lauantai 17. lokakuuta 2020

13 132 - 56 - 6 - 351 - Ja Giblille kisamenestystä

Ilmoitin Giblin kisoihin Vantaalle. Mietin kyllä kahdesti, että pitääkö sitä koronaa ihan varta vasten lähteä hakemaan, mutta kisajärjestelyt nähtyäni ne näyttivät niin harkituilta ja turvallisilta, että uskalsin osallistua. HSKH:lle pinnat! Kuten joku Euroopan halki Suomeen ajanut totesi: ulkomailla tuntui turvallisemmalta, koska viruksen torjunta oli niin säntillistä, mutta Helsingistä pohjoisempana välinpitämättömyys alkoi pelottaa. Ja voin sanoa, että näillä korkeuksilla turvavälit ja maskin pitäminen ovat yhä vitsi.

Kisat alkoivat aamulla. Viikko sitten aamupimeässä pelotti hirvet epämukavan paljon. Lisäksi inhoan sitä fyysistä oloa, mikä tulee klo 5 herätyn ja liian vähän nukutun yön jälkeen. Vähän etoo ja huimaa ja yrittää olla ihan skarppi ja silti on vähän toistaitoinen. Niinpä varasin 74 eurolla huoneen Clarion Aviapoliksesta. Lysti jäi kaverille hoitoon, koska ei hotelleista ole ikinä nauttinut enkä halua sitä pitää turhaan autohäkissä ja viedä turhaan paikalle, missä se on kisannut monta kertaa. Sisäänkirjautuessani sain jäsenenä 4 euron lahjakupongin eikä koirastakaan mennyt viikonloppuna lisähintaa, mikä on ollut monessa hotellissa 20 euroa. Korona oli huomioitu joka paikassa. Käsidesipisteitä oli runsaasti, henkilökunnalla maskit, samoin asiakkailla.

Gibli nuuskutteli aluksi huonetta, mutta asettui sitten. Hain alakerrasta itselleni ruokaa. Palatessani hissille kuului säännöllinen rämpytys ja "yhden" huoneen ovenkahva liikkui ylös ja alas. Giblihän se siellä paineli oven kahvaa, jos pääsisi valitsemaan iltapalaa itsekin. 

Käytiin kävelyllä. Oli aavemaista, puuttui jonkin zombie- tai viruselokuvan avaruusasumiehet. Kontrasti edelliseen Hki-Vantaan vierailuun, jolloin lähdin matkalle, oli valtava. Näin yhden lentokoneen ilmassa illalla (ja yhden seuraavana aamuna). Muuten koneita oli parkissa lentokentällä. Lentokenttäbussit ajoivat ohi tyhjinä kolisten. Taksijono odotti asiakkaita.

Ilta ja yö sujui rauhallisesti. Gibli on hyvä unikaveri.

Aamulla olikin pakkasta. Syötin ja ulkoilutin Giblin. Aurinko nousi. Oli aika maagista: nurmi oli kuurasta harmaa ja kiiltävä. Vein Giblin autoon, jonka lasit olivat jäässä. Puin toppaloimen, jonka nappasin lähtiessäni mukaan varmuuden vuoksi, onneksi. En siis halunnut Giblin jäävän hotellihuoneeseen, vaan rauhoittuvan tuttuun autoon. Hotkin aamiaisen. Aamiaispöydässä oli kumihanskalaatikoita ja käsidesejä. Luovutin huoneen eli tiputin hotelliavaimen kontaktivapaaseen ExpressExit-laatikkoon. Parkkilipuke ei toiminut, joten portti avattiin etänä enkä maksanut lopulta pysäköinnistäkään mitään. 

Mietin, että vastaavin järjestelyin voisin ihan oikeasti matkustaa ulkomaille. Vaikka pitkäksi viikonlopuksi, jotta tarvittaessa ehtii Suomeen sairastamaan? Ei nyt minnekään ruuhkaiseen koronakeskukseen, mutta jollekin väljemmälle seudulle? Ei se maski nyt kaikkea pilaa eikä sitä ole pakko riisua lentokoneessakaan. Aikuinen pärjää tunteja syömättä ja juomatta.

Ojangossa oli tuomarina Laitinen. Ilmoittautumista varten oli ulkona teltta. Jätin siihen kisakirjan ja sain numeroliivin. Ulkona olevaan pöytään oli teipattu ratapiirrokset, joista otin kännykkäkuvat, kuten moni muukin. En jäänyt ruuhkauttamaan pöydän ympäristöä. Tutustuin ratapiirroksiin autossa omassa kuplassani. Rataan/halliin pääsi tutustumaan vasta omassa ryhmässään, max 20 hlöä kerrallaan. Kaikilla oli maskit. Poistuminen tapahtui eri kautta kuin sisääntulo. Käsidesejä oli runsaasti. Startattiin ekana omassa luokassamme. Halliin pääsi suorittava koira ja 3 seuraavaa koirakkoa. Näin vilaukselta pikkumaksin suoritusta. Odotuskarsinat olivat muutaman metrin välein. Yleisöä ei ollut - eikä toisten suorituksia siis nähnyt, ellei lasketa edellisiä koirakoita. Oli vain tuomari ja henkilökunta. Etuovesta sisään ja hätäuloskäynnistä hallin takaa ulos. Minulle järjestely sopi hyvin. Lisäksi olen aina pitänyt alkupäässä lähtemisestä.

Eka agilityradalla A oli neljäntenä ja sen jälkeen oli otollisesti rengas, mutta piti kääntyä oikealla olevalle hypylle. Uumoilin, etten ehdi vaihtamaan puolta Giblin edellä, oikeasti ehkä olisin ehtinyt. Gibli otti renkaan ja siitä tuli hylky. Myöhemmin myöskään putki-puomierottelu ei toiminut. Rimojakin tippui Giblille oudolla alustalla 2-3, mikä on poikkeuksellista. Kepit sujuivat hyvin, vaikka menivät kevyesti seinää päin.

Toinen rata oli hyppäri. Turvauduin siinä pakkovalssiin ja kahdessa kohtaa takana leikkaamiseen, vaikkakin Gibliä olisi hyvä vedättää edestä. Taktiikka kuitenkin toimi ja tehtiin nolla, jolla sijoituttiin kolmansiksi. Jäätiin kärjestä 3,5 sekuntia, mikä on paljon, mutta lenkitettiinkin.

Kolmas rata oli agilityrata. Olin havahtunut aiemmin siihen, että meillä oikeasti on jo 5 nollaa SM-kisoja varten ja olisi oikeasti aika alkaa jahdata myös tuplanollaa. Päätin kuitenkin keskittyä ohjaamaan Gibliä hyvin, koska se tuplan ajattelu oikeasti pilaa suorituksen. Kolmas rata oli samalla alustalla kuin ensimmäinen, millä Gibli tiputteli rimoja, joten päätin tukea sitä hypyillä paremmin. Ennen rataa iski kauhea black out "Mitä tapahtuu A:n jälkeen? Minne piti mennä puomin jälkeen?" Onneksi näin edellisen pikkumaksin rataa ja muistini palautui. Kepeille (5) vienti oli erityisen hankala. Erotteluna oli putki ja kulmana hankala avokulma. Mallasin siihen monenlaisia ohjauksia ja päätin lopulta yrittää jotakin päällejuoksun ja vastakkaisen käden sekoitusta. Gibli lenkitti, mutta löysi kepit kuitenkin eikä haksahtanut putkeen. Turvauduin keppien jälkeen takana leikkaamiseen, vaikka mietin nopeampiakin ohjauksia. Sen verran se tupla ajattelutti. Seuraavaksi selvitettiin putki-puomi-erottelu. A:n jälkeisen hypyn jälkeenkin Gibli lenkitti, mutta kuuliaisesti ohjautui  pois "ansahypyltä". Loppuun olin putken jälkeen kaavaillut tarvittaessa päällejuoksua, mutta ehdin persjättöön. Gibli piti rimat ja niin meillä oli nolla. Siis tuplanolla sijoituksella 2. Ja myös agilityserti. Meillä on nyt 7 nollaa, joten yksi uupuu SM-kisoja ajatellen.

Ystäväni kanssa haettiin pizzat kisojen jälkeen. Ajettiin autot vierekkäin ja syötiin pizzat ikkunat auki vajaan 2 m etäisyydellä toisistamme. Kotona pesin Giblin.

Miksi kirjaan nämä koronasysteemit ylös? - Toivon, että tämä kaikki koronajärjestely on edes vuoden päästä historiaa. Tai puolen vuoden. Tai edes joskus.

Lysti voi hyvin.

2 kommenttia:

Sarianne kirjoitti...

Onnea vielä sertistä! Huikea juttu!
Itsekin kirjasin näiden kisojen koronajärjestelyt treenipäiväkirjaan muistiin. Ajattelin myös, että näitä voi sitten joskus lukea ja miettiä miten hullu maailma OLI vuonna 2020.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos paljon! Kunpa näistä koronajärjestelyistä oikeasti päästäisiin.