinainen keinun säikähdys ja sen yhdistäminen juuri takaakiertoon, kun silloin vielä esteenkin rämäytin.

Tehtiin viime kerran Tuijan kuviota, johon tulee sylivekki, viskileikkaus ja saksalainen + persjättö. Sylivekissä kiinnitin huomiota käsiini, mutta koira teki edelleen noin metrin mutkan. Tämä ohjaus menee aika lähelle suhinakäännöstä, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Suhisen ensi kerralla ja katson mitä tapahtuu. Vastakkaisen käden ohjauksessa piti olla hirmu tarkka, jos yhtään edes vilkaisin esteen väärää puolta, Lysti lukitsi sen ja se oli menoa. Viskileikkauksessa Lysti meni kuin vanha tekijä. Saksalaisessa jouduin normaalia huolellisemmin saattamaan Lystin esteen taakse, joten persjättö-osuudessa tuli kiire ja tietenkin osuin Lystiin, joka katsoi minua sen näköisenä että ...vetin tonnikeiju jyrää taas. Onneksi armas karvakaulani oli anteeksiantavalla tuulella ja saatiin 2 onnistunutta toistoa heti perään. Olenhan minä kohelo radalla, mutta pistän osasyyksi nykylääkitykseni, joka hidastaa selvästi ajatusta ja motoriikkaa.

Lystin yksi suosikki, A-este, oli keskellä hallia, joten se yhdistettiin em. 5 hypyn pätkään. Alastulon 2o2o oli upea ja koiran vire radalla sitä vauhtia mihin olen tottunut. Kahdesti mentiin tämä yhdistelmä ja painuttiin pihalle loppuleikkiin ja -veryttelyyn.

P.s. 1. Olin unohtaa tärkeän asian: Lysti olisi varastanut jokaisessa lähdössä. Minusta olemus ei ollut paineistuneen koiran "älä jätä minua" vaan "otan tästä muutaman askeleen ei se huomaa". Palautin joka kerta istumaan. Ihme koira.
P.s. 2. Tämän päivän loukkutreenit on tekemättä. Eilen edistyimme sen verran, että Lysti suostui jo makaamaan häkissä vierelläni. Tosin vain etuosa oli häkissä, takaosa oli turvallisesti lattialla.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Tosi kiva, että Lysti ottaa taas rennommin agilityssä! Ihan rupeaa tekemään mieli taas treenaamaan, kun näitä lukee. Tyhmät pakkaset...

Tsemppiä loukkutreeneihin! Tarvitsee varmasti hurjasti kärsivällisyyttä, ettei etene liian nopeasti. On se varmasti kuitenkin sen arvoista, jos automatkailusta tulee sitten mukavampaa ja turvallisempaa. Meillä on takakontissa tuplahäkki ja se on kyllä ollut ihan mahtava hankinta. Niin helppoa matkustaa koirien kanssa, kun niillä on omat turvalliset kopperot :)

Lysti kirjoitti...

Hei!

Te olette tainneet olla siellä kovempien pakkasten kourissa. Meillekin luvattiin ihan muuta täksi viikoksi, mutta onkin ollut lauhempaa. Lysti oli tänään vihdoin entinen itsensä agilityssa!

Lystin kopperolle saa helposti samanlaisen peilikuvan autoon kaveriksi. Ajattelin testata ensin tuon yksöisosan ennen kuin teen isomman hankinnan. Kun nyt päästäisiin autoon asti!