Otin tänään taas molemmat treeniin mukaan. Sanottakoon nyt tässä vaiheessa, että niska ei kestä yhtään vilkaisua ylöspäin eikä kauheasti sivuillekaan ja mietin kahdesti, kannattaako sellaisella niskalla juosta. Arvostin jälleen kerran treenin mentaaliset positiiviset puolet korkeammaksi kuin mahdolliset negatiiviset fyysiset vaikutukset. Mitään liikkumisrajoitteita ei ole virallisesti annettu eikä treeni onneksi vielä tätä kirjoittaessakaan ole kostautunut.
Lystillä menin vain pihalla lyhyttä rataa: kontakteja, keppejä ja käännöksiä. Oli koiruus liekeissä ja kuulolla.
Lykyn otin ohjattuun treeniin. Siinä oli pitkiä hyppysarjoja, jotka päättyivät mutkaputkiin. Löytyi yksi 180 asteen käännös ja takaakierto, pitkä kepeille vieminen ja pakkovalssin paikka. Lykky meni just niin kuin ohjasinkin, mikä tarkoitti aluksi aika monta toistoa, jotta saatiin rataa mentyä oikein. Lopulta kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Uutena juttuna kokeilin tiukempaa pakkovalssia hypylle. Lykky on kehittynyt hyppytekniikassaan ja rima pysyi hienosti. Kepeille vieminen onnistui. Leijeröin putken takaa hyppyjä, sekin sujui. Tosin käännös onnistui paremmin läheltä ohjattuna. Ulkona tsekkasin puomin ylösmenot. Kyllä se koira tietää, mihin pitäisi osua.
Hyvä mieli jäi taasen ja nyt kotona makaa kaksi onnellista, rasitettua koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti