perjantai 27. joulukuuta 2013

Monenlaista

Jouluruokien syömisen lomassa olen puuhastellut koirien kanssa paljonkin.

Lykky ja hirvikäärö

Lystillä on hampaita koko kuonon mitalta. ;)



Agilitya kävin harjoittelemassa molemmilla kerran ja Lystin kanssa eilen ihan kahdestaan. Sama valmis rata oli molemmilla kerroilla. 

Molemmilla treenasin putki-puomierottelua ja putkesta toiseen irtoamista kaukaa ohjaten. Tiukkoja oikealle ja vasemmalle käännöksiä treenittiin myös. Kontaktit palauttelin molemmille mieleen. Kepeille lähetin klo 7-8:sta (jos 1. keppi on klo 12:ssa), kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa. Lykyn kanssa en rimoja miettinyt yhtään eikä se yhtään tiputtanutkaan. 

Eilen Lystin kanssa huomasin katseen suunnan merkityksen. Se tuli väärälle puolelle saksalaisen jälkeen, jos katsoin väärin. Onneksi tajusin itse, mistä mätti. 

Lystin kanssa käytiin äsken puolustamassa seuranmestaruutta. Mentiin samaan vipuun kuin moni muukin eli A:n jälkeistä käännöstä en merkannut kunnolla ja siitä tuli väärä rata. Toinen moka tuli lopussa, en älynnyt rytmittää, joten Lysti ajautui viimeisen hypyn ohi. Lystiin olen kyllä tyytyväinen. Se pysyi lähdössä, otti kontaktit hyvin, pujotteli varmasti ja erityisesti kääntyi tiukasti, kun käänsin kunnolla. Vältin väärän putkenkin viskileikkauksella. Olisi pitänyt ohjata huolella koko rata! (Aina sama laulu.)

Canicross-buumi on jatkunut. Lykky vetää tosi mielellään. Liikkeelle lähtiessä tuntuu siltä kuin hyppäisin lämminverisen hevosen kyytiin. Tunne loppuu vasta, kun juoksu lopetetaan.

Tokoillut olen molempien kanssa kevyen liikenteen väylällä. Lykky on ollut harvinaisen erehtymätön seisomisen suhteen. Patoamista, seuraamista, kaukoja, luoksetuloja ja maahanmenoa on treenitty myös.

Kosketusalustan kaivoin naftaliinista. Molemmat muistivat heti, että sitä kannattaa täpätä. Sen olisi tarkoitus rauhoittaa vieraiden vastaanottamista. Meillä on nyt käynyt vieraita paljon enemmän kuin ennen ja varsinkin pojan kaverit ovat oivia harjoituskavereita. Täppäämiseestä on jo edetty: Lykylle tuntuu olevan aika luontaista mennä maihin kosketusalustan luo, ikään kuin ilmaisisi jälkikepin. Lysti istuu.

Yhtenä iltana Lykky nukahti viereeni kerälle. Otin lähikuvankin. Samassa nipussa kuono ja kaikki tassut. 




Ei kommentteja: