maanantai 17. helmikuuta 2014

Viehettä

Tässä on video sunnuntain koulutuksesta. Vain alkuosa oli tallentunut videolle muistikortin täyttymisen vuoksi. 

Kävin tänään Lykyn nollaamassa pellolla vieheleikillä vähän spontaanisti. Paitsi ettei mukaani sattunut "vapaa" ja narua. Pidin patukan lenkistä kiinni ja päätin, etten irrota. Tuollaiselle hurtalle tekee hyvää edes kerran jäädä leikissä kakkoseksi, ei siis irti-käskyllä, vaan siksi, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luovuttaa. Koira riuhtoi ja väänsi 25 min ennen ensimmäistä irrotusta, mistä palkkasin saalisleikillä. Luulin, että seuraava irrotus tulee nopeammin, mutta koira jatkoikin kiivaampana.   

Minulla oli paksut villalapaset. Vaihdoin käsiä aika tiuhaan, koska Lysky riuhtoi niin voimakkaasti. Puolen tunnin kohdalla aloin seisoa pellolla syöksylaskuasennossa, tuin käsivarteni polviin ja reisiin. Koira vaan nyhti patukkaa jalkojeni välistä. Pelkäsin, ettei se väsy ikinä. Tiesin, etten voi antaa periksi, koska halusin olla sitä vahvempi. Luovuttihan se lopulta, lops vaan irrotti. Kehuin rauhoittumisesta ja palkkasin leikillä, jonka jälkeen Lykky jaksoi riuhtoa vielä 10 minuuttia. Siihen irrotukseen lopetin leikin. Käveltiin raukeina pellolta kotiin. Jollakin on nyt vesikellot sormissa. Olen vakuuttunut, että vieheleikin aktivoiminen auttaa meitä vielä.



Ei kommentteja: