perjantai 14. helmikuuta 2014

Lysti ryhmätreenit ja jotakin muuta

Kävin Lystin kanssa eilen ryhmätreenissä. Yritän kisata sen kanssa ennen kuin tassushow alkaa, joten panostetaan treeneihin myös. 

Aluksi kuului tehdä lavea valssi, jotta koira hyppäsi kahden hypyn yli, ja siitä putkeen. Yhden harjoituksen vaati, jotten ohjannut koiraa välistä. Muistin Huotarin koulutuksesta pitää Lystin näkökentässäni. 

Sitten oli 4 hypyn takanaleikkaamiskuvio, jonka jälkeen koira piti saada epäloogiseen u-putken päähän. Kyllä se lopulta rytmittämällä sujui, mutta vaikeaa on. Tuollaisessa usean takaaleikkauksen sarjassa vauhtini hyytyy ja lopulta pääsen just ja just eteenpäin, koira kyselee jne. Kammottavaa räpeltämistä.

Toisella otoksella mentiin kuviota, josta A:n jälkeen koira ohjattiin putkeen, mistä kepeille, minne ei ehtinyt saattamaan. Lysti haki kepit, kunhan en omalla linjallani sitä painostanut. Vaikka kuinka sanoin keppikäskyä, se aina vilkaisi minua putkesta tultuaan. Tämä saatiin pois palkkaamalla ekaan keppiväliin. 

Kontaktit ja lähtö olivat ok.

Lykyn kanssa olen tottistellut pihalla. Olen vieheleikittänyt sitä myös. 

***

Selästäni en ole aikoihin kirjoittanut. Teen nykyään täyttä työpäivää, etänä edelleen, jotta voin olla selälle sopivassa asennossa. Olen käynyt työpaikalla IRL noin tunnin viikossa istumassa kokouksessa. Eipä selkä tykkää yhtään. Puolen tunnin kohdalla alkaa vihloa jalkoihin ja tulla tuntohäiriöitä. Keskiviikon istumisen jäljiltä vihloi kinttuja koko illan, yöllä heräsin monta kertaa ja sama surkeus jatkui eilisen ja tämän aamun. Rautalanka kiskoo lihaksia vasemmasta pohkeesta kankkuun saakka. Mikähän siinä on, etten kokouksissa muka ilkeä nousta seisomaan? Vähän harmittaa. Toivoin, että selkä olisi jotenkin jäykistynyt sopivaan asentoon, mutta se oli haavetta vain. 

Niin - miten pystyin neulomaan? Selälläni ja mahallani. :)

Ja peukalo. Koirien kanssa pidän vielä lasikuitulastaa, muuten olen ilman. Peukalo toipuu hiljalleen, mutta aika rajoittunut sen liike ja toiminta vielä on. Kehityssuunta on sentään oikea.

Ei kommentteja: