Lysti potee tassuaan, joka tänään kesti jo ulkoilun ilman tossua.
Giblillä ajoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa metsäjäljen, joka oli toisen tekemä. Yksi käännös meni muutaman metrin pitkäksi, mutta koira löysi jäljen uudelleen. Onhan se hurjaa luottaa vain koiraan ja katsoa, kuinka se nuuhkii menemään. Motivaatio sillä pysyi korkealla. Jatkamme "lyhytnukkaisemmalla" alustalla, jottei se alkaisi kulkea liian korkealla nenällä. Ei se esineilmaisukaan olisi huono siirtää tuonne. Sitten kävimme metsälenkillä.
Pari tuntia sen jälkeen olimme tokon ryhmätreenissä. Pidin Gibliä välillä tekonurmella kyljellään, välillä se rauhoittuikin. Itse liikkeinä näytin seuraamista. Se kiljuu yhä herkästi. Siinä sitä on tasapainoilua, että saisi hyväviettisen seuruun ilman ääntä. Tokokoutsi ei nähnyt seuraamisessa ongelmaa. Toisena katsottiin seisomaan pysähtymisen opettelua "pompputekniikalla". Se kävi järkeen ja jatkamme sillä. Gibli sieti mainiosti häiriötä - kunpa pysyisi sellaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti